Tapahtumatiedot

Asiassa on kyse CDO-tyyppisestä joukkolainasta. Sijoitusinstrumentti on muodoltaan vaihtuvakorkoinen joukkovelkakirjalaina, jossa sijoittaja ottaa liikkeeseenlaskijariskin lisäksi kannettavakseen tuotteen viitesalkussa olevien yhtiöiden luottoriskiä. Tuotteen liikkeeseenlaskusarjoissa on ollut kahdesta neljään tuotto- ja riskitasoa, joita sijoittaja on voinut merkitä.

Asiakkaana olevan yhdistyksen pitkäaikainen sijoitus erääntyi alkuvuonna 2006, minkä johdosta yhdistys pyysi mm. nyt kyseessä olevalta pankilta ehdotusta 2,1 miljoonan euron sijoittamisesta. Keskusteltuaan yhdistyksen toimitusjohtajan (A) ja talouspäällikön (B) kanssa pankin sijoitusjohtaja laati 22.2.2006 päivätyn kirjallisen sijoitusehdotuksen, joka sisälsi muun ohella 200.000 euron sijoituksen CDO-lainaan. Tuotteen markkinointiesite oli ehdotuksen liitteenä.

3.3.2006 käydyn puhelinkeskustelun jälkeen A lähetti pankille merkintätoimeksiannon, jonka mukaan yhdistys sijoittaa 1,3 miljoonaa euroa CDO-lainan korkeimpaan riskitasoon. Sijoitusjohtaja soitti vielä A:lle keskustellakseen tuotteeseen liittyvästä riskistä. Yhdistys harkitsi sijoituspäätöstään uudelleen. 14.3.2006 A ilmoitti, että yhdistys sijoittaa 500.000 euroa CDO-lainan alimpaan riskitasoon. Merkintä tehtiin 17.3.2006.

Yhdistyksen CDO-sijoitus menetti täysin arvonsa vuosina 2008–2009 sattuneiden luottovastuutapahtumien johdosta. Sijoituksesta oli kertynyt tuottoa 89.266,77 euroa. Yhdistys reklamoi ja vaati pankkia korvaamaan vahingon. Sovintoa ei syntynyt.
 

Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Asiamiehen laatimassa kirjelmässä yhdistys vaatii pankkia korvaamaan CDO-lainaan sijoittamisesta aiheutuneen vahingon täysimääräisesti ottaen kuitenkin huomioon korkotuotot. Yhdistys katsoo pankin laiminlyöneen selonotto- ja tiedonantovelvollisuutensa CDO-lainaa tarjotessaan ja merkintätoimeksiantoa vastaanottaessaan.

Yhdistyksen ja sen edustajien sijoittajaprofiili

Yhdistyksellä ei ollut mitään varallisuudenhoitosopimusta pankin kanssa, vaan kyse oli yksittäisestä toimeksiannosta. Yhdistyksen tavoitteena oli hallituksen kokouksen pöytäkirjasta ilmenevin tavoin sijoittaa varat tuottavasti ja turvaavasti 3-5 vuoden ajanjaksolla. Tämän pohjalta pyydettiin ja saatiin tarjoukset eri palveluntarjoajilta.

Yhdistys oli korostanut pankille, ettei sillä itsellään ollut sijoitusasioiden asiantuntemusta, vaikka sillä olikin pitkäaikainen, stabiili sijoitussalkku. Salkulla ei ole koskaan käyty aktiivista arvopaperikauppaa, eikä salkun hoito ja seuranta ole edellyttänyt erityistä sijoitusasiantuntemusta. Yhdistyksen palveluksessa olevilla ei ole eikä heillä edellytetäkään olevan tällaista asiantuntemusta. Toimitusjohtaja A lienee verrattain kokenut ja asiantunteva sijoittaja mitä tulee hänen oman salkkunsa suoriin osakesijoituksiin, mutta tällainen kokemus ei mitenkään korreloi CDO-sijoituksen edellyttämän tiedon ja ymmärtämyksen kanssa. Talouspäällikkö B:llä puolestaan ei ole mitään kokemusta tai ammattitaitoa arvopaperiasioissa, eikä hänellä siten ole ollut edellytyksiä arvioida CDO-tuotetta. B on keskustelussa itse todennut sijoitusjohtajalle, että hänellä on ”hirveän vähän” tietoa mm. CDO-tuot­teista.

Pankki on kirjelmissään viitannut yhdistyksen osakesijoituksiin ja pitänyt yhdistystä tuottohakuisena sijoittajana ja merkittävän arvonalennusriskin ottajana. Tämä ei pidä paikkaansa. Osakesalkku on koostunut noin 15 merkittävän ja vakaan suomalaisyhtiön osakkeesta, ja omistus on ollut pitkäaikaista. Tällä tavoin hajautettu arvopaperisijoittaminen on historiallisesti katsoen pitkällä aikavälillä ollut erittäin tuottoisaa ja samalla hyvin turvaavaa ja vähäriskistä. Toisekseen keskusteluissa sekä A että B olivat korostaneet pitkähkön aikavälin turvaavaa, mutta samalla tuottavaa sijoittamista. CDO-lainaa ei voi riskimielessä rinnastaa yhdistyksen sijoittajaprofiiliin ja pitkäaikaiseen osakesalkkuun. Pankki on laiminlyönyt selonottovelvollisuutensa tai arvioinut yhdistyksen sijoittajaprofiilin väärin. CDO-tuotetta olisi tullut tarjota vain institutionaalisille sijoittajille, joiden oma osaaminen on vahvaa.

Tuotteesta annetut tiedot

Pankin 22.2.2006 päivätyssä tarjouksessa ja keskusteluissa korostettiin yhdenmukaisesti CDO-lainojen markkinointiesitteen kanssa, ettei pääomaa ollut turvattu, mutta n. 30 vuoden aikana oli sattunut vain muutamia luottovastuutapahtumia siten, että CDO-lainaan sijoittanut olisi noin kerran kärsinyt hieman pääomatappioita. Pankki ei pitänyt pääoman menettämisen riskiä mitenkään todennäköisenä.

