Tapahtumatiedot

Asiassa on kyse uudentyyppiseen, vaihtuvakorkoiseen joukkovelkakirjalainaan sijoitetun pääoman menettämisestä aiheutuneen vahingon korvaamisesta. Kyseinen sijoitusinstrumentti on muodoltaan joukkovelkakirjalaina, jossa sijoittaja ottaa liikkeeseenlaskijariskin lisäksi kannettavakseen tuotteen viitesalkussa olevien yhtiöiden luottoriskiä. Tuotteessa on liikkeeseenlaskusarjasta riippuen ollut kolme tai neljä tuotto- ja riskitasoa, joita sijoittaja on voinut merkitä.

Tapauksessa asiakas EL ja hänen puolisonsa JL olivat solmineet pankin kanssa konsultatiivisen varallisuudenhoitosopimuksen 24.5.2004. Asiakkaalle esiteltiin nyt kyseessä olevaa joukkolainatuotetta yksityispankin asiakastilaisuudessa alkuvuonna 2005 ja sijoitustapaamisessa sijoitusjohtajan kanssa 25.2.2005. Asiakas merkitsi joukkolainaa 20.000 eurolla 28.4.2005 (laina A).

Sijoitustapaamisessa 1.2.2006 puhuttiin mm. samantyyppisen joukkolainan tulevasta emissiosta. Pankki lähetti asiakkaille uuden joukkolainaerän markkinointiesitteen ja vakuutussijoittamiseen liittyvää aineistoa kirjeellä 24.2.2006. JL antoi 6.3.2006 puhelimitse toimeksiannon merkitä EL:lle uuden joukkolainaerän riskipitoisinta lainaa 30.000 eurolla (laina B) ja toiseksi riskisintä lainaa 20.000 eurolla (laina C).

Asiakkaan sijoituksista lainat B ja C menettivät arvonsa täysin syksyllä 2008 ja keväällä 2009 sattuneiden luottovastuutapahtumien johdosta. Asiakas realisoi sijoituksensa laina A:han 16.550 euron jälkimarkkinahintaan joulukuussa 2009.
 

Reklamaatiokäsittely

Asiakas vaati 26.1.2010 pankkia korvaamaan lainoista B ja C aiheutuneen 50.000 euron suuruisen tappion tuotoilla vähennettynä. Asiakas kertoo vuonna 2004 toivoneensa sijoitustoimintaansa lisää pitkäjänteisyyttä ja sijoitusriskien vähentämistä. Sijoituskokemusta heillä oli lähinnä osakkeista ja obligaatioista, ei lainkaan indeksi- ja yrityslainoista. Asiakkaiden sijoituspäätökset ovat perustuneet keväällä 2004 laadittuun sijoitussuunnitelmaan, jonka mukaan EL:n varoja oli tarkoitus sijoittaa puoliksi osakkeisiin, puoliksi korkoinstrumentteihin. Suunnitelman mukaan tällä jaolla riskiprofiilin voi pitää kohtuullisena mutta samalla tavoitella hyvää kokonaistuottoa.

Yksityispankin asiakastilaisuudessa alkuvuonna 2005 pankin asiantuntija joukkolainatuotetta esitellessään painotti viitesalkun yhtiöiden vakavaraisuutta ja sitä, että mahdollisen luottovastuutapahtuman jälkeenkin joukkolainoilla on arvoa. Asiakas kertoo saaneensa sen kuvan, että pääomatappiot olisivat mitä epätodennäköisimpiä ja ns. turvatyynyt toimisivat luottovastuutapahtumissa apuna. Joukkolainan tuottoskenaariot tukivat vähäriskistä vaikutelmaa. Myöhemmässä sijoitustapaamisessa ei tullut uutta esille lainan luonteesta ja riskeistä. Tuolloin ei ollut käytettävissä lainakohtaisia sopimusehtoja, vaan ne asiakas sai vasta myöhemmin. Sopimusehdot olivat hänestä vaikeaselkoisia. Asiakas kertoi saaneensa lainaa A markkinoitaessa annetuista tiedoista kokonaisuutena sen kuvan, että kyse oli käytännössä pääomaturvatuista tuotteista, jotka suoria osakesijoituksia turvallisempina sopisivat asiakkaalle sovittuun sijoittajaprofiiliin. Sijoitus lainaan A perustui tähän käsitykseen, samoin lainojen B ja C merkitseminen vuonna 2006. Asiakas katsoo, että hänelle lainoista annetut tiedot olivat riittämättömiä ja etteivät lainat riskitasonsa vuoksi olleet sopineet hänen sijoittajaprofiiliinsa.

Asiakkaan reklamaatioon 18.2.2010 antamassaan vastauksessa pankki käy läpi sijoitussuunnitelmaa ja pitää sitä ammatillisesti perusteltuna. Pankki toteaa, että asiakkaan sijoitus laina A:han on kertyneet tuotot huomioon ottaen tuottanut voittoa runsaat 2.800 euroa. Lainojen B ja C osalta indeksihyvityksiä oli kertynyt 13.465,80 euroa.

Pankki toteaa, että sijoitusjohtaja oli tapaamisessa 25.2.2005 esitellyt laina A:ta asiakkaalle PowerPoint-kalvo­sarjan avulla, jossa on käsitelty mm. joukkolainojen toimintaperiaatetta ja luottovastuutapahtumien vaikutusta sijoitettuun pääomaan. Esittelyn jälkeen asiakas oli saanut kirjallisen sijoitusehdotuksen 28.2.2005, johon hän oli voinut rauhassa tutustua ennen päätöstään sijoittaa laina A:han. Ennen lainoihin B ja C tehtyjä sijoituksia asiakkaalla oli ollut mahdollisuus tutustua myös hänelle 24.2.2006 lähetettyyn lainojen markkinointiesitteeseen. Asiakkaan saamasta aineistosta ilmenee mm., että lainan pääoman voi menettää osin tai kokonaan. Tuotteen rakennetta ja luottovastuutapahtumien vaikutusta oli esitelty myös yksityispankin asiakastilaisuudessa alkuvuonna 2005, johon asiakas reklamaatiossaan kertoo osallistuneensa. Luonnollisesti esittely on tapahtunut senhetkisten tilasto- ja historiatietojen pohjalta. Pankki katsoo asiakkaan saaneen kyseisestä sijoitusinstru­mentista oikeat ja riittävät tiedot ennen sijoituspäätöstä.

Pankki toteaa, että ennen syksyä 2008 pankin liikkeeseenlaskemien yli kymmenen vastaavanlaisen joukkolainan viitesalkkuja oli kohdannut vain yksi luottovastuutapahtuma. Lainojen B ja C arvonmenetys johtuu rahoitusmarkkinoilla syntyneen ennen kokemattoman kriisin yrityksille aiheuttamista maksuvaikeuksista ja lopulta luottovastuutapahtumista.

Asiakkaalle oli ehdotettu joukkolainoihin sijoittamista, koska niiden oli arvioitu sopivan hänen tavoitteisiinsa ja riskiprofiiliinsa. Saatuaan tuotteesta ja myös sen riskeistä tarpeelliset tiedot asiakas on itse päättänyt sijoittaa joukkolainaan. Vuonna 2006 ns. Investment Grade –luottoluokitettujen yritysten laajamittaista ajautumista maksuvaikeuksiin voitiin historiatietojen valossa pitää varsin epätodennäköisenä.
 

Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Valitus 22.3.2010, lisäkirjeet 22.9.2010 ja 8.11.2010

EL vaatii 36.534,20 euron korvausta, joka vastaa hänen lainoihin B ja C sijoittamaansa määrää korkotuotoilla vähennettynä. Asiakas katsoo, ettei hän ole saanut joukkolainoista riittäviä tietoja ennen merkintää ja etteivät joukkolainat ole sopineet hänen sijoitusprofiiliinsa.

