Tapahtumatiedot

Asiakas oli solminut palveluntarjoajan kanssa täyden valtakirjan omaisuudenhoitosopimuksen 7.1.2009, minkä lisäksi hän oli ostanut erikseen saman palveluntarjoajan kautta 3.2.2010 autocall obligaatiota 100.000 eurolla. Obligaatio erääntyi 18.2.2013, jolloin sen arvo oli 22.720,09 euroa. Maaliskuussa 2012 asiakas oli ollut yhteydessä palveluntarjoajaan liittyen eräästä toisesta tuotteesta aiheutuneisiin tappioihin, jolloin hän sai tietää, että obligaation arvo oli pudonnut lähes 60 %:ia. Viitaten aikaisempaan keskusteluun ja siitä hänelle jääneeseen käsitykseen tappioiden vähennyskelpoisuudesta, asiakas tiedusteli huhtikuussa 2013 sähköpostitse muiden asioiden ohella obligaation tappioiden verokohtelua. Vastauksessaan palveluntarjoajan edustaja totesi, että obligaation tappioita olisi mahdollista vähentää tulevista veroista viiden vuoden ajan ja vähentää voisi pörssilistattujen osakkeiden osinkoja, velkakirjojen tuottoja, ETF:ien osinkoja, vuokratuloja ja asiakkaan entuudestaan omistaman tuotteen tuottoja. Asiakas oli yhteydessä myös verottajaan, jolta sai tiedon, etteivät tappiot olekaan vähennettävissä siten kuin hänelle oli palveluntarjoajan taholta kerrottu.

Asiakkaan valitus

Asiakkaan näkemyksen mukaan palveluntarjoaja ei olisi menetellyt asianmukaisesti ja täyttänyt tiedonantovelvoitteitaan häntä kohtaan liittyen tuotteen arvonkehityksestä raportointiin sekä tuotteesta antamiinsa veroneuvoihin. Asiakkaan mukaan hänen kokonaistappionsa tuotteesta on 77.279,91 euroa, mutta vuoden 2013 verotuksessa vähennettävissä oli enää 50.121,64 euroa. Vähennysoikeutta on jäljellä vuoteen 2018 asti ja tuotteen arvo laski maaliskuusta 2012 helmikuuhun 2013 18.679,10 euroa. Asiakas kertoo olleensa yhteydessä verottajaan ja saaneensa tiedon, jonka mukaan verotus on korjattavissa oikeaksi, mikäli hän jotain korvausta asiassa saa. Asiakas toteaa myös, että vuodelta 2013 hän joutui asian vuoksi maksamaan muuta pääomatuloveroa 3.631,89 euroa ja että hän ei ole vielä vaatinut vuoden 2013 omaisuudenhoitopalkkion palauttamista korkoineen ja indeksointeineen.

Asiakas kertoo että sekä hänen allekirjoittama omaisuudenhoitosopimus että obligaation merkintä- ja markkinointiaineisto olivat suomenkielisiä, vaikka hän ei juurikaan osaa suomea. Hän kertoo olleensa siinä käsityksessä, että obligaatio olisi liitetty hänen omaisuudenhoitosalkkuunsa ja siten kuulunut myös sovitun neljä kertaa vuodessa tapahtuvan raportoinnin piiriin. Lisäksi hän luuli obligaation merkittävän arvon alenemisen toteutuvan vain viiteyhtiöiden konkurssitilanteissa.  Asiakas kertoo saamansa tiedon perusteella ryhtyneensä sijoittamaan osinkoa tuottaviin arvopapereihin tappioita minimoidakseen ja ettei myynyt tuotetta saatuaan tietää sen arvonalenemisesta, koska palveluntarjoajan edustaja kehotti häntä olemaan myymättä sitä, koska sen arvo nousisi lähempänä eräpäivää, minkä lisäksi hän voisi vähentää siitä mahdollisesti aiheutuvat tappiot verotuksessa. Asiakkaan mukaan hänen palveluntarjoajan edustajalta huhtikuussa 2013 saama viesti vahvistaa sen, mitä hänelle on tuotteesta ja verovähennyksistä kerrottu koko ajan.

