Tapahtumatiedot

Asiassa on kyse CDO-tyyppisestä joukkolainasta. Sijoitusinstrumentti on muodoltaan vaihtuvakorkoinen joukkovelkakirjalaina, jossa sijoittaja ottaa liikkeeseenlaskijariskin lisäksi kannettavakseen tuotteen viitesalkussa olevien yhtiöiden luottoriskiä. Tuotteen liikkeeseenlaskusarjoissa on ollut kahdesta neljään tuotto- ja riskitasoa, joita sijoittaja on voinut merkitä.

Asiakas oli 19.12.2006 neuvotellut pankin sijoitusasiantuntijan kanssa yrityksensä myynnistä saamiensa noin 1,5 miljoonan euron sijoittamisesta. Asiakas sai tuolloin useita instrumentteja sisältäneen sijoitussuosituksen. Harkinta-aikaa saadakseen hän oli tehnyt kolmen kuukauden määräaikaistalletuksen. Sen erääntyessä 19.3.2007 asiakas oli tavannut henkilökohtaisen pankkineuvojansa ja palvelupäällikön, joka oli suositellut asiakkaalle yhteensä 500.000 euron sijoittamista kahteen korkorahastoon ja 240.000 euron sijoittamista noin seitsemänvuotiseen CDO-joukkolainaan. Asiakkaalle suositettiin lainan korkeampiriskistä versiota. Neuvottelun päätteeksi asiakas teki palvelupäällikön suosituksen mukaiset sijoitukset.

Asiakkaan merkitsemään CDO-joukkolainaan on vuonna 2009 kohdistunut yksi luottovastuutapahtuma, joka on alentanut lainan ns. turvapuskuria. Luottovastuutapahtumalla ei ollut vaikutusta sijoittajalle takaisin maksettavan pääoman tai lisätuoton määrään. Pankki on tapauksen valmisteluvaiheessa 2.3.2011 ilmoittanut Arvopaperilautakunnalle, että joukkolainan takaisin maksettava pääoma on edelleen täysimääräisesti jäljellä. Asiakkaan sijoituksesta on kertynyt tuottoa 40.218,08 euroa. Kyseisen lainan markkina-arvo on noin 67 % sen nimellisarvosta.
 

Reklamaatiokäsittely

Reklamaatiokirjelmässään asiakas toteaa pitäneensä 19.12.2006 saamaansa sijoitus­suositusta vaikeaselkoisena, minkä vuoksi hän oli halunnut ottaa aikalisän. 19.3.2007 pidetyssä sijoitusneuvottelussa käytiin läpi suuri joukko sijoitusvaihtoehtoja, jotka olivat silloin hänelle täysin vieraita. Asiakas oli todennut useaan otteeseen, että hänen tavoitteenaan ei ole kovan tuoton etsiminen vaan varojen reaaliarvon säilyttäminen. Sama ilmenee 19.12.2006 laaditusta sijoitussuosituksesta. Asiakas oli halunnut yksinkertaisuuden vuoksi toimia 200.000–300.000 euron erissä. Palaverin lopputuloksena päädyttiin korkorahastoihin ja uudentyyppiseen joukkolaina­tuotteeseen tehtäviin sijoituksiin. Joukkolainasta asiakas sai markkinointiesitteen, ei lainaehtoja. Ne hän sai muutamaa viikkoa myöhemmin, kun hän oli pyytänyt sijoituksia koskevaa dokumentaatiota pankkineuvojaltaan.

Asiakas muistaa, että sijoitusneuvottelussa CDO-tuotteen kerrottiin olevan varma pitkäaikainen sijoitus, jonka etuina oli viiteyritysten vakavaraisuus, neljännesvuosittain maksettava tuotto ja se, että lainalle on jatkuvasti noteerattu jälkimarkkinahinta, jolloin lainan voi muuttaa rahaksi milloin vain. Tuotteen riskeistä asiakas oli ymmärtänyt, että neljä yritystä saisi mennä konkurssiin ilman, että se vaikuttaisi takaisin maksettavaan pääomaan. Jos konkursseja olisi useampi, pääoman alene­maa ei voida vielä sanoa, koska se riippuu yrityksistä. Asiakas kertoo lisäksi ymmärtäneensä, että sadan yrityksen hajautuksella pääoman menettämisen riski on lähes olematon. Suurin riski olisi liikkeeseenlaskijariski (pankki), jonka asiakas oli valmis ottamaan.

