Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Asiakas on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 12.9.2004 päivätyn valituksen ja antanut lisäksi 4.2.2005 päivätyn lausuman.

Asiakas on vaatinut, että pankin tulee korvata hänelle 400 euron vahinko, joka on syntynyt pankin virheellisestä ilmoituksesta sijoitusrahasto-osuuksien merkintä- ja lunastuspalkkioiden osalta pankin varallisuudenhoidon palvelumaksut -hinnastossa.

Asiakas on vaatimuksensa perusteeksi esittänyt muun muassa seuraavaa.

Pankin vaihtamisen yhteydessä asiakkaalle oli ilmoitettu rahastojen merkintä- ja lunastuspalkkion olevan 1 prosenttia merkintä- tai lunastushinnasta. Myös Internetin kautta löytynyt pankin varallisuudenhoitohinnastossa todetaan, että pankin rahastoyhtiön sijoitusrahastojen merkintä- ja takaisinlunastushinnat ovat rahastosta riippuen 0,25 – 1,00 prosenttia. Todellisuudessa pankin käytössä oli kuitenkin 8 euron minimipalkkio, minkä vuoksi todellinen prosenttiosuus voi kasvaa pienissä sijoituksissa huomattavan suureksi.

Asiakas katsoo, että hänen tulee voida luottaa pankista saatuihin tietoihin. Asiakas kertoo tilanteen saaneen alkunsa, kun hän oli pyytänyt useilta eri pankeilta asuntolaina- sekä pankkipalvelupakettitarjoukset. Asiakas oli listannut pankille palvelujensa tarpeet, jotka pitivät sisällään rahastomerkinnät. Kyseessä olevassa tapauksessa pankki ilmoitti virheellisesti sekä rahastojen merkintäpalkkion että kysytyn lainan todellisen vuosikoron. Asiakas ehti keskittää asiointinsa jo pankkiin ennen kuin hän sai tiedon, että 1 prosentin rahastojen merkintäpalkkiotieto oli väärä. Myöskään kesällä 2004 ei pankin kotisivuilta löytynyt tietoa 8 euron minimipalkkiosta.

Asiakas kertoo tekevänsä vain pieniä sijoituksia, joten asialla on hänelle suuri merkitys. Vuoden 2003 rahastotapahtumaluettelon mukaisilla merkinnöillä asiakkaan ylimääräiset kulut pankissa olisivat olleet 22 euroa. Normaalissa pitkäkestoisessa pankkisuhteessa vaikutus on siten tuntuva. Lisäksi asiakas toteaa, että pankin asiakaskohtainen kannustinjärjestelmä ei riitä korvaamaan asiakkaan tappioita, koska riittävän suurten bonusten saaminen edellyttäisi piensijoittajan näkökulmasta suuria rahastosäätöjä.

Asiakas katsoo, ettei pankki voi asiassa vedota siihen, että sen Internet-sivulla mainittiin täydellisen palveluhinnaston olevan nähtävillä pankissa. Internetissä olevasta hinnastosta sai sen käsityksen, että Internetissä oli nähtävillä vain joidenkin palveluiden hinnat, mutta ne olisivat kuitenkin olleet täydellisiä.

Asiakas kiistää pankin väitteen siitä, ettei hänelle olisi syntynyt haittaa väärin ilmoitetusta palvelumaksuista, koska asiakas ei ole tehnyt pankkiin rahastomerkintöjä. Asiakas katsoo, että pankin on kohtuutonta vaatia asiakasta tekemään tietoisesti tappiokseen kalliita rahastomerkintöjä vain osoittaakseen siitä aiheutuvan haittaa. Asiakas katsoo, että pankin aiheuttama haitta syntyy jo pelkästään siitä, ettei pankki kyennyt tarjoamaan alkuperäisen lupauksensa mukaista palvelua, jonka avulla asiakas oli kuitenkin houkuteltu pankin vaihtoon.

Asiakas toteaa toimineensa rahastomerkintäasiassa hänelle itselleen järkevimmällä tavalla ja etsineen edullisimman mahdollisen korvaavan sijoitustuotteen itselleen. Asiakas onkin tehnyt tähän mennessä toisen yhtiön rahastosidonnaisen vakuutuksen avulla sijoitukset, jotka vastaavat suoria merkintöjä neljään eri rahastoon. Asiakkaan maksamien säästöerien mukaiset suorat merkinnät neljään pankin sijoitusrahastoon olisivat tuoneet 122,50 euron ylimääräisen merkintäkustannuksen ja rahastoja myydessä ylimääräisiä kustannuksia olisi tullut lisää. Sen sijaan asiakas toteaa, että hän olisi säästänyt merkintäpalkkioissa ainakin 10 euroa, mikäli olisi tehnyt sijoitukset alkuperäiseen pankkiinsa niillä asiakaseduilla, jotka hänellä olivat ennen pankin vaihtoa. Asiakas katsoo edellä kerrotun olevan riittävä peruste osoitukseksi pankin aiheuttamasta haitasta. Haitan suuruus myös kasvaa jatkuvasti, koska asiakas jatkaa myös säästämistä.