Asiakas kertoo sijoitustensa lainoihin A, B ja C perustuneen yksityispankin asiakastilaisuudessa tammikuussa 2005 pidettyyn markkinointipuheenvuoroon, jossa esittäjä painotti laina A:n vähäriskisyyttä. Asiakas viittaa laina A:n esittelyssä käytettyyn PowerPoint-kalvosarjaan. Myöhemmässä sijoitustapaamisessa markkinointimateriaalia ei enää käsitelty. Näin meneteltiin rutiininomaisesti myös laina B:tä ja C:tä merkittäessä, koska lainatyypistä oli asiakkaalle annettu vähäriskisen tuotteen kuva. Lainakohtaiset merkintäehdot viiteyhtiöineen asiakas sai tiedokseen vasta merkintöjen jälkeen.

EL kertoo, että hän ei ole osallistunut lainojen B ja C esittelytilaisuuksiin eikä ollut nähnyt niiden esittelemisessä käytettyä uudempaa PowerPoint-kalvosarjaa ennen kuin pankin vastineen liitteenä. Asiakkaan sijoituspäätösten pohjana olivat sijoitusjohtajan suulliset suositukset ja lainan A esittelyssä käytetty aiempi kalvosarja.

Pankki on kiinnittänyt huomiota JL:n aktiiviseen rooliin sijoitusasioiden hoitamisessa. EL toteaa keskustelleensa sijoituksistaan luonnollisesti myös puolisonsa kanssa, mutta sijoitusvarallisuuttaan koskevat päätökset hän on kuitenkin tehnyt itse pankin antamien tietojen pohjalta. Tapaamiset pankissa ja muut yhteydenotot ovat käynnistyneet lähes poikkeuksetta sijoitusjohtajan aloitteesta.

Yksityispankin asiakkuudelta EL halusi ennen muuta sitä, että hän pankin asiantuntemukseen nojautuen voisi sijoittaa tileilleen kertyneitä varoja tuottavammin mutta osakesijoituksia turvallisemmin. EL on ymmärtänyt vuonna 2004 laaditun sijoitussuunnitelmansa mukaiset osakesijoitukset riskiä sisältäviksi. Sen sijaan joukkolainasijoitukset asiakas oli tarkoittanut ja sijoitusstrategian perusteella ymmärtänytkin piensijoittajalle turvallisiksi, joten hän oli ollut niihin valmis sijoittamaan.

Asiakas toteaa saaneensa pankin mainitseman vakuutussijoittamiseen liittyvän aineiston alkuvuonna 2006 mutta katsoo, ettei se liity nyt käsiteltävänä oleviin joukkolainasijoituksiin.
 

Palveluntarjoajan vastaus asiakkaan valitukseen

Vastine 20.8.2010, lisävastine 29.10.2010

Pankki kiistää asiakkaan korvausvaatimuksen.

Pankki selostaa EL:n asiakkuutta ja toteaa mm., että sijoitusjohtaja oli pitänyt asiakkaisiin yhteyttä selvästi useammin kuin sopimuksessa edellytetyt kaksi kertaa vuodessa. Asiakkaat olivat tehneet sijoituksia enimmäkseen EL:n salkkuun. Sähköpostiviestit ja sijoitusehdotukset sijoitusjohtaja oli lähettänyt JL:n sähköpostiosoitteeseen ja keskustellut hänen kanssaan puhelimitse. Asiakkaista etenkin JL on käynyt pankin järjestämissä markkinakatsaus- ja tuote-esittely­tilaisuuk­sissa.

Sijoitusjohtaja ja EL olivat tavanneet sovitusti 1.2.2006, jolloin oli mm. sovittu 30.000 euron varauksesta tulevaa joukkolainaemissiota varten. 24.2.2006 sijoitusjohtaja oli lähettänyt asiakkaille kirjeitse joukkolainojen markkinointiesitteen ja vakuutussijoittamiseen liittyvää aineistoa. EL on lisäkirjelmässään vahvistanut saaneensa tämän aineiston. Asiakkaat olivat siten voineet tutustua Rahoitustarkastuksen hyväksymään markkinointiesitteeseen rauhassa ja saada jo siitä kattavat tiedot joukkolainoista ennen nyt valituksenalaisia sijoituksia lainoihin B ja C. Lisäksi ainakin JL on osallistunut yksityispankin asiakkaiden asiakastilaisuuteen, jossa tätä joukkolainaerää on esitelty PowerPoint-kalvosarjan avulla. JL on 6.3.2006 puhelimitse antanut toimeksiannon merkitä EL:lle lainaa B 30.000 eurolla ja lainaa C 20.000 eurolla. Varat näihin merkintöihin sovittiin otettavaksi EL:n korkorahastosijoituksista.

Pankki katsoo, että sekä vuonna 2005 liikkeeseen laskettua lainaa A että vuoden 2006 lainoja B ja C voitiin tuolloin pitää vähäriskisinä sijoituskohteina. Vähäriskisyys ei tarkoita, ettei riski voisi missään olosuhteissa toteutua. Liikkeeseenlaskun aikaan laissa, määräyksissä tai ohjeissa ei ollut velvoitettu palveluntarjoajia toteamaan markkinointimateriaaleissa, että sijoituskohteen pääomaa ei ole turvattu. Tällaista edellytystä markkinointimateriaaleille ei ole myöhemminkään asetettu. Rahoitustarkastus on marraskuussa 2007 antanut yleisen ohjeen siitä, että asiakkaalle annettavissa tiedoissa on asiakkaan asiantuntemuksesta ja sijoituskokemuksesta riippuen mainittava koko sijoituksen menettämisen riski. Velvoitteen puuttumisesta huolimatta pankki on sisällyttänyt tällaisen maininnan lainoja B ja C koskevaan markkinointiesitteeseen ja lainaerän esittelymateriaalina käytettyyn PowerPoint-kalvosarjaan.

Laina A:n esittelymateriaalina olevassa kalvosarjassa (2005) on mm. seuraavia otsikoita: Miten luottotappiot vaikuttavat tuottoon? Montako luottovastuutapahtumaa tappioitta? Miten turvatyyny toimii? Pankki katsoo esittelymateriaalin muutenkin keskittyvän kuvaamaan joukkolainojen riskiä ja sen toteutumisen mekanismia. Sijoittajalle ei perustellusti ole voinut syntyä käsitystä pääomaturvatusta tuotteesta, kuten asiakas on väittänyt. Joukkolainoihin liittyvän riskin toteutumisen todennäköisyyttä pidettiin sijoitushetkellä matalana, mikä kerrottiin esittelymateriaalissa. Pankki toteaa lisäksi, että asiakkaan joulukuussa 2009 pois myymä laina A on sittemmin erääntynyt. Sen pääoma maksettiin täysimääräisesti sijoittajille takaisin, ja lainan kumulatiivinen korkotuotto oli noin 34 %.

Yhteenvetona pankki katsoo, että EL:n lainojen B ja C osalta kärsimä sijoitustappio johtuu maailman­laajuisesta finanssikriisistä, jota ei osattu ennustaa. EL ei ole esittänyt mitään sellaista, joka osoittaisi pankin laiminlyöneen tiedonantovelvollisuutensa tai toimineen huolimattomasti tai hyvän pankkitavan vastaisesti. Pankki katsoo, ettei se ole asiassa korvausvelvollinen.
 

Selvitykset

Osapuolten kirjelmien ja reklamaatiota koskevan kirjeenvaihdon lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

- asiakkaiden konsultatiivinen varallisuudenhoitosopimus 24.5.2004, jossa JL on sopijaosapuolena ja EL on merkitty perheenjäseneksi/muuksi osapuoleksi. Sopimukseen kuuluu mm. sijoitussuunnitelman laatiminen, sijoituskonsultointia 2 kertaa vuodessa ja omaisuusraportti pyydettäessä.

- sijoitussuunnitelma 31.5.2004, jossa todetaan taustatietoina mm., että EL on eläkkeellä hammaslääkärin toimesta ja JL viestintäjohtajan toimesta. EL:n sijoitusvarallisuuden määrä on 313.000 euroa, josta on suoria osakesijoituksia suomalaisiin pörssiyhtiöihin 61,70 % (193 t€) ja tilisijoituksia 38,30 % (120 t€). Asiakkaiden muuna varallisuutena on mainittu omassa käytössä oleva omakotikiinteistö ja 4 kpl vuokrattuna olevia asunto-osakkeita.

