Tapahtumatiedot
Asiakkaan avopuoliso oli keskustellut palveluntarjoajan kanssa joukkolainan merkinnästä tammikuussa 2007. Asiakas valtuutti 24.1.2007 avopuolisonsa merkitsemään osakeindeksilainaa. Asiakkaan avopuoliso merkitsi 25.1.2007 pääomaturvattua osakeindeksilainaa nimiinsä 2.000.000 eurolla, hänen poikansa nimiin 500.000 eurolla ja asiakkaan nimiin 500.000 eurolla. Joukkolainan sijoitusaika oli noin kaksi vuotta alkaen 8.2.2007 ja eräpäivä 16.2.2009. Asiakkaan joukkolaina rahoitettiin kokonaisuudessaan toiselta palveluntarjoajalta otetulla lainalla, jonka eräpäivä oli sama kuin joukkolainan. Asiakkaan joukkolaina pantattiin hänen ottamansa lainan vakuudeksi ja asiakkaan avopuoliso sitoutui takaamaan lainan.
Lainan liikkeeseenlaskija asetettiin konkurssiin 8.10.2008. Asiakas myi joukkolainan konkurssimenettelyn aikana 9.9.2009 toiselle palveluntarjoajalle 80.000 eurolla.
Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle
Asiakas on ammatiltaan maatalousyrittäjä ja sijoittanut yksityishenkilönä sijoitusrahastoihin sekä arvopapereihin vuosittain joitakin kymmeniä tuhansia euroja. Hänen varallisuutensa käsittää noin 250.000 euron arvoisen omakotitalon, vähän talletusvaroja sekä hevosten kasvatustoiminnassa omistamat tavalliset hevoset. Asiakkaan yritystoiminta on ollut viime vuodet tappiollista. Asiakkaan avopuoliso on harrastanut sijoitustoimintaa liiketoimintansa myynnistä saamillaan varoilla, mutta hän harjoittaa edelleenkin liiketoimintaa kahden osakeyhtiön puitteissa. Näin ollen avopuoliso on tavallinen sijoittaja, jonka sijoitusmäärä tiettyyn kohteeseen saattaa olla suurehko.
Asiakkaan avopuoliso oli keskustellut palveluntarjoajan edustajan kanssa useista tarjolla olevista sijoitusvaihtoehdoista. Rahastojen ohella tarjolla oli pääomaturvattu kaksivuotinen osakeindeksilaina. Aloite joukkolainan merkintään tuli siis palveluntarjoajalta. Palveluntarjoajan edustaja ilmoitti, että vähimmäissijoitus joukkolainaan oli 3.000.000 euroa ja koska avopuolisolla oli käytettävissään vain 2.000.000 euroa, hänen tuli hankkia muita sijoittajia merkinnän toteuttamiseksi.
Palveluntarjoajan edustajan mukaan liikkeeseenlaskijan taloudellinen asema oli vakaa ja hyvä, eikä sijoitukseen liittynyt muuta riskiä kuin normaali markkinavaihtelu, mikäli asiakas olisi lunastanut sijoituksen ennen eräpäivää, ja odotettavan tuoton eli joukkolainan koron menetys. Myyntitilaisuudessa ei sanallakaan mainittu pääoman menettämisriskistä mitään, sillä tällöinhän kukaan sijoittaja ei olisi merkinnyt lainaa. Avopuoliso sai palveluntarjoajalta merkintälomakkeen lisäksi lainaesitteen.
Asiakas päätti keskusteltuaan avopuolisonsa kanssa merkitä joukkolainaa. Avopuoliso merkitsi valtakirjalla joukkolainaa asiakkaalle 500.000 eurolla 25.1.2007. Palveluntarjoaja ilmoitti merkintää varten avopuolisolle, että toinen palveluntarjoaja lainoittaa joukkolainan ostohinnan siten, että vakuudeksi riittää merkitty laina. Vasta luottoasiakirjojen allekirjoitustilaisuudessa toinen palveluntarjoaja vaati koko luoton lisävakuudeksi asiakkaan avopuolison henkilökohtaisen takauksen.