Tuotteen markkinointiesitteessä on taulukko, joka kuvaa luottovastuutapahtumien lukumäärää ilman pääomatappioita. Sen mukaan tuotteen alimman riskitason olisi tullut kestää seitsemän luottovastuutapahtumaa ilman pääomatappioita, mutta tosiasiassa yhdistyksen sijoittama pääoma oli menetetty kokonaan seitsemännen luottovastuutapahtuman myötä. Esitteessä käytetään sellaisia ilmaisuja kuin ”suojaustaso” määrittelemättä niitä ja vaihtelevasti puhutaan ”luottotappiosta”, ”päämatappiosta” tai ”tappiosta” selittämättä ovatko ne toistensa synonyymejä. Yhdistys pitää taulukkoa ja siihen liittyvää tekstisisältöä epäselvänä ja harhaanjohtavana.

Lautakunnan käyttöön toimitettujen puhelutallenteiden osalta yhdistys katsoo, että CDO-tuote ja sen riskimekanismi on kuvattu yksipuolisesti ja puutteellisesti. Pääomatappion mahdollisuus on sinänsä tuotu esiin, mutta sitä voimakkaammin on tuotu esiin etenkin tuotteen alimman riskitason riskittömyys. Sijoitusjohtaja kyllä kuvasi tuotteen riskitasoihin liittyvää palautus­astetta ja sen suhdetta luottovastuutapahtumien lukumäärään, mutta hän ei selostanut miten mm. palautusaste ja suojaustasot muodostuvat ja miten se vaikuttaa riskin muodostumiseen ja lopulliseen pääomatappioon. Vaikutelmaksi yhdistykselle jäi, että alin riskitaso kestää varsin monta luottovastuutapahtumaa ilman pääomatappiota ja että lukuisten luottovastuutapahtumien jälkeenkin CDO-lainaa merkinnyt aina jotain saa. Keskusteluissa sijoitusjohtaja on rinnastanut CDO-lainan riskin osakesijoittamiseen liittyvään riskiin ja antanut näin harhaanjohtavan kuvan siitä, että CDO-lainan riski olisi rinnastettavissa yhdistyksen osakesalkun riskiin. Sijoitusjohtaja on korostanut etenkin lainan alimman tason alhaista riskiä toteamalla, että todennäköisyys tässä markkinatilanteessa että näin paljon Investment Grade –luokan papereissa tai yrityksissä tulisi luottovastuutapahtumia on marginaalisen pieni.

Yhdistys sai 4.5.2009 ilmoituksen seitsemännestä luottovastuutapahtumasta. Tämän jälkeen lainalla ei ollut enää käytännössä markkinoita. 16.7.2009 saatiin ilmoitus lainan pääoman menettämisestä. Mitään selitystä ei ollut siitä, miten näin pääsi käymään. Ei esim. selitetty, miksi lainan palautusaste oli 0 % poiketen markkinointiesitteen taulukon esimerkkiprosenteista. Ennen näitä ilmoituksia yhdistys ei ollut saanut pankilta mitään informaatiota lainan kurssikehityksestä. Lainan sopimusehdot yhdistys sai vasta pääoman menettämisen jälkeen, kun vastuukysymyksiä alettiin selvittää.

Yhdistys katsoo, että sille ennen lainan merkintää annettu kirjallinen ja suullinen informaatio on ollut puutteellista, virheellistä ja ei-ammattimaista sijoittajaa harhaanjohtavaa. Kyseessä oli monimutkainen ja vaikeasti ymmärrettävä tuote. CDO-lainan todellinen luonne, ominaisuudet ja riskit eivät avautuneet yhdistykselle riittävän laajasti sen informaation perusteella, joka sille oli tuolloin annettu. Pankki on laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa. Lainan liikkeeseenlaskijana pankin olisi tullut tuoda tällaiseen tuotteeseen liittyvät riskit korostetusti esiin.
 

Palveluntarjoajan vastaus asiakkaan valitukseen

Pankki kiistää vaatimukset ja katsoo täyttäneensä selonotto- ja tiedonantovelvollisuutensa.

Taustaa

Yhdistys on ollut pankin eri yksiköiden asiakkaana vuosikymmeniä. CDO-sijoitus tehtiin yksityispankin välityksellä, mutta yhdistyksellä ei ole ollut mitään varallisuudenhoitosopimusta tämän pankin kanssa. Pankin ja sijoitusjohtajan tiedossa on riidanalaisten tapahtumien aikaan ollut, että yhdistyksen sijoitukset on hoidettu pääosin toisen pankin kautta. Kuten yhdistyksen sijoitusvarallisuudestaan toimittamista selvityksistä ilmenee, yhdistys oli pankin tieten ennen vuotta 2006 sijoittanut suuren osan sijoitusvarallisuudestaan suomalaisten pörssiyhtiöiden osakkeisiin. Osakesijoittamiseen liittyy tunnetusti korkean tuotto-odotuksen ohella merkittävä arvonalenemisen riski. Joukkolainaa suositellessaan sijoitusjohtaja oli näin tietoinen siitä, että yhdistys oli sijoitustoiminnassaan tottunut ottamaan huomattavaa, osakeriskin tasoista riskiä.

A oli keskustellut sijoitusjohtajan kanssa yhdistyksen sijoitusasioista helmikuun alussa 2006 ja halunnut ehdotuksen huomattavan varallisuusmäärän edelleen sijoittamiseksi. Sijoitusjohtaja tiedusteli A:lta, minkälaiselle ajalle sijoituksia haluttiin tehdä, minkälaista tuottoa tavoiteltiin ja minkälaista riskiä yhdistys oli valmis ottamaan. A kertoi yhdistyksen haluavan sijoittaa noin viideksi vuodeksi matalahkolla riskitasolla. Määritelmä ”tuottavasti ja turvaavasti” ei tullut vielä tässä keskustelussa esiin, vaan tämä ilmeni myöhemmin yhdistyksen hallituksen kokouksen pöytäkirjanotteesta.

A:n kanssa sovittuja sijoitustavoitteita tarkennettiin puhelinkeskustelussa B:n kanssa 17.2.2006. Yhdistys piti lyhyiden, noin 12 kuukauden mittaisten sijoitusten tuotto-odotusta riittämättömänä. Yhdistys tavoitteli maksimaalista tuottoa pienimmällä mahdollisella riskillä. Sijoitusjohtaja esitteli CDO-tuotetta alustavasti. Sovittiin, että sijoitusjohtaja lähettää sijoitusehdotuksen ja lisätietoa eri tuotteista postitse. A:n kanssa 21.2.2006 käydyssä keskustelussa sijoitusjohtaja kertoi CDO-lainojen tuotto- ja riskiluokista ja muutenkin selvitti tuotteen ominaisuudet A:lle. Tämän jälkeen sijoitus­johtaja lähetti 22.2.2006 päivätyn sijoitusehdotuksen B:lle.