Palveluntarjoajan vastine

Vastauksessaan palveluntarjoaja toteaa, että valituksen kohteena oleva obligaatio ei ole kuulunut omaisuudenhoidon ja sen raportoinnin piiriin, koska sitä ei ole sopimukseen erikseen liitetty. Asiakas on allekirjoituksellaan vahvistanut saaneensa tuotteen markkinointimateriaalin, jossa on myös nimenomaisesti todettu, ettei yhtiö toimita merkintävahvistuksen lisäksi muuta raportointia tuotteesta. Tuotteen materiaalissa on myös selvästi tuotu esiin, miten sen arvo määräytyy, eikä siinä yhteydessä ole mitään mainintaa pelkästään konkurssista johtuvasta arvonalenemisesta. Palveluntarjoaja huomauttaa myös, että asiakkaan sähköpostitse saamalla veroneuvolla ei ole voinut olla vaikutusta asiakkaan myyntipäätökseen pitää tuote eräpäivään asti, koska tiedot on annettu vasta asiakkaan itsensä tekemän myynnin ja tuotteen eräpäivän jälkeen. Asiakkaan esittämän korvausvaatimuksen osalta palveluntarjoaja on todennut, että mikäli asiakas olisi myynyt obligaation maaliskuussa 2012, olisi tappiota tullut 58.600 euroa, mutta koska tappio on mahdollista hyödyntää verotuksessa vuoteen 2018 asti, niin lopullista vahinkoa ei voida vielä määritellä.

Selvitykset

Valitusta koskevan osapuolten kirjelmöinnin lisäksi lautakunnalle on toimitettu

seuraavat asiakirjat:

- ote asiakkaan verotuspäätöksestä vuodelta 2013

- listaus asiakkaan arvopaperikaupoista vuodelta 2013

- asiakkaan reklamaatio palveluntarjoajalle 29.9.2014

- palveluntarjoajan vastaus asiakkaan reklamaatioon 17.10.2014

- täyden valtakirjan omaisuudenhoitosopimus 7.1.2009

- omaisuudenhoitosopimuksen yleiset ehdot

- asiakastietolomake 7.1.2009

- Tiedot palveluntarjoajasta ja sen tarjoamista palveluista

- Autocall obligaation alustavat ehdot

- Tuotteen ostositoumus 3.2.2010

- Selvitys tuotteen kehityksestä 29.2.2012

- Selvitys asiakkaan sijoitussalkun koosta ja jakaumasta

- Asiakkaan omaisuudenhoitosopimuksen sijoitusstrategian muutos ja lisäsijoitus 26.8.2009

Ratkaisusuositus

Kysymyksen asettelu

Tapauksessa on kysymys siitä, että katsotaanko palveluntarjoajan tässä tapauksessa toimineen asianmukaisesti ja täyttäneen omat velvollisuutensa laatimalla huonosti suomenkieltä osaavan kanssa pelkästään suomenkieliset palvelusopimukset ja antamalla tuotetiedot kirjallisesti samoin suomenkielisinä. Lisäksi asiassa tulee arvioitavaksi, onko asiakasta kehotettu pitämään tuote loppuun asti ja todettu, että tuotteesta mahdollisesti aiheutuvat tappiot olisivat vähennettävissä verotuksessa sekä onko näillä seikoilla ollut vaikutusta asiakkaan kärsimään tappioon.