Asiakas ei ollut merkintävaiheessa yhteydessä palveluntarjoajaan. Palveluntarjoaja ei varmistunut millään tavalla asiakkaan taloudellisesta asemasta eikä hänen sijoituskokemuksestaan ennen sijoituksen tekemistä. Palveluntarjoaja hyväksyi merkinnän, vaikka sen määrä alitti merkintäehdoissa edellytetyn vähimmäismäärän 1.000.000 euroa. Palveluntarjoaja ei ole merkinnän jälkeen lähettänyt asiakkaalle mitään informaatiota lainan noteerauksista laina-aikana eikä liikkeeseenlaskijan taloudellisen aseman mahdollisista muutoksista.
Joukkolainan takaajana ollut liikkeeseenlaskijan emoyhtiö asetettiin 15.9.2008 selvitystilamenettelyn kohteeksi Yhdysvalloissa. Lainan liikkeeseenlaskija asetettiin konkurssiin 8.10.2008. Palveluntarjoaja ei tehnyt mitään esityksiä eikä toimenpiteitä. Konkurssimenettely on kesken ja kestänee vuosikausia. Julkisuudessa on esitetty arvioita noin 20 prosentin jako-osuudesta. Asiakkaan oli lainanhoitokulujen ja tilanteen selvittämisen vuoksi pakko myydä joukkolaina eräälle palveluntarjoajalle 9.9.2009 hintaan 80.000 euroa. Asiakkaalle aiheutui tappiota 420.000 euroa. Mikään muu taho ei ollut kiinnostunut ostamaan lainaa.
Palveluntarjoaja on antanut sijoitusneuvontaa, kun sen edustaja keskusteli avopuolison kanssa useista vaihtoehdoista ennen sijoituspäätöstä. Asiakas on merkinnyt aikaisemmin palveluntarjoajan välityksin rahasto-osuuksia. Sijoitukset ovat olleet muutaman kymmenen tuhannen suuruusluokkaa. Palveluntarjoaja on laiminlyönyt selonottovelvollisuutensa tarjotessaan asiakkaalle 500.000 euron joukkolainaa. Laiminlyönti koskee riittäviä tietoja asiakkaan sijoituskokemuksesta ja -tarpeesta sekä taloudellisesta asemasta, koska hänellä ei ollut pienintäkään mahdollisuutta selvitä ottamastaan luotosta, ellei hän saisi eräpäivänä sijoittamaansa pääomaa takaisin.
Asiakas katsoo, että palveluntarjoaja on antanut hänelle harhaanjohtavaa ja perätöntä tietoa pääomaturvatusta osakeindeksilainasta. Asiakas vaatii palveluntarjoajaa korvaamaan asiakkaalle aiheutuneena vahinkona 420.000 euroa.
Palveluntarjoajan vastaus asiakkaan valitukseen
Palveluntarjoaja kiistää asiakkaan korvausvaatimuksen.
Asiakkaan avopuoliso, joka on ollut palveluntarjoajan pitkäaikainen asiakas, ilmoitti palveluntarjoajalle saaneensa kilpailevalta palveluntarjoajalta tarjouksen niin sanotusta strukturoidusta tuotteesta, jolloin palveluntarjoaja antoi avopuolisolle tarjouksen vastaavasta tuotteesta eli pääomaturvatusta osakeindeksilainasta. Asiakas tai hänen avopuolisonsa ei ole pyytänyt sijoitusneuvontaa ennen joukkolainan merkintätoimeksiannon antamista.
