Haku

APL 1/11

Tulosta

Asianumero: APL 1/11 (2011)

Kategoria: Sijoituspalvelun tarjoaminen

Ratkaisu annettu: 02.02.2011

Konsultatiivinen varainhoito joukkovelkakirjalaina sijoitusneuvonta

Tapahtumatiedot

Asiassa on kyse uudentyyppiseen, vaihtuvakorkoiseen joukkovelkakirjalainaan sijoitetun pääoman menettämisestä aiheutuneesta vahingosta. Kyseinen sijoitusinstrumentti on muodoltaan joukkovelkakirjalaina, jossa sijoittaja ottaa liikkeeseenlaskijariskin lisäksi kannettavakseen tuotteen viitesalkussa olevien yhtiöiden luottoriskiä. Tuotteessa on liikkeeseenlaskusarjasta riippuen ollut kahdesta neljään tuotto- ja riskitasoa, joita sijoittaja on voinut merkitä.

Asiakas oli tullut yksityispankin asiakkaaksi vuonna 2005. Hän oli solminut konsultatiivisen varallisuudenhoitosopimuksen 7.10.2005, ja hänelle oli laadittu sijoitussuunnitelma 1.11.2005. Pankin sijoituspäällikkö lähetti asiakkaalle sähköpostitse 15.2.2006 ennakkotietoa tulevasta joukkolainaemissiosta. Asiakkaan oltua kiinnostunut tuotteesta sijoituspäällikkö lähetti hänelle markkinointiesitteen 27.2.2006 ja suositteli 60.000 euron sijoittamista tuotteen matalimpaan riskitasoon. Asiakas ilmoitti 7.3.2006 haluavansa tehdä ehdotetun sijoituksen. Sijoitus menetti täysin arvonsa luottovastuutapahtumien johdosta. Asiakkaalle oli laina-aikana kertynyt tuottoja yhteensä 10.712 euroa.
 

Reklamaatio

Asiakas vaati 5.1.2010 pankilta vahingonkorvausta. Asiakas katsoo pankin laiminlyöneen tiedonantovelvollisuutensa, minkä lisäksi hän katsoo tuotteen olleen ristiriidassa hänen riskiprofiiliinsa ja sijoitusosaamisensa kanssa.

Asiakas kertoo tukeutuneensa omaisuuden hoidossa pankin asiantuntijaneuvoihin vuodesta 1998 lähtien. Sijoituspäällikköön hän oli tutustunut yrityskaupan myötä vuonna 2004 ja oli tämän antamien neuvojen mukaisesti sijoittanut osake- ja korkorahastoihin sekä indeksilainoihin jo ennen yksityispankin asiakkaaksi tuloaan. Asiakas kuvaa sijoitusasiantuntemustaan vaatimattomaksi. Hän seuraa rahoitusalaan ja sijoittamiseen liittyvää uutisointia vain satunnaisesti.

Sijoitussuunnitelmassa 1.11.2005 on todettu, että asiakkaalle kertynyt varallisuus on hänen tähän­astisen elämäntyönsä tulos, jonka arvon asiakas haluaa säilyttää ja mielellään kasvattaakin tarkoin harkitulla riskillä. Asiakkaan mukaan keskeistä on ollut arvon säilyminen, eikä tuotto-odotusta ole ollut inflaatioprosenttia enempää. Sijoitusprofiilin mukainen riskinotto on määritelty mahdollisimman varovaiseksi.

Asiakas kertoo, että sijoituspäällikkö ehdotti 7.3.2006 joukkolainatuotteeseen sijoittamista. Keskustelua sijoituksesta käytiin muutama minuutti, eikä tuotteen riskejä sen syvemmin analysoitu. Asiakkaan mielestä tuote oli vedonlyönti siitä, että pankin valitsemista noin sadasta viiteyrityksestä ainakin 95 % olisi pystyssä vielä viiden vuoden päästä. Tätä sijoituspäällikkö ei tuolloin kertonut, vaan asiakkaalle välittyi kuva pitkäaikaisesta korkosijoituksesta, joka rakentuu useiden menestyneiden, vakavaraisten yritysten toimintaan. Tarkemmin ei selvitetty mitä yrityksiä tähän pakettiin kuului. Pääomaturvan puute häivytettiin finanssijargonin taakse. Asiakas ei tuolloin osannut tehdä tarkentavia kysymyksiä, eikä hänen osaamisensa riittänyt kyseenalaistamaan sijoituspäällikön ammattitaitoa asiakkaan raha-asioiden hoitamisessa. Asiakas ei huomannut pyytää lainan myyntiesitettä 7.3.2006, eikä sitä myöhemminkään toimitettu. Tästä asiakas ei huolestunut, koska hän oli luottanut siihen, että sijoituspäällikkö toimii sijoitusprofiilin rajoissa ja asiakkaan parasta ajatellen.

Reklamaation jälkeen asiakas neuvotteli pankin kanssa, mutta sovintoa ei syntynyt.
 

Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Valitus 7.4.2010, lisäkirjeet 23.7.2010 ja 1.11.2010

Asiakas vaatii 60.000 euron suuruisen tappionsa korvaamista tuotoilla vähennettynä. Asiakas pitää pankin markkinointia harhaanjohtavana ja riskejä vähättelevänä. Ensimmäinen tätä tuotetta koskeva sähköposti oli otsikoitu ”Tarjolla hyvätuottoinen korkosijoitus”. Pankin mukaan joukkolainan myyntiesite on lähetetty asiakkaalle sähköpostitse; asiakas on tästä saanut itse tehdä riskiarvionsa. Lainan viiteyhtiöitä ei esitteessä kerrottu. Ostotilanteessa 7.3.2006 keskustelu oli lyhyt ja pintapuolinen, eikä tuotteen riskejä käyty syvällisesti lävitse, vaan ne nähtiin epätodennäköisiksi.

Asiakkaan sijoitussuunnitelmassa keskeistä on ollut omaisuuden arvon säilyminen. Riskinotto on määritelty mahdollisimman varovaiseksi, eikä asiakas ole missään vaiheessa antanut ymmärtää haluavansa ottaa enemmän riskiä. Asiakkaan sijoitusosaamisen tasoa kuvaa se, ettei hän ollut ymmärtänyt pankin käyttämien termien bruttotuotto ja nettotuotto liittyvän verotukseen. Asiakas on luottanut sijoituspäällikköön. Pankissa on ilmeisesti yksipuolisesti päädytty siihen, että hän tavoittelisi kovaa tuottoa kohtuullisen kovalla riskillä. Sopimusta allekirjoitettaessa 1.11.2005 mitään epäselvyyttä asiakkaan riskinotto­halutto­muu­desta ei ollut. Pankin olisi tullut pitäytyä asiakkaan toiveiden mukaisessa mahdollisimman varovai­sessa sijoitusprofiilissa.
 

Palveluntarjoajan vastaus asiakkaan valitukseen

Vastine 9.7.2010, lisävastine 11.10.2010

Pankki kiistää asiakkaan korvausvaatimuksen. Jos sijoitustappioiden kuitenkin katsottaisiin joltain osin kuuluvan pankin vastuupiiriin, huomioon on otettava lainasta asiakkaalle kertyneet tuotot: brutto 10.712 euroa ja korkotulon lähdeveron vähentämisen jälkeinen netto 7.713 euroa.

Riskistä

Lainan ominaisuuksiin on dokumentaatiosta ilmenevin tavoin kuulunut mahdollisuus lisätuoton saamiseen valikoidulla riskillä. Lisätuoton tavoittelu tarkoittaa aina lisäriskin ottamista, joten on ollut selvää, ettei kyse ole riskittömästä sijoitustuotteesta. Asiakkaan saamassa markkinointiesitteessä on selvitetty lainaan liittyviä riskejä, riskimekanismia, riskin suuruutta ja todennäköisyyttä. Jos laina olisi ollut pääomaturvattu, markkinointiesitteessä ei olisi tarvittu arvioita historiallisista tapahtumista, luottovastuutapahtumista eikä palautusasteen mekanismista. Pääoman menettämisen mahdollisuutta markkinointiesitteessä on käsitelty useassa kohdassa. Riskin realisoitumisen mekanismi on kuvattu lainan dokumentaatiossa laajasti. Markkinointiesitteessä on tuotu erityisesti esille, että viiteyritysten luottovastuutapahtumien lukumäärä ja palautusaste vaikuttavat lainan suojaustasojen saavuttamiseen. Esimerkein on kuvattu, miten palautusaste ja lukumäärä tähän vaikuttavat.

Riskin toteutumisen todennäköisyys on eri asia kuin riskimekanismi. Pankki pitää lainan arvioimista vähäisen riskin tuotteeksi perusteltuna siksi, että historiatietojen valossa pääoman arvoa alentavia tapahtumia ei viitesalkussa olisi tapahtunut edellisten 30 vuoden aikana. Sijoituspäätöksen hetkellä oli erittäin epätodennäköistä, että seuraavien vuosien aikana koettaisiin ennennäkemättömän voimakas rahoitusmarkkinoiden kriisi, kuten sitten tapahtui. Riskiä ei siis ole vähätelty, vaan pankki oli asiallisesti ja perustellusti todella arvioinut riskin aiempien tapahtumien valossa vähäiseksi.

Riskin vähäisyys ei kuitenkaan tarkoita riskittömyyttä. Pankki katsoo, että lainan riski on dokumentaatiossa määritelty, laskettu ja kuvattu oikein. Dokumentaatiosta sijoittajan on pitänyt ymmärtää riskin olemassaolo, mekanismi ja todennäköisyys.

Soveltuvuus asiakkaan sijoitusprofiiliin

Asiakkaan sijoitussuunnitelmassa osakesijoittaminen ja siihen liittyvä riski on rajattu 20 %:iin sijoitusvarallisuuden arvosta. Asiakkaan sijoitusprofiili on varovainen ja korostaa maltillista riskinottoa kohtuullisen tuotto-odotuksen saavuttamiseksi. Koska profiilissa on määritelty kohtuullinen tuotto-odotus, ja sijoitusten joukkoon on sovittu myös osakkeita ja muita instrumentteja kuin pääomaturvattuja lainoja, pankki kiistää näkemyksen mahdollisimman varovaisesta sijoitusprofiilista. Kohtuullista tuottoa tavoittelemalla asiakas on hyväksynyt myös kohtuullisen riskin.

Sijoitusneuvonnan hetkellä ­tuotetta tuli pankin mielestä pitää vähäriskisenä tai enintään kohtuullista riskiä sisältävänä ja kohtuullista tuottoa tarjoavana. Tuote on siksi sopinut asiakkaan sijoitusprofiiliin. Se on ollut hänen koulutuksensa, osaamisensa ja kiinnostuksen kohteensa huomioiden asiakkaalle soveltuva.

