Tapahtumatiedot

Asiassa on kyse CDO-lainaan sijoittamisesta aiheutuneen vahingon korvaamisesta. CDO-tyyppinen joukkolaina on muodoltaan vaihtuvakorkoinen joukkovelkakirjalaina, jossa sijoittaja ottaa liikkeeseenlaskijariskin lisäksi kannettavakseen tuotteen viitesalkussa olevien yhtiöiden luottoriskiä. Tuotteen liikkeeseenlaskusarjoissa on ollut kahdesta neljään tuotto- ja riskitasoa, joita sijoittaja on voinut merkitä.

Asiakas teki pankin kanssa vuonna 2003 konsultatiivisen varainhoitosopimuksen. Pankki laati asiakkaalle sijoitussuunnitelman 30.4.2004, jonka mukaan asiakkaan tavoitteena oli osittain säilyttää varallisuusasemansa, mutta osalla varallisuutta hän on ollut valmis ottamaan riskiä paremman tuotto-odotuksen saamiseksi. Sijoitussuunnitelman mukaan asiakkaan tavoitteena on ollut kasvattaa pääomaa noin 7,5 % vuodessa.

Asiakas oli vuonna 2006 osallistunut pankin asiakastilaisuuteen, jossa CDO-lainaa oli esitelty PowerPoint-kalvosarjan avulla. Tämän jälkeen asiakkaalla oli tapaaminen pankissa, jossa asiakas sai tuotteen markkinointiesitteen. Tapaamisessa asiakas sopi 300.000 euron lainan ottamisesta ja sen sijoittaminen CDO-lainaan seuraavasti: 75.000 euroa matalimpaan, 150.000 euroa keskimmäiseen ja 75.000 euroa korkeimpaan riskitasoon. Samalla sovittiin, että asiakas maksaa lainasta puolet pois, kun hän sai rahat toisessa pankissa olleesta joukkolainasta.

Laina-aikana tuotteen viitesalkkuun kohdistui seitsemän luottovastuutapahtumaa, jotka alensivat sijoitettua pääomaa. Sijoituksen erääntyessä asiakkaalle maksettiin matalimman riskitason laina kokonaan ja keskimmäisen tason lainasta 48.674 euroa. Korkeimman riskitason lainan pääoma menetettiin kokonaan. Hän oli laina-aikana saanut korkotuottoa 73.422 euroa. Asiakas teki pankille reklamaation ja vaati korvausta. Hän katsoi, että tuote ei sopinut hänen sijoitusprofiiliinsa ja tuotteeseen liittyvää riskiä oli vähätelty. Pankki kiisti vaatimuksen ja katsoi menetelleensä asianmukaisesti.

Asiakkaan valitus

Asiakas vaatii pankkia korvaamaan CDO-lainaan sijoittamisesta aiheutuneen tappion 128.012 euroa. Hänen mukaansa esittelytilaisuudessa korostettiin tuotteen riskittömyyttä, ja tuotetta myytiin käytännöllisesti katsoen pääomaturvattuna. Esittelijä antoi kuvan, että joukkolainan taustalla olevat tunnetut suuryritykset ovat vakavaraisia ja tuotot hyviä. Sijoituksen riskejä vähäteltiin. Myyjä kiirehti asiakkaan päätöstä eikä hän ehtinyt tutustua tapaamisessa annettuun markkinointiesitteeseen, kun hän tapaamisen päätteeksi päätti sijoittaa sijoitusneuvojan suosituksesta kolmeen eri riskitasoon.

Asiakas katsoo myös, että pankki on arvioinut hänen riskinottohalukkuutensa virheellisesti eikä tuote sopinut hänen sijoitusprofiiliinsa. Hän otti 150.000 euron sijoituslainan sijoitusneuvojan suosituksesta, mikä ei myöskään ollut hänen sijoitusprofiilinsa mukaista.

Asiakas katsoo, että hänelle aiheutunut vahinko lasketaan vähentämällä sijoitetusta omasta rahasta (150.000 euroa), otetusta lainasta (150.000 euroa) ja lainan koroista (25.108 euroa) palautunut pääoma (123.674 euroa) ja korkotuotot (73.422 euroa) eli yhteensä 128.012 euroa.