Sijoittajaprofiilin ja riskiin suhtautumisen osalta suunnitelmassa todetaan, että JL:n ja EL:n sijoitusomaisuudet ovat kertyneet vuosien mittaan. Asiakkaat tuntevat osakesijoittamiseen ja muihin instrumentteihin liittyvät riskit, ja he tietävät mitä vaikutuksia riskitekijöillä on toteutuessaan varallisuuden tuottoon ja arvon muutokseen sekä tavoitteiden saavuttamiseen. Sijoitushorisontti on pitkähkö ja riskiä voidaan ottaa kohtuullisesti.

Sijoittamisen tavoitteena on saada osakesijoituksille tasaista tuottoa. Salkkuihin valitaan mielellään myös varallisuusverosta vapaita tuotteita. Sijoituksille ei ole erityisehtoja. Suunnitelmissa on tehdä lahjoituksia ja omaisuudensiirtoja lapsille ja lastenlapsille.

Tiedossa ei ole suurempia hankintoja. Salkkujen varoja käytetään matkustamiseen. Salkuista ei tarvita kuukausittain jatkuvaa kassavirtaa. Kertyneet osingot voidaan osittain sijoittaa uudelleen.

EL:lle sijoitusjohtaja ehdottaa yhdistelmästrategiaa eli käytännössä varojen sijoittamista puoliksi osakkeisiin, puoliksi korkoinstrumentteihin. Tällä jaolla EL voi pitää riskiprofiilin kohtuullisena mutta samalla kasvattaa mahdollisuutta tavoitella hyvää kokonaistuottoa osakesijoittamisen avulla. Suosituspainot voivat vaihdella +/- 20 prosenttiyksikköä peruspainosta. Sijoitussuunnitelman laatimisen hetkellä suosituspaino oli 55 % osakkeissa ja 45 % korkosijoituksissa.

EL:n osalta toimenpide-ehdotuksena oli tilisijoitusten siirtäminen muihin korkotuotteisiin, esim. indeksilainoihin, jotka eivät ole varallisuusverotuksen piirissä. Omaisuuden siirtoa jälkipolville voitaisiin tehdä samalla kun muutetaan asiakkaiden salkkujen omaisuuslajihajautusta.

Sijoitussuunnitelmassa on vielä todettu, että jatkossa sopimuksen mukaisessa yhteydenpidossa tarkistetaan, että sijoitusvarallisuuden jakauma vastaa valittua strategiaa. Samalla pyritään ostoissa ja myynneissä hyödyntämään markkinatilanteita. Sijoitukset toteutetaan vain sijoittajan antamasta toimeksiannosta. Pankki ei vastaa sijoituksiin liittyvistä taloudellisista ja muista riskeistä eikä veroseuraamuksista. Vastuu näiltä osin kuuluu sijoittajalle.

- joukkolainaa A koskeva PowerPoint-kalvosarja (2005, 21 kalvoa). Esityksessä käydään läpi tuotetta yleisellä tasolla, esitellään sen eri tuotto- ja riskitasot, kuvataan tuotteen rakennetta ja sen viitesalkkua sekä tuotteen toimintaa, selostetaan tuotteen keskeisempiä käsitteitä sekä luottoluokituksia ja annetaan esimerkkejä eri tilanteiden vaikutuksesta tuottoon ja sijoitettuun pääomaan.

Kalvosarjan yleisesittelysivulla tuotteen kerrotaan olevan 5-vuotinen, jälkimarkkinakelpoinen yrityslainakori, jossa on neljä erillistä luottoluokitustasoa valittavana. Tuotteen vuotuinen tuotto on 3kk euribor + 0,60 % … + 12,0 % valitun luottoluokitustason mukaan. Sijoitus on vaihtuvakorkoinen; koronmaksu on neljä kertaa vuodessa ja sijoittaja hyötyy nousevista koroista. Tuoton kerrotaan olevan tavallista yrityslainaa selvästi korkeampi. Tuote on varallisuusverosta vapaata omaisuutta.

Tuotteen tuotosta ja riskistä todetaan mm. seuraavaa:

- Alin riskitaso - luottoriski vastaa turvallista joukkolainaa
Luottoluokitus sama kuin esim. Nordea, OKO, Sampo, Nokia
Vuotuinen tuotto 3kk euribor + 0,60 % … 0,80 %

- Toiseksi alin riskitaso - luottoriski vastaa perinteistä joukkolainaa
Luottoluokitus sama kuin vakavaraisilla yrityksillä esim. UPM-Kymmene, Stora Enso
Vuotuinen tuotto 3kk euribor + 1,40 % … 1,60 %

- Toiseksi korkein riskitaso - luottoriski vastaa spekulatiivista yrityslainaa
Luottoluokitus sama kuin esim. Metso, Ericsson
Vuotuinen tuotto 3kk euribor + 3,50 % … 3,60 %

- Korkein riskitaso - luottoriski vastaa lähinnä suoria osakesijoituksia
Korrelaatio vähäistä muitten omaisuusluokkien kanssa, hajautushyöty
Vuotuinen tuotto 3kk euribor + 11,00 % … 12,00 %

Kalvosarjassa selostetaan tuotteen rakennetta ja viitesalkun sisältöä sekä tuodaan esiin viiteyhtiöiden vakavaraisuus ja se, että luottoluokitustason laskiessa sijoituksen riski kasvaa. Tuotteen rakenteen toimintaa ja tuottoa kuvataan kahden eri skenaarion muodossa:

Skenaario 1
- Viitesalkussa ei tapahdu yhtään luottovastuutapahtumaa
- Sijoittaja saa neljännesvuosittain korkoa pääomalle; 3kk euribor + preemio
- Pääoma maksetaan takaisin kokonaisuudessaan eräpäivänä

Skenaario 2
- Viitesalkussa sattuu yksi luottovastuutapahtuma, joka johtaa luottotappioon
- Luottotappio vähennetään tuotteen korkeimman riskitason/alimman luottoluokitustason pääomasta
- Luottotappion kokeneen luottoluokitustason korko kertyy alennetulle pääomalle

Kalvosarjassa todetaan palautusasteen olevan historiallisesti n. 45 %. Palautusasteen ja luottotappioiden vaikutusta tuottoon kuvataan seuraavalla esimerkillä:

Jokaiseen viitesalkun yritykseen on sijoitettu 1/150 = 0,667 %. Jos laina-aikana sattuu yksi luottovastuutapahtuma viiteyhtiöiden joukossa, ja palautusaste on 50 %
- Tuotteen korkein riskitaso/alin luottoluokitustaso kärsii koko luottotappion
- Tappio = yhden joukkolainan osuus salkusta 0,667 % * (1 - palautusaste 50 %) / alimman luottoluokitustason osuus salkusta 2,4 % = 13,89 % alimman luottoluokitustason pääomasta
- Toisen luottovastuutapahtuman sattuessa alimman luottoluokitustason pääoma vähenee taas 13,88 % nimellispääomasta
- Alimman luottoluokitustason korkea tuotto kompensoi pääomatappioita, ja kahden luottovastuutapahtuman jälkeenkin sijoitus alimpaan luottoluokitustasoon tuottaa n. 8,4 %.

Luottovastuutapahtumien vaikutusta pääomaan kuvataan seuraavasti:
- Kaikki luottoluokitustasot alinta lukuun ottamatta kestävät tietyn määrän luottovastuutapahtumia kärsimättä pääomatappioita; tätä kutsutaan luottoluokitustason turvatyynyksi
- määrä riippuu luottoluokitustason lisäksi myös palautusasteesta; mitä korkeampi palautusaste sitä enemmän luottovastuutapahtumia sijoitus kestää
- 50 % palautusasteella toiseksi korkein riskitaso kestää 7 luottovastuutapahtumaa kärsimättä pääomatappiota; yksi luottovastuutapahtuma pienentää korkeimman riskitason pääomaa 13,89 %

Turvatyynyn toiminnasta todetaan, että alimmalla luottoluokitustasolla ei ole turvatyynyä, koska mahdolliset luottotappiot vähennetään alimman luottoluokitustason pääomasta. Alin luottoluokitustaso toimii turvatyynynä muille tasoille, ja korkea kuponki kompensoi alimman luottoluokitustason luottotappioita.