Tiedonantovelvollisuudesta

Pankki on toimittanut Arvopaperilautakunnalle riidanalaisen sijoituspäätöksen tekemistä edeltänyttä sähköpostikirjeenvaihtoa. Sijoituspäällikkö on lähettänyt tuotteen markkinointiesitteen asiakkaalle sähköpostin liitetiedostona 27.2.2006. Vastausviestissään asiakas on kertonut tutustuneensa esitteeseen ja on todennut riskejäkin olevan. Jo ennen esitteen lähettämistä ja sen jälkeen sijoituspäällikkö oli antanut asiakkaan erikseen kysymiä lisätietoja tuotteen jälkimarkkinoista ja laina-ajasta. Viestissään 6.3.2006 sijoituspäällikkö on kiinnittänyt asiakkaan huomiota siihen, että pääoma palautuu kokonaisuudessaan laina-ajan päätyttyä, ellei lainan viiteyritysten kohdalla tapahdu liian montaa konkurssia. Sijoituspäällikön suositteleman riskitason on laskettu kestävän noin kuusi konkurssia ilman pääomatappioita. Tämän viestin asiakas on kuitannut ”OK” –viestillä.

Pankki toteaa, että se on lähettänyt asiakkaalle hyvissä ajoin ennen sijoituspäätöksen tekemistä markkinointiesitteen, johon asiakas on vahvistanut tutustuneensa ja josta hän on huomannut sijoitukseen sisältyvän riskejä. Välittömästi ennen sijoituspäätöstä asiakkaalle oli korostettu lainan kestävän noin kuusi konkurssia ilman pääomatappioita, minkä hän oli hyväksynyt. Pankki katsoo täyttäneensä tiedonantovelvollisuutensa. Riskin olemassaolo ja kuvaaminen ovat olleet niin keskeisiä sekä dokumentaatiossa että sijoitusneuvonnassa, ettei asiakas ole voinut sijoituspäätöstä tehdessään pitää joukkolainaa pääomaturvattuna.
 

Selvitykset

Osapuolten kirjelmien ja reklamaation lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

- konsultatiivinen varallisuudenhoitosopimus 7.10.2005, johon sisältyvinä palveluina on mainittu mm. sijoitussuunnitelman laatiminen, vuosineuvottelu ja sijoituskonsultointia kerran vuodessa.

- sijoitussuunnitelma 1.11.2005, jossa todetaan taustatietoina mm., että asiakas on koulutukseltaan röntgenlääkäri. Hänen 403.220 euron sijoitusvarallisuutensa on kertynyt vuosien mittaan yritystoiminnan ja yrityskaupan kautta. Varallisuudesta 81 % on ollut lyhyissä korkosijoituksissa (pankkitalletukset), 12 % pitkissä korkosijoituksissa ja 7 % osakkeissa. Muuna omaisuutena on mainittu mm. perheen omakotitalokiinteistö.

Sijoittajaprofiilissa on riskin osalta todettu, että asiakkaalle kertynyt varallisuus on hänen elämäntyönsä. Asiakas haluaa säilyttää sen arvon ja mielellään kasvattaakin sitä tarkoin harkitulla riskillä. Asiakkaan ajatus riskiä sisältävien osakesijoituksen määräksi on maksimissaan 20 % koko sijoitusvarallisuuden määrästä. Asiakas ymmärtää, että osakesijoittamiseen liittyy riski kohteen arvon laskusta. Asiakas katsoo riskin toteutuneen, jos sijoitusten reaaliarvo on laskenut.

Asiakas on lähivuosien aikana sijoittanut osake- ja korkorahastoihin, indeksilainoihin ja hiljattain suoraan pörssiyhtiön osakkeisiin. Asiakas seuraa rahoitusmarkkinoita ja sijoittamiseen liittyvää uutisointia satunnaisesti. Asiakas tavoittelee sijoituksilleen tuottoa noin 3 vuoden tähtäimellä. Lähivuosina mahdollisesti investoidaan asunto-osakkeeseen.

Sijoituspäällikkö suosittelee asiakkaalle tuottostrategiaa, jossa osakesijoitusten määrää kasvatetaan enintään 20 prosenttiin, lyhyiden korkosijoitusten osuus on 15 % ja pitkien korkojen osuus 65 %. Toimenpidesuosituksissa on ehdotettu, että paremman inflaatiosuojan saamiseksi varoja siirrettäisiin lyhyistä koroista asteittain pidem­piin korkojaksoihin; käytännön ehdotuksena on lisäsijoitus asiakkaalle entuudestaan tuttuun korkorahastoon ja uusi sijoitus yhdistelmärahastoon sijoitusvakuutuksen kautta. Yhdistelmärahastoon sijoittaminen edistäisi myös strategian mukaista osakesijoitusten määrän lisäämistä.

Sijoitussuunnitelmassa on vielä todettu, että sopimuksen mukaisessa yhteydenpidossa jatketaan salkun rakentamista sijoituspäällikön ehdottamaan suuntaan ja pyritään hyödyntämään markkinatilanteita. Sijoitukset toteutetaan vain sijoittajan antamasta toimeksiannosta. Pankki ei vastaa sijoituksiin liittyvistä taloudellisista ja muista riskeistä eikä mahdollisista veroseuraamuksista. Vastuu näiltä osin kuuluu sijoittajalle.