Kun avopuoliso päätyi sitten merkitsemään joukkolainaa kahdella miljoonalla eurolla, hän ilmoitti samassa yhteydessä oma-aloitteisesti merkitsevänsä joukkolainaa poikansa ja asiakkaan lukuun valtakirjalla yhteensä yhdellä miljoonalla eurolla, 500.000 euron suuruisen erän kummallekin. Palveluntarjoaja ei näin ollen ollut asiassa aloitteellinen, vaan aloite joukkolainan merkintään asiakkaan lukuun tuli yksinomaan hänen avopuolisoltaan.
Avopuoliso edusti joukkolainan merkinnässä valtakirjalla sekä poikaansa että asiakasta. Palveluntarjoaja on ollut siinä perustellussa käsityksessä, että asiakas on sijoitustoiminnassaan luottanut valtuuttamaansa avopuolisoon, joka on palveluntarjoajan kokemuksen ja tietojen mukaan kokenut ja aktiivinen sijoittaja ja jolla oli kokemusta myös muista joukkolainan kaltaisista strukturoiduista tuotteista.
Palveluntarjoaja ei ole järjestänyt rahoitusta joukkolainan merkintään toiselta palveluntarjoajalta. Palveluntarjoaja on ainoastaan toimittanut joukkolainan lainanantajalle asiakkaan joukkolainan merkintää varten ottaman lainan vakuudeksi. Asiakas avopuolisoineen ovat asioineet itsenäisesti lainanantajan kanssa.
Asiakkaan avopuoliso on sijoittanut aikaisemmin joukkolainaa vastaaviin tuotteisiin, joten sijoituskohde oli hänelle tuttu. Tästä huolimatta palveluntarjoaja on ennen joukkolainan merkintää kertonut hänelle joukkolainan ominaisuuksista, kuten pääomaturvasta ja sen merkityksestä. Asiakkaan avopuolison kanssa käytiin useita puhelinkeskusteluja 15.–19.1.2007 välisenä aikana ja hänet tavattiin useampaan otteeseen ennen joukkolainojen merkintöjä. Lisäksi avopuolisolle on annettu joukkolainaa koskevaa kirjallista materiaalia, mukaan lukien joukkolainan ehdot, joissa selkeästi todetaan “liikkeeseenlaskijakohtainen luottoriski” sekä se, että “sijoitustoimintaan liittyy aina taloudellinen riski” ja että “tuotto voi jäädä saamatta tai sijoittaja ei saa takaisin koko nimellisarvoa, sillä nimellisarvon ja tuoton maksamiselle ei ole asetettu vakuutta”.
Avopuolisolla on ollut ja hänelle on annettu suullisesti ja kirjallisesti riittävät tiedot joukkolainasta ja sen riskeistä ennen joukkolainan merkintää. Allekirjoittamalla merkintälomakkeen merkitsijä “vakuuttaa tutustuneensa obligaatiota koskevaan hinnoitteluesitteeseen sekä ymmärtää ja hyväksyy lainaehdot”.
Asiakas on palveluntarjoajan asiakkaana vuosina 1999–2006 sijoittanut rahasto-osuuksiin ennen joukkolainan merkintää lähes 300.000 euroa. Merkintähetkellä joukkolaina oli kaiken tuolloin käytettävissä olevan tiedon perusteella sijoituskohteena riskittömämpi kuin rahasto-osuudet, joilla ei ole pääomaturvaa ja joiden arvo saattaa laskea merkittävästi merkintähetkestä.
Palveluntarjoaja tai kukaan muukaan markkinoilla toiminut ammattilainen ei voinut joukkolainan merkintähetkellä ennakoida tulevaa finanssikriisiä ja sen seurauksia. Joukkolainan liikkeeseenlaskijariski oli hyvin pieni, sillä liikkeeseenlaskijan luottoluokitus oli joukkolainan liikkeeseenlaskuhetkellä 22.1.2007 hyvä, Moody’s A1 ja S&P A+. On huomattava, että syksyllä 2008 alkaneessa finanssikriisissä myös pankkitalletukset ovat osoittautuneet epävarmoiksi sijoituskohteiksi.