Sovellettavat lainkohdat ja sopimusehdot

Obligaatiomerkinnän allekirjoittamisen hetkellä voimassa olleessa arvopaperimarkkinalain 4 luvun 1 §:ssä todettiin, että arvopapereiden kaupassa sekä sijoituspalvelun ja oheispalvelun tarjoamisessa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä. Edelleen saman lain 2 §:ssä todettiin, että sijoituspalvelun tarjoamisesta on tehtävä kirjallinen sopimus, josta ilmenevät osapuolten oikeudet ja velvollisuudet sekä muut sopimuksen ehdot.

Saman luvun 3 §:n mukaan arvopaperien ja muiden rahoitusvälineiden markki-noinnissa ja vaihdannassa, joka tapahtuu elinkeinotoiminnassa, sekä täytettäessä lain mukaista tiedonantovelvollisuutta ei saa antaa totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja.

Rahoitustarkastuksen standardin 2.1 mukaan asiakkaalle annettavien tietojen on oltava paikkansapitäviä, eivätkä ne saa korostaa sijoituspalvelusta tai rahoitusvälineestä mahdollisesti saatavaa etua ilman, että samalla annetaan asiallinen ja selkeä ilmoitus kyseeseen tulevista riskeistä. Tietoa on annettava riittävästi ja se on esitettävä siten, että tiedon saajien kohderyhmään tai todennäköiseen vastaanottajaryhmään kuuluva huolellisesti toimiva henkilö todennäköisesti ymmärtää tiedon. Jos tiedoissa viitataan tiettyyn verokohteluun, samalla on ilmoitettava selkeästi, että verokohtelu määräytyy kunkin asiakkaan yksilöllisten olosuhteiden mukaan ja että se voi tulevaisuudessa muuttua.

Standardissa todetaan lisäksi, että valvottavan on hankittava asiakkaalta tiedot, jotka ovat tarpeen asiakkaaseen liittyvien olennaisten seikkojen ymmärtämiseksi ja joiden perusteella valvottava voi tarjotun palvelun luonne ja laajuus huomioon ottaen kohtuudella varmistua siitä, että sijoitusneuvon kohteena oleva tai omaisuudenhoitopalveluun liittyvä liiketoimi täyttää seuraavat edellytykset:

1. liiketoimi vastaa asiakkaan sijoitustavoitteita

2. liiketoimi on sellainen, että asiakas pystyy kantamaan taloudellisesti siihen liittyvät asiakkaan sijoitustavoitteiden mukaiset sijoitusriskit

3. liiketoimi on sellainen, että asiakkaalla on tarvittava sijoituskokemus ja/tai -tietämys suositeltuun liiketoimeen tai sijoitussalkkunsa hoitoon liittyvien riskien ymmärtämiseksi.

Standardin mukaan valvottava ei saa suositella asiakkaalle kyseistä sijoituspalvelua, jos se ei saa asiakkaalta riittäviä tietoja.

Edelleen standardin mukaan Valvottavan on annettava ei-ammattimaiselle asiakkaalle soveltuvin osin seuraavat yleiset tiedot:

a) valvottavan nimi ja osoite sekä yhteystiedot

b) kielet, joilla asiakas voi asioida valvottavan kanssa ja joilla tämä voi saada asiakirjoja ja muuta tietoa valvottavalta

c) valvottavan ja asiakkaan välisessä yhteydenpidossa käytettävät tavat; tarvittaessa myös toimeksiantojen lähettämisessä ja vastaanottamisessa käytettävä tapa

d) tieto siitä, että valvottavalla on toimilupa, sekä toimiluvan myöntäneen toimivaltaisen viranomaisen nimi ja osoite

e) tieto siitä, käyttääkö valvottava palvelun tarjoamisessa sidonnaisasiamiestä, sekä tieto sidonnaisasiamiehen rekisteröintivaltiosta

f) tieto asiakkaalle toimitettavista, tarjottavaa palvelua koskevista raporteista sekä raporttien toimitusväli ja -ajankohta

g) jos valvottava pitää hallussaan asiakkaan rahoitusvälineitä tai rahavaroja, tiivistelmä toimenpiteistä, joita valvottava noudattaa niiden käsittelyssä, sekä tiedot sijoittajien korvausrahastojärjestelmästä tai talletussuojajärjestelmästä, joihin valvottava kuuluu

h) tiivistelmä luotettavaa hallintoa ja toiminnan järjestämistä koskevan standardin 1.3 luvussa 5.9 tarkoitetuista toimintaperiaatteista, joita valvottava soveltaa eturistiriitojen käsittelyssä.