- joukkolainatuotteen markkinointiesite (helmikuu 2006), jossa kerrotaan lainoista yleisesti, niiden tuotosta ja rakenteesta, riskeistä ja niiden toteutumisesta historiallisesti. Lopuksi markkinointiesitteessä on lueteltu lainaehdot lyhyesti. Esitteen alussa tuotteen pääominaisuudet on koottu erilliseen laatikkoon jaoteltuna seuraavasti:

· mahdollisuus perinteistä joukkolainaa selkeästi korkeampaan tuottoon
· odotettu vuotuinen tuotto 3 kk Euribor + 1,00…8,50 % joukkolainan mukaan
· sijoittajan saama tuotto nousee 3 kk Euribor-koron noustessa
· velkakirjojen pääomaa ei ole turvattu ja sen voi menettää osittain tai kokonaan

Yleistä
Lainat ovat noin 5-vuotisia vaihtuvakorkoisia joukkolainoja, jotka vastaavat sijoitusta kansainvälisille joukkovelkakirjalainamarkkinoille. Niiden tuotto muodostuu neljännesvuosittain mahdollisesti maksettavasta indeksihyvityksestä, jonka perusteena on 3 kk euribor ja lainan riskitason mukainen kiinteä lisätuotto. Lainojen tuotto nousee lyhyiden markkinakorkojen mahdollisesti noustessa.

Viitesalkku
Lainojen lisätuotto on peräisin viitesalkusta, joka koostuu 100 viiteyhtiöstä ja -yhteisöstä, jotka ovat pääsääntöisesti eurooppalaisia ja amerikkalaisia suuryrityksiä. Jokaisella viiteyhtiöllä ja -yhteisöllä on puolueettoman luottoluokituslaitosten antama ns. Investment Grade -luottoluokitus, mikä tarkoittaa sitä, että luottoluokituslaitos on arvioinut niiden olevan vakavaraisia. Lainoilla on sama viitesalkku, ainoastaan luottoriskin suuruus vaihtelee lainoittain.

Lainojen rakenne
Liikkeeseenlaskijan eräpäivänä sijoittajalle takaisin maksaman pääoman määrä riippuu siitä, tapahtuuko viitesalkussa luottovastuutapahtumia (vakava maksuhäiriö, velkojen uudelleenjärjestely tai konkurssi), joiden aiheuttama taloudellinen tappio ylittäisi tarkasteltavan lainan suojaustason. Jos näin käy, sijoittaja menettää sijoittamansa pääoman osittain. Luottovastuutapahtumien aiheuttamien tappioiden summan ylittäessä lainan yläsuojaustason, lainan koko pääoma on menetetty. Velkakirjojen pääomaa ei ole turvattu ja sen voi menettää osittain tai kokonaan.

Yrityksen luottoluokitus on arvio luottotappioiden todennäköisyydestä. Tämän vuoksi joukkolainojen viitesalkun ja näiden joukkolainojen luottotappiot voi arvioida tilastollisesti. Samankokoisesta luottoriskistä huolimatta näiden joukkolainojen lisätuotot ovat perinteisiä yrityslainoja selvästi korkeammat. Tämä selittyy osin lainojen jälkimarkkinahinnan korkealla vaihtelulla, minkä vuoksi lainat tulee mieltää “osta ja pidä” -tyyppisiksi sijoituksiksi. 

Riskin arviointi
Luottovastuutapahtuma johtaa lähes aina luottotappioon, jonka kokoa ei kuitenkaan voi tietää ennalta. Historiallisesti (1982–2005) ns. seniorjoukkolainoihin sijoittaneet ovat konkurssin sattuessa saaneet takaisin keskimäärin n. 45 % sijoittamastaan pääomasta. Tämä ns. palautusaste on ratkaiseva arvioitaessa montako luottovastuutapahtumaa lainat kestävät kärsimättä pääomatappioita. Markkinointiesitteessä on myös esitetty taulukko siitä, kuinka monta luottovastuutapahtumaa lainat kestävät tappioitta eri palautusasteilla ja siitä on annettu myös esimerkkejä. 

Luottoriskiltään viitesalkkua vastaavassa salkussa olisi viimeisen 30 vuoden aikana keskimäärin sattunut arviolta 0,5 luottovastuutapahtumaa jokaista 5 vuoden jaksoa kohden. Tämän perusteella suuria luottotappioita on esitteessä pidetty epätodennäköisinä, joskin samassa yhteydessä on todettu, että historiallinen kehitys ei kuitenkaan ole tae tulevasta kehityksestä.

Lopuksi markkinointiesitteessä on lueteltu lainaehdot lyhyesti ja todettu, että täydelliset lainaehdot sisältävä esite on saatavissa merkintäpaikoista.

- Asiakkaan ja pankin välistä sähköpostikirjeenvaihtoa ajalta 15.2.–7.3.2006. Sijoituspäällikkö on 15.2. lähettänyt asiakkaalle yleistasoista ennakkotietoa tulevasta joukkolainatuotteesta. Sijoituspäällikkö kertoo ajatelleensa, että asiakas voisi sijoittaa 60.000 euroa joukkolainan vähiten riskiä sisältävään tasoon, jotta osalle korkosijoituksista saataisiin korkeampaa tuottoa kuin mitä korkorahastosta on tällä hetkellä odotettavissa.