Tuotteen noustua julkisuuteen asiakas oli yhteydessä pankkineuvojaansa ja sai kuulla, ettei hänen merkitsemäänsä lainaan ollut kohdistunut yhtään luottovastuutapahtumaa. Asiakas vaati tuolloin ja myöhemmin uudestaan, että häneen ollaan yhteydessä jos luottovastuutapahtuma kohtaa jotain tämän lainan viitesalkun yhtiöistä. Pankkineuvoja lupasi näin tehdä. Käydessään 9.3.2010 omasta aloitteestaan päivittämässä sijoitustilannetta asiakas oli yllättäen saanut kuulla, että kyseistä lainaa oli kohdannut yksi luottovastuutapahtuma, joka oli sattunut jo heinäkuussa 2009. Lupauksista huolimatta asiakasta ei ollut informoitu tästä.

Asiakas katsoo, että CDO-tuotetta myytäessä hänelle ei selvitetty sijoitukseen liittyviä riskejä eikä lainaehtoja. Hänen riskinottohalukkuutensa oli matala, ja hän piti sijoituksensa arvon säilymistä ehdottoman tärkeänä. Näin ollen hän ei olisi missään nimessä tehnyt joukkolainasijoitusta, jos hän olisi ymmärtänyt tuotteeseen liittyvät riskit. Lisäksi pankki ei lupauksista huolimatta ollut informoinut asiakasta luottovastuutapahtumasta. Asiakas vaatii, että pankki lunastaa hänen joukkolainasijoituksensa ja palauttaa asiakkaan siitä maksamat 240.000 euroa.

Reklamaatioon antamassaan vastauksessa pankki toteaa mm., että sijoitusasiantuntija oli 19.12.2006 arvioinut asiakkaan riskinottohalukkuuden matalaksi. Määräaikaistalletuksen erääntyessä 19.3.2007 asiakas on keskustellut palvelupäällikön kanssa varojen pitkäaikaisemmasta sijoittamisesta. Hänelle on tällöin suositeltu matalariskisten korkorahastojen ohella tuolloin liikkeeseen laskettavia uudentyyppisiä joukkolainoja.

Palvelupäällikkö esitteli joukkolainoja käyttäen tuotteen markkinointiesitettä, jossa on mm. selkeästi todettu, että joukkolainojen pääomaa ei ole turvattu ja että sijoitetun pääoman voi menettää kokonaan. Lisäksi markkinointiesitteessä on ollut tieto siitä, että lainakohtaiset ehdot ovat saatavissa merkintäpaikoista. Nämä ehdot asiakas on mainitsemallaan tavalla saanut merkintöjen jälkeen.

Pankki katsoo, että asiakkaalle oli sijoituspäätöksen yhteydessä asianmukaisesti kerrottu mm. sijoitukseen liittyvistä riskeistä. Kaikki sijoittaminen edellyttää tuotto-odotuksen vastapainona sijoittajariskin ottamista. Asiakas on päättänyt sijoittaa tuotteeseen saatuaan siitä perusteelliset tiedot. Asiakkaalle ei saamiensa tietojen perusteella ole voinut jäädä epäselväksi, että hän on joukkolainaan sijoittamalla ottanut kantaakseen sen viiteyritysten luottovastuutapahtumiin sidoksissa olevaa riskiä.

Keväällä 2007 ns. Investment Grade –luotto­luokiteltujen yritysten todennäköisyyttä ajautua laajamittaisesti vakaviin maksuvaikeuksiin pidettiin tuohonastisten historia- ja tilastotietojen valossa erittäin epätodennäköisenä. Siksi kyseisten joukkolainojen pääoman menettämisen riskin toteutumista pidettiin sijoitushetkellä epätodennäköisenä. Palvelupäällikkö on tuolloin ehdottanut joukkolainatuotteeseen sijoittamista, koska hän oli arvioinut tuotteen sopivan asiakkaan tavoitteisiin ja riskiprofiiliin. Pankki katsoo, että suositus sijoittaa osa varoista tähän tuotteeseen ei ollut ristiriidassa asiakkaan riskinottohalukkuuden kanssa. Samalla oli suositettu matalan riskin korkorahastoihin sijoittamista.