Pankin mukaan sijoitusehdotus oli hajautettu ja matalariskinen. Se oli tehty 2.100.000 euron summalle, johon sisältyi 200.000 euron (noin 10 %) sijoitus CDO-lainaan. Tarjoukseen sisältyvän kapitalisaatiosopimuksen ja indeksilainan osalta on todettu niiden olevan pääomaturvattuja, kun taas CDO-lainoista on erityisesti todettu, että niiden pääomaa ei ole turvattu. Tarjouksen liitteenä sijoitusjohtaja lähetti CDO-lainojen markkinointiesitteen.

A, B ja sijoitusjohtaja keskustelivat 3.3.2006 merkintätoimeksiannosta. Yhdistys oli päättänyt sijoittaa 1.300.000 euroa CDO-lainan korkeimpaan riskitasoon, mikä oli selvästi enemmän kuin mitä pankki oli suositellut. Sijoitusjohtaja korosti, että tuote ”ei missään tapauksessa” ole pääomaturvattu sijoitusmuoto. Merkintätoimeksiannon saatuaan sijoitusjohtaja soitti A:lle toisen kerran varmistaakseen, että yhdistyksen edustajat olivat käsittäneet tuotteen rakenteen ja riskimekanismin oikein. Sijoitusjohtaja mm. havainnollisti riskin toteutumista toteamalla, että tuotteen korkein riskiluokka kestäisi kolme luottovastuutapahtumaa viitekorin yrityksissä, ja jos tulisi neljäs, se veisi 50 % korkeimman riskiluokan pääomista. Jos tulisi vielä seuraava, kaikki pääomat menisivät. A kertoi, että yhdistys harkitsisi vielä asiaa. Osapuolet keskustelivat uudestaan 14.3.2006, ja yhdistys päätyi sijoittamaan aiempaa selvästi pienemmän summan eli 500.000 euroa lainan alimpaan riskiluokkaan.

Väite markkinointiesitteen harhaanjohtavuudesta

Yhdistyksen mukaan taulukosta on saanut sen käsityksen, että joukkolainan olisi tullut kestää toteutuneet seitsemän luottovastuutapahtumaa tappioitta. Pankki ei pidä käsitystä perusteltuna. Markkinointiesitteessä on todettu, ettei luottovastuutapahtumasta seuraavan luottotappion kokoa voi tietää ennalta ja että esitteessä kuvattu palautusaste on ratkaiseva arvioitaessa montako luottovastuutapahtumaa lainat kestävät pääomatappioitta. Taulukossa on eri palautusasteilla laskettuja esimerkkejä siitä, kuinka monta luottovastuutapahtumaa CDO-laina kestäisi ilman tappioita. Taulukossa ei siis ole väitetty, että alin riskiluokka aina kestäisi seitsemän luottovastuutapahtumaa tappiotta.

Yhdistyksen edustajien sijoitusasiantuntemus

Yhdistystä ei ole tässä pankissa luokiteltu ammattimaiseksi sijoittajaksi. Pankin käsityksen mukaan sijoituspäätöksen käytännössä tehneen toimitusjohtaja A:n sijoituskokemus ja osaaminen taloudellisissa asioissa on kuitenkin ollut korkeatasoista. Joka tapauksessa CDO-lainojen ominaisuudet on esitetty yhdistyksen edustajille kirjallisesti ja suullisesti niin perusteellisesti, ettei yhdistykselle ole voinut jäädä epäselvyyttä tuotteen ominaisuuksista.

Sijoitusehdotus

Yhdistys on vedonnut hallituksensa pöytäkirjassa olevaan ilmaisuun, jonka mukaan varat on haluttu sijoittaa tuottavasti ja turvaavasti 3-5 vuoden ajanjaksolla. Pankki painottaa, että 22.2.2006 päivätyssä sijoitusehdotuksessa 2.100.000 eurosta noin 80 % on suositeltu sijoitettavaksi pääomaturvattuihin tuotteisiin, 10 % matalariskiseen korkorahastoon ja vain 10 % CDO-lainaan. Tämä sijoitusehdotus on täyttänyt yhdistyksen edellytyksen tuottavasta ja turvaavasta sijoittamisesta etenkin, kun pankin tiedossa on ollut, että yhdistys on tavannut sijoittaa varoistaan suuren osan arvonalenemiselle alttiisiin osakkeisiin ja on muutenkin halunnut tehdä nimenomaan pitkäaikaisia sijoituksia.

Informointi joukkolainan kehityksestä

CDO-lainalle maksettavan koron tai takaisinmaksettavan pääoman määrään vaikuttavista seikoista on lainaehtojen mukaisesti ilmoitettu pankin internetsivuilla. Yhdistyksellä ei ole missään vaiheessa ollut pankin kanssa sopimusta varallisuudenhoidosta. Osapuolten välillä ei ole ollut mitään sellaista sopimussuhdetta tai velvoitetta, jonka nojalla pankin olisi erityisesti pitänyt antaa yhdistyksen edustajille tietoa lainan jälkimarkkina-arvon muutoksista.

Pankin kanta

Pankki katsoo, että CDO-lainojen sijoitusriski on kerrottu asianmukaisesti. Riskiä voidaan arvioida vain sijoitushetkellä käytettävissä olevien tietojen perusteella. Asiakkaan tappio johtuu siitä, että finanssikriisin nopean kärjistymisen myötä luottovastuutapahtumia kertyi syksystä 2008 alkaen historiallisessa tarkastelussa erittäin poikkeuksellinen määrä. Pankki tai muutkaan toimijat markkinoilla eivät voineet ennakoida tätä kriisiä CDO-lainojen liikkeeseenlaskuhetkellä alkuvuonna 2006.

Pankki katsoo myös, ettei sen antamassa sijoitusneuvonnassa ole virhettä. Pankilla on pitkän asiakassuhteen perusteella ollut tieto yhdistyksen taloudellisesta asemasta, aiemmista sijoituksista ja toimitusjohtaja A:n sijoituskokemuksesta. Ennen CDO-lainojen ja muiden tuotteiden tarjoamista pankki oli pyytänyt tiedot yhdistyksen sijoitustavoitteista. Selonottovelvollisuus oli siten täytetty, ja pankin antama sijoitusehdotus on ollut asiakkaan tavoitteita vastaava, hajautettu ja ammatillisesti perusteltu. Yhdistyksen johto halusi sijoittaa CDO-lainaan selvästi suositeltua enemmän, minkä johdosta pankki kiinnitti yhdistyksen huomiota suuremman sijoituksen sisältämään suurempaan riskiin. Sijoitusehdotuksen asianmukaisuutta arvioitaessa tulee tarkastella pankin ehdottamaa CDO-lainaan sijoitettavaa osuutta (10 %) eikä sitä osuutta, johon yhdistys itse lopulta päätyi.