Rahoitustarkastuksen standardin 2.2 mukaan rahoituspalvelujen ja -välineiden markkinoinnissa on toimittava hyvän tavan mukaisesti. Hyvä tapa ylläpitää ja edistää rahoitusmarkkinoita kohtaan tunnettua luottamusta, avoimuutta, puolueettomuutta ja eri markkinaosapuolten tasa-arvoisuutta. Hyvä tapa markkinoinnissa tarkoittaa mm., että markkinoija toimii rehellisesti ja ammattimaisesti, keskittyy markkinoitavan rahoituspalvelun tai -välineen olennaisiin ja keskeisiin ominaisuuksiin, pyrkii varmistamaan markkinointimateriaalin asiallisuuden ja sen, että tarjottu tieto on selkeää, ymmärrettävää ja tasapuolista, ilmaisee selkeästi markkinoinnin kaupallisen tarkoituksen, eikä pyri sekoittamaan kaupallisia väittämiä tosiseikkoihin, ei kiirehdi eikä painosta asiakasta päätöksen tekemiseen, ei pyri peittelemään tai vähättelemään rahoitusvälineeseen suoraan tai välillisesti liittyviä riskejä ja viittaa markkinoinnissa lainsäädännön edellyttämään esitemateriaaliin sekä mistä se on saatavissa. Asiakkaan tai sijoittajan pitää markkinointiaineiston pohjalta pystyä päättelemään, minkä tyyppisestä rahoitusvälineestä tai -palvelusta on kysymys ja mitkä ovat sen keskeiset ominaisuudet. Markkinoinnissa tulee keskittyä rahoituspalvelun tai -välineen kannalta olennaisiin seikkoihin. Olennaista vaikutusta asiakkaan tai sijoittajan päätöksentekoon saattaa olla mm. olennaisilla/todellisilla riskeillä.

Rahoitustarkastuksen standardissa 2.3 Rahoituspalvelusopimukset suositeltiin, että sopimus tulisi allekirjoittaa vasta, kun ehdot on riittävässä määrin selvitetty asiakkaalle tai kun asiakkaalla on ollut muutoin mahdollisuus tutustua sopimuksen ehtoihin.

Asian arviointi

Tiedonantovelvollisuuden täyttyminen

Asiakkaan mukaan hänen suomen kielen taitonsa on heikko ja palveluntarjoajan kanssa tehty sopimus ja muu saamansa aineisto on ollut ainoastaan suomenkielellä. Palveluntarjoaja ei ole väitettä kiistänyt ja on vastauksissaan vedonnut asiakkaan allekirjoittamiin ja hänelle annettuihin asiakirjoihin. Lautakunta toteaa, että asiasta saadun selvityksen perusteella muu osapuolten välinen yhteydenpito on tapahtunut englanniksi.

Asiaa koskevissa laeissa ja muissa säännöksissä on yksityiskohtaisesti lähinnä keskitytty siihen, mitä tietoja, miten ja millä tasolla ne tulisi asiakkaalle antaa, mutta niissä ei ole nimenomaisesti otettu kantaa siihen, millä kielellä sen tulisi tapahtua. Finanssivalvonnan standardin mukaan palveluntarjoajan on kerrottava asiakkaalle kielet, joilla asiakas voi sen kanssa asioida ja saada tietoa. Tässä tapauksessa kyseiseksi kieleksi on ilmoitettu vain suomi. Lautakunta toteaa, että vaikka palveluntarjoajan asiakkaan kanssa tekemät sopimukset ja hänelle antama aineisto näyttäisivät sinänsä täyttävän niille asetetut vaatimukset, niin tässä tapauksessa niille ei voida antaa ratkaisevaa merkitystä, koska säännöksissä palveluntarjoajalle on asetettu myös velvollisuus kohtuudella varmistua siitä, että asiakas ymmärtää tuotteen tai palvelun ominaisuudet ja niihin liittyvät riskit. 