Ennakoimattoman finanssikriisin myötä tämän joukkolainatuotteen viitesalkkua kohtasi yksi luottovastuutapahtuma. Pankin mukaan luottovastuutapahtuma tuli sen tietoon vasta 14.10.2009, ja sen takaisinsaantiarvo on vahvistettu helmikuussa 2010. Joukkolainan takaisin maksettavaa pääomaa suojaava turvapuskuri kestää arviolta vielä kolme luottovastuutapahtumaa. Näilläkään ei siis vielä olisi pääomavaikutusta. Pääoman menettämiseen kokonaan vaadittaisiin kolmen uuden luottovastuutapahtuman lisäksi vielä arviolta kaksi luottovastuutapahtumaa. Pankki kiinnittää huomiota sijoituksesta kertyneisiin tuottoihin ja toteaa tuotonmaksun jatkuvan lainaehtojen mukaisesti.

Pankki ei pidä vaatimusta joukkolainan takaisinlunastamisesta 240.000 euron arvolla perusteltuna. Asiakkaalla on luonnollisesti mahdollisuus luopua sijoituksestaan jälkimarkkinahintaan.
 

Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Asiakas vaatii joukkolainaan sijoittamansa 240.000 euron palauttamista. Asiakas viittaa reklamaatiokirjelmäänsä ja korostaa, että hänelle oli jäänyt täysin väärä kuva tuotteen riskeistä. Myyjä ei ollut varmistanut, että asiakas olisi ymmärtänyt mihin hän oli sijoittamassa. CDO-­tuote ei ollut mukana 19.12.2006 laaditussa sijoitussuosituksessa, joten asiakas ei edes teoriassa ollut voinut tutustua tuotteeseen etukäteen. Sijoituspäätöstä tehdessään asiakkaalla ei ollut käytössään kaikkea laissa säädettyä informaatiota kuten lainaehtoja.

19.3.2007 pidetty sijoituspalaveri kesti vajaat kaksi tuntia. Läsnä olivat palvelupäällikkö ja asiakkaan henkilökohtainen pankkineuvoja. Aluksi keskusteltiin mm. asiakkaan työhistoriasta, sen jälkeen asiakkaalle esiteltiin iso joukko erilaisia sijoitustuotteita. Tämän tuloksena asiakkaalle myytiin kuin ainoana oikeana ratkaisuna kahden korkorahaston ja joukkolainatuotteen yhdistelmä.

Pankki on kiinnittänyt huomiota asiakkaan yrittäjätaustaan. Asiakas toteaa olleensa perustajajäsenenä sittemmin vetämässään kemian alan mikroyrityksessä, jonka toimintaan ei koskaan ole liittynyt sijoitustoimintaa. Asiakkaalla ei siten ole pankin väittämää korkeatasoista taloudellisiin asioihin liittyvää osaamista tai keskimääräistä parempaa tietämystä rahoitusmarkkinoiden toiminnasta.
 

Palveluntarjoajan vastaus asiakkaan valitukseen

Pankki kiistää asiakkaan vaatimuksen. Asiakkaan joukkolainasijoituksen takai­sin­maksettava pääoma on täysimääräisesti tallella, eikä asiakkaalle siten ole aiheutunut mitään vahinkoa. Hän on saanut sijoituksestaan lainaehtojen mukaisesti tuottoja. Pankin toimihenkilöiden käsitys tapahtumien kulusta ja asiakkaan muistikuvat vastaavat suurelta osin toisiaan. Pankki kuitenkin katsoo, ettei se ole laiminlyönyt velvollisuuksiaan asiakasta kohtaan eikä siten ole velvollinen lunastamaan asiakkaan sijoitusta 240.000 euron nimellisarvolla.

