Tapahtumatiedot

Asiassa on kyse siitä, onko asiakkaalla oikeus purkaa CDO-lainaa koskeva merkintäsopimus.

CDO-tyyppinen joukkolaina on muodoltaan vaihtuvakorkoinen joukkovelkakirjalaina, jossa sijoittaja ottaa liikkeeseenlaskijariskin lisäksi kannettavakseen tuotteen viitesalkussa olevien yhtiöiden luottoriskiä. Tuotteen liikkeeseenlaskusarjoissa on ollut kahdesta neljään tuotto- ja riskitasoa, joita sijoittaja on voinut merkitä.

Asiakas oli 15.9.2006 solminut pankin kanssa konsultatiivisen varallisuudenhoitosopimuksen. Hän sai 2.1.2007 sijoitusjohtajalta kirjallisen sijoitusehdotuksen, jossa hänelle suositeltiin varovaista sijoitusstrategiaa. Myöhemmin sijoitusjohtaja ehdotti CDO-lainaan sijoittamista ja esitteli tuotetta asiakkaalle 12.3.2007 pidetyssä tapaamisessa. 16.3.2007 asiakas antoi toimeksi­annon sijoittaa 100.000 euroa hänelle suositeltuun CDO-lainaan. Merkinnän jälkeen sijoitusjohtaja lähetti asiakkaalle lainan ehdot.

Kyseisen CDO-lainan viitesalkkuun kohdistui vuonna 2009 luottovastuutapahtuma, jolla ei kuitenkaan ollut vaikutusta asiakkaalle takaisinmaksettavaan pääomaan. Lainaehtojen mukaan CDO-laina erääntyy kesällä 2014.

Reklamaatiokäsittely

Asiakas vaati 28.5. ja 9.10.2009 CDO-sijoituksensa purkamista. Viestin mukaan asiakas oli täysin kokematon sijoittaja. Sijoitusjohtaja oli saanut asiakkaan sijoittamaan 100.000 euroa CDO-tuotteeseen, joka on riskialtis ja ei-pääomaturvattu. Tuotteen suosittaminen oli vastoin asiakkaalle suositeltua sijoitusstrategiaa ja aiempaa käyttäytymistä. Asiakkaan mukaan hänelle ei ollut selvitetty sijoituksen luonnetta.

Pankin 20.10.2009 päivätyn vastauksen mukaan sijoitusjohtaja oli syksyllä 2006 tavannut asiakkaan useita kertoja ja tuolloin hankkinut tiedot asiakkaan taloudellisesta asemasta, hänen sijoituskokemuksestaan ja sijoittamista koskevista tavoitteistaan. Tämän pohjalta sijoitusjohtaja oli laatinut 2.1.2007 päivätyn sijoitusehdotuksen. Sen saatuaan asiakas oli kuitenkin kertonut, että hänen tavoitteenaan on seitsemän vuoden aikana kasvattaa 400.000 euron sijoitusvarallisuutensa 700.000 euroon. Sijoitusjohtaja on todennut, että asiakkaalle suositeltu matalan riskin sijoitusstrategia ei mahdollista tällaista tavoitetta ja että korkeampaa tuottoa voidaan tavoitella vain sijoitusriskiä kasvattamalla. Asiakas piti kiinni tuottotavoitteestaan, ja sijoitusstrategiaa muutettiin tätä vastaavasti.

Asiakkaan valitsemaa strategiaa noudattaen sijoitusjohtaja ehdotti CDO-lainaan sijoittamista. Sijoitusjohtaja esitteli tuotetta suullisesti ja PowerPoint-esittelykalvosarjaa käyttäen 12.3.2007 pidetyssä tapaamisessa. Hän kertoi tuotteen keskeiset piirteet ja mm. sen, että lainaan liittyy takaisinmaksettavan pääoman alenemisen tai menettämisen mahdollisuus. Sijoitusjohtajalla oli paljon aiempaa kokemusta vastaavista CDO-tuotteista, joten hän tiesi pääomariskin olevan sijoituspäätöksen kannalta keskeinen tieto. Esittelymateriaalissa kerrotaan myös selkeästi takaisinmaksettavan pääoman alenemiseen tai menettämiseen johtavista tekijöistä. Asiakas jäi harkitsemaan päätöstään, ja merkintätoimeksianto tehtiin 16.3.2007.

