Tapahtumatiedot
Asiakas on osakeyhtiö, joka neuvotteli pankin kanssa vuonna 2006 lainan ottamisesta teollisuushallin rakentamista varten. Asiakkaalle esiteltiin korkoriskien suojaamiseen tarkoitettuja tuotteita 14.11.2006. Asiakas teki johdannaissopimuksia koskevan sopimuksen pankin kanssa 23.11.2006 ja koronvaihtosopimuksen eli korkoswapin 15.12.2006. Koronvaihtosopimuksessa pankki maksaa asiakkaalle kolmen kuukauden euriboria 300.000 euron pääomalle ja asiakas maksaa pankille 4,14 %:n kiinteää korkoa samalle summalle kymmenen vuoden ajan. Laskettava pääoma vähenee 5.000 eurolla kolmen kuukauden välein. Sopimuksen alkamispäiväksi sovittiin 17.9.2007. Asiakas ja pankki sopivat 29.8.2007 400.000 euron lainasta, jonka korko sidottiin kolmen kuukauden euriboriin. Lainasta on 30.8.2007 nostettu 36.500 euroa, jonka viimeinen erä on maksettu pankille 31.8.2009.
Asiakas oli koronvaihtosopimuksessa nettosaajana ajalla 17.9.2007–15.12.2008, jonka jälkeen asiakas on ollut nettomaksajana.
Asiakkaan valitus
Asiakas on valituksessaan todennut ostaneensa 0,3 hehtaarin teollisuustontin vuonna 2006. Korttelin loppuosa, noin 2 hehtaaria, myytiin toiselle ostajalle, joka halusi ostaa asiakkaan tontin. Asiassa ei päästy kauppoihin, mutta neuvotteluissa sovittiin, että rakentamista ei aloiteta ennen kuin mahdollinen tontin vaihto tai kauppa selviää. Tästä syystä lainan nostoon ei ollut tarvetta. Pankille ilmoitettiin tilanteesta, jolloin pankki ilmoitti, että koronvaihtosopimuksen purkaminen on mahdollista, mikäli kyseessä olevaa lainaa itsestä riippumattomista syistä ei nosteta. Purkaminen ei kuitenkaan onnistunut.
Kun koronvaihtosopimuksesta neuvoteltiin, pankista kerrottiin, että sopimus on mahdollista purkaa tarvittaessa. Pankista ei kuitenkaan kerrottu, että purkaminen maksaa kymmeniä tuhansia euroja. Asiakas oli käsittänyt kyseessä olevan korkokatto.
Asiakas on maksanut pankille koronvaihtosopimuksesta 40.331,07 euroa lainan takaisinmaksun jälkeen. Laina, jota varten koronvaihtosopimus otettiin, on maksettu takaisin 31.8.2009. Tämän jälkeen ei ole olemassa korkoa, mistä maksaa koronvaihtoa. Asiakas vaatii pankkia palauttamaan lainan päättymisen jälkeen maksetun määrän eli 40.331,07 euroa.
Palveluntarjoajan vastine
Pankki on vastineessaan todennut, että loppuvuodesta 2006 korkotaso oli selkeässä nousussa ja korkojen nousun oli yleisesti odotettu jatkuvan. Pankki suositteli asiakkaalle lainaneuvotteluiden yhteydessä korkoriskin suojaamista pitkällä koronvaihtosopimuksella tai pitkällä kynnysswapilla.
Koronvaihtosopimuksen alkamispäivä sovittiin noin yhdeksän kuukauden päähän, johon mennessä asiakkaan oli määrä nostaa laina. Koronvaihtosopimuksen solmiminen ennen velkakirjan allekirjoittamista oli asiakkaan kannalta perusteltua, koska korot olivat jatkuvasti nousussa ja järjestelyllä korkotaso oli mahdollista lukita joulukuun 2006 tasolle.