Pankki pitää riidattomana, että asiakas on 19.3.2007 saanut markkinointiesitteen ja on ennen sijoituspäätöstään ymmärtänyt, että viitesalkun yhtiöiden konkurssit vaikuttavat joukkolainan takaisin maksettavaan pääomaan. Lisäksi hän on myöhemmin saanut lainaehdot. Riidan­alaisena pankki pitää sitä, onko asiakas saanut oikean kuvan sijoitustuotteesta ja sen riskeistä, ja onko hänellä ollut käytettävissään kaikki tarvittava informaatio sijoituspäätöksen tekemiseksi. Lisäksi riidanalaista on se, onko kyseinen joukkolaina vastannut asiakkaan pankin tietoon saattamaa riskinottohalukkuutta.

Pankki viittaa asiakkaan työuraan perustamansa yrityksen johtajana. Sijoitettava varallisuus oli peräisin yrityksen myynnistä. Pitkään yritysjohtajana toimineena asiakas on mitä ilmeisimmin tottunut analysoimaan erilaista taloudellista informaatiota, ja hänellä on myös keskimääräistä parempi tietämys rahoitusmarkkinoiden toiminnasta ja mm. tuotto-odotuksen ja riskin suhteesta. Asiakkaan taloudellisiin asioihin liittyvä osaaminen on kaikkiaan korkeatasoista. Pankin toimihenkilöille hänestä on muodostunut kuva taloudellisissa asioissa itsenäisiä päätöksiä tekevästä yritystoiminnan ammattilaisesta. Pankilla ei siten ole ollut mitään syytä epäillä, etteikö asiakas olisi ymmärtänyt millaiseen tuotteeseen hän oli sijoittamassa.

Pankki oli täyttänyt selonottovelvollisuutensa jo 19.12.2006 pidetyn sijoitusneuvottelun yhteydessä, joten palvelupäällikkö saattoi 19.3.2007 esitellä asiakkaalle sopiviksi arvioimiaan matalan riskin sijoitustuotteita. CDO-tuotetta hän esitteli markkinointiesitteen avulla. Hän kertoi tuotteen olevan pitkäaikainen vaihtuvakorkoinen joukkolainasijoitus, jonka tuotto maksetaan kolmen kuukauden välein. Hän kertoi, ettei joukkolainoilla ole pääomaturvaa ja että niiden riski liittyy vakavaraisten eurooppalaisten yritysten konkursseihin ja muihin luottovastuutapahtumiin. Hän on selvittänyt asiakkaalle, että lainan pääoma kestää noin 4-7 yrityksen konkurssin ilman vaikutusta takaisinmaksettavaan pääomaan. Konkurssien vaikutuksen hän on sanonut riippuvan ns. palautusasteesta eli siitä, kuinka paljon yhtiön lainalla on konkurssin jälkeen arvoa. Myös asiakkaan saamasta markkinointiesitteestä ilmenee mm. se, miten luottovastuutapahtumat vaikuttaisivat takaisinmaksettavaan pääomaan.

Joukkolainojen pääoman menettämisen riskiä pidettiin liikkeeseenlaskuhetkellä matalana, minkä palvelupäällikkö on asiakkaalle kertonut. Saamiensa tietojen perusteella asiakkaalle on kuitenkin täytynyt olla selvää, että lainaan sijoittaessaan hän ottaa riskin pääoman menettämisestä. Riskin toteutumisen mekanismi on selostettu asiakkaalle markkinointiesitteessä ja suullisesti.

Asiakas on saanut joukkolainan lainaehdot muutama viikko merkintöjen jälkeen, eikä hän tuolloin ole ilmoittanut, että hän olisi pitänyt joukkolainasijoitusta mitenkään sovitusta poikkeavana. Hän on ollut pankkiin yhteydessä vasta syksyllä 2009 ja reklamoinut kolme vuotta sijoituksen tekemisen jälkeen.

Pankki katsoo asiakkaan saaneen kaikki sijoituspäätöksen kannalta olennaiset tiedot. Asiakas ei ole näyttänyt pankin laiminlyöneen mitään velvollisuuksiaan häntä kohtaan.