Asiakas oli pitänyt ajatusta hyvänä mutta tiedustellut, mitä tapahtuu, jos rahan joutuisi lunastamaan ennen sijoitusajan päättymistä. Sijoituspäällikkö vastasi, että joukkolainatuotteella on jälkimarkkinat olemassa, eli sitä pääsee myymään kesken sijoitusajan. Hinta voi kuitenkin vaihdella reilustikin, eli mahdollisen myynnin kautta voi syntyä pääomatappioita. Parasta on lähteä sijoitukseen ajatuksena 5 vuoden sijoitusaika. Asiakas pyysi joukkolainatuotteesta syventävää lisätietoa, mihin sijoituspäällikkö oli vastannut, että lisätietoa sisältävä esite on saatavilla 27.2., jolloin lainan merkintä alkaa. Sovittiin, että asiaan palataan.

Sijoituspäällikkö lähetti 27.2. markkinointiesitteen sähköpostitse ja totesi lainan merkintäajan alkaneen. Hän suositteli lähinnä vähäriskisintä versiota.

Jatkoviestissään 3.3. sijoituspäällikkö tiedusteli, oliko asiakas tutustunut sijoitukseen. Asiakas vastasi 6.3., että hän oli tutustunut sijoitukseen ja oli todennut, että merkintäaikaa on tämä viikko ja että riskejäkin on. Asiakas oli kiinnostunut tekemään 60.000 euron suuruisen merkinnän lainan vähiten riskiä sisältävään tasoon ja pyysi ohjeita. Sijoituspäällikkö ehdotti korkorahasto-osuuksien lunastamista 60.000 euron arvosta. Asiakas oli vielä varmistanut, että kyseessä on viiden vuoden sijoitus. Sijoituspäällikkö toteaa vastausviestissään, että ”kyllä tämä on 5 vuoden sijoitus, eli pääoma palautuu kokonaisuudessaan silloin (Ellei tähän joukkolainakoriin valittujen yritysten kohdalla tapahdu kovin montaa konkurssia. On laskettu, että tämä [vähimmän riskin taso] kestää noin kuusi konkurssia ilman pääomatappioita.)”. Sijoituspäällikkö totesi lisäksi, että korkotuotto maksetaan asiakkaan tilille kolmen kuukauden välein, tuotto seuraa 3 kk euriborin kehitystä. Hän tiedusteli lopuksi, onko tämä ok. Asiakas vastasi OK 7.3.2006.
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Asiakas on tullut yksityispankin asiakkaaksi vuonna 2005. Hänellä oli jonkin verran aiempaa kokemusta osake- ja korkorahastoista, indeksilainoista ja suorista osakesijoituksista. Asiakkaalle oli 1.11.2005 sovittu sijoitusstrategiaksi tuottostrategia, jossa varoista enintään 20 % sijoitettaisiin osakkeisiin, 65 % pitkiin korkosijoituksiin ja 15 % lyhyisiin korkosijoituksiin. Sijoitussuunnitelman käytännön toimenpide-ehdotukset tähtäsivät varojen siirtämiseen lyhyistä korkosijoituksista pitkiin korkosijoituksiin ja osakkeisiin, millä tavoiteltiin sijoitusvarallisuudelle parempaa inflaatiosuojaa.

Asiakas on sijoituspäällikön ehdotuksen mukaisesti 7.3.2006 sijoittanut uudentyyppisen joukkolainatuotteen matalimpaan riskitasoon 60.000 euroa. Sijoitus menetti arvonsa syksyn 2008 ja kevään 2009 aikana sattuneiden luottovastuutapahtumien johdosta, ja asiakas on vaatinut pankkia korvaamaan tästä aiheutuneen tappion tuotoilla vähennettynä.

Vahingonkorvausvelvollisuuden syntymisen edellytyksenä on, että pankin menettelyssä voidaan todeta jokin huolimattomuudesta johtuva virhe tai puute, joka on aiheuttanut asiakkaalle vahinkoa. Asiakas katsoo, ettei pankki ollut täyttänyt tiedonantovelvollisuuttaan joukkolainaan liittyvien riskien osalta. Lisäksi asiakas katsoo, ettei kyseinen laina riskinsä osalta ollut sopinut hänen sijoittajaprofiiliinsa ja sijoitusosaamiseensa, joten lainaa ei olisi saanut suositella hänelle.

Lautakunta toteaa, että lainaehtoihin otetun kuvauksen mukaan nyt kyseessä oleva sijoitustuote on osa palveluntarjoajan varainhankintaa ja se kuuluu korkeampaa tuottoa tavoittelevien uusien sijoitusins­tru­menttien joukkoon. Tuotteeseen sijoittava on alttiina riskille menettää sijoittamansa pääoman osaksi tai kokonaan sekä koron. Laina on niin sanottu Credit-Linked-Note (”CLN”), tarkemmin sanottuna CDO eli Collateralised Debt Obligation, missä lainan ostaja (sijoittaja) pääsee osallistumaan luottoriskisuojauksen myyjänä globaaliin luottoriskin tukkumarkkinaan myymällä lainan liikkeeseenlaskijalle (pankille) luottoriski­suojausta. Sijoittajan riski jakautuu kahteen osaan: yhtäältä riskiin liikkeeseenlaskijan takaisinmaksukyvystä ja toisaalta luottoriskiin viitekorissa olevista yrityksistä ja muista yhteisöistä. Lainassa sijoittaja ottaa luottoriskin useamman kuin yhden viiteyhteisön joutumisesta konkurssiin tai muuhun vakavaan maksuhäiriötilaan. Sijoittaja voi menettää sijoittamansa pääoman ja koron osaksi tai kokonaan. Sijoittajalle maksetaan indeksihyvityksenä korvaus korottuneesta riskistä.