Tapauksessa palveluntarjoaja on asiakassuhteen perusteella ollut tietoinen asiakkaan heikosta suomenkielen taidosta, minkä johdosta muun muassa osapuolten väliset sähköpostit ovat olleet englanniksi. Lautakunta katsoo, että asioimalla jatkuvasti englanniksi asiakkaan kanssa se on muuttanut aikaisempaa ilmoitustaan. Asiakas on todennut, että hän ei ole saanut tietoa obligaatiosta tai omaisuudenhoitosopimuksesta ymmärtämällään kielellä eikä asiassa ole esitetty muuta selvitystä siitä, että niin olisi tapahtunut esimerkiksi suullisesti. Näin ollen lautakunta katsoo, ettei palveluntarjoaja ole osoittanut toimineensa asianmukaisesti ja täyttäneensä tiedonantovelvollisuuttaan.

Veroneuvo

Asiakkaan mukaan palveluntarjoajan edustaja kehotti häntä olemaan myymättä obligaatiota maaliskuussa 2012, koska sen arvo voisi vielä nousta ja koska siitä mahdollisesti syntyvät tappiot oli mahdollista hyödyntää verotuksessa. Asiakkaan mukaan hänen palveluntarjoajalta huhtikuussa 2013 saama vastaus oli samansisältöinen ja vahvistaa sen mitä hänelle oli jo vuonna 2012 kerrottu. Palveluntarjoaja ei ole asiakkaan väitettä vuoden 2012 keskustelujen osalta kiistänyt, vaan on ainoastaan todennut, että huhtikuun 2013 vastauksella ei ole voinut olla vaikutusta asiakkaan päätöksiin obligaation suhteen, koska vastaus on annettu vasta tuotteen erääntymisen jälkeen. Lautakunta kiinnittää huomiota siihen, että asiakkaan yhteydenottojen johdosta palveluntarjoaja on laatinut asiakkaan puolesta selvityksen tappioista toimitettavaksi verottajalle. Laaditun selvityksen ja sen että palveluntarjoaja ei ole kiistänyt asiakkaan vuoden 2012 keskustelujen sisällöstä esittämiä seikkoja, lautakunta pitää asiakkaan kertomusta vuoden 2012 keskustelujen sisällöstä uskottavana. Vaikka asiakas itse onkin viime kädessä vastuussa verotukseensa liittyvistä asioista, niin hän saa kuitenkin luottaa asiantuntijan ilman varauksia hänelle antamaan tietoon asiasta nimenomaisesti kysyttyään. 

Vahingon määrä

Asiakas on todennut, että hänen kokonaistappionsa tuotteesta on 77.279,91 euroa, minkä lisäksi yhtiön tulisi palauttaa vuoden 2013 omaisuudenhoitopalkkio korkoineen ja indeksointeineen. Yhtiö on todennut, että mikäli asiakas olisi myynyt obligaation maaliskuussa 2012, olisi tappiota tullut 58.600 euroa, mutta koska tappio on mahdollista hyödyntää verotuksessa vuoteen 2018 asti, niin lopullista vahinkoa ei voida vielä määritellä.