Palveluntarjoajan vastaus

Pankki kiistää asiakkaan korvausvaatimuksen ja katsoo täyttäneensä selonotto- ja tiedonantovelvollisuutensa. Pankin sijoitusneuvonta on ollut asianmukaista.

Asiakkaalla on ollut sijoituksia eri tuotteissa, kuten osakkeissa, joukkolainoissa, kiinteistöissä ja sijoitusvakuutuksissa. Lähes puolet sijoitusvarallisuudesta oli ennen CDO-lainoihin sijoittamista osakkeissa, joihin sisältyy tunnetulla tavalla merkittävä riski. Asiakkaan tuottotavoite oli korkea, 7,5 % vuodessa, jonka vuoksi hänelle suositeltiin osakesijoitusten määrän suhteellista lisäämistä.

Asiakkaalle kerrottiin joukkolainoista kolmessa eri tilanteessa. Ensin lainoista keskusteltiin lyhyesti henkilökohtaisessa asiakastapaamisessa. Asiakkaan kiinnostuttua lainoista, hän osallistui pankin asiakastilaisuuteen, jossa lainoja käytiin läpi PowerPoint-esittelymateriaalia apuna käyttäen. Tämän jälkeen asiakas tapasi sijoitusasiantuntijan pankissa. Tässä yhteydessä joukkolainojen ominaisuuksia käsiteltiin vielä suullisesti ja hänelle annettiin markkinointiesite. Asiakkaalle ei suositeltu sijoittamista korkeimpaan riskitasoon. Sijoitusasiantuntijalla ei ole tarkkaa muistikuvaa siitä, kenen aloitteesta sijoituslainasta keskusteltiin. Asiakas on kuitenkin itse hyväksymässään sijoitussuunnitelmassa pitänyt sijoituslainan käyttöä mahdollisena ja hän oli käyttänyt aikaisemminkin sijoituslainaa joukkolainaan sijoittaessaan.

Sijoitusasiantuntijan kanssa käydyn keskustelun lisäksi asiakas on voinut saada tuotteen esittelytilaisuudessa käytetystä esittelymateriaalista ja saamastaan markkinointiesitteestä olennaiset tiedot tuotteesta ja sen riskistä. Materiaaleissa on selvästi todettu, että sijoittaja voi menettää sijoittamansa pääoman ja koron osaksi tai kokonaan. Lisäksi on käyty läpi tuotteeseen liittyvää riskiä ja luottovastuutapahtumien seurauksia myös esimerkkien kautta. Pankki katsoo kertoneensa tuotteeseen liittyvistä riskeistä asianmukaisesti ennen sijoituspäätöksen tekemistä.

Syksyllä 2006 CDO-tuotteen pääomariskin toteutumista pidettiin tuohonastisten historiatietojen perusteella epätodennäköisenä, ja esimerkiksi nyt kyseessä olevan lainan riskiä pidettiin siten kohtalaisen matalana. Asiakas on sijoittanut CDO-tuottee­seen alle 10 % kokonaissijoitusvarallisuudestaan. Pankki katsoo, että tällainen suositus ei syksyn 2006 tilanteessa ole ollut ristiriidassa asiakkaan riskinottohalukkuuden kanssa. Taloustilanne muuttui tunnetulla tavalla syyskuussa 2008, ja rahoitusmarkkinoiden ennen kokematon kriisi johti muun ohella luottovastuutapahtumien poikkeukselliseen kertymiseen ja siten CDO-tuotteen pääomariskin toteutumiseen.

Selvitykset

Osapuolten kirjelmien lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

- 10.10.2003 päivätty varallisuudenhoitosopimus.

- 30.4.2004 päivätty sijoitussuositus, jonka mukaan asiakkaalla oli 508.598 euron nettosijoitusvarallisuus. Se koostui asiakkaan ilmoituksen mukaan mm. osake- ja rahastosijoituksista, joukkovelkakirjalainoista, sijoituskiinteistöistä ja vakuutusten kautta tehdyistä sijoituksista. Lisäksi asiakas oli ottanut 50.000 euron lainan joukkolainaa varten. Omaisuuslajijakaumana oli osakkeet 46,90 %, pitkät korot 24,90 % ja kiinteistöt 28,20 %.