Toiseksi alimman luottoluokitustason turvatyyny on koko alimman tason pääoma, toiseksi ylimmän tason turvatyynynä on kahden alemman tason pääomat ja ylimmän luottoluokitustason turvatyynynä ovat kaikkien kolmen alemman luottoluokitustason pääomat.

Kalvosarjassa luottotappioiden todetaan olevan epätodennäköisiä luottotappiotilastojen perusteella.
- Vuosina 1983-2004 vastaavassa salkussa olisi 5 vuoden aikana tapahtunut 2,2 luottovastuutapahtumaa
- toiseksi alin, toiseksi ylin ja ylin luottoluokitustaso olisivat välttyneet pääomatappiolta
- alin luottoluokitustaso olisi kärsinyt pääomatappioita, mutta sijoitus olisi korkean tuoton vuoksi pysynyt selvästi voitollisena
- pankki on laskenut liikkeeseen 7 vastaavaa joukkolainaa, joissa on sattunut yhteensä vain yksi luottovastuutapahtuma. Kaikkien joukkolainojen jälleenmyyntihinta on n. 100 %.

Tuotteen eri luottoluokitustasojen tuottoja vertaillaan keskenään ja todetaan mm., että jos luottovastuutapahtumia tulee vuosina 2008, 2009 ja 2010 yksi vuodessa, tuotteen alin luottoluokitustaso tuottaa edelleen melkein yhtä paljon kuin toiseksi alin luottoluokitustaso. Lisäksi tuotetta verrataan tavallisiin joukkolainoihin ja todetaan, että kaikki luottoluokitustasot tuottavat vastaavan luottoluokitustason perinteistä joukkolainaa enemmän.

Yhteenvetona tuotteen kerrotaan olevan 5-vuotinen vaihtuvakorkoinen sijoitus, jonka odotettu tuotto ja riski on valittavissa eri luottoluokitustasoilta. Tuotto on tavallista joukkolainaa parempi. Lopullinen tuotto määräytyy valitun luottoluokitustason ja viitesalkussa mahdollisesti tapahtuvien luottovastuutapahtumien mukaan. Alemmat joukkolainat toimivat turvatyynyinä ylemmille. Pankki ostaa lainaosuuksia tarvittaessa takaisin. Tuote on varallisuusverosta vapaa, litterakoko 10.000 euroa.

Kalvosarjan lopussa esitetään tuotteen alustava viitesalkku.

- pankin sijoitusjohtajan JL:lle sähköpostitse 28.2.2005 lähettämä sijoitusehdotus, johon sisältyy mm. 20.000 euron sijoittaminen lainaan A

- asiakkaille lähetetty 4.4.2005 päivätty kirje, jossa on ilmoitettu lainan A lopullisten lainaehtojen vahvistamisesta ja jonka yhteydessä on toimitettu lainan liikkeeseenlaskuesite. Kirjeessä on kerrottu mm. lisämerkintöjen mahdollisuudesta ja jo tehtyjen merkintöjen maksamisesta. Kirjeen mukaan lainaan tehdyt merkinnät eivät vielä ole sitovia, vaan ne voi halutessaan peruuttaa maksupäivään 28.4.2005 asti.

- asiakasmuistio 1.2.2006, josta ilmenee mm. 30.000 euron varaaminen uutta laina A:n kaltaista joukkolainasijoitusta varten

- asiakasmuistio 23.2.2006, josta ilmenee asiakkaiden pyytäneen vakuutussijoittamiseen liittyvää tietoa

- sijoitusjohtajan lähettämä 24.2.2006 päivätty kirje, jonka mukaan asiakkaille on lähetetty vakuutussijoittamiseen liittyvää aineistoa ja joukkolainojen B ja C lainaesite.

- asiakasmuistio puhelinkontaktista 6.3.2006, jossa on käsitelty joukkolainaan sijoittamista. Muistion merkintöjen mukaan asiakkaalle on 7.3.2006 merkitty lainaa B 30.000 eurolla ja lainaa C 20.000 eurolla.

- joukkolainojen B ja C markkinointiesite (2006), jossa kerrotaan lainoista yleisesti, niiden tuotosta ja rakenteesta, riskeistä ja niiden toteutumisesta historiallisesti. Lopuksi markkinointiesitteessä on lueteltu lainaehdot lyhyesti. Esitteen alussa tuotteen pääominaisuudet on koottu erilliseen taulukkoon jaoteltuna seuraavasti:

· mahdollisuus perinteistä joukkolainaa selkeästi korkeampaan tuottoon
· odotettu vuotuinen tuotto 3 kk Euribor + 1,00…8,50 % joukkolainan mukaan
· sijoittajan saama tuotto nousee 3 kk Euribor-koron noustessa
· velkakirjojen pääomaa ei ole turvattu ja sen voi menettää osittain tai kokonaan

Yleistä
Lainat ovat noin 5-vuotisia vaihtuvakorkoisia joukkolainoja, jotka vastaavat sijoitusta kansainvälisille joukkovelkakirjalainamarkkinoille. Niiden tuotto muodostuu neljännesvuosittain mahdollisesti maksettavasta indeksihyvityksestä, jonka perusteena on 3 kk euribor ja lainan riskitason mukainen kiinteä lisätuotto. Lainojen tuotto nousee lyhyiden markkinakorkojen mahdollisesti noustessa.

Viitesalkku
Lainojen lisätuotto on peräisin viitesalkusta, joka koostuu 100 viiteyhtiöstä ja -yhteisöstä, jotka ovat pääsääntöisesti eurooppalaisia ja amerikkalaisia suuryrityksiä. Jokaisella viiteyhtiöllä ja -yhteisöllä on puolueettoman luottoluokituslaitosten antama ns. Investment Grade -luottoluokitus, mikä tarkoittaa sitä, että luottoluokituslaitos on arvioinut niiden olevan vakavaraisia. Lainoilla on sama viitesalkku, ainoastaan luottoriskin suuruus vaihtelee lainoittain.

Lainojen rakenne
Liikkeeseenlaskijan eräpäivänä sijoittajalle takaisin maksaman pääoman määrä riippuu siitä, tapahtuuko viitesalkussa luottovastuutapahtumia (vakava maksuhäiriö, velkojen uudelleenjärjestely tai konkurssi), joiden aiheuttama taloudellinen tappio ylittäisi tarkasteltavan lainan suojaustason. Jos näin käy, sijoittaja menettää sijoittamansa pääoman osittain. Luottovastuutapahtumien aiheuttamien tappioiden summan ylittäessä lainan yläsuojaustason, lainan koko pääoma on menetetty. Velkakirjojen pääomaa ei ole turvattu ja sen voi menettää osittain tai kokonaan.

Yrityksen luottoluokitus on arvio luottotappioiden todennäköisyydestä. Tämän vuoksi joukkolainojen viitesalkun ja näiden joukkolainojen luottotappiot voi arvioida tilastollisesti. Samankokoisesta luottoriskistä huolimatta näiden joukkolainojen lisätuotot ovat perinteisiä yrityslainoja selvästi korkeammat. Tämä selittyy osin lainojen jälkimarkkinahinnan korkealla vaihtelulla, minkä vuoksi lainat tulee mieltää “osta ja pidä” -tyyppisiksi sijoituksiksi. 

Riskin arviointi
Luottovastuutapahtuma johtaa lähes aina luottotappioon, jonka kokoa ei kuitenkaan voi tietää ennalta. Historiallisesti (1982–2005) ns. seniorjoukkolainoihin sijoittaneet ovat konkurssin sattuessa saaneet takaisin keskimäärin n. 45 % sijoittamastaan pääomasta. Tämä ns. palautusaste on ratkaiseva arvioitaessa montako luottovastuutapahtumaa lainat kestävät kärsimättä pääomatappioita. Markkinointiesitteessä on myös esitetty taulukko siitä, kuinka monta luottovastuutapahtumaa lainat kestävät tappioitta eri palautusasteilla ja siitä on annettu myös esimerkkejä. 