Tapauksessa tulee arvioitavaksi pankin tiedonantovelvollisuuden täyttäminen joukkolainaa markkinoitaessa ja merkittäessä sekä asiakkaalle annettujen sijoitusneuvojen asianmukaisuus. Tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495). Sitä täydensi Rahoitustarkastuksen (nyk. Finanssivalvonnan) ohje nro 201.7 sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista.

Lainan merkintäajankohtana keväällä 2006 voimassa olleen arvopaperimarkkinalain 2 luvun 1 §:n mukaan arvopapereita ei saa markkinoida eikä hankkia elinkeinotoiminnassa antamalla totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä.

Lain tuolloisen 4 luvun 1 §:n mukaan arvopaperien kaupassa ja sijoituspalvelun tarjoamisessa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista menettelyä.

Rahoitustarkastuksen ohjeen 201.7 mukaan hyvä tapa edellyttää mm. sitä, että sijoituspalveluyhteisö toimii rehellisesti, puolueettomasti, ammattitaitoisesti ja huolellisesti tavoitteenaan asiakkaiden etu ja arvopaperimarkkinoita kohtaan tunnetun luottamuksen edistäminen. Lisäksi hyvä tapa edellyttää, että sijoituspalveluyhteisö antaa asiakkailleen riittävästi ja olennaista tietoa asiakkaan päätöksen tueksi, kuten tiedot sijoituspalvelun sisällöstä ja kuluista sekä arvopaperiin ja sen liikkeeseenlaskijaan liittyvistä riskeistä.

Arvopaperimarkkinalain 4 luvun 3a §:n mukaan arvopaperinvälittäjän on nyt käsillä olevan kaltaisessa sijoitusneuvontatilanteessa pyydettävä asiakkaaltaan ennen sijoituspalvelun tarjoamista riittävät tiedot tämän taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta ja sijoituspalvelua koskevista tavoitteista, jollei se asiakkaan sijoituskokemukseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta. Arvopaperinvälittäjän on tällöin pyydettävä riittävät tiedot myös sen selvittämiseksi, voidaanko asiakasta pitää 1 luvun 4 §:ssä tarkoitettuna ammattimaisena sijoittajana.

Rahoitustarkastuksen ohjeen 201.7 mukaan sijoituspalveluyhteisön, joka tarjosi sijoituspalveluna
arvopaperinvälitystä ja joka antoi asiakkaalle sijoitusneuvontaa ennen toimeksiannon vastaanottamista, oli tunnettava asiakkaansa voidakseen palvella asiakasta tämän edun mukaisesti (know
your customer -periaate). Sijoituspalveluyhteisön oli asiakkaaltaan saamiensa tietojen perusteella pyrittävä varmistumaan siitä, että asiakkaan taloudellinen vastuunkantokyky ja sijoituskokemus olivat riittäviä asiakkaan kaavailemiin tai tälle suositeltaviin sijoitustoimiin. Tällöin oli kiinnitettävä huomiota esimerkiksi siihen, kuinka hyvin asiakas tuntee arvopapereiden ja johdannaissopimusten ominaisuudet ja niihin liittyvät riskit, sekä siihen, tapahtuiko sijoittaminen omalla vai vieraalla pääomalla.

Lain 4 luvun 4 §:ssä todettiin, että arvopaperinvälittäjän on annettava asiakkaalle sijoituspalvelusta ja sen kohteena olevista arvopapereista ne tiedot, joilla saattaa olla olennaista vaikutusta asiakkaan päätöksentekoon, jollei se sijoituspalvelun luonteeseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta.

Rahoitustarkastuksen ohjeessa 201.7 on tiedonantovelvollisuuden osalta todettu mm., että välittäjällä on asiakastaan kohtaan tiedonantovelvollisuus arvopaperien arvoon vaikuttavista seikoista. Tiedot on annettava ennen kaupan tekemistä. Välittäjällä on velvollisuus varoittaa asiakasta, mikäli toimeksiannon kohteena olevaan arvopaperiin tai sen liikkeeseenlaskijaan liittyy erityisiä riskejä. Samoin on asiakkaalle annettava tieto julkistetuista tai muutoin yleiseen tietoon tulleista seikoista, jotka ovat omiaan olennaisesti vaikuttamaan arvopaperin arvoon.


Perustelut

Pankin tiedonantovelvollisuus, tuotteen riskit

Arvopaperilautakunta on käsitellyt samaa tuotetta koskevaa samantyyppistä riitaa mm. tapauksessa APL 11/10. Tuohon ratkaisusuositukseensa viitaten lautakunta toteaa, että palveluntar­joajan tiedonantovelvollisuus merkintähetkellä ja tuotteen osalta sittemmin toteutuva tosiasiallinen kehitys ovat kaksi eri asiaa. Tuleviin tapahtumiin liittyy aina epävarmuutta. Siksi sijoittajalle ennen sijoituspäätöstä annettavista tiedoista on käytävä riittävästi ilmi, miten kyseinen sijoitustuote käyttäytyy erilaisissa markkinaolosuhteissa.