Sijoitussuosituksen mukaan asiakkaan tavoitteena oli osittain säilyttää varallisuusasema, mutta osalla varallisuutta hän oli valmis ottamaan riskiä. Asiakas oli myös osittain valmis käyttämään velkavipua.

Toimenpidesuunnitelmassa asiakkaan omaisuuslajijakaumaksi ehdotetaan 50 % osakkeet, 20 % pitkät korot ja 25 % kiinteistösijoitukset. Tuotto-odotukseksi oli kirjattu n. 7,5 % vuodessa.

- CDO-tuotteen esittelytilaisuudessa käytetty esittelymateriaali. Vastaavan kalvosarjan sisältöä on esitelty mm. Arvopaperilautakunnan ratkaisusuosituksessa APL 245/09, joka on saatavilla lautakunnan ratkaisutietokannassa osoitteessa http://www.fine.fi

- CDO-tuotteen markkinointiesite. Sen sisältöä on esitelty mm. Arvopaperilautakunnan ratkaisusuosituksissa APL 420/08 ja APL 245/09, jotka ovat saatavilla lautakunnan ratkaisutietokannassa osoitteessa http://www.fine.fi

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Asiakas on vaatinut pankkia korvaamaan hänelle CDO-lainaan sijoittamisesta syntyneen tappion. Vahingonkorvausvelvollisuuden syntymisen edellytyksenä on, että pankin menettelyssä voidaan todeta jokin huolimattomuudesta johtuva virhe tai puute, joka on aiheuttanut asiakkaalle vahinkoa. Asiakkaan mukaan hänelle annettiin väärää tietoa CDO-tuotteeseen liittyvästä riskistä ja pankki oli arvioinut hänen riskinottohalukkuutensa väärin.

Tapauksessa tulee arvioitavaksi pankin antaman sijoitusneuvonnan asianmukaisuus ja tiedonantovelvollisuuden täyttäminen. Sijoituspäätöksen tekoajankohtana voimassa oli arvopaperimarkkinalaki (26.5.1989/495), jota täydensi Rahoitustarkastuksen ohje nro 201.7 sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista.

Tuolloin voimassa olleen arvopaperimarkkinalain 2 luvun 1 §:n mukaan arvopapereita ei saa markkinoida eikä hankkia elinkeinotoiminnassa antamalla totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä. Lain 4 luvun 1 §:n mukaan arvopaperien kaupassa ja sijoituspalvelun tarjoamisessa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista menettelyä.

Rahoitustarkastuksen ohjeen mukaan hyvä tapa edellyttää mm. sitä, että sijoituspalveluyhteisö antaa asiakkailleen riittävästi ja olennaista tietoa asiakkaan päätöksen tueksi, kuten tiedot sijoituspalvelun sisällöstä ja kuluista sekä arvopaperiin ja sen liikkeeseenlaskijaan liittyvistä riskeistä.

Arvopaperimarkkinalain tuolloisen 4 luvun 3a §:n mukaan arvopaperinvälittäjän oli nyt käsillä olevan kaltaisessa sijoitusneuvontatilanteessa pyydettävä asiakkaaltaan ennen sijoituspalvelun tarjoamista riittävät tiedot tämän taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta ja sijoituspalvelua koskevista tavoitteista, jollei se asiakkaan sijoituskokemukseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta.

Rahoitustarkastuksen ohjeen mukaan sijoituspalveluyhteisön, joka tarjosi sijoituspalveluna arvopaperinvälitystä ja joka antoi asiakkaalle sijoitusneuvontaa ennen toimeksiannon vastaanottamista, oli tunnettava asiakkaansa voidakseen palvella asiakasta tämän edun mukaisesti (know your customer -periaate). Sijoituspalveluyhteisön oli asiakkaaltaan saamiensa tietojen perusteella pyrittävä varmistumaan siitä, että asiakkaan taloudellinen vastuunkantokyky ja sijoituskokemus olivat riittäviä asiakkaan kaavailemiin tai tälle suositeltaviin sijoitustoimiin. Tällöin oli kiinnitettävä huomiota esimerkiksi siihen, kuinka hyvin asiakas tuntee arvopapereiden ja johdannaissopimusten ominaisuudet ja niihin liittyvät riskit.