Luottoriskiltään viitesalkkua vastaavassa salkussa olisi viimeisen 30 vuoden aikana keskimäärin sattunut arviolta 0,5 luottovastuutapahtumaa jokaista 5 vuoden jaksoa kohden. Tämän perusteella suuria luottotappioita on esitteessä pidetty epätodennäköisinä, joskin samassa yhteydessä on todettu, että historiallinen kehitys ei kuitenkaan ole tae tulevasta kehityksestä.

Lopuksi markkinointiesitteessä on lueteltu lainaehdot lyhyesti ja todettu, että täydelliset lainaehdot sisältävä esite on saatavissa merkintäpaikoista.

- joukkolainoja B ja C koskeva PowerPoint-kalvosarja (2006, 17 kalvoa). Esityksessä käydään läpi tuotetta yleisellä tasolla, sen eri tuotto- ja riskitasot, verrataan sitä aikaisempiin vastaaviin tuotteisiin sekä yrityslainoihin, kuvataan tuotteen viitesalkkua, sen alustavaa sisältöä ja tuotteen rakennetta sekä tuotteen toimintaa, avataan tuotteen keskeisempiä käsitteitä sekä luottoluokituksia ja annetaan esimerkkejä eri tilanteiden vaikutuksesta tuotteeseen.

Kalvosarjan yleisesittelysivulla tuotteen kerrotaan olevan 5-vuotinen vaihtuvakorkoinen CDO-tyyppinen joukkolaina, joka koostuu kolmesta erillisestä joukkolainasta, ns. luottoluokitustasosta. Sijoittaja voi sijoittaa yhteen tai useampaan riskitasoon.

Tuotteen vuotuinen tuotto on 3kk Euribor + 1.0 % … + 8.5 % valitun riskitason mukaan. Lisätuotto-osa määräytyy liikkeeseenlaskun yhteydessä ja on sama koko laina-ajan. Koronmaksu ja -tarkistus on neljä kertaa vuodessa - sijoittaja hyötyy nousevista koroista. Tuoton kerrotaan olevan perinteistä joukkolainaa selvästi korkeampi. Myös jälkimarkkinahinnan vaihtelu on tavanomaista yrityslainaa korkeampi, minkä vuoksi sijoitus on osta ja pidä –tyyppinen.

Lainan pääomaa ei ole turvattu ja sen voi menettää kokonaan.


Tuotteen tuotosta ja riskistä todetaan mm. seuraavaa:

- Alin riskitaso - luottoriski vastaa turvallista yrityslainaa
Luottoriski vastaava kuin vakavaraisilla yrityksillä esim. Volvo, UPM-Kymmene
Vuotuinen tuotto 3kk Euribor + 1.70 % (4.27 % 7.2.2006 korkotason mukaan)

- Keskimmäinen riskitaso - luottoriski vastaa tyypillistä yrityslainaa
Luottoriski vastaava kuin esim. Norske Skog, Metso
Vuotuinen tuotto 3kk Euribor + 3.50 % (6.07 %)

- Ylin riskitaso - luottoriski vastaa spekulatiivista yrityslainaa
Luottoriski vastaava kuin spekulatiivisilla yrityksillä esim. ISS, SAS
Vuotuinen tuotto 3kk Euribor + 7.00 % (9.57 %)

Tuotteen uusista piirteistä vastaaviin aiempiin tuotteisiin verrattuna todetaan mm.:
- Turvapuskuri (alin 1.50% viitesalkusta) kaikilla luottoluokitustasoilla ensimmäisten mahdollisten luottovastuutapahtumien varalle
- Luottoluokitustasot menevät osin päällekkäin pääomarakenteessa
- Riskisin osa jää turvapuskuriksi, eikä sitä myydä sijoittajille
- Tuote on suhteessa hieman riskisempi kuin aiemmat vastaavat tuotteet, koska suojaustasot ovat matalampia ja luottoluokitustasojen osuus viitesalkun pääomasta on pienempi.

Tuottovertailun osalta todetaan, että tuottoa voi verrata esim. perinteiseen joukkolainaan, joilla on vastaava luottoriski ja että kaikki luottoluokitustasot tuottavat vastaavan luottoriskin perinteistä joukkolainaa enemmän. Tuotto nousee Euribor-korkojen noustessa.

Kalvosarjassa selostetaan tuotteen rakennetta ja viitesalkun sisältöä sekä tuodaan esiin viiteyhtiöiden vakavaraisuus sekä se, että sijoittaja kantaa viiteyhteisöjen luottoriskiä.

Tuotteen rakenteen toimintaa kuvataan kahden eri skenaarion muodossa:

Skenaario 1
- Viitesalkussa ei tapahdu yhtään luottovastuutapahtumaa
- Sijoittaja saa neljännesvuosittain tuottoa pääomalle; 3kk Euribor + lisätuotto luottoluokitustason mukaan
- Pääoma maksetaan takaisin kokonaisuudessaan eräpäivänä

Skenaario 2
- Viitesalkussa sattuu yksi luottovastuutapahtuma joka johtaa luottotappioon
- Luottotappio vähennetään turvapuskurin pääomasta
- Muut luottoluokitustasot eivät kärsi pääomatappioita sillä Turvapuskuri suojaa luottoluokitustasoja pääomatappioilta, kunnes Turvapuskurin pääoma on hävinnyt

Palautusasteen ja luottotappioiden vaikutusta luottoluokitustasoihin kuvataan seuraavalla esimerkillä:
Jos laina-aikana sattuu vain yksi luottovastuutapahtuma viiteyhtiöiden joukossa, ja palautusaste on 50 %
- Ainoastaan Turvapuskuri kärsii tappion
- Jokainen viiteyhteisö on viitesalkussa samalla painokertoimella, eli 1/100 = 1.00%
- Tappio viiteyhteisösalkkuun: Viiteyhteisön paino salkussa 1.00% x (100% - palautusaste 50 %) = 0.50%
- Turvapuskurin pääoma on 1.50 % viitesalkun arvosta
- Turvapuskurin pääomasta häviää:
0.50% / 1.50% = 33.3 %
- Toisenkin luottovastuutapahtuman sattuessa Turvapuskurin alkuperäinen pääoma alenisi taas 33 % mikäli palautusaste olisi sama (50%)
- Luottoluokitustasojen mahdolliset pääomatappiot lasketaan vastaavalla tavalla

Luottovastuutapahtumien vaikutusta pääomaan kuvataan seuraavasti:
- Kaikki luottoluokitustasot kestävät tietyn määrän luottovastuutapahtumia kärsimättä pääomatappioita
- Puskurin määrä riippuu luottoluokitustason suojaustason lisäksi myös luottovastuutapahtumien palautusasteesta; mitä korkeampi palautusaste sitä enemmän luottovastuutapahtumia sijoitus kestää
- Esimerkiksi olettaen 50 % palautusasteen keskimmäinen taso kestää n. 4 luottovastuutapahtumaa pääomatappiotta
- Yksi luottovastuutapahtuma pienentää koko viitesalkun nimellispääomaa n. 0.50%, eli 4 yhteensä n. 2.0%
- keskimmäisen tason suojaustaso on 2.30%
- Seuraavan mahdollisen luottovastuutapahtuman jälkeen kertyneet tappiot ylittäisivät suojaustason

Perusteiksi sijoittaa tuotteeseen listataan esityksessä:

1. Perinteisiä joukkolainoja selkeästi parempi tuotto
- huomattavasti parempi tuotto/riski-suhde
- jälkimarkkinahinta kuitenkin vaihtelee voimakkaammin – osta ja pidä –tyyppinen sijoitus

2. Mahdollisuus valita itselleen sopiva tuotto-riski –taso
- voi sijoittaa yhteen tai useampaan luottoluokitustasoon
- päällekkäisyydet aikaisempien vastaavien tuotteiden kanssa vähäisiä

3. Tasainen tuottovirta 3 kuukauden välein
- kuponkikorko maksetaan 3 kuukauden välein

4. Vaihtuvakorkoinen joukkolaina
- sijoittaja hyötyy nousevista koroista

5. Vaivattomasti sijoitus kansainvälisille joukkolainamarkkinoille
- ei valuuttariskiä
- matala korrelaatio osakemarkkinoiden kanssa

Kalvosarjan lopussa selostetaan luottoluokituksia ja esitetään tuotteen alustava viitesalkku.
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Arvopaperilautakunnalle esitetyn selvityksen mukaan asiakkaat olivat tulleet yksityispankin asiakkaiksi keväällä 2004. Heillä oli pitkäaikaista sijoituskokemusta osakkeista ja obligaatioista, ja he ovat todenneet ymmärtävänsä näihin liittyvät riskit. Asiakkaista EL:n osalta oli sovittu sijoitusstrategiaksi yhdistelmästrategia, jossa varat sijoitettaisiin puoliksi osakkeisiin, puoliksi korkoinstrumentteihin. Tällä tavoiteltiin hyvää kokonaistuottoa kohtuullisella riskiprofiililla. Käytännön toimenpide-ehdotuk­sena EL:n osalta oli tilisijoitusten siirtäminen muihin korkotuotteisiin, esim. indeksilainoihin.