Palveluntarjoaja ei ole sitoutunut tiedottamaan joukkolainaan liittyvistä seikoista jatkuvasti lainan voimassaoloaikana eikä sillä ole siihen velvollisuutta lain tai sopimuksen perusteella. Asiakas on voinut itse seurata joukkolainan arvonkehitystä, sillä palveluntarjoaja on julkaissut joukkolainalle kunkin kuukauden lopun markkinaolosuhteisiin, teoreettiseen laskentaan ja joukkolainan laskenta-asiamiehen näkemykseen perustuvan kuukausiarvostuksen. Lisäksi palveluntarjoaja on antanut joukkolainalle tarvittaessa myös kunkin hetken markkinahintaan perustuvan ostonoteerauksen. Tämä kaikki on todettu joukkolainan merkitsijälle ennen merkintää luovutetuissa lainaehdoissa. Noteeraukset on julkistettu palveluntarjoajan kotisivuilla.
Palveluntarjoaja antoi viimeisen eli elokuun 2008 lopun ostonoteerauksen joukkolainalle vielä 3.9.2008, mikä osoittaa, että sillä ei ollut tuolloinkaan tietoa liikkeeseenlaskijan konkurssista tai taloudellisista vaikeuksista. Palveluntarjoaja olisi tuolloin ostanut joukkolainan takaisin 96,25 %:iin joukkolainan pääomasta. Palveluntarjoaja tiedotti liikkeeseenlaskijan tilanteesta kaikille joukkolainan merkitsijöille viipymättä sen jälkeen kun se oli saanut tästä virallisen ja luotettavan tiedon lokakuussa 2008.
Palveluntarjoaja on täyttänyt sille asetetut velvollisuudet ja toiminut vilpittömässä mielessä. Asiakkaan tulee itse vastata joukkolainaan liittyvästä tappiosta, joka johtuu joukkolainaan liittyvän kaikille yllätyksenä tulleen ja joukkolainan merkintähetkellä äärimmäisen epätodennäköisen liikkeeseenlaskijaan liittyvän ja joukkolainan ehdoissa kuvatun liikkeeseenlaskijariskin toteutumisesta.
Selvitykset
Osapuolten kirjelmien ja reklamaatiota koskevan kirjeenvaihdon lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:
- Sijoituspalvelun asiakassopimus, joka on allekirjoitettu 18.10.1999.
- Joukkolainan 22.1.2007 vahvistetut nelisivuiset ehdot. Ehtojen ensimmäisellä sivulla todetaan pääomasuojan olevan 100 %. Toisella sivulla mainitaan pääomasuojasta: ”100 % sijoitetusta pääomasta eräpäivänä”. Saman sivun otsikon ”Miksi sijoittaa?” alla on mainittu yhtenä kohtana ”sijoitus on 100 %:sti pääomaturvattu lyhyellä noin 2 vuoden sijoitusajalla”. Kolmannella sivulla kohdassa ”Huomioitavaa” on todettu ”liikkeeseenlaskijakohtainen luottoriski” ja velkakirjan tiedoissa on mainittu, että lainalle ei ole asetettu vakuutta. Neljännellä sivulla otsikon ”Vastuunrajoituslauseke” alla on todettu seuraavaa:
”Sijoitustoimintaan liittyy aina taloudellinen riski. Tuotto voi jäädä saamatta tai sijoittaja ei saa takaisin koko nimellisarvoa, sillä nimellisarvon ja tuoton maksulle ei ole asetettu vakuutta. Ennen sijoituspäätöksen tekemistä asiakkaan on syytä tutustua huolella sijoitusmarkkinoihin ja eri sijoitusvaihtoehtoisin sekä obligaation lainakohtaisiin ehtoihin. Asiakas vastaa itse omien sijoituspäätösten taloudellisesta tuloksesta.”