Lain 4 luvun 4 §:ssä todettiin, että arvopaperinvälittäjän on annettava asiakkaalle sijoituspalvelusta ja sen kohteena olevista arvopapereista ne tiedot, joilla saattaa olla olennaista vaikutusta asiakkaan päätöksentekoon, jollei se sijoituspalvelun luonteeseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta.

Rahoitustarkastuksen ohjeen mukaan välittäjällä on asiakastaan kohtaan tiedonantovelvollisuus arvopaperien arvoon vaikuttavista seikoista. Tiedot on annettava ennen kaupan tekemistä. Välittäjällä on velvollisuus varoittaa asiakasta, mikäli toimeksiannon kohteena olevaan arvopaperiin tai sen liikkeeseenlaskijaan liittyy erityisiä riskejä. Samoin on asiakkaalle annettava tieto julkistetuista tai muutoin yleiseen tietoon tulleista seikoista, jotka ovat omiaan olennaisesti vaikuttamaan arvopaperin arvoon.

Perustelut

Asiakkaan sijoittajaprofiili ja tuotteen suosittaminen

Esitetyn selvityksen perusteella pankki oli täyttänyt selonottovelvollisuutensa keväällä 2004 pidetyssä sijoitusneuvottelussa. Asiakkaan sijoitustavoitteena oli osittain säilyttää varallisuus, mutta toisaalta hakea osalla omaisuutta suurempaa tuottoa suuremmalla riskillä. Olennaista on se, onko CDO-tuotteen suosittaminen vastannut asiakkaan riskinottohalukkuuteen perustuvaa sijoittajaprofiilia.

Aiemman ratkaisukäytäntönsä mukaisesti lautakunta katsoo, että syksyn 2006 markkinatilanteessa ja tuohonastisten historiatietojen perusteella CDO-tuotteen pääomariskin toteutumista voitiin pitää epätodennäköisenä. Tapauksessa esitetty selvitys ei osoita, että pankki olisi jo sijoitushetkellä voinut ennakoida tulevan finanssikriisin ja sen vaikutukset CDO-tuotteiden kannalta. Siksi lautakunta katsoo, ettei CDO-lainan suosittaminen ole sijoitushetkellä ollut ristiriidassa asiakkaan riskinottovalmiudesta olevien tietojen kanssa. Tuote on vastannut hänen sijoitushorisonttiaan ja 7,5 %:n tuottotavoitettaan. Määrältään sijoitus on ollut kohtuullinen. Asiakkaalla on myös ollut aiempaa sijoituskokemusta erilaisista osake- ja korkopohjaisista sijoitustuotteista.

Epäselväksi on jäänyt kenen ehdotuksesta varat jaettiin eri riskitasojen kesken ja kuka ehdotti sijoituslainan ottamista. Lautakunta katsoo kuitenkin, että sijoituksen jakaminen eri riskitasoille on ollut asiakkaan riskinottohalukkuuden mukaista. Lisäksi lautakunta toteaa, että asiakas oli sijoitussuunnitelmassaan ilmoittanut halukkuudestaan käyttää osittain velkavipua, jota hän oli käyttänyt myös aikaisemmin.

Näillä perusteilla lautakunta katsoo, että CDO-tuotteen suosittaminen asiakkaalle on sijoitushetkellä syksyllä 2006 ollut asianmukaista.

Markkinointi, pankin tiedonantovelvollisuus

Pankin velvollisuutena on ollut antaa sijoittajille tarjoa­mistaan tuotteista riittävät ja oikeansisältöiset tiedot ennen sijoituspäätöksen tekemistä. Tiedoista oli ilmettävä mm. se, miten sijoitustuote käyttäytyy erilaisissa markkinaolosuhteissa.