EL on vuosina 2005 ja 2006 sijoittanut uudentyyppisen joukkolainatuotteen kahden eri liikkeeseenlaskusarjan lainoihin yhteensä 70.000 euroa. 20.000 euroa on sijoitettu helmikuussa 2005 lainaan A. 6.3.2006 annetulla toimeksiannolla on sijoitettu 30.000 euroa lainaan B ja 20.000 euroa lainaan C. Laina B oli kyseisen liikkeeseenlaskuerän riskipitoisin laina ja laina C toiseksi riskipitoisin. Lainat B ja C menettivät arvonsa syksyn 2008 ja kevään 2009 aikana sattuneiden luottovastuutapahtumien johdosta, ja asiakas on vaatinut pankkia korvaamaan näistä aiheutuneen tappion tuotoilla vähennettynä. Sijoituksensa lainaan A asiakas realisoi joulukuussa 2009, eikä hän ole vaatinut sen osalta korvausta.

Vahingonkorvausvelvollisuuden syntymisen edellytyksenä on, että pankin menettelyssä voidaan todeta jokin huolimattomuudesta johtuva virhe tai puute, joka on aiheuttanut asiakkaalle vahinkoa. Asiakas katsoo, ettei pankki ollut täyttänyt tiedonantovelvollisuuttaan joukkolainoihin liittyvien riskien osalta. Lisäksi asiakas katsoo, etteivät kyseiset lainat riskinsä osalta olleet sopineet hänen sijoitusprofiiliinsa, joten niitä ei olisi saanut suositella hänelle. Tuotetta oli esitelty asiakkaalle pankin asiakastilaisuuksissa, ja sitä oli käsitelty konsultatiivisen varallisuudenhoitosopimuksen mukaisissa sijoituskonsultointitapaamisissa.

Lautakunta toteaa, että lainaehtojen kuvauksen mukaan nyt kyseessä oleva sijoitustuote on osa palveluntarjoajan varainhankintaa ja se kuuluu korkeampaa tuottoa tavoittelevien uusien sijoitusins­tru­menttien joukkoon. Tuotteeseen sijoittava on alttiina riskille menettää sijoittamansa pääoman osaksi tai kokonaan sekä koron. Laina on niin sanottu Credit-Linked-Note (”CLN”), tarkemmin sanottuna CDO eli Collateralised Debt Obligation, missä lainan ostaja (sijoittaja) pääsee osallistumaan luottoriskisuojauksen myyjänä globaaliin luottoriskin tukkumarkkinaan myymällä lainan liikkeeseenlaskijalle (pankille) luottoriski­suojausta. Sijoittajan riski jakautuu kahteen osaan: yhtäältä riskiin liikkeeseenlaskijan takaisinmaksukyvystä ja toisaalta luottoriskiin viitekorissa olevista yrityksistä ja muista yhteisöistä. Lainassa sijoittaja ottaa luottoriskin useamman kuin yhden viiteyhteisön joutumisesta konkurssiin tai muuhun vakavaan maksuhäiriötilaan. Sijoittaja voi menettää sijoittamansa pääoman ja koron osaksi tai kokonaan. Sijoittajalle maksetaan indeksihyvityksenä korvaus korottuneesta riskistä.

Tapauksessa tulee arvioitavaksi pankin tiedonantovelvollisuuden täyttäminen joukkolainoja markkinoitaessa ja merkittäessä sekä asiakkaalle annettujen sijoitusneuvojen asianmukaisuus. Tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495). Sitä täydensi Rahoitustarkastuksen (nyk. Finanssivalvonnan) ohje nro 201.7 sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista.

Lainojen B ja C merkintäajankohtana keväällä 2006 voimassa olleen arvopaperimarkkinalain 2 luvun 1 pykälän mukaan arvopapereita ei saa markkinoida eikä hankkia elinkeinotoiminnassa antamalla totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä.

Lain tuolloisen 4 luvun 1 pykälän mukaan arvopaperien kaupassa ja sijoituspalvelun tarjoamisessa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista menettelyä.

Rahoitustarkastuksen ohjeen 201.7 mukaan hyvä tapa edellyttää mm. sitä, että sijoituspalveluyhteisö toimii rehellisesti, puolueettomasti, ammattitaitoisesti ja huolellisesti tavoitteenaan asiakkaiden etu ja arvopaperimarkkinoita kohtaan tunnetun luottamuksen edistäminen. Lisäksi hyvä tapa edellyttää, että sijoituspalveluyhteisö antaa asiakkailleen riittävästi ja olennaista tietoa asiakkaan päätöksen tueksi, kuten tiedot sijoituspalvelun sisällöstä ja kuluista sekä arvopaperiin ja sen liikkeeseenlaskijaan liittyvistä riskeistä.

Lain 4 luvun 4 pykälässä todettiin, että arvopaperinvälittäjän on annettava asiakkaalle sijoituspalvelusta ja sen kohteena olevista arvopapereista ne tiedot, joilla saattaa olla olennaista vaikutusta asiakkaan päätöksentekoon, jollei se sijoituspalvelun luonteeseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta.

Rahoitustarkastuksen ohjeessa 201.7 on tiedonantovelvollisuuden osalta todettu mm., että välittäjällä on asiakastaan kohtaan tiedonantovelvollisuus arvopaperien arvoon vaikuttavista seikoista. Tiedot on annettava ennen kaupan tekemistä. Välittäjällä on velvollisuus varoittaa asiakasta, mikäli toimeksiannon kohteena olevaan arvopaperiin tai sen liikkeeseenlaskijaan liittyy erityisiä riskejä. Samoin on asiakkaalle annettava tieto julkistetuista tai muutoin yleiseen tietoon tulleista seikoista, jotka ovat omiaan olennaisesti vaikuttamaan arvopaperin arvoon.

Perustelut

Pankin tiedonantovelvollisuus, tuotteen riskit

Tiedonantovelvollisuuden täyttämisen arvioiminen edellyttää tuotteen markkinoinnissa asiakkaalle annettujen tietojen oikeellisuuden, laajuuden ja esitystavan arvioimista sijoituspäätöstä tekevän asiakkaan näkökulmasta. Arvioinnissa on otettava huomioon rahoitusvälineen luonne ja asiakkaan tuntemus rahoitusmarkkinoista.