- Asiakkaan 24.1.2007 allekirjoittama valtakirja. Valtakirjassa todetaan ”osakeindeksilainan merkintää varten”.
- Joukkolainan merkintälomake. Asiakkaan avopuoliso on allekirjoittanut lomakkeen valtakirjalla asiakkaan puolesta 25.1.2007. Lomakkeella on sitouduttu ostamaan joukkolainaa 500.000 eurolla. Lomakkeessa on todettu seuraavaa:
”Allekirjoittanut vakuuttaa tutustuneensa obligaatiota koskevaan hinnoitteluesitteeseen sekä ymmärtää ja hyväksyy lainaehdot. Merkintäsitoumus on sitova, eikä sitä lain mukaan voi peruuttaa. Puutteellisesti tai virheellisesti täytetty merkintäsitoumus voi johtaa siihen, ettei sitoumusta voida hyväksyä.”
- Lehtileike syyskuulta 2008, jossa on haastateltu erään toisen palveluntarjoajan johtajaa. Johtaja toteaa haastattelussa, että hänen edustamansa palveluntarjoaja oli kehottanut asiakkaitaan myymään joukkolainan liikkeeseenlaskijan liikkeeseen laskemat indeksilainat jo alkuvuodesta 2007. Kyseinen palveluntarjoaja myi lainoja vain yhteisösijoittajille.
- Joukkolainan myyntivahvistus, joka on päivätty 15.10.2009. Asiakirjassa vahvistetaan asiakkaan myyneen 9.9.2009 joukkolainan 80.000 eurolla.
- Asiakkaan verotuspäätös 2007. Asiakkaan ansiotulot vuodelta 2007 olivat 735,60 euroa ja pääomatulot 3.852,67 euroa. Asiakkaan maataloustoiminta oli ollut enimmäkseen tappiollista aikaisempina vuosina. Vuoden 2007 maataloustoiminnan tulos oli 1.510,24 euroa.
Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus
Taustaa
Asiassa on kyse siitä, onko palveluntarjoajalla velvollisuus korvata asiakkaalle pääomaturvatun osakeindeksilainan liikkeeseenlaskijariskin toteutumisesta aiheutunut vahinko.
Asiakkaan avopuoliso oli merkinnyt 25.1.2007 asiakkaalle pääomaturvattua osakeindeksilainaa 500.000 eurolla asiakkaan valtuuttamana. Lainan liikkeeseenlaskija asetettiin konkurssiin 8.10.2008. Asiakas myi joukkolainan konkurssimenettelyn aikana 9.9.2009 toiselle palveluntarjoajalle 80.000 eurolla.
Tapauksessa tulee arvioitavaksi, onko palveluntarjoaja täyttänyt tiedonantovelvollisuutensa joukkolainaa merkittäessä. Lisäksi tapauksessa tulee arvioitavaksi onko asiakkaalle annettu sijoitusneuvontaa. Mikäli asiakkaalle katsotaan annetun sijoitusneuvontaa, tulee arvioitavaksi myös sijoitusneuvonnan sisältö sekä palveluntarjoajan selonottovelvollisuuden täyttäminen. Vahingonkorvausvelvollisuuden syntymisen edellytyksenä on, että palveluntarjoajan menettelyssä voidaan todeta jokin huolimattomuudesta johtuva virhe tai puute, joka on aiheuttanut asiakkaalle vahinkoa.
Tapauksessa on kysymys palveluntarjoajan tarjoamasta sijoituspalvelusta. Tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495).
Ostohetkellä voimassa olleen arvopaperimarkkinalain 2 luvun 1 §:n mukaan:
”Arvopapereita ei saa markkinoida eikä hankkia elinkeinotoiminnassa antamalla totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä.”