Pankki katsoo, että ehdotus sijoittaa CDO-lainaan vastasi asiakkaan kanssa sovittua sijoitusstrategiaa. Asiakas tavoitteli varallisuutensa kasvattamista, ja sijoitusjohtaja oli ilmoittanut tämän olevan mahdotonta ilman sijoittajariskin ottamista. Asiakkaan on muutenkin tullut ymmärtää tuottotavoitteen kasvattamisen lisäävän sijoituksen riskitasoa. Asiakkaalle oli myös esitelty tuotteen ominaisuudet niin selkeästi ja perinpohjaisesti, ettei hänelle ole voinut perustellusti jäädä virheellistä käsitystä CDO-sijoituksen luonteesta.

Pankin mukaan asiakas ei ole osoittanut sen syyllistyneen minkäänlaiseen sopimusrikkomukseen saati olennaiseen sopimusrikkomukseen tai muuhun menettelyyn, jonka perusteella asiakas voisi olla oikeutettu vaatimaan merkintäsopimuksen purkamista. Pankki ei suostu asiakkaan vaatimukseen. Joukkolaina on pankin mukaan tuottanut asiakkaalle indeksihyvityksiä noin 12.000 euroa, ja asiakas voi normaaliin tapaan myydä sijoituksensa jälkimarkkinoilla.

Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Asiakas vaatii merkintäsopimuksen purkamista ja CDO-tuotteeseen sijoittamiensa varojen palauttamista 3 %:n suuruisine korkoineen 16.3.2007 lukien. Asiakas katsoo mm., että hänelle on aiheutunut tappioita ja kuluja, kun hän ei ole voinut käyttää sijoitustaan esimerkiksi lainan vakuutena. Kaikkiaan CDO-lainan tuotto ei ole tavoittanut edes inflaatiota.

Asiakas oli kokematon ja varovainen sijoittaja, mikä ilmenee pankin sijoitusehdotuksestakin. Sijoitusjohtaja myi kyseisen lainan asiakkaalle varmana sijoituksena, vaikkei kyseessä edes ollut tuotteen pieniriskisin versio. Asiakas oli halunnut sijoittaa avioerossa saamansa 300.000 euroa pääomaturvatusti, kykyjään ja uskallustaan vastaavalla tavalla, eikä hän olisi suostunut sijoittamaan CDO-tuotteeseen, jos hän olisi tiennyt sen olevan pääomaturvaamaton. Sijoitettu summakin on kolmasosa asiakkaan varoista, kaksinkertainen sijoitusehdotukseen verrattuna.

Vuonna 2009 asiakas sai ulkopuoliselta sijoitusasiantuntijalta tietää, ettei CDO-laina ollutkaan pääomaturvattu. Ostotapahtumassa sijoitusjohtaja oli kuvaillut tuotetta, ja jos asiakas olisi jossain nähnyt sanan ”pääomaturvaamaton” tai ”ei pääomaturvaa”, hän olisi varmasti ymmärtänyt asian oikean laidan. Asiakas ei muista, että hän olisi nähnyt esim. PowerPoint-kalvosarjan, sillä siinäkin näkyy selvästi termi ”pääomaturvaamaton”. Sijoitusjohtaja käytti myös paljon termejä, jotka eivät maallikolle avaudu. Ilmeisesti pankin myyjätkään eivät täysin ymmärtäneet myymäänsä tuotetta. Asiaa hoitanut juristikin oli pitänyt tuotetta vaikeaselkoisena.