Ennen koronvaihtosopimuksen solmimista pankki on esitellyt asiakkaalle tuotetta erillisessä tilaisuudessa kalvosarjan avulla. Kalvosarjassa todetaan, että sopimus on lainasta erillinen ja että lainan ja swapin velvoitteet hoidetaan erillään toisistaan. Asiakkaalle on tuotu esiin lainan ja koronvaihtosopimuksen erillisyys.
Asiakkaalle on myös annettu Suomen Pankkiyhdistyksen tiedote johdannaissopimusten riskeistä, jossa todetaan, ettei pankki toimi sopijapuolen neuvonantajana tai asiamiehenä, ja että asiakkaan tulee itsenäisesti tutustua johdannaissopimukseen ja harkita sen soveltuvuus aiottuun tarkoitukseen.
Tuote esiteltiin asiakkaalle 14.11.2006 ja sopimus allekirjoitettiin 15.12.2006. Asiakkaalle jäi siten runsaasti aikaa tutustua tuotteeseen ennen sopimuksen allekirjoittamista.
Asiakas on lisävastineessaan Arvopaperilautakunnalle ilmoittanut käsittäneensä kysymyksessä olleen korkokaton. Asiakas ei ole tätä ennen aiemmissa yhteydenotoissaan vedonnut siihen, että se olisi alun perin erehtynyt sopimuksen luonteesta. Pankki pitää asiakkaan esittämää väitettä epäluotettavana. Lisäksi kalvosarjasta, jota käytettiin tuotteen esittelyssä asiakkaalle, käy selvästi ilmi, että kyseessä ei ole korkokatto. Yritykset eivät yleensä suosi korkokattoa suojausvaihtoehtona, sillä asiakas joutuu sopimuksen solmimishetkellä maksamaan suojauksesta preemion. Asiakkaan tapauksessa sen maksettavaksi lankeava preemio olisi suojauksen suuruudesta ja kestosta riippuen ollut huomattava.
Asiakas on syksyllä 2009 tiedustellut sopimuksen purkamista ja asiakkaalle on annettu arvio sen hetkisistä purkamiskustannuksista. Purkamisesta on keskusteltu useampaan kertaan tämän jälkeenkin ja asiakkaalle on annettu arviot purkukustannuksista. Koronvaihtosopimuksen automaattinen ennenaikainen eräännyttäminen on mahdollista johdannaissopimusten yleisten ehtojen mukaan maksukyvyttömyystilanteessa, josta ei nyt ole kysymys. Koronvaihtosopimuksen ennenaikainen purkaminen on kuitenkin mahdollista markkinahintaan, jolloin jompikumpi sopijapuoli hyvittää toista osapuolta. Kalvosarjassa on todettu, että korkojen nousu kasvattaa koronvaihtosopimuksen markkina-arvoa ja päinvastoin. Purkukustannus 13.6.2014 oli 18.896 euroa.
Asiakkaalle on annettu useaan otteeseen vastaus sen tiedusteluihin sopimuksen purkamisesta ja sen kustannuksista. Asiakas ei kuitenkaan ole rakennusprojektinsa rahoitusjärjestelyjen muututtua, eikä korkomarkkinatilanteen muutoksen johdosta aiheutuneen riskin aktualisoiduttua ryhtynyt toimenpiteisiin sopimuksen päättämiseksi. Pankki katsoo, ettei se ole vastuussa asiakkaalle aiheutuneesta vahingosta.
Mikäli lautakunta suosittaisi pankin käsityksen vastaisesti korvausta, pankki katsoo, että korvauksen määrän tulisi rajoittua korkeintaan siihen tappioon, joka asiakkaalle on koronvaihtosopimuksen johdosta aiheutunut syksyyn 2009 mennessä, jolloin asiakas on ensimmäisen kerran tiedustellut sopimuksen purkamismahdollisuutta. Korvauksen määrää tulisi tässä tapauksessa sovitella korkeintaan 3.855,15 euroon.
Selvitykset
- Suomen Pankkiyhdistyksen tiedote johdannaissopimusten riskeistä.