Lain 4 luvun 1 §:n (522/1998) mukaan:
”Arvopapereiden kaupassa sekä sijoituspalvelun ja oheispalvelun tarjoamisessa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä”
Saman luvun 3 a §:n (522/1998) mukaan:
”Arvopaperinvälittäjän, joka tarjoaa sijoituspalveluna omaisuudenhoitoa, on pyydettävä asiakkaaltaan ennen sijoituspalvelun tarjoamista riittävät tiedot tämän taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta ja sijoituspalvelua koskevista tavoitteista, jollei se asiakkaan sijoituskokemukseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta. […]
Edellä 1 momentissa säädetty velvollisuus koskee arvopaperinvälittäjää myös silloin, kun se tarjoaa sijoituspalveluna arvopaperinvälitystä tai emissionjärjestämistä, jos asiakas pyytää ennen toimeksiannon antamista sijoitusneuvontaa arvopaperien hankinnassa tai luovutuksessa.”
Edelleen saman luvun 4 §:n 2 momentissa (522/1998) todetaan:
”Arvopaperinvälittäjän on annettava asiakkaalle sijoituspalvelusta ja sen kohteena olevista arvopapereista ne tiedot, joilla saattaa olla olennaista vaikutusta asiakkaan päätöksentekoon, jollei se sijoituspalvelun luonteeseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta.”
Rahoitustarkastuksen (nykyään Finanssivalvonta) ohjeen 201.7 sijoituspalvelujen tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista mukaan:
”Sijoituspalveluyhteisön on asiakkaaltaan saamiensa tietojen perusteella pyrittävä varmistumaan siitä, että asiakkaan taloudellinen vastuunkantokyky ja sijoituskokemus ovat riittäviä asiakkaan kaavailemiin tai tälle suositeltaviin sijoitustoimiin. Tällöin on kiinnitettävä huomiota esimerkiksi siihen, kuinka hyvin asiakas tuntee arvopapereiden ja johdannaissopimusten ominaisuudet ja niihin liittyvät riskit, sekä siihen, tapahtuuko sijoittaminen omalla vai vieraalla pääomalla.”
Perustelut
Tiedonantovelvollisuus
Asiakas katsoo, että palveluntarjoaja on antanut hänelle harhaanjohtavaa ja perätöntä tietoa pääomaturvatusta osakeindeksilainasta. Asiakkaan mukaan hänelle ei mainittu pääoman menettämisen riskistä. Palveluntarjoajan mukaan asiakasta edustanut avopuoliso oli sijoittanut aikaisemmin joukkolainaa vastaaviin tuotteisiin, joten sijoituskohde oli hänelle tuttu. Palveluntarjoajan mukaan avopuolisolle kerrottiin joukkolainan ominaisuuksista, kuten pääomaturvasta ja sen merkityksestä. Lisäksi avopuolisolle on annettu joukkolainaa koskevaa kirjallista materiaalia, mukaan lukien joukkolainan ehdot. Asiakas ei ole kiistänyt saaneensa joukkolainan ehtoja.
Arvopaperilautakunta toteaa osapuolten kertomusten joukkolainan merkintää edeltävästä keskustelusta eroavan toisistaan. Lautakunnan käytettävissä olevien menetelmien avulla ei ole saatavissa lisäselvitystä asiaan. Lautakunta toteaa kuitenkin, että asiakas on saanut joukkolainan ehdot ja hänen edustajanaan toiminut avopuoliso on allekirjoituksellaan vahvistanut tutustuneensa lainaehtoihin ja hyväksyneen ne.
Lainaehdoissa on todettu tuotteen pääomasuojan olevan 100 %. Toisaalta ehdoissa on mainittu liikkeeseenlaskijakohtainen luottoriski ja ettei lainalle ole asetettu vakuutta. Ehdoissa on todettu vielä, että sijoittaja ei välttämättä saa takaisin koko lainan nimellisarvoa, sillä sille ei ole asetettu vakuutta. Lautakunta toteaa lisäksi, että asiakkaan edustajana toiminut avopuoliso on harjoittanut sijoitustoimintaa mittavasti.