Lautakunta toteaa, että palveluntarjoajan tiedonantovelvollisuus merkintähetkellä ja tuotteen osalta sittemmin toteutuva tosiasiallinen kehitys ovat kaksi eri asiaa. Tapauksessa lainoja A, B ja C on esitelty asiakkaalle uudentyyppisinä joukkovelkakirjalainoina ja pitkäaikaisina korkosijoituksina, jollaisia ne ovat tuotoltaan olleetkin. Niihin liittyvä riski on kuitenkin luonteeltaan poikennut perinteisestä joukkovelkakirjalainasta. Tyypillisen joukkovelkakirjalainan riski liittyy pääasiassa sen liikkeeseenlaskijan takaisinmaksukykyyn. Riski toteutuu, jos lainan liikkeeseenlaskija ei kykenekään lainan eräpäivänä vastaamaan velvoitteistaan. Sen sijaan nyt käsiteltävissä tuotteissa asiakkaan riski liittyy paitsi tuotteen liikkeeseenlaskijaan, myös ja ennenkaikkea tuotteiden viitesalkun yhtiöiden ja yhteisöjen maksukykyyn. Viiteyhtiöiden konkursseista tai muista luottovastuutapahtumista voi seurata tuotteeseen sijoitetun pääoman alentuminen tai menettäminen kokonaan. Lisäksi tuotteiden rakenteesta johtui, että sijoitetun pääoman aleneminen saattoi tapahtua melko voimakkaasti ja nopeasti. Nämä ovat lautakunnan näkemyksen mukaan sellaisia tuotteeseen liittyviä erityisiä seikkoja, joihin sen markkinoinnissa on tullut kiinnittää erityistä huomiota, vaikka historiallisesti ja tuotteen myyntihetkellä kyseisten riskitekijöiden toteutumista onkin pidetty epätodennäköisenä.

Tiedonantovelvollisuuden osalta huomioon otettava aineisto

EL katsoo, ettei pankki ollut riittävästi kertonut joukkolainatuotteen riskeistä. Hän on viitannut laina A:ta koskevan PowerPoint-kalvo­sarjan (v. 2005) sisältöön, jota on referoitu edellä kohdassa Selvitykset. Asiakas kertoo tuolloisen esittelyn ja laina A:n merkintätilanteessa käydyn keskustelun perusteella saaneensa kuvan käytännössä pääomaturvatusta tuotteesta. Hän kertoo perustaneensa myös myöhemmät lainoja B ja C koskevat sijoituspäätöksensä laina A:n esittelyyn.

Arvopaperilautakunta katsoo, että lain mukaan pankin velvollisuutena on antaa sijoittajille tarjoa­mistaan tuotteista riittävät ja oikeansisältöiset tiedot. Sijoittajan vastuulla puolestaan on perehtyä kaikkeen saamaansa aineistoon. Pankin tiedonantovelvollisuuden täyttämistä ja markkinoinnin asianmukaisuutta on arvioitava kokonaisuutena, jossa huomioon otetaan kaikki sijoittajan saama aineisto, niin kirjallisesti kuin suullisestikin annetut tiedot.

Tapauksessa on riitaa 6.3.2006 merkittyjen lainojen B ja C aiheuttamista tappioista. Asiassa on selvitetty, että asiakkaan yhteyshenkilönä pankissa toimiva sijoitusjohtaja oli 24.2.2006 lähettänyt asiakkaille lainojen kirjallisen markkinointiesitteen. Lisäksi asiakkaan puoliso JL oli selvityksen mukaan ennen merkintöjä osallistunut pankin asiakastilaisuuteen, jossa esiteltiin lainoja B ja C. JL on käytännössä hoitanut molempien puolisoiden sijoitusasioita, ja asiakas on kertonut keskustelleensa sijoituspäätöksistään myös JL:n kanssa. Näin ollen lautakunta katsoo, että ennen lainojen B ja C merkitsemistä EL:n käytettävissä on ollut laina A:ta koskevan vuoden 2005 esittelymateriaalin lisäksi vuoden 2006 kalvosarjasta ja lainojen B ja C painetusta markkinointiesitteestä ilmenevät tiedot.

Lautakunnalle esitetystä aineistosta ei ilmene asiakkaalle suullisesti annettujen tietojen täsmällistä sisältöä. Kun muuta ei ole osoitettu, lautakunta olettaa suullisesti annettujen tietojen olleen esittelymateriaalina käytettyjen kalvosarjojen mukaisia.

Näillä perusteilla lautakunta katsoo, että pankin tiedonantovelvollisuuden täyttymistä tässä tapauksessa tulee arvioida paitsi vuoden 2005 PowerPoint-kalvosarjan myös vuoden 2006 kalvosarjan ja vuoden 2006 markkinointiesitteen sisältämien tietojen perusteella. Arvioinnissa keskeistä on se, mitä ja miten kalvosarjoissa ja markkinointiesitteessä on kerrottu lainoihin B ja C liittyvästä mahdollisuudesta menettää niihin sijoitettu pääoma osin tai kokonaan luottovastuutapahtumien johdosta. Lisäksi kokonaisarvioinnissa on otettava huomioon se, että asiakas oli 4.4.2005 päivätyn kirjeen yhteydessä saanut laina A:n lainakohtaiset ehdot, joissa tuotteen sisällöstä on kerrottu yksityiskohtaisesti.

Vuoden 2005 kalvosarja

Laina A ja myöhemmät lainat B ja C eivät ole rakenteeltaan samanlaisia, mutta ne ovat kuitenkin sijoitustuotteina hyvin samankaltaisia. Tämän vuoksi myös lainan A esittelyssä annetut tiedot ovat merkityksellisiä arvioitaessa pankin tiedonantovelvollisuuden täyttymistä nyt riidanalaisten lainojen B ja C osalta.

Lautakunta toteaa, että lainaa A koskevassa kalvosarjassa käsitellään eri kohdissa alimpaan luottoluokitustasoon kohdistuvien luottovastuutapahtumien vaikutusta sijoitettuun pääomaan. Kalvoissa todetaan mm., että yksi luottovastuutapahtuma alentaa sijoitettua pääomaa runsaat 13 %. Tämä havainnollistaa ja konkretisoi tuotteen toimintaa, mutta toisaalta kalvoissa on kuitenkin todettu korkean tuoton kompensoivan mahdollisia pääomatappioita ja esitetty esimerkkejä, joissa sijoitus luottovastuutapahtumista huolimatta on selvästi voitollinen. Yhdessäkään skenaariossa tai esimerkissä ei kuvata tuotteen kolmeen ylempään luottoluokitustasoon ulottuvan tappion mahdollisuutta vaan on todettu, että historiallisessa tarkastelussa nämä kaikki olisivat välttyneet pääomatappioilta. Ns. turvatyynynä toimivan alimman luottoluokitustason pääomatappioilta suojaavaa vaikutusta on esitelty eri kohdissa.

Lautakunta katsoo, että lainaa A koskeva kalvosarja ei anna riittävää kuvaa nyt riidanalaisiin lainoihin B ja C liittyvästä mahdollisuudesta kärsiä huomattavia pääomatappioita jo suhteellisen harvojen luottovastuutapahtumien seurauksena. Toisaalta kalvosarja ei anna myöskään sellaista kuvaa, että tuote olisi pääomaturvattu tai riskitön.

Vuoden 2006 kalvosarja

Lainoja B ja C koskevan kalvosarjan alussa on maininta täystappion mahdollisuudesta. Sitä ei kuitenkaan selosteta millään tavalla eikä aseteta mihinkään asiayhteyteen, joten se jää irralliseksi disclaimer-tyyppiseksi maininnaksi.

Lainojen B ja C rakenteellisena erona aiempaan lainaan A verrattuna on mm. se, että aiemman lainasarjan alinta luottoluokitustasoa eli ns. turvatyynyä vastannutta osaa ei lainkaan myyty sijoittajille, vaan riskisin osa jätettiin kaikille luottoluokitustasoille yhteiseksi turvapuskuriksi. Vuoden 2006 kalvosarjan sivuilla, joissa luottovastuutapahtumien vaikutusta sijoitettuun pääomaan esitellään lähemmin, ei ole yhtään skenaariota tai esimerkkilaskelmaa, jossa esiteltäisiin miten asiakkaiden tuotteeseen sijoittama pääoma voi alentua tai hävitä kokonaan. Skenaarioissa esitellään vain sitä, miten turvapuskuri suojaa sijoittajien sijoituksia pääomatappioilta. Kalvoissa on myös taulukkomuodossa tietoja siitä, kuinka monta luottovastuutapahtumaa eri luottoluokitustasot kestävät ilman pääomatappioita.