- Kalvosarja koskien korkoriskiltä suojautumista. Esityksessä viitataan 400.000 euron lainaan, jonka viitekorkona on kuuden kuukauden euribor. Esityksessä todetaan korkojen olleen nousussa ja nousun jatkuvan. Asiakkaalle suositetaan korkoriskin suojaamista pitkällä koronvaihtosopimuksella tai kynnysswapilla. Koronvaihtosopimuksessa muutetaan lainan euriborkorko kiinteäksi tai päinvastoin ja sopimus on lainasta erillinen. Sopimuksella on koko ajan markkina-arvo. Lainan ja swapin velvoitteet hoidetaan erillään toisistaan. Esityksessä olevan kaavion mukaan asiakas maksaa lainasta euriboria ja marginaalia sekä koronvaihtosopimuksesta kiinteää korkoa pankille. Pankki maksaa asiakkaalle euriboria, joten euriborkorot kumoavat toisensa ja asiakkaalle jää maksettavaksi kiinteä korko ja marginaali. Koronvaihtosopimukselle voidaan joka hetki määrittää markkina-arvo, johon vaikuttaa korkotaso: korkojen nousu kasvattaa markkina-arvoa ja päinvastoin. Volatiliteetilla ei ole vaikutusta markkina-arvoon.
- Asiakkaan hallituksen kokouksen 23.11.2006 pöytäkirja, jossa on päätetty hakea pankista 400.000 euron laina hallin rakentamiseen ja allekirjoittaa johdannaissopimuksia koskeva yleissopimus, jonka puitteissa tehdään korkosuojaus lainalle.
- Asiakassopimus johdannaissopimuksiin, joka on allekirjoitettu 23.11.2006.
- Johdannaissopimusten yleiset ehdot. Ehtojen mukaan erityiset eräännyttämisperusteet ovat suorituksen laiminlyönti, sopimusrikkomus ja virhe sitoumuksessa, maksukyvyttömyys, sopimusrikkomus muissa sopimuksissa ja omistajanvaihdos.
- Koronvaihtosopimus, joka on allekirjoitettu 15.12.2006. Sopimuksen mukaan sopimus on voimassa 17.9.2007–15.9.2017. Nimellispääoma on 300.000 euroa ja sen maksuohjelma on liitteessä. Sopimuksen mukaan asiakas maksaa pankille 4,14 %:n kiinteää korkoa ja pankki maksaa asiakkaalle 3 kk:n euriboria.
- Asiakkaan 30.8.2007 allekirjoittama velkakirja 400.000 eurosta. Velan viitekoroksi on sovittu 3 kk:n euribor.
- Pankin asiakkaalle 20.12.2010 lähettämä sähköposti, jossa kerrotaan koronvaihtosopimuksen kertyneet nettosaatavat ja todetaan, että sopimuksen olemassaolo ja sen negatiivinen markkina-arvo eivät ole voineet tulla asiakkaalle yllätyksenä.
- Pankin ilmoituksia asiakkaalle maksettavasta korosta.
- Pankin laskelma koronvaihtosopimuksen nettomaksuista.
- Pankin 27.8.2014 päivätty ilmoitus asiakkaalle, jossa todetaan asiakkaan lainan päättyneen 31.8.2009.
- Asiakkaan kiinteistön lainhuuto- ja rasitustiedot 6.8.2015. Asiakkaan kiinteistöllä ei ole rasituksia tai rajoituksia.
Ratkaisusuositus
Kysymyksen asettelu
Asiakkaan ja pankin välisen erimielisyyden ratkaisemiseksi Arvopaperilautakunnan on arvioitava soveltuiko pankin suosittelema tuote asiakkaalle sekä onko asiakkaalle annettu virheellistä tai harhaanjohtavaa tietoa koronvaihtosopimuksesta ennen sopimuksen tekoa.
Sovellettavat lainkohdat ja sopimusehdot
Tapaukseen ei sovelleta rahoitusvälineiden markkinoista annettua direktiiviä 2004/39/EY, koska direktiivin mukaiset lainmuutokset ovat tulleet Suomessa voimaan vasta 1.11.2007.