Joukkolainan riskitason osalta pankki toteaa, että sijoitusriskiä ja sen suuruutta voidaan arvioida vain sijoitushetken tietojen valossa. Tuolloisten historiatietojen valossa kyseistä joukkolainaa voitiin perustellusti pitää matalan riskin sijoitustuotteena ja siten asiakkaan riskinottohalukkuutta vastaavana. Riskin vähäisyys ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei riski koskaan voisi toteutua. Tämän on täytynyt olla myös taloudellisissa asioissa valveutuneen asiakkaan tiedossa. Lisäksi kyseinen joukkolainatuote oli vain osa asiakkaalle suositettua hajautettua kokonaisuutta: hänelle suositettiin lisäksi erittäin matalariskisenä pidettyä lyhyen koron rahastoa sekä hieman korkeamman tuotto-odotuksen korkorahastoa. Pankin mielestä suositus oli tässäkin suhteessa ammatillisesti perusteltu.

Yhteenvetona pankki katsoo, että asiakkaalle oli annettu joukkolainasta kaikki sijoituspäätöksen kannalta olennaiset tiedot. Tuotteen ominaisuuksien on siksi pitänyt sijoitushetkellä olla asiakkaan tiedossa, eikä hänelle ole perustellusti voinut jäädä väärää kuvaa myöskään tuotteeseen liittyvistä riskeistä. Asiakkaalla on luonnollisesti ollut mahdollisuus tutustua lainasta saamiinsa tietoihin rauhassa ja harkiten. Joukkolainasijoitus on yhdessä muiden ehdotettujen tuotteiden kanssa vastannut asiakkaan riskinottohalukkuutta ja sijoitustavoitteita, joista pankki oli ottanut asianmukaisesti selon ennen sijoitustuotteiden tarjoamista.

Asiakas ei ole esittänyt vaatimuksensa perusteiksi mitään sellaista, joka osoittaisi pankin laiminlyöneen selonotto- tai tiedonantovelvollisuutensa tai muuten toimineen vailla vaadittavaa huolellisuutta tai hyvän pankkitavan vastaisesti. Pankki korostaa lisäksi, ettei asiakkaalle ole aiheutunut mitään vahinkoa, vaan joukkolainan takaisinmaksettava pääoma on täysimääräisesti tallella. Pankki ei hyväksy vaatimusta joukkolainaan sijoitettujen varojen palauttamisesta ennenaikaisesti.
 

Selvitykset

Osapuolten kirjelmien ja reklamaatiota koskevan kirjeenvaihdon lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

- 19.12.2006 päivätty sijoitussuositus, josta ilmenee mm., että asiakkaan sijoitusvarallisuus oli sillä hetkellä 99-prosenttisesti tileillä ja sijoitushorisontti oli 10 vuotta. Asiakkaan riskinottohalukkuutta oli selvitetty kysymyssarjalla, jolloin asiakas oli kertonut, että hänen tietämyksensä rahoitusmarkkinoista on keskitasoa, ja hänellä oli sijoituskokemusta tileistä ja yksittäisistä osakkeista. Hänen tuottotavoitteensa oli 4-6 %. Hän on pitänyt ehdottoman tärkeänä, että sijoituksen arvo säilyy, minkä vuoksi hän haluaa välttää negatiivisia arvonmuutoksia lyhyellä aikavälillä. Asiakkaan mukaan hänelle sopii parhaiten sijoitus, jonka arvo säilyy pitkällä aikavälillä, vaikka hän saisikin pienemmän tuoton. Sijoitussuosituksen mukaan sekä pankki että asiakas ovat arvioineet asiakkaan riskinottohalukkuuden olevan matala.

Asiakkaalle suositettiin varojen hajauttamista yhdeksän eri sijoitusrahaston osuuksiin ja lisäksi indeksilainaan. Sijoitussuosituksen lisätietokenttään oli merkitty, että asiakas haluaa nyt lähinnä parkkipaikkaa rahoilleen ja on kiinnostunut pääoman säilyttävistä sijoitusvaihtoehdoista.