Käsillä olevassa tapauksessa joukkolainaa on markkinoitu asiakkaalle uudentyyppisenä joukkovelkakirjalainana ja pitkäaikaisena korkosijoituksena, jollainen se on tuotoltaan ollutkin. Lainaan liittyvä riski on kuitenkin luonteeltaan poikennut perinteisestä joukkovelkakirjalainasta. Tyypillisen joukkovelkakirjalainan riski liittyy pääasiassa sen liikkeeseenlaskijan takaisinmaksukykyyn. Riski toteutuu, jos lainan liikkeeseenlaskija ei kykenekään lainan eräpäivänä vastaamaan velvoitteistaan. Sen sijaan nyt käsiteltävässä tuotteessa asiakkaan riski liittyy paitsi tuotteen liikkeeseenlaskijaan, myös ja ennen kaikkea tuotteen viitesalkun yhtiöiden ja yhteisöjen maksukykyyn. Viiteyhtiöiden konkursseista tai muista luottovastuutapahtumista voi seurata tuotteeseen sijoitetun pääoman alentuminen tai menettäminen kokonaan. Lisäksi tuotteen rakenteesta johtui, että sijoitetun pääoman aleneminen saattoi tapahtua melko voimakkaasti ja nopeasti. Nämä ovat lautakunnan näkemyksen mukaan sellaisia tuotteeseen liittyviä erityisiä seikkoja, joihin tämän sijoitustuotteen markkinoinnissa on tullut kiinnittää erityistä huomiota, vaikka historiallisesti ja tuotteen myyntihetkellä kyseisten riskitekijöiden toteutumista onkin pidetty epätodennäköisenä.

Tiedonantovelvollisuuden osalta huomioon otettava aineisto

Lain mukaan pankin velvollisuutena on antaa sijoittajille tarjoa­mistaan tuotteista riittävät ja oikeansisältöiset tiedot ennen sijoituspäätöksen tekemistä. Sijoittajan vastuulla on tutustua riittävästi kaikkeen saamaansa aineistoon. Pankin tiedonantovelvollisuuden täyttämistä ja markkinoinnin asianmukaisuutta on arvioitava kokonaisuutena, jossa huomioon otetaan niin kirjallisesti kuin suullisestikin annetut tiedot.

Esitetyn selvityksen perusteella asiakkaan yhteyshenkilönä pankissa toimiva sijoituspäällikkö oli 27.2.2006 lähettänyt asiakkaalle sähköpostitse joukkolainan markkinointiesitteen, johon asiakas oli myöhemmässä viestissään vahvistanut tutustuneensa. Lisäksi sijoituspäällikkö oli edellä kohdassa ”Selvitykset” selostetuin tavoin ennen merkintää antanut asiakkaalle sähköpostitse yleistasoista ennakkotietoa ja asiakkaan erikseen kysymiä lisätietoja tuotteen ominaisuuksista.

Asiakkaalle merkintätilanteessa 7.3.2006 suullisesti annettujen tietojen täsmällinen sisältö ei ilmene lautakunnalle esitetystä aineistosta. Asiakkaan riitauttamattoman kuvauksen mukaan tuo keskustelu oli lyhyt ja yleistasoinen, eikä esim. tuotteen riskiä käsitelty syvällisesti. Kun muuta ei ole osoitettu, lautakunta olettaa suullisesti annettujen tietojen olleen sopusoinnussa markkinointiesitteen sisältämien tietojen ja asiakkaalle aiemmin sähköpostitse annettujen tietojen kanssa.

Näillä perusteilla lautakunta katsoo, että pankin tiedonantovelvollisuuden täyttymistä tässä tapauksessa tulee arvioida tuotteen markkinointiesitteen mukaisten tietojen ja asiakkaan ja sijoituspäällikön merkintää edeltävän sähköpostikirjeenvaihdon perusteella. Arvioinnissa keskeistä on se, mitä ja miten esitteessä ja sähköpostitse on kerrottu joukkolainaan liittyvästä mahdollisuudesta menettää siihen sijoitettu pääoma osin tai kokonaan luottovastuutapahtumien johdosta.

Markkinointiesite (helmikuu 2006)

Arvopaperilautakunta on arvioinut kyseisen markkinointiesitteen merkitystä pankin tiedonantovelvollisuuden täyttämisen kannalta mm. aiemmassa lausunnossaan APL 11/10. Lautakunta on katsonut, että sijoittajan riskin liittyminen viitesalkun yhtiöiden maksukykyyn on tuotu markkinointiesitteessä selvästi ilmi. Esitteessä pääoman menettämisen riski on todettu kolmeen kertaan: heti esitteen alussa olevassa tiivistelmälaatikossa, esitteen lopussa olevan ehtolyhennelmän yhteydessä ja myös esitteen tekstissä kerrottaessa lainojen rakenteesta. Siinä tuotteeseen sijoitetun pääoman menettämisen riski on esitetty asiayhteydessään ja myös selostettu miten ja missä tilanteessa tuo riski toteutuu. Suurten luottotappioiden syntymistä on pidetty tilasto- ja historiatietojen perusteella epätodennäköisenä, mutta on myös todettu, ettei historiallinen kehitys ole tae tulevasta.

Markkinointiesitteessä on vielä todettu, mistä täydelliset lainaehdot sisältävä esite on saatavissa. Lainaehdot sisältävästä esitteestä ilmenevät myös mm. lainan viiteyhtiöt, joihin asiakas on viitannut.