Vuoden 2005 kalvosarjan kaltaisesti riskiä pienentävinä tekijöinä on viitattu tuotteen turvapuskurin lisäksi viiteyhtiöiden vakavaraisuuteen ja salkun hajautukseen. Näiden seikkojen ja historiatietojen perusteella suurten luottotappioiden on arvioitu olevan epätodennäköisiä, jolloin tuote kokonaisuutena on suhteellisen vähäriskinen. Myös tuotteen suurempi tuotto verrattuna vastaavan riskitason perinteisiin joukkolainoihin on tuotu eri kohdissa esiin.

Lautakunta katsoo, ettei tämäkään kalvosarja anna kuvaa riskittömästä tuotteesta. Toisaalta tästäkään kalvosarjasta ei kyllin selvästi ilmene se tuotteen rakenteesta johtuva seikka, että historiatiedoista poikkeavassa markkinatilanteessa tuotteeseen sijoitetun pääoman voi menettää suurelta osin tai täysin, ja tällainen kehitys voi tapahtua suhteellisen nopeastikin. Kalvosarja ei siten lautakunnan näkemyksen mukaan ole itsessään ollut riittävä tuotteen riskien kuvaamisen ja palveluntarjoajan tiedonantovelvollisuuden täyttämisen kannalta.

Painettu markkinointiesite (2006)

Lautakunta katsoo, että sijoittajan riskin liittyminen viitesalkun yhtiöiden maksukykyyn on tuotu markkinointiesitteessä selvästi ilmi. Esitteessä pääoman menettämisen riski on todettu kolmeen kertaan: heti esitteen alussa olevassa tiivistelmälaatikossa, esitteen lopussa olevan ehtolyhennelmän yhteydessä ja myös esitteen tekstissä kerrottaessa lainojen rakenteesta. Siinä tuotteeseen sijoitetun pääoman menettämisen riski on esitetty asiayhteydessään ja myös selostettu miten ja missä tilanteessa tuo riski toteutuu. Kalvosarjojen kaltaisesti markkinointiesitteessäkin suurten luottotappioiden syntymistä on pidetty tilasto- ja historiatietojen perusteella epätodennäköisenä, mutta on myös todettu, ettei historiallinen kehitys ole tae tulevasta.

Arvopaperilautakunta katsoo, että tässä markkinointiesitteessä tuotteen riskit ja muut ominaisuudet on kuvattu oikein ja tasapuolisesti siten, että markkinointiesite antaa riittävän ja oikean kuvauksen kyseisestä tuotteesta ja myös lainoihin liittyvästä mahdollisuudesta menettää niihin sijoitettu pääoma osin tai kokonaan.

Onko tiedonantovelvollisuus täytetty?

Edellä todetun mukaisesti asiakkaalla on ollut käytettävissään kahden eri kalvosarjan ja v. 2006 markkinointiesitteen mukaiset tiedot ennen merkintöjään lainoihin B ja C. Lisäksi asiakas oli saanut laina A:n lainakohtaiset ehdot. Tuotteista annettujen tietojen lisäksi asiakkaalla oli kokemusta laina A:sta, johon hän oli sijoittanut vuotta aiemmin.

Kevääseen 2006 mennessä laina A:n viitesalkussa ei vielä ollut sattunut luottovastuutapahtumia niin, että sijoitettuun pääomaan kohdistuva riski olisi niiden vuoksi asiakkaalle selvinnyt. Asiakkaiden pitkäaikainen sijoituskokemus oli selvityksen mukaan toisenlaisista sijoitusinstrumenteista, lähinnä osakkeista ja obligaatioista. Lainoja B ja C merkittäessä asiakkaalla ei siten ollut sellaista aiempaa kokemusta, jonka perusteella hänen voisi katsoa olleen tietoinen lainojen B ja C riskeistä.

Lainojen esittelyssä käytetyt vuosien 2005 ja 2006 kalvosarjat antavat lautakunnan näkemyksen kuvan tuotteen rakenteesta, terminologiasta ja yleisistä toimintaperiaatteista sekä tuotosta, mutta ne eivät itsessään ole antaneet riittävää kuvaa tuotteeseen liittyvistä riskeistä. Toisaalta lautakunta katsoo, että kalvosarjojen mukaisista tiedoista sijoittaja ei voi perustellusti saada sellaista käsitystä, että kyseinen sijoitustuote olisi ollut pääomaturvattu tai riskitön.

Lautakunta katsoo, että lainojen B ja C markkinointiesitteessä tuotteen riskit on kuvattu asianmukaisesti. Asiakkaalla on ollut tämä esite käytettävissään yli viikon ajan ennen lainojen merkintää. Lisäksi asiakkaalla oli ollut runsaasti aikaa perehtyä kaikkeen muuhunkin lainoista saamaansa aineistoon ennen merkintöjen tekemistä.

EL:n ja hänen sijoitusasioitaan käytännössä hoitaneen JL:n saamia tietoja kokonaisuutena tarkastellen ja ottaen myös huomioon asiakkaiden koulutuksen ja työ- ja sijoituskokemuksen Arvopaperilautakunta katsoo, että EL:llä oli ennen lainojen B ja C merkintää käytettävissään riittävät tiedot arvioida tuotteeseen liittyviä riskejä. Lautakunta katsoo, että hänen oli myös käytännössä mahdollista ymmärtää saamansa tiedot ja esittää tarvittaessa lisäkysymyksiä. Selvityksestä ei ilmene, että asiakkaille olisi suullisesti annettu muusta aineistosta poikkeavia tietoja, joilla olisi luotu kuvaa pääomaturvatusta tai riskittömästä tuotteesta. Lautakunta katsoo, että pankki on täyttänyt tiedonantovelvollisuutensa.

Sijoitussuosituksen asianmukaisuus

Asiakkaiden sijoitussuunnitelmaan oli kirjattu mm., että sijoitushorisontti on pitkähkö ja riskiä voidaan ottaa kohtuullisesti. Tavoitteena on saada osakesijoituksille tasaista tuottoa. Salkkuihin valitaan mielellään myös varallisuusverosta vapaita tuotteita. Sijoituksille ei ole erityisehtoja.

EL:n osalta sijoitussuunnitelmaan on kirjattu yhdistelmästrategia, jolla riskiprofiilin voi pitää kohtuullisena mutta samalla tavoitella hyvää kokonaistuottoa osakesijoittamisen avulla. Strategian mukaiseksi toimenpide-ehdotuk­seksi on kirjattu EL:n tilisijoituksien siirtäminen muihin korkotuotteisiin.

Sijoitussuunnitelmassa ei ollut otettu nimenomaisesti kantaa nyt kyseessä oleviin uudentyyppisiin joukkolainatuotteisiin. Lautakunta katsoo, ettei sijoitussuunnitelma ole estänyt pankkia esittelemästä ja markkinoimasta asiakkaalleen uudentyyppistä sijoitustuotetta. Pankilla on ollut tuotteen riskeistä ja muista ominaisuuksista tiedonantovelvollisuus, jonka lautakunta on edellä katsonut tulleen täytetyksi. Lautakunta katsoo lisäksi, että joukkolainatuotetta on tuottonsa osalta voitu verrata korkotuotteisiin ja ettei joukkolainatuote muutenkaan ole ollut asiakkaan sijoitussuunnitelmaan kirjattujen tavoitteiden vastainen tai muutoin ristiriidassa sijoitussuunnitelman kanssa.

Näiden syiden vuoksi lautakunta katsoo, että kyseisten joukkolainatuotteiden suosittaminen asiakkaalle on ollut asianmukaista.

Suositus

Arvopaperilautakunta katsoo, ettei pankki ole menetellyt riidanalaisia joukkolainatuotteita markkinoidessaan tai myydessään arvopaperimarkkinalain tai Rahoitustarkastuksen ohjeen vastaisesti tai muutoin tuottamuksellisesti. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, ettei joukkolainoihin sijoitetun pääoman menettämisestä asiakkaalle aiheutunut tappio ole sellaista vahinkoa, josta pankki olisi vastuussa.

Lautakunta ei suosita asiassa hyvitystä.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen an­tami­seen osallistuivat puheenjohtaja Rissanen sekä jäsenet Hulkkonen, Palin, Repo, Sario, Tauru, Teperi ja Turtiainen. Sihtee­rinä toimi Raulos.


ARVOPAPERILAUTAKUNTA