Edellä mainittu huomioon ottaen lautakunta katsoo, että palveluntarjoaja on antanut riittävät tiedot joukkolainasta ja erityisesti siihen liittyvästä liikkeeseenlaskijariskistä asiakkaan edustajana toimineelle avopuolisolle ja siten on täyttänyt tiedonantovelvollisuutensa.
Sijoitusneuvonta
Arvopaperilautakunta toteaa, että tässä tapauksessa on keskeistä annettiinko asiakkaalle sijoitusneuvontaa ennen merkintätoimeksiannon toteuttamista. Lautakunta toteaa edelleen, että sijoittajalle ei saa tarjota sellaisia sijoitustuotteita, joiden riski on liian suuri sijoittajan sijoitusprofiiliin nähden.
Asiakkaan mukaan palveluntarjoaja on antanut sijoitusneuvontaa, kun sen edustaja keskusteli asiakkaan avopuolison kanssa useista vaihtoehdoista ennen sijoituspäätöstä. Palveluntarjoajan mukaan se kävi asiakkaan avopuolison kanssa useita puhelinkeskusteluja 15.–19.1.2007 välisenä aikana ja tapasi hänet useampaan otteeseen ennen joukkolainojen merkintöjä. Palveluntarjoajan mukaan asiakkaan avopuoliso ilmoitti tammikuussa 2007 saaneensa kilpailevalta palveluntarjoajalta tarjouksen strukturoidusta tuotteesta, jolloin palveluntarjoaja antoi avopuolisolle tarjouksen vastaavasta tuotteesta. Palveluntarjoajan mukaan asiakas tai hänen avopuolisonsa ei ole pyytänyt sijoitusneuvontaa ennen joukkolainan merkintätoimeksiannon antamista.
Arvopaperilautakunta toteaa osapuolten kertomusten joukkolainan merkintää edeltävästä keskustelusta eroavan toisistaan. Lautakunnan käytettävissä olevien menetelmien avulla ei ole saatavissa lisäselvitystä asiaan. Lautakunta katsoo siten jääneen riitaisaksi annettiinko asiakkaalle tai hänen edustajanaan toimineelle avopuolisolleen sijoitusneuvontaa ennen joukkolainan tarjoamista asiakkaalle. Lautakunta ei voi siten ottaa kantaa pankin selonottovelvollisuuden täyttymiseen ja sijoitusneuvonnan sisältöön.
Informointi laina-aikana
Asiakkaan mukaan palveluntarjoaja ei ole merkinnän jälkeen lähettänyt asiakkaalle mitään informaatiota lainan noteerauksista laina-aikana eikä liikkeeseenlaskijan taloudellisen aseman mahdollisista muutoksista. Palveluntarjoajan mukaan asiakas on voinut itse seurata joukkolainan arvonkehitystä, sillä palveluntarjoaja on julkaissut joukkolainalle kuukausiarvostuksen. Lisäksi palveluntarjoaja on antanut joukkolainalle tarvittaessa myös kunkin hetken markkinahintaan perustuvan ostonoteerauksen, jotka on julkistettu palveluntarjoajan kotisivuilla. Arvopaperilautakunta toteaa, ettei palveluntarjoajalla ole ilman asiasta erikseen sopimista velvollisuutta antaa informaatiota lainasta merkinnän jälkeen. Lautakunta toteaa lisäksi, ettei asiassa ole esitetty, että palveluntarjoaja olisi sitoutunut antamaan asiakkaalle informaatiota laina-aikana.
Suositus
Arvopaperilautakunta jättää lausumatta asiassa sijoitusneuvonnan antamisen epäselvyyden vuoksi.
Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Kajala, Norros, Repo ja Sario. Sihteerinä toimi Heino.
ARVOPAPERILAUTAKUNTA