Tuotetta on markkinoitu asiakkaalle uudentyyppisenä joukkovelkakirjalainana ja pitkäaikaisena korkosijoituksena, jollainen se on tuotto-odotukseltaan ollutkin. Lainaan liittyvä riski on kuitenkin luonteeltaan poikennut perinteisestä joukkovelkakirjalainasta siten, että liikkeeseenlaskijan takaisinmaksukyvyn lisäksi ja ensi sijassa sijoittajan riski on liittynyt CDO-tuotteen viiteyhteisöjen maksukykyyn. Niiden konkursseista tai muista luottovastuutapahtumista voi seurata tuotteeseen sijoitetun pääoman alentuminen tai menettäminen kokonaan. Lisäksi tuotteen rakenteesta johtui, että pääoman aleneminen saattoi tapahtua melko voimakkaasti ja nopeasti. Lautakunta on katsonut näiden olevan sellaisia erityisiä seikkoja, joihin tämän tuotteen markkinoinnissa on tullut kiinnittää erityistä huomiota, vaikka historiallisesti ja tuotteen myyntihetkellä riskitekijöiden toteutumista onkin pidetty epätodennäköisenä.

Tapauksessa asiakas oli saanut CDO-tuotteesta tietoja esittelytilaisuudessa ja tämän jälkeen pidetyssä sijoitusneuvottelussa. Esittelytilaisuudessa oli käytetty PowerPoint-kalvosarjaa, ja asiakas oli myös saanut tuotteen markkinointiesitteen.

Lautakunta on arvioinut vastaavaa kalvosarjaa ja markkinointiesitettä mm. ratkaisuissa APL 420/08 ja APL 425/09. Ratkaisukäytäntönsä mukaisesti lautakunta katsoo, että tässä kirjallisessa aineistossa tuotteeseen liittyvä riski on kuvattu asianmukaisesti. Lautakunta kiinnittää huomiota erityisesti kalvosarjan sivulla 10 olevaan skenaarioon kolme, jossa on kuvattu, miten tuotteen korkeimpaan riskitasoon sijoitettu pääoma alenee puoleen viiden luottovastuutapahtuman seurauksena. Sarjan sivulla 11 on käsitelty tilannetta, jossa korkeimman riskitason pääoma on menetetty kokonaan kuudennen luottovastuutapahtuman myötä, ja seuraavat luottovastuutapahtumat kohdistuisivat tuotteen keskimmäiseen riskitasoon.

Kyseinen kirjallinen aineisto antaa riittävän ja oikean kuvauksen CDO-tuotteesta ja myös mahdollisuudesta menettää sijoitettu pääoma osin tai kokonaan luottovastuutapahtumien kertymisen seurauksena. Esitetystä selvityksestä ei ilmene mitään sellaisia tekijöitä, joiden perusteella asiakas ei olisi kyennyt ymmärtämään tuotteesta saamiaan tietoja.

Asiakkaan mukaan tuotteen esittelytilaisuudessa oli vähätelty tuotteeseen liittyvää riskiä ja myyty tuotetta pääomaturvattuna. Tuolloin käydyn keskustelun sisältö jää kuitenkin epäselväksi ottaen huomioon, että tilaisuudessa oli riidattomasti käytetty esittelymateriaalina kalvosarjaa, josta mm. pääoman menettämisen mahdollisuus ilmenee selvästi. Lisäksi sijoitusasiantuntija oli selvityksen mukaan käynyt tuotteeseen liittyvän pääomariskin asiakkaan kanssa läpi esittelytilaisuuden jälkeen pidetyssä tapaamisessa.

Asiakas on näin ollen saanut CDO-lainasta kirjallisesti asianmukaiset tiedot, eikä lautakunta ole voinut todeta, että hän olisi suullisestikaan saanut tuotteesta väärää tietoa. Tässä tapauksessa esitetyn selvityksen perusteella pankki oli täyttänyt tiedonantovelvollisuutensa asianmukaisesti.

Suositus

Arvopaperilautakunta katsoo, ettei pankki ole menetellyt CDO-lainaa markkinoidessaan tai myydessään arvopaperimarkkinalain tai Rahoitustarkastuksen ohjeen vastaisesti tai muutoin tuottamuksellisesti. Tämän vuoksi CDO-lainaan sijoittamisesta asiakkaalle aiheutunut tappio ei ole sellaista vahinkoa, josta pankki olisi vastuussa. Lautakunta ei suosita asiassa hyvitystä.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen an­tami­seen osallistuivat puheenjohtaja Norros, jäsenet Pönkä, Repo ja Sario sekä varajäsen Kirppu. Sihtee­rinä toimi Heino.

ARVOPAPERILAUTAKUNTA