- sijoitusasiantuntijan 19.3.2007 pidetystä sijoitusneuvottelusta laatimat muistiot, joissa on todettu 20.3.2007 toteutettavat sijoitukset kahteen korkorahastoon (yhteensä 500.000 euroa) ja CDO-tuotteeseen (240.000 euroa). Asiakkaan muistioon tekemien merkintöjen mukaan hän on lunastanut korkorahastosijoitukset loppuvuonna 2007 ja keväällä 2008 sekä siirtänyt nämä varat määräaikaistalletuksiin.

- joukkolainan markkinointiesite (kevät 2007), jossa kerrotaan sijoitustuotteesta yleisesti, sen tuotosta ja rakenteesta, riskeistä ja luottotappioista historiallisesti sekä millaiseen sijoitustarpeeseen tuote sopii. Lopuksi markkinointiesitteessä on lueteltu lainaehdot lyhyesti. Esitteen alussa tuotteen pääominaisuudet on koottu erilliseen listaan jaoteltuna seuraavasti:

- liikkeeseenlaskija emittoi kaksi uutta 7-vuotista joukkolainaa
- mahdollisuus perinteistä joukkolainaa selkeästi korkeampaan tuottoon
- mahdollinen vuotuinen tuotto 3 kk euribor + 0,70…1,70 % p.a. lainaehtojen mukaisesti laskettuna
- tuotto maksetaan neljännesvuosittain
- velkakirjojen pääomaa ei ole turvattu ja sen voi menettää osittain tai kokonaan

Yleistä
Lainat ovat noin 7-vuotisia vaihtuvakorkoisia joukkolainoja. Niiden tuotto muodostuu neljännesvuosittain mahdollisesti maksettavasta indeksihyvityksestä, jonka perusteena on 3 kk euribor ja lainan riskitason mukainen lisätuotto. Sijoitus lainoihin vastaa sijoitusta kansainvälisille yrityslainamarkkinoille ja tarjoaa mahdollisuuden perinteistä yrityslainaa huomattavasti parempaan tuottoon. Täydelliset lainaehdot ovat saatavissa merkintäpaikoista.

Sijoituksen tuotto
Tuotto maksetaan sijoittajalle indeksihyvityksenä neljä kertaa vuodessa ja sen määrä riippuu 3 kk euribor-korosta, lainakohtaisesta lisätuottoprosentista sekä pääomasta, jolle indeksihyvitys lasketaan sekä siitä tapahtuuko viite salkussa luottovastuutapahtumia.

Lisätuotto, jonka sijoittaja saa 3 kk euriborin-koron lisäksi on 0,70–1,70 % lainan riskitason mukaan. Maksettavan indeksihyvityksen määräytyminen 3 kk euriborin mukaan tarkoittaa, että lainojen tuotto nousee lyhyiden markkinakorkojen mahdollisesti noustessa. Pankki ennustaa 3 kk euribor-koron olevan 4,35 % vuoden kuluttua.

Viitesalkku
Lainojen lisätuotto perustuu viitesalkun yhtiöiden luottoriskimarginaaliin. Viitesalkku koostuu 100 eurooppalaisesta suuryrityksestä. Lähes jokaisella viiteyhtiöllä on puolueettoman luottoluokituslaitoksen antama ns. Investment Grade -luottoluokitus, mikä tarkoittaa sitä, että luottoluokituslaitos on arvioinut niiden olevan vakavaraisia. Jotkin viitesalkun pohjoismaiset yhtiöt eivät ole hakeneet virallista luottoluokitusta. Lainoilla on sama viitesalkku, ainoastaan luottoriskin suuruus vaihtelee lainoittain.

Lainojen rakenne
Lainojen lopulliseen tuottoon vaikuttaa maksetun indeksihyvityksen lisäksi liikkeeseenlaskijan eräpäivänä sijoittajalle takaisin maksama pääoman määrä.

Takaisin maksettavan pääoman määrä riippuu siitä, tapahtuuko viitesalkussa luottovastuuaikana luottovastuutapahtumia, joiden aiheuttama taloudellinen tappio ylittäisi tarkasteltavan lainan suojaustason. Jos näin käy, sijoittaja menettää sijoittamansa pääoman osittain. Luottovastuutapahtumien aiheuttamien tappioiden summan ylittäessä lainan yläsuojaustason, lainan koko pääoma on menetetty. Velkakirjojen pääomaa ei ole turvattu ja sen voi menettää osittain tai kokonaan.