Väite siitä, että asiakas olisi tavoitellut suurta voittoa sijoituksilleen, ei pidä paikkaansa eikä pankki voi näyttää sitä toteen. Pankki on toiminut asiakkaan profiilin vastaisesti ja yrittää nyt oikeuttaa väärän ja epäonnistuneen tuotteen myymisen tälle asiakkaalle. Vaikka pankin väite pitäisi paikkansa, asiakkaalle myyty tuote oli silti väärä, koska se on ollut koko ajan tappiollinen.

Pankin kanssa käymänsä keskustelut asiakas oli kokenut suorastaan kehotuksiksi myydä CDO-sijoitus tappiolla. Sijoitusjohtaja on kahdesti ollut yhteydessä asiakkaaseen, ja molemmilla kerroilla asiakas oli saanut sen kuvan, että jos hän nyt myisi CDO-sijoituksen, hänen tappionsa olisi vain noin 5.000 euroa eli 5 %. Korkoa pankin mukaan olisi kertynyt 21,38 %. Kuitenkin juuri tuolloin, elokuussa 2012, pääomaa oli jäljellä 70 % ja korkoa olisi tullut noin 1 % verran (brutto). Tällainen keskustelu oli myös alkuperäinen myyntitapahtuma, jossa asioita pankin kannalta esittämällä tilanteesta saa aivan väärän kuvan.

Palveluntarjoajan vastaus valitukseen

Pankki kiistää asiakkaan vaatimukset ja katsoo täyttäneensä tiedonanto- ja muut velvollisuutensa. Pankki viittaa asiakkaalle reklamaatiovaiheessa antamaansa vastaukseen.

2.1.2007 päivätystä sijoitusehdotuksesta ilmenee pankin täyttäneen selonottovelvollisuutensa. Kuten todettu, asiakas halusi sijoituksiltaan korkeampaa tuottoa. Tämän asiakas on kiistänyt, ja asia jäänee riitaiseksi. Pankin mielestä kyseinen CDO-laina on matalariskinen, ja se on kohtuullisella osuudella asiakkaan 400.000 euron sijoitusvarallisuudesta joka tapauksessa vastannut asiakkaan sijoitustavoitteita, jotka pankki oli asianmukaisesti selvittänyt.

Sijoitusjohtaja on kertonut antaneensa asiakkaalle ennen sijoituksen tekemistä CDO-lainojen PowerPoint-esittelymateriaalin. Asiakas on kiistänyt tämän, joten asia on tiedonantovelvollisuuden täyttämisen osalta riitainen. Pankin mukaan asian selvittäminen edellyttäisi suullista todistelua, mutta on silti epäuskottavaa, että asiakas olisi tehnyt sijoituksen joukkolainaan yksinomaan sijoitusjohtajan suullisesti antamien tietojen perusteella.

Pankki katsoo lisäksi, että asiakkaalle ei ole aiheutunut mitään vahinkoa. Hän on sijoittanut CDO-lainaan 99.950 euroa ja on saanut bruttomääräisiä tuottoja lokakuuhun 2012 mennessä 21.774 euroa. Joukkolainan hinta jälkimarkkinoilla vaihtelee, mutta vastineen laatimispäivänä asiakas olisi voinut myydä sijoituksensa 78.680 eurolla, jolloin hän bruttotuotot huomioon ottaen olisi jäänyt noin 500 euroa voitolle. Pankin mukaan kyseisen CDO-lainan ns. turvapuskuri kestäisi arviolta vielä kolme uutta luottovastuutapahtumaa, ja vasta sen jälkeiset luottovastuutapahtumat alentaisivat asiakkaalle takaisinmaksettavaa pääomaa. Asiakkaalla on täydet edellytykset harkita, pitääkö hän CDO-lainan eräpäivään saakka vai myykö sen välittömästi.

Vaikka Arvopaperilautakunta siis arvioisikin pankin joltain osin laiminlyöneen velvoitteitaan, asiakkaalle ei ole aiheutunut mitään vahinkoa, jolloin asiassa ei tule suosittaa korvausta.

Selvitykset

Osapuolten kirjelmöinnin lisäksi lautakunnalle on toimitettu mm. seuraavat selvitykset:

• 15.9.2006 solmittu konsultatiivinen varallisuudenhoitosopimus, jonka mukaan asiakkaan sijoitusneuvonnan kohteena olevan varallisuuden markkina-arvo oli noin 400.000 euroa. Sopimuksen sisältönä on mm. sijoitussuunnitelman laatiminen ja sijoituskonsultointi.
   
• 2.1.2007 päivätty sijoitusehdotus, jossa sijoitusjohtaja ehdottaa asiakkaalle varovaista sijoitusstrategiaa. Syksyllä 2006 käytyjen keskustelujen perusteella asiakas oli varovainen sijoittaja, joka ei seuraa markkinoita päivittäin. Hänelle sopivia tuotteita olisivat esim. pääomaturvatut indeksilainat sekä strategian mukaiset yhdistelmärahastot ja korkosijoitukset. Osakemarkkinoille asiakas voi kuitenkin sijoittaa n. 20 % varoistaan. Sijoitusjohtaja esittää, että asiakas sijoittaisi asteittain valitsemiinsa tuotteisiin esim. 50.000 euron erissä. Sijoitusehdotuksessa on tuotu esiin eläkevakuutuksen ja sijoitusvakuutuksen tekemisen mahdollisuudet ja esitetty lopuksi yhteensä 100.000 euron sijoittamista indeksilainaan, sijoitusvakuutuksen kautta yhdistelmäsalkkuun ja korkoerotalletukseen.
   
• CDO-tuotteen PowerPoint-esittelykalvosarja (13.3.2007, 31 s.). Kalvoista ilmenee mm., että samalla kertaa liikkeeseen laskettaisiin kolme tai neljä CDO-lainaa, joista asiakkaalle suositeltu CDO-laina oli riskitasoltaan toiseksi alin, tuotto-odotukseltaan 3 kk euribor + 1,5–2,0 %. CDO-tuotteista kerrotaan mm. niiden tuottavan selkeästi perinteisiä yrityslainoja enemmän ja että CDO-lainan viitekorin yritykset ovat tunnettuja eurooppalaisia ja pohjoismaisia yhtiöitä, joiden luottoriski monessa tapauksessa on pieni.
  
  Sijoituksen riskeistä kerrotaan mm., että sijoittaja kantaa viiteyhteisösalkun luottoriskiä ja voi menettää sijoitetun pääoman ja koron osittain tai kokonaan. Sijoitetuille varoille voi aiheutua pääomatappioita, jos viitekorissa tapahtuu luottovastuutapahtumia kuten konkursseja. Lisäksi sijoituksen arvo voi vaihdella jälkimarkkinoilla voimakkaasti, minkä vuoksi sijoitukseen tulisi suhtautua ”osta ja pidä” –strategian mukaisesti.
  
  Kalvosarjassa on kaksi esimerkkitapausta luottovastuutapahtumien vaikutuksesta sijoittajalle takaisinmaksettavaan pääomaan. Ensimmäisessä kuvataan tuotteen korkeimman riskitason pääoman alentuminen yhden luottovastuutapahtuman seurauksena. Toisessa kuvataan tilanne, jossa viiden luottovastuutapahtuman seurauksena tuotteen korkeimman riskitason pääoma on menetetty kokonaan ja toiseksi riskipitoisimman lainan pääoma on alentunut noin puoleen. Asiakkaalle suositellun CDO-lainan on kerrottu kestävän palautusasteesta riippuen 4-7 luottovastuutapahtumaa ilman pääomatappioita.
   
• asiakkaan merkitsemän CDO-lainan lainakohtaiset ehdot
   
• arvopaperiote ajalta 1.-30.9.2008, josta ilmenee asiakkaan tekemä CDO-sijoitus
   
• reklamaatiovaiheen sähköpostikirjeenvaihtoa kesältä ja syksyltä 2009

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Pankki on antanut asiakkaalle konsultatiivisen varallisuudenhoitosopimuksen perusteella sijoitusneuvontaa ja on asiakkaan toimeksiannosta merkinnyt hänelle pankin liikkeeseenlaskemaa CDO-lainaa. Asiakas katsoo pankin laiminlyöneen velvollisuuksiaan siten, että hänellä on oikeus purkaa merkintäsopimus.

Lautakuntakäsittelyn ajankohtana CDO-lainan jälkimarkkinahinta on alle merkintähinnan. Luottovastuutapahtumia ei ole kertynyt siinä määrin, että ne olisivat alentaneet asiakkaalle takai­sin­maksettavan pääoman määrää. Ehtojensa mukaan kyseinen laina erääntyy runsaan vuoden kuluttua, kesällä 2014.

Sovellettava normitus

Sijoituspäätöksen tekoajankohtana voimassa olleen arvopaperimarkkinalain (26.5.1989/495)
2 luvun 1 §:n mukaan arvopapereita ei saa markkinoida eikä hankkia elinkeinotoiminnassa antamalla totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä.

Lain tuolloisen 4 luvun 1 §:n mukaan arvopaperien kaupassa ja sijoituspalvelun tarjoamisessa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista menettelyä.

Lakia täydentäneen Rahoitustarkastuksen (nyk. Finanssivalvonnan) ohjeen 201.7 mukaan hyvä tapa edellyttää mm. sitä, että sijoituspalveluyhteisö toimii rehellisesti, puolueettomasti, ammattitaitoisesti ja huolellisesti tavoitteenaan asiakkaiden etu ja arvopaperimarkkinoita kohtaan tunnetun luottamuksen edistäminen. Lisäksi hyvä tapa edellyttää, että sijoituspalveluyhteisö antaa asiakkailleen riittävästi ja olennaista tietoa asiakkaan päätöksen tueksi, kuten tiedot sijoituspalvelun sisällöstä ja kuluista sekä arvopaperiin ja sen liikkeeseenlaskijaan liittyvistä riskeistä.

Arvopaperimarkkinalain tuolloisen 4 luvun 3a §:n mukaan arvopaperinvälittäjän oli nyt käsillä olevan kaltaisessa sijoitusneuvontatilanteessa pyydettävä asiakkaaltaan ennen sijoituspalvelun tarjoamista riittävät tiedot tämän taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta ja sijoituspalvelua koskevista tavoitteista, jollei se asiakkaan sijoituskokemukseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ollut ilmeisen tarpeetonta. Arvopaperinvälittäjän oli tällöin pyydettävä riittävät tiedot myös sen selvittämiseksi, voitiinko asiakasta pitää 1 luvun 4 §:ssä tarkoitettuna ammattimaisena sijoittajana.

Rahoitustarkastuksen ohjeen 201.7 mukaan sijoituspalveluyhteisön, joka tarjosi sijoituspalveluna arvopaperinvälitystä ja joka antoi asiakkaalle sijoitusneuvontaa ennen toimeksiannon vastaanottamista, oli tunnettava asiakkaansa voidakseen palvella asiakasta tämän edun mukaisesti (know your customer -periaate). Sijoituspalveluyhteisön oli asiakkaaltaan saamiensa tietojen perusteella pyrittävä varmistumaan siitä, että asiakkaan taloudellinen vastuunkantokyky ja sijoituskokemus olivat riittäviä asiakkaan kaavailemiin tai tälle suositeltaviin sijoitustoimiin. Tällöin oli kiinnitettävä huomiota esimerkiksi siihen, kuinka hyvin asiakas tuntee arvopapereiden ja johdannaissopimusten ominaisuudet ja niihin liittyvät riskit, sekä siihen, tapahtuiko sijoittaminen omalla vai vieraalla pääomalla.

Lain 4 luvun 4 §:ssä todettiin, että arvopaperinvälittäjän on annettava asiakkaalle sijoituspalvelusta ja sen kohteena olevista arvopapereista ne tiedot, joilla saattaa olla olennaista vaikutusta asiakkaan päätöksentekoon, jollei se sijoituspalvelun luonteeseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta.

Rahoitustarkastuksen ohjeessa 201.7 oli tiedonantovelvollisuuden osalta todettu mm., että välittäjällä on asiakastaan kohtaan tiedonantovelvollisuus arvopaperien arvoon vaikuttavista seikoista. Tiedot on annettava ennen kaupan tekemistä. Välittäjällä on velvollisuus varoittaa asiakasta, mikäli toimeksiannon kohteena olevaan arvopaperiin tai sen liikkeeseenlaskijaan liittyy erityisiä riskejä. Samoin on asiakkaalle annettava tieto julkistetuista tai muutoin yleiseen tietoon tulleista seikoista, jotka ovat omiaan olennaisesti vaikuttamaan arvopaperin arvoon.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Asiakas on vaatinut merkintäsopimuksen purkamista ja pääoman palauttamista korkoineen. Lautakunta toteaa, että purkuoikeuden syntyminen edellyttää olennaista sopimusrikkomusta. Asiakkaan mukaan tuote on ollut hänen sijoittajaprofiilinsa vastainen, minkä lisäksi tuotetta esiteltäessä hänelle annettiin väärä kuva tuotteeseen liittyvästä riskistä.

Lisäksi asiakas on katsonut, että pankki on antanut harhaanjohtavia tietoja tuotteen jälkimarkkinahinnasta ja sijoitusaikana kertyneestä tuotosta.

Sijoittajaprofiili ja sijoitusneuvonnan asianmukaisuus

Asiakkaalle laaditun sijoitusehdotuksen ja muun esitetyn selvityksen perusteella pankki oli täyttänyt selonottovelvollisuutensa syksyn 2006 aikana käytyjen neuvottelujen yhteydessä.

Sijoitusehdotuksen mukaan asiakas oli varovainen sijoittaja. Hänelle suositeltu CDO-laina oli tuolla kertaa liikkeeseen lasketuista CDO-lainoista toiseksi matalariskisin. Asiakas sijoitti CDO-lainaan noin 25 % sijoitusvarallisuudestaan. Aiempaan ratkaisu­suositukseensa APL 10/11 viitaten lautakunta katsoo, että CDO-tuotteisiin liittyvän pääoman menettämisen mahdollisuuden vuoksi asiakkaan merkitsemää CDO-lainaa ei ainakaan suurella osuudella ole voinut pitää sopivana tuotteena sellaiselle varovaiselle sijoittajalle, jolle pääoman säilyminen on tärkeä kriteeri.

Keskeinen riitakysymys tältä osin on se, vastaako 2.1.2007 päivättyyn sijoitusehdotukseen kirjattu varovainen sijoittajaprofiili asiakkaan todellista sijoittajaprofiilia. Pankin selvityksen mukaan asiakas oli sijoitusehdotuksen saatuaan ilmoittanut tavoittelevansa huomattavasti suurempaa tuottoa, ja hän oli ollut valmis ottamaan myös sitä vastaavasti sijoitusriskiä. Tämän asiakas puolestaan on kiistänyt ja kertonut tavoitelleensa pääomaturvattua sijoittamista. Näistä sijoitusehdotuksen laatimisen jälkeisistä keskusteluista lautakunnalle ei ole toimitettu mitään kirjallista dokumentaatiota. Hyvän käytännön mukaista olisi ollut laatia uusi kirjallinen sijoitusehdotus, vaikka laki ei tuolloin kirjallista dokumentointia edellyttänytkään. Lautakunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että 2.1.2007 päivätyn sijoitusehdotuksen mukaan asiakas voisi sijoittaa noin 20 % varallisuudestaan osakemarkkinoille, mihin yleisesti tiedossa olevin tavoin liittyy pääomariski.

Lautakunta katsoo, että asiakkaan sijoittajaprofiilia koskevan riitakysymyksen luotettava selvittäminen edellyttäisi suullisen todistelun vastaanottamista valan tai vakuutuksen nojalla, mikä lautakunnan kirjallisessa menettelyssä ei ole mahdollista. Tämän vuoksi lautakunta ei voi ottaa kantaa siihen, onko CDO-tuotteen suosittaminen tälle asiakkaalle ollut asianmukaista sijoitusneuvontaa.

Tuotteeseen liittyvästä riskistä annetut tiedot

Lautakunta toteaa, että CDO-lainaan liittyvä riski on luonteeltaan poikennut perinteisestä joukkovelkakirjalainasta siten, että liikkeeseenlaskijan takaisinmaksukyvyn lisäksi ja ensi sijassa asiakkaan riski on liittynyt CDO-tuotteen viitesalkun yhtiöiden maksukykyyn. Viiteyhtiöiden konkursseista tai muista luottovastuutapahtumista voi seurata tuotteeseen sijoitetun pääoman alentuminen tai menettäminen kokonaan. Lisäksi tuotteen rakenteesta johtuu, että sijoitetun pääoman aleneminen saattaa tapahtua melko voimakkaasti ja nopeasti. Lautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut näiden olevan sellaisia erityisiä seikkoja, joihin tämän tuotteen markkinoinnissa on tullut kiinnittää erityistä huomiota.

Esitetyn selvityksen perusteella CDO-tuotetta on esitelty asiakkaalle suullisesti 12.3.2007 pidetyssä sijoitustapaamisessa, ja asiakas oli antanut merkintätoimeksiannon 16.3.2007. Pankin mukaan sijoitusjohtaja oli esitellyt tuotetta PowerPoint-esittelykalvosarjaa käyttäen, ja mm. tuotteeseen liittyvä pääoman menettämisen riski on tullut selkeästi esiin. Asiakas puolestaan on kertonut halunneensa sijoittaa pääomaturvatusti, ja sijoitusjohtaja myi CDO-lainan hänelle ”varmana” sijoituksena. Asiakas ei ilmoituksensa mukaan ole nähnyt tuotteen esittelykalvosarjaa, josta pääomaturvan puuttuminen ilmenee.

Asiassa on näin ollen ristiriitaisia tietoja siitä, minkä aineiston ja minkä sisältöisten suullisesti annettujen tietojen perusteella asiakas teki sijoituspäätöksensä. Myös tämän riitakysymyksen luotettava selvittäminen edellyttäisi lautakunnan arvion mukaan suullisen todistelun vastaanottamista valan tai vakuutuksen nojalla. Siksi lautakunta ei voi ottaa kantaa siihen, onko asiakkaalle annettu virheellistä tietoa CDO-tuotteeseen liittyvästä riskistä.

Sijoitusaikana annetut tiedot

Tuotteen jälkimarkkinahinnasta ja sijoitusaikana kertyneestä tuotosta käytyjen keskustelujen tarkka sisältö jää epäselväksi. Lautakunta toteaa kuitenkin, että asiakas ei näiden harhaanjohtavina pitämiensä tietojen perusteella ole luopunut CDO-sijoituksestaan tai ryhtynyt mihinkään muihinkaan toimenpiteisiin. Vaikka siis asiakkaan kuvailemia harhaanjohtavia tietoja olisi annettu, hänelle ei näytä aiheutuneen niistä vahinkoa.

Ratkaisu

Yhteenvetona Arvopaperilautakunta katsoo, että tapaus jää keskeiseltä tapahtumainkulultaan riitaiseksi. Lautakunta ei käytettävissään olevin keinoin pysty luotettavasti arvioimaan sitä, onko pankki laiminlyönyt velvoitteitaan ennen sijoituspäätöksen tekemistä tai ovatko mahdolliset laiminlyönnit niin vakavia, että asiakkaalle olisi niiden perusteella syntynyt purkuoikeus.

Ohjesääntönsä 11 §:n mukaan Arvopaperilautakunta voi erityisestä syystä olla antamatta ratkaisusuositusta sen käsiteltäväksi saatetusta asiasta. Yllä todetuilla perusteilla lautakunta päättää, ettei se anna tästä asiasta ratkaisusuositusta.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen an­tami­seen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo, jäsenet Norros, Repo ja Sario sekä varajäsen Laurila. Sihtee­rinä toimi Raulos.

ARVOPAPERILAUTAKUNTA