Edellä kerrotun lisäksi asiakas toteaa, että pankin mainitsemilla bonuksilla saatavat palvelumaksualennukset koskevat asuntolainaa. Bonuksia laskiessaan pankki on huomioinut myös asiakkaan vaimon opintolainoista saatavat bonukset. Asiakas toteaa, että käytännössä tilanne on, että asuntolainasta saatava bonukset vastaavat lainanhoidosta meneviä suoraveloitusmaksuja. Kun lainapääoma pienenee, myös bonukset pienevät. Asiakas huomauttaa, ettei kyseisiä lainan suoravelvoitusmaksuja olisi ollut siinä pankissa, mistä asiakas siirtyi, joten lähitulevaisuudessa myös asuntolainan hoidosta aiheutuvat kulut aiheuttavat tappioita verrattuna asiakkaan alkuperäiseen pankkiin.

Lopuksi asiakas korostaa, että kokonaisuutena käsillä on tilanne, jossa asiakas houkuteltiin pankin vaihtoon harhaanjohtavien laina- ja palvelumaksutietojen perusteella, ja katsoo, että hänellä on oikeus joko kohtuulliseen korvaukseen jatkuvista kertyvistä tappioista.
 

Pankin vastaus asiakkaan valitukseen

Pankki on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 17.12.2004 päivätyn vastauksen ja antanut lisäksi 1.3.2005 päivätyn lisälausuman.

Pankki on vaatinut, että asiakkaan valitus tulee hylätä perusteettomana.

Pankki on vaatimuksensa tueksi esittänyt seuraavaa.

Pankki toteaa, ettei nettisivuilla olevassa hinnastossa ole ollut mainintaa sijoitusrahastomerkintöjen minimipalkkiosta. Kyseisellä sivuilla on sijoitusrahastoista mainittu vain lyhyesti: sijoitusrahastojen merkintä ja takaisinlunastus rahastosta riippuen 0,25 – 1,00 %. Hinnastosivu on varsin yleispiirteinen ja siinä mainitaan, että täydellinen palveluhinnasto on nähtävissä kaikissa toimipaikoissa. Sittemmin pankki on lisännyt maininnan minimipalkkiosta ko. sivuille.

Pankki toteaa, ettei minimipalkkiosta ole aiheutunut asiakkaalle vahinkoa, koska asiakas ei ole tehnyt yhtään rahastomerkintää pankissa. Pankin näkemys on, ettei asiakkaalle ole aiheutunut vahinkoa myöskään pankin vaihdon perusteella, vaikka rahastomerkintöjä koskevat tiedot ovat olleet puutteelliset. Pankki katsoo kysymyksessä tapahtuneen inhimillisen erehdyksen ja huomauttaa, että kyseisen minimipalkkion olisi voinut välttää tekemällä rahastomerkinnät jatkuvina sopimuksina pankin kanssa. Tällöin asiakas olisi maksanut jatkuvaan sopimukseen vain yhden suorituksen.

Bonusjärjestelmän osalta pankki toteaa, että asiakkaalle ei kyseisiä bonuksia kerry, koska hän ei ole liittynyt pankin jäseneksi. Asiakkaan vaimo taas on pankin jäsen, joten hänelle kyseisiä bonuksia on kertynyt. Asiakkaille annettavat bonukset käytetään ensisijaisesti pankin palvelumaksuihin ja ylijääneet bonukset maksetaan kahden vuoden päästä rahana tilille. Rahana tilille maksetuista bonuksista peritään 29 %:n pääomatulovero. Esimerkiksi asiakkaan vaimon bonustilillä on vastinetta annettaessa ollut 17,16 euroa käyttämättömiä bonuksia, joten kertyneet bonukset ovat riittäneet pankin palvelumaksuihin ja niitä on jäänyt kyseisen summan verran
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Tapauksessa on kysymys pankin tarjoamasta sijoituspalvelun tarjoamisesta ja arvopaperien markkinoinnista, jota on säännelty laissa sijoituspalveluyrityksistä (26.7.1996/579) ja arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495). Lisäksi tapaukseen sovelletaan annetun asetuksen kulutushyödykkeen hinnan ilmoittamisesta markkinoinnissa (1359/1999) 11 § 3 momenttia yhdessä kuluttajasuojalain (38/1978) annetun 2 luvun 1 §:n kanssa.

Asiakas katsoo pankin johtaneen asiakasta harhaan antaessaan hänelle virheellisiä ja harhaanjohtavia hintatietoja sijoitusrahasto-osuuksien merkintä- ja lunastuspalkkioista. Asiakkaan näkemys on, että hänellä on oikeus kohtuulliseen korvaukseen tappioista, joita hänelle asiassa syntyy pankin antamien virheellisten tietojen perusteella.

Pankki on vaatinut, että asiakkaan valitus tulee hylätä perusteettomana.

Arvopaperilautakunta toteaa, että asiassa on riidattomasti tullut selvitetyksi, että pankki on virheellisesti jättänyt ilmoittamatta asiakkaalle rahasto-osuuksien merkintä- ja lunastuspalkkion minimihintatiedon ja siten toiminut hintamerkintäasetuksen 11 §:n 3 momentin vastaisesti. Tämä puute on ollut myös pankin Internet-sivuilla. Lautakunta katsoo, että sijoittajansuoja ja luottamus sijoitustoimintaan edellyttävät, että asiakkaalla on päätöksenteossaan käytettävissä oikea tieto. Vaikka lautakunta katsookin virheen tapahtuneen, asiassa on jäänyt näyttämättä, että asiakkaalle olisi aiheutunut asiassa vahinkoa, koska asiakas ei ollut ko. pankkiin tehnyt yhtään rahastosijoitusta.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Hoppu, Kontkanen, Virta, Tomperi, Tuokko ja Turtiainen. Sihteerinä toimi Kouvalainen.


ARVOPAPERILAUTAKUNTA