Kun pankin ja asiakkaan väliset neuvottelut korkosuojauksesta käytiin loppuvuodesta 2006 ja koronvaihtosopimus allekirjoitettiin 15.12.2006, sijoitusneuvonnan arviointiin sovelletaan sillä hetkellä voimassa olleita arvopaperimarkkinalain (26.5.1989/495) säännöksiä. Lisäksi arvioinnissa otetaan huomioon vuonna 2006 voimassa ollut Rahoitustarkastuksen ohje nro 201.7 sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista.
Arvopaperimarkkinalain 4 luvun 3a §:ssä määrättiin sijoituspalvelun ajankohtana, että arvopaperinvälittäjän, joka tarjoaa sijoituspalveluna omaisuudenhoitoa, on pyydettävä asiakkaaltaan ennen sijoituspalvelun tarjoamista riittävät tiedot tämän taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta ja sijoituspalvelua koskevista tavoitteista, jollei se asiakkaan sijoituskokemukseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta. Arvopaperinvälittäjän on tällöin pyydettävä riittävät tiedon myös sen selvittämiseksi, voidaanko asiakasta pitää 1 luvun 4 §:ssä tarkoitettuna ammattimaisena sijoittajana.
Edellä 1 momentissa säädetty velvollisuus koskee arvopaperinvälittäjää myös silloin, kun se tarjoaa sijoituspalveluna arvopaperinvälitystä tai emissionjärjestämistä, jos asiakas pyytää ennen toimeksiannon antamista sijoitusneuvontaa arvopaperien hankinnassa tai luovutuksessa.
Edelleen arvopaperimarkkinalain silloisen 4 luvun 4 §:ssä todettiin, että arvopaperinvälittäjän on annettava asiakkaalle sijoituspalvelusta ja sen kohteena olevista arvopapereista ne tiedot, joilla saattaa olla olennaista vaikutusta asiakkaan päätöksentekoon, jollei se sijoituspalvelun luonteeseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta.
Sopimushetkellä voimassa olleen lain sijoituspalveluyrityksistä (26.7.1996/579) 3 §:n 1 momentin 1 kohdan (muutettu lailla 28.12.2001/1521) mukaan arvopaperinvälityksellä tarkoitetaan omissa nimissä toisen lukuun harjoitettavaa sijoituskohteiden ostoa, myyntiä, vaihtoa ja merkintää sekä sijoituskohteita koskevien toimeksiantojen välittämistä tai toteuttamista. Lain 2 §:n mukaan sijoituspalvelun kohteena (sijoituskohde) voi olla arvopaperimarkkinalaissa (495/1989) tarkoitettu arvopaperi sekä kaupankäynnistä vakioiduilla optioilla ja termiineillä annetun lain (772/1988) 1 luvun 2 §:ssä tarkoitettu vakioitu johdannaissopimus, siihen rinnastettava johdannaissopimus tai muu johdannaissopimus.
Rahoitustarkastuksen ohjeen mukaan pankin, joka antaa asiakkaalle sijoitusneuvontaa ennen arvopaperinvälitystoimeksiannon vastaanottamista, on tunnettava asiakkaansa voidakseen palvella asiakasta tämän edun mukaisesti. Pankin on asiakkaalta saamiensa tietojen perusteella pyrittävä varmistumaan siitä, että asiakkaan taloudellinen vastuunkantokyky ja sijoituskokemus ovat riittäviä asiakkaan kaavailemiin tai tälle suositeltaviin sijoitustoimiin. Tällöin on kiinnitettävä esimerkiksi huomiota siihen, kuinka hyvin asiakas tuntee arvopapereiden ja johdannaissopimusten ominaisuudet ja niihin liittyvät riskit, sekä siihen, tapahtuuko sijoittaminen omalla vai vieraalla pääomalla.
Pankin tiedonantovelvollisuuden osalta Rahoitustarkastuksen ohjeessa on todettu, ettei arvopapereiden myyntiä saa pyrkiä edistämään antamalla harhaanjohtavia tai totuudenvastaisia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä. Pankilla on tiedonantovelvollisuus asiakasta kohtaan ja tiedot on annettava asiakkaalle ennen kaupan tekemistä. Pankilla on velvollisuus varoittaa asiakasta, mikäli toimeksiannon kohteena olevaan arvopaperiin tai sen liikkeeseenlaskijaan liittyy erityisiä riskejä.
Asian arviointi
Asiakkaan mukaan pankista on kerrottu, että koronvaihtosopimuksen purkaminen on mahdollista tarvittaessa. Lisäksi asiakkaan mukaan hänen ei pitäisi maksaa koronvaihtosopimuksen perusteella mitään enää sen jälkeen, kun asiakkaan teollisuushallin rakentamista varten otettu laina oli maksettu takaisin. Asiakkaan mukaan hän on ollut koko ajan siinä käsityksessä, että kyseessä on ollut korkokattosopimus. Pankki kiistää asiakkaan vaatimukset ja väitteet.
Tarkastellessa sitä, onko palveluntarjoajan täytynyt pyytää sijoitushetkellä voimassa olleen lain mukaan selvitystä asiakkaan taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta ja sijoituspalvelua koskevista tavoitteista, tulee ensin selvittää, onko kyseinen velvollisuus koskenut tilannetta, jossa palveluntarjoaja tekee koronvaihtosopimuksen suoraan asiakkaan kanssa.
Arvopaperimarkkinalain mukaan sijoituspalveluyrityksen tuli pyytää riittävät tiedot asiakkaalta, kun se tarjosi sijoituspalveluna arvopaperinvälitystä ja antoi samalla sijoitusneuvontaa. Arvopaperinvälityksellä tarkoitettiin omissa nimissä toisen lukuun harjoitettavaa sijoituskohteiden ostoa, myyntiä, vaihtoa ja merkintää sekä sijoituskohteita koskevien toimeksiantojen välittämistä tai toteuttamista. Sijoituskohteella tarkoitettiin myös johdannaissopimuksia.
Pankki on vastauksessaan todennut, että asiakkaalle annetussa Suomen Pankkiyhdistyksen tiedotteessa johdannaissopimuksen riskeistä on todettu, ettei pankki toimi sopijapuolen neuvonantajana tai asiamiehenä. Lautakunta katsoo, että tästä lausumasta huolimatta pankki on tarjonnut asiakkaalleen sijoituspalveluyrityksistä annetussa laissa tarkoitettua sijoituspalvelua ja suhteessa asiakkaaseen toiminut johdannaissopimuksen välittäjänä. Sillä, että pankki on samalla itse toiminut johdannaissopimuksen vastapuolena, ei lautakunnan näkemyksen mukaan ole vaikutusta asiaan. Sijoituspalvelun tarjoaja ei vapaudu menettelytapavelvoitteistaan toimimalla itse kaupan vastapuolena.
Asiakas on katsonut, että pankki olisi suositellut asiakkaalle koronvaihtosopimuksen ottamista. Pankki on puolestaan vedonnut tiedotteeseen, jossa on todettu, ettei pankki toimi sopijapuolen neuvonantajana tai asiamiehenä ja että asiakkaan tulee itsenäisesti tutustua johdannaissopimukseen ja harkita sen soveltuvuus aiottuun tarkoitukseen. Lautakunta toteaa, että osapuolten kertomukset sopimusneuvottelujen sisällöstä poikkeavat toisistaan eikä asiaan ole lautakunnan käytettävissä olevin keinoin saatavissa tarkempaa selvitystä.
Lautakunta toteaa kuitenkin, että sopimushetkellä voimassa olleen sääntelyn mukaan sijoituspalvelun tarjoaja on voinut toteuttaa selonottovelvollisuutensa vapaamuotoisesti. Asiassa saadun selvityksen perusteella lautakunta katsoo, että pankki on täyttänyt laissa vaaditun selonottovelvollisuutensa. Asiakas on ilmoittanut haluavansa suojautua korkoriskiä vastaan, minkä vuoksi pankki on suositellut muun muassa koronvaihtosopimusta. Pankin mukaan asiakkaalle on suositettu koronvaihtosopimusta sen vuoksi, että korkotaso voitaisiin lukita joulukuun 2006 tasolle, vaikka laina oli tarkoitus nostaa vasta syksyllä 2007. Pankin mukaan korkokatto olisi tullut asiakkaalle huomattavan kalliiksi suojauksen suuruuden ja keston vuoksi. Lautakunta katsoo, että koronvaihtosopimuksella vaihtuva korko on muutettu kiinteäksi eikä tuote sinänsä ole vaatinut asiakkaalta aikaisempaa kokemusta johdannaisista, jos asiakas on ennen sopimuksen tekoa saanut riittävät tiedot tuotteesta. Lautakunta katsoo, että pankin suositus suojata asiakkaan rakennusprojekti korkojen nousua vastaan koronvaihtosopimuksella on ollut asianmukainen.
Tiedonantovelvollisuuden osalta Arvopaperilautakunta toteaa, että osapuolten kertomukset sopimusneuvottelujen sisällöstä poikkeavat toisistaan eikä asiaan ole lautakunnan käytettävissä olevin keinoin saatavissa tarkempaa selvitystä. Lautakunta katsoo, että asiassa on jäänyt osoittamatta asiakkaalle kerrotun kirjallisessa aineistossa esitetystä poikkeavalla tavalla.
Lautakunta toteaa, että asiakkaalle on esitelty tuote käyttäen apuna kalvosarjaa. Kalvosarjassa todetaan, että koronvaihtosopimuksella muutetaan lainan euriborkorko kiinteäksi tai päinvastoin ja että sopimus on lainasta erillinen. Lisäksi siinä todetaan, että lainan ja swapin velvoitteet hoidetaan erillään toisistaan.
Lautakunta katsoo, että pankki on selvittänyt asiakkaalle ennen koronvaihtosopimuksen tekemistä, että koronvaihtosopimus on lainasta erillinen tuote eikä siten lainan takaisinmaksulla ennen koronvaihtosopimuksen päättymistä ole merkitystä koronvaihtosopimuksen vaikutusten kannalta. Lautakunta katsoo myös, että asiakkaan olisi tullut ymmärtää, että kyseessä ei ole korkokatto.
Koronvaihtosopimuksen purkamisen osalta lautakunta toteaa, että sopimuksessa ei ole mainintaa ennenaikaisen purkamisen mahdollisuudesta. Johdannaissopimusten yleisissä ehdoissa on mainittu erityiset eräännyttämisperusteet, mutta ne eivät ole täyttyneet tässä tapauksessa. Sen sijaan koronvaihtosopimuksessa on todettu sopimuksen alkamispäivän olevan 17.9.2007 ja päättymispäivän 15.9.2017. Edelleen asiakkaalle esitetyssä kalvosarjassa todetaan, että sopimuksella on koko ajan markkina-arvo ja että siihen vaikuttaa korkotaso siten, että korkojen nousu kasvattaa markkina-arvoa ja päinvastoin.
Lautakunta katsoo, että asiakkaalla ei ole oikeutta yksipuolisesti päättää koronvaihtosopimusta ennenaikaisesti. Lautakunta katsoo, että pankki on ilmoittanut asiakkaalle useaan otteeseen sopimuksen purkamisesta veloitettavan markkinahinnan, mutta asiakas ei ole vaatinut sopimuksen purkua.
Lopputulos
Arvopaperilautakunta katsoo, että pankin suositus asiakkaalle suojautua koronnousua vastaan koronvaihtosopimuksella on ollut asianmukainen eikä asiakkaalle ole annettu virheellistä tietoa koronvaihtosopimuksesta ennen sopimuksen tekoa.
Arvopaperilautakunta ei suosita asiassa korvausta.
Arvopaperilautakunta oli yksimielinen.
ARVOPAPERILAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Heino
Jäsenet:
Kajala
Pönkä
Repo
Sario