Pankki katsoo vielä täyttäneensä tiedonantovelvollisuutensa. Sijoitusjohtaja on antanut yhdistyksen edustajille sijoituspäätöksen tueksi lainojen markkinointiesitteen ja on puhelinkeskusteluissa erityisesti korostanut tuotteeseen liittyvää riskiä. Pankki ei ole millään tavoin vähätellyt riskiä, vaan sijoitushetkellä matalana pidetty pääomariski toteutui ennakoimattoman finanssikriisin johdosta.
 

Selvitykset

Osapuolten kirjelmien lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

- Pöytäkirjanote yhdistyksen hallituksen 22.2.2006 pidetystä kokouksesta. Otteen mukaan yhdistys oli pyytänyt ehdotuksia useammalta taholta varojen sijoittamiseksi tuottavasti ja turvaavasti 3-5 vuoden ajanjaksolla. Yhdistyksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja A saivat valtuudet vapautuvan summan uudelleen sijoittamiseen.

- Sijoitusjohtajan 22.2.2006 päivätty sijoitusehdotus 2.100.000 eurolle. Ehdotus koostuu 1,5 miljoonan euron pääomaturvatusta kapitalisaatiosijoituksesta, 200.000 euron pääomasuojatusta indeksilainasijoituksesta, 200.000 euron CDO-sijoituksesta ja 200.000 euron sijoituksesta pitkän koron rahastoon. CDO-sijoituksen osalta on todettu mm. eri riskitasot ja niiden tuotto-odotukset sekä se, että lainan pääoma ei ole turvattu.

Ehdotuksen mukaan esitettyjen neljän tuotevaihtoehdon lisäksi olisi mahdollista tehdä erillinen indeksilaina, joka olisi täysin pääomaturvattu. Siinä minimisijoitus on 3 miljoonaa euroa.

- CDO-lainojen painettu markkinointiesite (helmikuu 2006). Sen sisältöä on esitelty mm. Arvopaperilautakunnan ratkaisussa APL 11/10, joka on saatavilla lautakunnan lausuntojen internet-tietokannassa osoitteessa http://www.fine.fi.

- 3.3.2006 päivätty A:n allekirjoittama merkintätoimeksianto, jonka mukaan yhdistys merkitsee CDO-lainan korkeinta riskitasoa 1.300.000 eurolla. Toimeksianto on mitätöity yliviivauksin.

- 14.3.2006 päivätty A:n allekirjoittama merkintätoimeksianto, jonka mukaan yhdistys merkitsee CDO-lainan matalinta riskitasoa 500.000 eurolla.

- Tallenteet 17.2., 21.2., 3.3. ja 14.3.2006 käydyistä puhelinkeskusteluista. Niistä ilmenee seuraavaa:

1) B pyysi 17.2.2006 sijoitusjohtajalta sijoitusehdotuksia. Sijoituksen tuli tarjota maksimaalista tuottoa riskittömästi tai pienimmällä mahdollisella riskillä, aikajänne 3-5 vuotta. Lyhyemmistä 12 kuukauden korkosijoituksista saatava tuotto ei B:n mukaan tuolloin ollut päätä huimaava. Sijoitusjohtaja esitteli B:lle CDO-lainaa todeten, että tämänhetkisellä korkotasolla niillä päästäisiin hyviin korkoihin pienellä riskillä. Sijoitusjohtaja toi esiin sen, että luottovastuutapahtumat voivat alentaa sijoitettua pääomaa. Jos tulisi oikein huonot ajat ja yrityksiä menisi kovasti konkurssiin, jopa tuotteen alin riskitaso tulisi syödyksi muiden riskiluokkien jälkeen. Sijoitusjohtajan mukaan tuote ei ole pääomaturvattu, mutta alimmassa ja vielä keskimmäisessäkin riskitasossa on aika minimaalinen riski siitä, että pääoma lähtisi alenemaan. Lisäksi oli puhetta tuotteen jälkimarkkinahinnan vaihtelevuudesta. B totesi, että hänellä on hyvin vähän tietoa erilaisista korkoinstrumenteista, ja hän pyysi sijoitusjohtajaa toimittamaan materiaaleja ja taustatietoja.

2) A keskusteli 21.2.2006 sijoitusjohtajan kanssa lähinnä henkilökohtaisista sijoitusasioistaan. Keskustelusta ilmenee, että A:lla oli hyvin hajautettu osakesalkku, ja hän oli vuonna 2005 merkinnyt itselleen samantyyppisen CDO-lainan korkeinta riskitasoa 20.000 eurolla. A kertoi, että kun hän aikanaan tutustui CDO-tuotteeseen, se tuntui järkevältä ja monia osakesijoituksia varmemmalta. Hän oli tyytyväinen sijoituksensa yli 17 %:n suuruiseen tuottoon. Sijoitusjohtaja kuvasi A:lla olevaa CDO-lainan korkeinta riskitasoa ”hirveän riskilliseksi”, koska siinä ei ole lainkaan turvapuskuria.

Sijoitusjohtaja keskusteli A:n kanssa eri sijoitusvaihtoehdoista, joista yhtenä oli 30.000 euron sijoittaminen nyt kyseessä olevaan, alkuvuonna 2006 liikkeeseen laskettuun CDO-lainaan. Sijoitusjohtaja totesi tuotteen viitesalkun olevan laajasti hajautettu, ja siellä oli vain Investment Grade –luottoluokituksen omaavia yrityksiä. Pitkällä aikajänteellä luottovastuutapahtumia oli tapahtunut, mutta yrityslaina on kuitenkin konkurssitilanteessa paremmassa asemassa kuin osakesijoitus. A piti CDO-tuotteen korkeimman riskitason tuotto-odotusta houkuttelevana. He keskustelivat pitkään myös suorista osakesijoituksista. A päätti sijoittaa 10.000 euroa erään pörssiyhtiön osakkeisiin ja 25.000 euroa CDO-lainan korkeimpaan riskitasoon.