Ratkaisusuosituksessa APL 11/10 todetuin tavoin lautakunta katsoo myös nyt käsillä olevassa tapauk­sessa, että tässä markkinointiesitteessä tuotteen riskit ja muut ominaisuudet on kuvattu oikein ja tasapuolisesti siten, että markkinointiesite antaa riittävän ja oikean kuvauksen kyseisestä tuotteesta ja myös lainoihin liittyvästä mahdollisuudesta menettää niihin sijoitettu pääoma osin tai kokonaan.

Onko tiedonantovelvollisuus täytetty?

Esitetyn selvityksen mukaan asiakkaalla on ollut markkinointiesite käytettävissään yli viikon ajan ennen lainan merkintää 7.3.2006. Asiakas oli vahvistanut tutustuneensa esitteeseen ja havainneensa tuotteessa olevan riskejä. Lisäksi sijoituspäällikkö oli viestissään 6.3.2006 konkretisoinut tuotteen toimintaa toteamalla, että sijoitettu pääoma palautuisi kokonaisuudessaan laina-ajan päätyttyä, jos joukkolainakoriin valittujen yritysten kohdalla ei tapahdu kovin monta konkurssia. Asiakas on tämän viestin saatuaan vahvistanut haluavansa sijoittaa joukkolainatuotteeseen. Asiakkaan viesteistä on pääteltävissä, että hän oli ymmärtänyt tuotteeseen liittyvän riskejä.

Asiakkaan saamia tietoja kokonaisuutena tarkastellen Arvopaperilautakunta katsoo, että hänellä oli ennen lainan merkintää käytettävissään riittävät tiedot arvioida tuotteeseen liittyviä riskejä. Asiakkaan oli myös käytännössä mahdollista ymmärtää ne ja esittää tarvittaessa lisäkysymyksiä. Selvityksestä ei ilmene, että asiakkaalle olisi suullisesti annettu kirjallisesta aineistosta poikkeavia tietoja, joilla olisi virheellisesti luotu kuvaa pääomaturvatusta tai riskittömästä tuotteesta. Lautakunta katsoo, että pankki on täyttänyt tiedonantovelvollisuutensa.

Sijoitussuosituksen asianmukaisuus

Sijoitussuunnitelmaan on kirjattu, että asiakas haluaa säilyttää elämäntyötään edustavan sijoitusvarallisuutensa arvon ja mielellään kasvattaakin sitä tarkoin harkitulla riskillä. Asiakas on todennut ymmärtävänsä osakesijoittamiseen liittyvän riskin kohteen arvon laskusta. Hän katsoo riskin toteutuneen, jos hänen sijoitustensa reaaliarvo on laskenut. Strategian mukaiseksi toimenpide-ehdotuk­seksi on kirjattu varojen siirtäminen lyhyistä koroista pitkiin korkoihin ja osakesijoituksiin.

Lautakunta toteaa, että sijoitussuunnitelman mukaan pääoman säilyttäminen ei ole ollut asiakkaan ainoa tavoite. Suunnitelmaan kirjatut seikat varallisuuden kasvattamisesta, harkitun riskin ottamisesta ja osakkeisiin sijoittamisesta eivät tue asiakkaan väitettä siitä, että hän olisi ollut haluton ottamaan riskiä tai että hän olisi halunnut sijoittaa vain mahdollisimman vähäisen riskin tuotteisiin. Riskiä sisältävän sijoitustuotteen suositteleminen asiakkaalle ei siten ole ollut lähtökohtaisesti suunnitelman vastaista, joskaan suunnitelman mukaan asiakkaan riskinottohalukkuus ei ole ollut suuri.

Sijoitussuunnitelmassa ei ollut otettu nimenomaisesti kantaa nyt kyseessä olevaan uudentyyppiseen joukkolainatuotteeseen. Lautakunta katsoo, ettei sijoitussuunnitelma ole estänyt pankkia esittelemästä ja markkinoimasta asiakkaalleen uudentyyppistä sijoitustuotetta. Pankilla on tällöin ollut tuotteen riskeistä ja muista ominaisuuksista tiedonantovelvollisuus, jonka lautakunta edellä todetuin tavoin katsoo tulleen täytetyksi. Sijoituspäällikkö on suositellut asiakkaalle tuotteesta vähiten riskiä sisältävää versiota. Asiakkaan sähköpostiviesteistä on edellä todetuin tavoin pääteltävissä, että hän on ennen sijoituspäätöstään ymmärtänyt tuotteeseen liittyvän riskejä.

Näiden syiden vuoksi lautakunta katsoo, ettei joukkolainatuotteen suosittaminen asiakkaalle perusta pankille korvausvastuuta myöhemmin aiheutuneesta tappiosta.


Suositus

Arvopaperilautakunta katsoo, ettei pankki ole menetellyt riidanalaista joukkolainatuotetta markkinoidessaan tai myydessään arvopaperimarkkinalain tai Rahoitustarkastuksen ohjeen vastaisesti tai muutoin tuottamuksellisesti. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, ettei joukkolainaan sijoitetun pääoman menettämisestä asiakkaalle aiheutunut tappio ole sellaista vahinkoa, josta pankki olisi vastuussa.

Lautakunta ei suosita asiassa hyvitystä.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen an­tami­seen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Norros, Repo ja Sario. Sihtee­rinä toimi Raulos.


ARVOPAPERILAUTAKUNTA
 

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia