Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Asiakas on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 28.5.2007 päivätyn valituksen ja antanut lisäksi 5.9.2007 sekä 12.10.2007 päivätyt lausumat. Valituksessaan asiakas katsoo, että pankki on toiminut moitittavasti antaessaan hänelle virheellistä veroneuvontaa rahasto-osuuksien vaihdon yhteydessä. Asiakas vaatii vahingonkorvauksena hänelle verovuodelta 2006 syntyneestä luovutusvoitosta maksetusta 1 520 euron pääomatuloverosta kohtuullisena korvauksena 1 000 euroa.

Pankin ja asiakkaan välillä 13.11.2006 käydyssä keskustelussa on käsitelty asiakkaan 24.7.2006 tekemästä rahasto-osuuksien myynnistä verovuodelle 2006 syntyneitä luovutusvoittoja. Asiakkaan mukaan keskustelussa pankkivirkailija laski virheellisesti luovutusvoiton pääomatuloverotuksen määrän. Asiakkaalla oli aikaisemmin samalta vuodelta kertynyt luovutusvoittoa 8 497,86 euroa, josta olisi maksettu pääomatuloveroa 28 prosentin mukaan 2 379,40 euroa. Laskelman mukaan suunnitellusta rahaston lunastuksesta olisi aiheutunut noin 3 251 euron luovutustappio. Laskelmassa tappioita ei kuitenkaan vähennetty voitoista, vaan voitosta syntyvästä pääomatuloverosta. Näin saadun laskutoimituksen mukaan tappiota olisi jäänyt käyttämättä noin 872 euroa (2 379,40 eurosta vähennettiin 3 251 euroa).

Asiakas huomasi virheen vasta 4.1.2007 saapuneesta tiliotteesta. Asiakkaan laskujen mukaan hänelle aiheutui verotettavaa tuloa 5 431,66 euroa, josta hän maksoi veroa 1 520 euroa.
 

Pankin vastaus asiakkaan valitukseen

Pankki on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 28.8.2007 ja 2.10.2007 päivätyt vastaukset ja ilmoittanut lisäksi 12.10.2007, ettei sillä ole enää uutta lausuttavaa asiassa. Vastauksessaan pankki on kiistänyt vahingonkorvausvaatimuksen sekä perusteeltaan että määrältään. Pankin mukaan se on toiminut asiakkaan toimeksiannon mukaisesti eikä sen toiminnasta ole syntynyt vahinkoa asiakkaalle.

Pankki on myöntänyt pankkivirkailijan tekemän laskuvirheen, mutta kiistää että se olisi vaikuttanut asiakkaan toimeksiantopäätökseen. Virheellisen laskelman mukaan luovutustappiota olisi jäänyt käyttämättä, joka pankin mukaan viittaa siihen, että asiakas on halunnut lunastaa tietyn määrän rahasto-osuuksia eikä nimenomaan sellaista määrää, jossa syntyneet luovutusvoitot ja tappiot kumoaisivat toisensa verotuksessa. Pankin näkemyksen mukaan se, että asiakkaalle on rahastosijoitusten lunastusten seurauksena tullut verovuonna 2006 luovutusvoittoja, joista hän on joutunut maksamaan veroja, ei edellä kuvatuin tavoin ole katsottava suoranaisesti aiheutuneen ao. laskelmasta eikä siten pankin virheestä. Pankki mainitsee myös, että asiakas on itse antanut ja allekirjoituksellaan vahvistanut vaihtotoimeksiannon.

Pankin kertoman mukaan asiakkaalle lähetettiin vaihtotoimeksiantoon sisältyviä lunastusta ja merkintää koskevat vahvistukset postitse marraskuussa 2006, joten pankin mukaan asiakas olisi myös niitä hyväksikäyttäen voinut havaita, mikäli hänen tekemänsä toimeksianto ei täysin vastannut hänen tarkoitustaan ja asiakkaalla olisi vielä siinä vaiheessa ollut mahdollisuus tehdä lisää lunastuksia tappiollisista rahastosijoituksistaan.

Pankin mukaan siitä, että asiakkaan tappiollisia sijoituksia ei ole vuonna 2006 realisoitu niin paljon, että ne olisivat olleet luovutusvoittojen suuruiset, ei aiheudu asiakkaalle mitään lopullista tappiota tai muuta korvattavaa vahinkoa. Näin on siksi, että asiakas voi tulevaisuudessa realisoida tappioitaan sitä mukaa kuin luovutusvoittoja syntyy.
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Tapauksessa on kysymys siitä, onko pankin rahasto-osuuksien vaihtoon liittyvä veroneuvonta aiheuttanut vahinkoa asiakkaalle.

Asiassa on tullut riidattomasti selvitetyksi, että pankkivirkailija laski virheellisesti luovutusvoitosta aiheutuvan veron. Virkailijan laskelman mukaan veroa ei olisi tullut maksettavaksi, kun taas todellisuudessa sitä jouduttiin maksamaan. Pankki ja asiakas ovat keskustelleet 13.11.2006 luovutusvoittojen vähentämisestä luovutustappioilla ja tässä yhteydessä on asiakkaalle annettu väärää tietoa veroseuraamuksista. Arvopaperilautakunnan käsityksen mukaan asiakas on tämän tiedon perusteella antanut pankille rahastonvaihtotoimeksiannon siinä virheellisessä ymmärryksessä, ettei hän joutuisi maksamaan luovutusvoitosta maksettavaa pääomatuloveroa. Pankin mukaan lähetetyllä toimeksiantovahvistuksella ei ole verotuksen kannalta merkitystä, sillä siitä ei olisi ilmennyt kuin suoritetun toimeksiannon tiedot eikä luovutusvoittojen ja -tappioiden määrää ja siitä aiheutuvaa veroseuraamusta. Arvopaperilautakunnan käsityksen mukaan pankin toiminta aiheutti asiakkaalle veronmaksuvelvollisuuden.

Veronmaksuvelvollisuudesta erillisenä kysymyksenä pitää käsitellä siitä mahdollisesti aiheutunutta vahinkoa. Yksistään se seikka, että asiakkaalle aiheutui veronmaksuvelvollisuus, ei tarkoita sitä, että asiassa olisi aiheutunut vahinkoa. Vahinkoa ei synny, jos käyttämättä jääneet luovutustappiot voidaan kohdistaa tulevien vuosien luovutusvoittoihin. Vahinkoa syntyy ainoastaan silloin, jos asiakkaalla ei tule olemaan riittävästi luovutusvoittoa kattamaan jäljelle jääneet luovutustappiot ja hänelle muista syistä mahdollisesti syntyvät tai jo syntyneet luovutustappiot.

Arvopaperilautakunta suosittaa, että pankki hyvittää asiakkaalle virheellisestä sijoitusneuvonnasta aiheutuneen luovutusvoittoveron osalta kohtuulliseksi katsottava 1 000 euroa, jos asiakas ei voi käyttää luovutustappiota voittojen kattamiseen myöhemmässä verotuksessaan.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Hoppu, Kontkanen, Parkkonen, Teperi, Tomperi, Tuokko ja Turtiainen. Sihteerinä toimi Heino.


ARVOPAPERILAUTAKUNTA