3) B soitti 3.3.2006 sijoitusjohtajalle tiedustellakseen 1.300.000 euron suuruisen merkinnän käytännön järjestelyistä. Keskustelussa sijoitusjohtaja muistutti B:tä ja A:ta siitä, että yhdistys aikoi sijoittaa CDO-tuotteen korkeimpaan riskitasoon, kaikkein riskillisimpään versioon, jossa turvapuskuria on vähemmän. Riskiä voisi minimoida jakamalla sijoituksen tuotteen korkeimpaan ja matalimpaan riskitasoon. Sijoitusjohtajan mukaan yhdistyksen alkuperäisenä toiveena oli hyvin vähäriskinen sijoitus, ja tässä aiotussa sijoituksessa oli huomattavasti enemmän riskiä kuin sijoitusjohtajan tekemässä ehdotuksessa.

A kertoi heidän ymmärtäneen, että riski on olemassa, mutta he olivat katsoneet sen olevan historiallisestikin ottaen pieni. Sijoitusjohtaja totesi halunneensa varmistaa, että yhdistys oli käsitellyt riskin. Hän lisäsi, että tämä ei ole missään nimessä pääomaturvattu sijoitusmuoto.

4) Sijoitusjohtaja soitti 3.3.2006 A:lle ja kertoi haluavansa vielä palata CDO-lainaan liittyvään riskiin, koska sijoitettava summa on suurempi kuin mitä hän oli ehdottanut. Hän halusi käydä tuotteen läpi niin, että riski on varmasti ymmärretty. Sijoitusjohtaja totesi, että jos luottovastuutapahtumia tulee, ja ajatellaan palautusasteen olevan 50 %, tuotteen korkein riskitaso kestää kolme sellaista luottovastuutapahtumaa. Jos niitä tulisi tässä viitesalkussa neljäs, se veisi pääomia jo 50 %. Jos tulisi vielä viides, pääoma menetettäisiin kokonaan. Sijoitusjohtaja totesi myös, että tuotteen keskimmäinen riskiluokka kestäisi neljä ja alin riskiluokka kuusi tällaista 50 % palautusasteella olevaa luottovastuutapahtumaa ilman tappioita.

Sijoitusjohtajan mukaan luottoriskiltään vastaavanlaisessa viitesalkussa pankin näkemyksen mukainen keskimääräinen odotus oli 0,5 luottovastuutapahtumaa. Viiteyhtiöt olivat hyvää riskiluokkaa, mutta voitiin ajatella, että maailmantilanne muuttuisi niin, että tulisi jokin katastrofaalinen tilanne ja luottovastuutapahtumia alkaisi tulla pilvin pimein. Todennäköisyys sille, että Investment Grade –yhtiöissä tulisi näin paljon luottovastuutapahtumia, oli sijoitusjohtajan mukaan tuolloisessa markkinatilanteessa marginaalisen pieni. Mutta kaikkea voi maailmassa sattua, vaikka tuolloin missään ei odotettu esim. lamaa tai vastaavaa. Osakesijoittamista sijoitusjohtaja piti kuitenkin riskillisempänä, koska hajautuksesta riippuen osakesijoitus voi mennä ensimmäisestäkin konkurssista, ja konkurssitilanteissa osakkeenomistaja muutoinkin on heikoimmassa asemassa.

A ilmoitti, että heidän täytyy vielä harkita. Hän kertoi arvostavansa sijoitusjohtajan huolenpitoa ja pyysi, ettei sijoitusasia mene vielä pankissa eteenpäin.

5) A soitti 14.3.2006 sijoitusjohtajalle ja totesi mm., että sijoitusjohtajan aiemmat soitot olivat tehneet hänet hyvin varovaiseksi. Vaikka hän oli valmis ottamaan omilla rahoillaan CDO-tuotteen korkeimpaan riskitasoon liittyvän riskin, yhdistyksen varat ovat eri asia. A kysyi, mitä sijoitusjohtaja suosittelisi, kuitenkin nimenomaan CDO-tuotteeseen haluttaisiin sijoittaa.

Sijoitusjohtaja totesi, että tuotteen alinta ja ylintä riskiluokkaa oli vielä saatavilla. Jos yhtenä kriteerinä pidetään turvaavuutta, niin CDO-lainassa alin riskiluokka olisi sopivin. Lisäksi puhetta oli indeksilainasta, jota sijoitusjohtaja piti yhdistyksen kokonaissijoitusstrategiaan sopivana pääomaturvan vuoksi.

A totesi, että CDO-sijoituksen voisi tehdä, koska siitä oli puhuttu. He keskustelivat vielä CDO-lainan alimman riskitason tuotto-odotuksesta verrattuna korkorahastojen ja täysin riskittömien sijoitusten tuotto-odotukseen, minkä jälkeen A päätti, että yhdistys sijoittaa 500.000 euroa CDO-tuotteen alimpaan riskitasoon.

- 16.7.2009 päivätyt ilmoitukset takaisinsaantiarvon määrityksestä ja yhdistyksen merkitsemän CDO-lainan arvon alentumisesta nollaan.

- CDO-lainan lainakohtaiset ehdot, joissa tuote on kuvattu yksityiskohtaisesti.

- Yhdistyksen tilinpäätöstietoja vuosilta 2000–2009, joista ilmenee mm., että yhdistyksellä on ollut 2000-luvulla noin 15 pörssiyhtiön osakkeissa markkina-arvoltaan 700.000–1.300.000 euron sijoitukset. Lisäksi yhdistyksellä oli ennen CDO-sijoitusta sijoitusvakuutus, jonka arvo oli enimmillään yli 1.900.000 euroa. Muina sijoituksina on mainittu kiinteistö- ym. varallisuutta kirjanpitoarvolla 700.000–2.700.000 euroa.
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Yhdistys on vaatinut pankilta kor­vausta tappiosta, joka aiheutui CDO-lainan arvon menettämisestä vuonna 2009. Vahingonkorvausvelvollisuuden syntymisen edellytyksenä on, että pankin menettelyssä voidaan todeta jokin huolimattomuudesta johtuva virhe tai puute, joka on aiheuttanut sen asiakkaalle vahinkoa. Yhdistys katsoo, että pankin suosittelema CDO-tuote ei ole vastannut yhdistyksen sijoitustavoitteita ja riskinottohalukkuutta. Tuotetta olisi tullut tarjota vain institutionaalisille sijoittajille. Yhdistys katsoo myös, että pankki on antanut puutteellista, virheellistä ja harhaanjohtavaa tietoa erityisesti tuotteeseen liittyvästä riskistä. Yhdistys ei myöskään ollut saanut tietoa tuotteen markkina-arvon kehityksestä ennen kuin luottovastuutapahtumia oli alkanut sattua.