Lautakunta toteaa, että vahingonkorvausvelvollisuuden syntymisen edellytyksenä on, että palveluntarjoajan menettelyssä voidaan todeta jokin huolimattomuudesta johtuva virhe tai puute, joka on aiheuttanut asiakkaalle vahinkoa. Edellä on todettu yhtiön laiminlyönti asiassa. Korvauksen määrää arvioitaessa on pyrittävä saattamaan asiakas samaan taloudelliseen tilanteeseen, kuin missä hän olisi, jos menettely olisi ollut asianmukaista. Asiakas on kertonut ryhtyneensä sijoittamaan osinkoa tuottaviin arvopapereihin voidakseen hyödyntää tappioiden verovähennysmahdollisuutta ja että vuoden 2013 verotuksessa vähennettävissä oli enää 50.121,64 euroa.

Lautakunta pitää uskottavana, että palveluntarjoajan antama virheellinen tieto verotuksesta ja kehotus pitää obligaatio omistuksessaan ovat vaikuttaneet olennaisella tavalla asiakkaan päätökseen olla realisoimatta obligaatiota maaliskuussa 2012. Palveluntarjoajan vahingonkorvausvastuuta ei näin kavenna se seikka, että asiakkaalla olisi ainakin asiaa jälkikäteen arvioiden ollut mahdollisuus rajoittaa vahinkoaan realisoimalla obligaatio tuolloin.

Lautakunta toteaa, että tuloverolain 78 §:n ilmentämää periaatetta soveltaen sijoitustappion syntymiseen perustuvaa vahingonkorvausta kohdellaan verotuksessa kuten sijoituksesta saatua tuottoa. Mahdollinen vahingonkorvaus asiassa sulkee siten asiakkaan verovähennysoikeuden pois vastaavilta osin. On kuitenkin lähtökohtaisesti asiakkaan valittavissa, vaatiiko hän vahingonkorvausta vai kantaako hän tappion ja pyrkii mahdollisesti hyödyntämään sitä verotuksessa.

Lausuttua taustaa vasten lautakunta pitää selvänä, ettei asiakkaan oikeus vahingonkorvaukseen kavennu ainakaan sillä perusteella, että hänellä on vahingonkorvausvaatimuksen esittämisen hetkellä mahdollisuus hyödyntää osaa sijoitustappiostaan verotuksessa. Toisaalta myöskään se seikka, että asiakas on jo ehtinyt käyttää osan tappiostaan vähennyksenä verotuksessa, ei lautakunnan käsityksen mukaan kavenna sijoittajan oikeutta vahingonkorvaukseen, jos verotus on yhä oikaistavissa. Asiakas on ollut yhteydessä verottajaan ja saanut tiedon, jonka mukaan verotus voidaan korjata vastaamaan lautakuntakäsittelyn jälkeistä tilannetta. Näin lautakunta katsoo, että yhtiön menettelyn vuoksi asiakkaalle on syntynyt 77.279,91 euron vahinko.

Asiakas on vaatinut palveluntarjoajaa myös palauttamaan vuoden 2013 omaisuudenhoitopalkkion. Lautakunta katsoo kuitenkin jääneen selvittämättä, että omaisuudenhoitopalvelussa olisi tapahtunut sellainen olennainen sopimusrikkomus, joka oikeuttaisi sopimuksen purkamiseen takautuvin vaikutuksin.

Lopputulos

Arvopaperilautakunta katsoo, että palveluntarjoaja on menetellyt obligaatiota ja siihen liittynyttä verotietoa antaessaan arvopaperimarkkinalain ja Rahoitustarkastuksen ohjeen vastaisesti ja siten tuottamuksellisesti. Tämän vuoksi asiassa asiakkaalle aiheutunut tappio on sellaista vahinkoa, josta pankki on vastuussa. Lautakunta suosittaa, että palveluntarjoaja korvaa asiakkaalle edellä todetun mukaisesti 77.279,91 euroa.

Arvopaperilautakunta oli yksimielinen.

ARVOPAPERILAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros

Sihteeri Sainio

Jäsenet:

Kajala

Pönkä

Sario

Repo