Tapauksessa tulee arvioitavaksi pankin antamien sijoitusneuvojen asianmukaisuus ja tiedonantovelvollisuuden täyttäminen sekä pankin menettely sijoituksen tekemisen jälkeen. Tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495). Sitä täydensi Rahoitustarkastuksen (nyk. Finanssivalvonnan) ohje nro 201.7 sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista.

Sijoituspäätöksen tekoajankohtana vuonna 2006 voimassa olleen arvopaperimarkkinalain 2 luvun 1 §:n mukaan arvopapereita ei saa markkinoida eikä hankkia elinkeinotoiminnassa antamalla totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä.

Lain tuolloisen 4 luvun 1 §:n mukaan arvopaperien kaupassa ja sijoituspalvelun tarjoamisessa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista menettelyä.

Rahoitustarkastuksen ohjeen 201.7 mukaan hyvä tapa edellyttää mm. sitä, että sijoituspalveluyhteisö toimii rehellisesti, puolueettomasti, ammattitaitoisesti ja huolellisesti tavoitteenaan asiakkaiden etu ja arvopaperimarkkinoita kohtaan tunnetun luottamuksen edistäminen. Lisäksi hyvä tapa edellyttää, että sijoituspalveluyhteisö antaa asiakkailleen riittävästi ja olennaista tietoa asiakkaan päätöksen tueksi, kuten tiedot sijoituspalvelun sisällöstä ja kuluista sekä arvopaperiin ja sen liikkeeseenlaskijaan liittyvistä riskeistä.

Arvopaperimarkkinalain tuolloisen 4 luvun 3a §:n mukaan arvopaperinvälittäjän on nyt käsillä olevan kaltaisessa sijoitusneuvontatilanteessa pyydettävä asiakkaaltaan ennen sijoituspalvelun tarjoamista riittävät tiedot tämän taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta ja sijoituspalvelua koskevista tavoitteista, jollei se asiakkaan sijoituskokemukseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta. Arvopaperinvälittäjän on tällöin pyydettävä riittävät tiedot myös sen selvittämiseksi, voidaanko asiakasta pitää 1 luvun 4 §:ssä tarkoitettuna ammattimaisena sijoittajana.

Rahoitustarkastuksen ohjeen 201.7 mukaan sijoituspalveluyhteisön, joka tarjosi sijoituspalveluna arvopaperinvälitystä ja joka antoi asiakkaalle sijoitusneuvontaa ennen toimeksiannon vastaanottamista, oli tunnettava asiakkaansa voidakseen palvella asiakasta tämän edun mukaisesti (know your customer -periaate). Sijoituspalveluyhteisön oli asiakkaaltaan saamiensa tietojen perusteella pyrittävä varmistumaan siitä, että asiakkaan taloudellinen vastuunkantokyky ja sijoituskokemus olivat riittäviä asiakkaan kaavailemiin tai tälle suositeltaviin sijoitustoimiin. Tällöin oli kiinnitettävä huomiota esimerkiksi siihen, kuinka hyvin asiakas tuntee arvopapereiden ja johdannaissopimusten ominaisuudet ja niihin liittyvät riskit, sekä siihen, tapahtuiko sijoittaminen omalla vai vieraalla pääomalla.

Lain 4 luvun 4 §:ssä todettiin, että arvopaperinvälittäjän on annettava asiakkaalle sijoituspalvelusta ja sen kohteena olevista arvopapereista ne tiedot, joilla saattaa olla olennaista vaikutusta asiakkaan päätöksentekoon, jollei se sijoituspalvelun luonteeseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta.

Rahoitustarkastuksen ohjeessa 201.7 on tiedonantovelvollisuuden osalta todettu mm., että välittäjällä on asiakastaan kohtaan tiedonantovelvollisuus arvopaperien arvoon vaikuttavista seikoista. Tiedot on annettava ennen kaupan tekemistä. Välittäjällä on velvollisuus varoittaa asiakasta, mikäli toimeksiannon kohteena olevaan arvopaperiin tai sen liikkeeseenlaskijaan liittyy erityisiä riskejä. Samoin on asiakkaalle annettava tieto julkistetuista tai muutoin yleiseen tietoon tulleista seikoista, jotka ovat omiaan olennaisesti vaikuttamaan arvopaperin arvoon.

Asiakas on myös viitannut Rahoitustarkastuksen standardin 5.2a kohtiin 5.1 ja 5.2, jotka käsittelevät arvopaperimarkkinalain 2 luvun 2 §:n mukaista tiedonantovelvollisuutta arvopaperien liikkeeseenlaskun yhteydessä.

Perustelut

Tuotteen tarjoaminen ei-ammattimaisille sijoittajille

Arvopaperilautakunta toteaa, että CDO-lainan tarjoaminen ei-ammatti­maisille sijoittajille ei ole ollut kiellettyä. Keskeistä on se, onko pankki tuotetta markkinoidessaan ja myydessään täyttänyt lain mukaiset selonotto-, tiedonanto- ja muut velvollisuutensa.

Selonottovelvollisuus

Esitetyn selvityksen perusteella pankki oli pitkään jatkuneen asiakkuuden perusteella tietoinen yhdistyksen taloudellisesta asemasta ja siitä, millaista yhdistyksen aiempi sijoitustoiminta oli ollut. Pankin sijoitusjohtaja oli aiemman asiakkuuden perusteella myös tietoinen yhdistyksen toimitusjohtaja A:n sijoituskokemuksesta. Pankki oli ennen 22.2.2006 päivätyn sijoitusehdotuksen laatimista selvittänyt yhdistyksen edustajilta, mitkä yhdistyksen sijoitustavoitteet nyt kyseessä olevan toimeksiannon osalta olivat. Lautakunta katsoo, että pankki on täyttänyt selonottovelvollisuutensa.

Tuotteen suosittamisen asianmukaisuus

Yhdistyksen edustajat olivat alkuvuonna 2006 pyytäneet pankilta ehdotuksen vähäriskisestä sijoituskokonaisuudesta. Lautakunnalle toimitetun pöytäkirjan otteen mukaan varat tuli sijoittaa tuottavasti ja turvaavasti 3-5 vuoden sijoitushorisontilla. Yhdistyksellä oli merkittävästi suoria osakesijoituksia, mutta nyt tarjouksia oli pyydetty matalariskisemmistä tuotteista. Toisaalta A:n ja B:n kanssa käydyissä keskusteluissa oli ilmennyt mm., että alle 12 kuukauden pituisista korkosijoituksista tuolloin saatavissa ollut tuottotaso ei ollut yhdistykselle riittävä.

Sijoitusjohtajan 22.2.2006 päivätty sijoitusehdotus koskee 2,1 miljoonan euron summaa. Ehdotuksen mukaan noin 80 % sijoitettaisiin pääomaturvattuihin sijoitusinstrumentteihin, noin 10 % pitkän koron rahastoon ja noin 10 % (200.000 euroa) CDO-lainaan. Lautakunta katsoo, että ehdotuksessa CDO-tuote on ollut mukana maltillisella osuudella. Tuotteen laina-aika on vastannut yhdistyksen tavoitteita. Tuote on yhdistyksen edustajien toivomin tavoin osaltaan korottanut ehdotuksen kokonaistuotto-odotusta yli riskittömien tai erittäin vähäriskisten korkosijoitusten tuotto-odotusten tason.

Kyseisten CDO-lainojen arvonmenetys johtui siitä, että finanssikriisin seurauksena vuosina 2008–2009 tuotteen viitesalkussa olleisiin suuryrityksiin kohdistui luottovastuutapahtumia historiallisessa tarkastelussa poikkeuksellisen suuri määrä. Asiassa ei ole selvitystä siitä, että pankilla olisi jo merkintäajankohtana ollut tieto tulevasta kriisistä ja sen vaikutuksista tämän tuotteen kannalta. Lautakunta katsoo, ettei CDO-tuotteen suosittaminen tällä tavoin osana sijoitusehdotuksen mukaista tuotekokonaisuutta ole merkintäajankohtana ollut ristiriidassa asiakkaan riskinottovalmiudesta olevien tietojen kanssa.

Näillä perusteilla lautakunta katsoo, että CDO-tuotteen suosittaminen yhdistykselle sijoitusehdotuksesta ilmenevällä tavalla on alkuvuonna 2006 ollut asianmukaista.

Yhdistys on ilmoittanut haluavansa merkitä CDO-tuotteen korkeinta riskitasoa selvästi suuremmalla summalla kuin mitä sijoitusjohtaja oli ehdottanut. Keskusteluissa 3.3.2006 sijoitusjohtaja on kiinnittänyt yhdistyksen huomiota siihen, että tällöin myös riskitaso nousee yli sen, mitä yhdistys alun perin oli ilmoittanut tavoitteekseen. Hän on 14.3.2006 suositellut CDO-tuotteesta vähäriskisintä tasoa ja tuonut esiin pääomaturvatun indeksilainan sellaisena tuotevaihtoehtona, joka sopisi yhdistyksen kokonaissijoitusstrategiaan. Lautakunta pitää pankin menettelyä tältäkin osin asianmukaisena.

Pankin tiedonantovelvollisuus, tuotteeseen liittyvät riskit

Yhdistyksen viittaaman arvopaperimarkkinalain 2 luvun 2 §:n mukaisen tiedonantovelvollisuuden osalta lautakunta toteaa, että CDO-tuotteen täydelliset lainaehdot sisältävä Rahoitustarkastuksen hyväksymä esite oli lain edellyttämällä tavalla ollut sijoittajien saatavilla merkintäpaikoissa, ja esitteeseen oli asianmukaisesti viitattu tuotteen markkinointiesitteessä.

Käsillä olevan tapauksen kannalta keskeisenä lautakunta pitää tuolloin voimassa ollutta arvopaperimarkkinalain 4 luvun 4 §:ää. Sen mukaisen tiedonantovelvollisuuden perusteella pankin on annettava sijoittajille tarjoa­mis­taan tuotteista riittävät ja oikeansisältöiset tiedot ennen sijoituspäätöksen tekemistä. Sijoittajalle annettavista tiedoista on käytävä mm. riittävästi ilmi, miten kyseinen sijoitustuote käyttäytyy erilaisissa markkinaolosuhteissa.

CDO-lainaa on markkinoitu asiakkaalle uudentyyppisenä joukkovelkakirjalainana ja pitkäaikaisena korkosijoituksena, jollainen se on tuotoltaan ollutkin. Lainaan liittyvä riski on kuitenkin luonteeltaan poikennut perinteisestä joukkovelkakirjalainasta siten, että liikkeeseenlaskijan takaisinmaksukyvyn lisäksi ja ensi sijassa asiakkaan riski on liittynyt CDO-tuotteen viiteyhteisöjen maksukykyyn. Niiden konkursseista tai muista luottovastuutapahtumista voi seurata tuotteeseen sijoitetun pääoman alentuminen tai menettäminen kokonaan. Lisäksi tuotteen rakenteesta johtui, että pääoman aleneminen saattoi tapahtua melko voimakkaasti ja nopeasti. Lautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut näiden olevan sellaisia erityisiä seikkoja, joihin tämän tuotteen markkinoinnissa on tullut kiinnittää erityistä huomiota, vaikka historiallisesti ja tuotteen myyntihetkellä riskitekijöiden toteutumista onkin pidetty epätodennäköisenä.

Huomioon otettava aineisto

Pankin tiedonantovelvollisuuden täyttämistä ja markkinoinnin asianmukaisuutta on arvioitava kokonaisuutena, jossa huomioon otetaan niin kirjallisesti kuin suullisestikin annetut tiedot. Lain mukainen tiedonantovelvollisuus on täytettävä ennen sijoituspäätöksen tekemistä. Sijoittajan vastuulla on tutustua riittävästi kaikkeen saamaansa aineistoon.

Yhdistys oli ennen merkintää saanut CDO-tuotteen markkinointiesitteen, ja tuotteesta oli annettu tietoja myös suullisesti. Yhdistys on katsonut, että tuotetta ja siihen liittyvää riskiä on kuvattu sekä markkinointiesitteessä että sijoitusjohtajan kanssa käydyissä keskusteluissa virheellisesti ja harhaanjohtavasti ja että yhdistykselle oli tuotteen alimman riskitason osalta syntynyt käsitys hyvin vähäriskisestä lainasta, josta useiden luottovastuutapahtumien jälkeenkin saa ainakin jotain takaisin.

Tuotteen lainakohtaiset ehdot yhdistys on saanut vasta sijoituspäätöksen tekemisen jälkeen, eikä lautakunta ota niitä huomioon markkinoinnin asianmukaisuutta ja tiedonantovelvollisuuden täyttymistä arvioidessaan.

CDO-lainan markkinointiesite

Arvopaperilautakunta on arvioinut kyseistä markkinointiesitettä mm. tapauksessa APL 11/10. Lautakunta on todennut, että esitteessä sijoittajan riskin liittyminen viiteyhteisöjen maksukykyyn on tuotu selvästi ilmi. Pääoman menettämisen riski on todettu heti esitteen alussa, sen lopussa olevassa ehtolyhennelmässä ja myös esitteen tekstissä kerrottaessa lainojen rakenteesta. Siinä pääoman menettämisen riski on esitetty asiayhteydessään ja myös selostettu miten ja missä tilanteessa tuo riski toteutuu. Suurten luottotappioiden syntymistä on pidetty tilasto- ja historiatietojen perusteella epätodennäköisenä, mutta on myös todettu, ettei historiallinen kehitys ole tae tulevasta. Esitteestä ilmenee, että palautusaste vaikuttaa siihen, kuinka monta luottovastuutapahtumaa CDO-lainan eri riskitasot kestävät ilman pääomatappioita. Tuotteen jälkimarkkinoista on todettu, että pankki antaa lainalle takaisinostohinnan, joka voi olla yli tai alle nimellisarvon. Esitteessä on varoitettu jälkimarkkinahinnan voimakkaasta vaihtelusta ja todettu tuotteen ”osta ja pidä” –luonne.

Aiemman ratkaisukäytäntönsä mukaisesti lautakunta katsoo, että tässä markkinointiesitteessä tuotteen rakenne, toimintaperiaatteet, tuotteeseen liittyvät riskit ja tuotteen muut ominaisuudet on kuvattu asianmukaisesti. Esite antaa riittävän ja oikean kuvauksen kyseisestä tuotteesta ja myös mahdollisuudesta menettää lainoihin sijoitettu pääoma osin tai kokonaan luottovastuutapahtumien kertymisen seurauksena.

Suullisesti annetut tiedot

Sijoitusjohtaja on tuotteen toimintaperiaatteen ja riskien osalta todennut mm., että turvapuskurin tultua käytetyksi seuraava konkurssi voi palautusasteen suuruudesta riippuen merkitä sitä, että puolet sijoitetusta pääomasta menetetään ja että mahdollinen sitä seuraava luottovastuutapahtuma voisi johtaa sijoituksen täydelliseen menettämiseen. Palautusastetta sijoitusjohtaja on havainnollistanut toteamalla, että konkurssitilanteissa velkoja on yleensä aina saanut jotain, keskimäärin 50 % saatavansa määrästä. Hän on kertonut luottovastuutapahtumien olevan tuolloisessa markkinatilanteessa hyvin epätodennäköisiä mutta on myös selvästi tuonut esiin, että jos maailmantilanteessa tapahtuu jonkinlainen katastrofi, luottovastuutapahtumia voi kertyä siinä määrin, että sijoitus menetetään. Nimenomaisesti oli mainittu, että myös tuotteen alimpaan riskitasoon sijoitetun pääoman voi menettää täysin.

Yhdistyksen mukaan CDO-tuotteen vertaaminen osakesijoittamiseen liittyvään riskiin oli harhaanjohtavaa. Lautakunta toteaa, että sijoitusjohtaja on pitänyt osakesijoittamista CDO-lainaa riskisempänä siinä mielessä, että konkurssitilanteessa osakkeenomistaja on velkojaa huonommassa asemassa, eikä suorassa osakesijoittamisessa ole CDO-tuotteen turvapuskurin tuomaa suojaa. Nämä vertaukset ovat lautakunnan näkemyksen mukaan olleet asianmukaisia ottaen huomioon, että CDO-lainaan liittyvää pääoman täydellisen menettämisen riskiä oli kuvattu yllä todetuin tavoin selkeästi.

Lautakunta katsoo, että tuote ja siihen liittyvä riski on myös suullisesti kuvattu yhdistyksen edustajille asianmukaisesti.

Onko markkinointi ollut harhaanjohtavaa?

Lautakunta katsoo, että markkinointiesitteen tiedot eivät ole harhaanjohtavia, eikä harhaanjohtavia tietoja esitetyn selvityksen perusteella ole annettu suullisestikaan.

Onko tiedonantovelvollisuus täytetty?

Lautakunta katsoo, että pankki oli ennen CDO-lainan merkintää antanut yhdistyksen edustajille riittävästi tietoa, jotta he ovat voineet arvioida mm. tuotteeseen liittyviä riskejä. Suullisesti annetuilla tiedoilla tuotteen toimintaperiaate ja siihen liittyvät riskit on kuvattu varsin helppotajuisesti. Puhelutallenteista ilmenee, että riskeistä annetut tiedot oli myös tosiasiassa ymmärretty, ja niiden vuoksi yhdistyksessä oli harkittu sijoituspäätöksen tekemistä vielä uudestaan ennen 14.3.2006 annettua toimeksiantoa. Lautakunta katsoo pankin täyttäneen tiedonantovelvollisuutensa.

Sijoituspäätöksen jälkeinen yhteydenpito

Esitetyn selvityksen perusteella pankki on tehnyt lainaehtojen mukaiset ilmoitukset mm. luottovastuutapahtumien sattumisesta. Yhdistyksellä ei ole ollut tämän pankin kanssa konsultatiivista varallisuudenhoitosopimusta eikä muutakaan sopimusta, jonka perusteella pankki olisi ollut velvollinen toimittamaan yhdistykselle säännöllisesti tietoa esim. CDO-lainan markkina-arvon kehityksestä. Lautakunta katsoo, ettei pankin menettelyssä ole laiminlyöntiä tältäkään osin.

Suositus

Arvopaperilautakunta katsoo, ettei pankki ole menetellyt CDO-lainaa markkinoidessaan tai myydessään tai myöhemmässä yhteydenpidossaan sopimusehtojen, arvopaperimarkkinalain tai Rahoitustarkastuksen ohjeen vastaisesti tai muutoin tuottamuksellisesti. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, ettei lainaan sijoittamisesta yhdistykselle aiheutunut tappio ole sellaista vahinkoa, josta pankki olisi vastuussa.

Lautakunta ei suosita asiassa hyvitystä.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen an­tami­seen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo, jäsenet Norros, Repo ja Sario sekä varajäsen Laurila. Sihtee­rinä toimi Raulos.


ARVOPAPERILAUTAKUNTA