Mahdollisuus perinteistä yrityslainaa korkeampaan tuottoon
Yrityslainojen riskilisät ovat viime aikoina laskeneet huomattavasti. Sijoittamalla suoraan viitesalkkua vastaaviin yrityslainoihin on erittäin vaikea päästä vaihtuvakorkoisten joukkolainojen tarjoamiin lisätuottoihin. Lainojen korkeat lisätuotot johtuvat niiden rakenteesta, joka myös on syy niiden jälkimarkkinahintojen voimakkaaseen vaihteluun. Hintojen suuren vaihtelun vuoksi lainat tulee mieltää osta ja pidä
-tyyppisiksi sijoituksiksi.

Montako luottovastuutapahtumaa tappioitta?
Luottovastuutapahtuma johtaa lähes aina luottotappioon, jonka kokoa on kuitenkin vaikea arvioida. Historiallisesti (1982–2005) ns. senior-joukkolainoihin sijoittaneet ovat konkurssin sattuessa saaneet takaisin keskimäärin n. 45 % sijoittamastaan pääomasta. Tämä ns. palautusaste on ratkaiseva arvioitaessa montako luottovastuutapahtumaa lainat kestävät kärsimättä pääomatappioita. Historiallinen kehitys ei kuitenkaan ole tae tulevasta kehityksestä. 

Esitteessä on taulukossa esimerkkejä palautusasteen vaikutuksesta. Jos palautusaste on 50 %, luottovastuuaikana viitesalkun yrityksistä noin kuutta saa kohdata luottovastuutapahtuma ennen kuin korkeamman riskitason lainan takaisin maksettava pääoma alenee. Vastaavasti matalariskisemmässä lainassa luottovastuutapahtumia saa olla kahdeksan ennen kuin takaisinmaksettava pääoma alenee.

Millaiseen sijoitustarpeeseen?
Lainat sopivat sijoittajalle, joka haluaa itselleen hyvin hajautetun korkosalkun kustannustehokkaasti ja arvostaa säännöllistä tuottoa. Lainat sopivat hyvin esimerkiksi valtion obligaatiosijoitusten ja yrityslainojen rinnalle sijoitukseksi, joka pyrkii tarjoamaan perinteisiä korkosijoituksia paremman tuoton kohtuullisella luottoriskin lisäämisellä.

Lopuksi markkinointiesitteessä on esitetty lainaehdot lyhyesti. Lainan pääoman takaisinmaksua esittelevässä kohdassa on todettu lihavoidulla tekstillä, ettei velkakirjojen pääomaa ole turvattu ja sen voi menettää osittain tai kokonaan.

- lainan lopulliset ehdot, jossa tuotteen ominaisuudet käydään yksityiskohtaisesti läpi.
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Asiakas on loppuvuonna 2006 ollut yhteydessä pankkiinsa saadakseen neuvoja yrityskaupoista saamiensa varojen sijoittamiseksi. Hän on ollut sijoitusneuvottelussa 19.12.2006 ja uudelleen 19.3.2007. Hän on jälkimmäisen neuvottelun tuloksena sijoittanut 240.000 euroa uudentyyppiseen joukkolainatuotteeseen ja yhteensä 500.000 euroa kahteen korkorahastoon. CDO-joukkolainan viitesalkkuun on vuonna 2009 kohdistunut yksi luottovastuutapahtuma, joka ei kuitenkaan ole alentanut joukkolainan takaisinmaksettavaa pääomaa. Pääoma maksetaan ehtojen mukaan takaisin kesällä 2014, kun laina erääntyy.

Asiakas on valituksessaan vaatinut joukkolainatuotteeseen sijoittamansa pääoman palauttamista. Hän on katsonut mm., että hänellä ei ollut käytettävissään riittävää aineistoa, hän ei ollut ymmärtänyt tuotteeseen liittyviä riskejä, eikä hän pidä tuotetta riskinottohalukkuuttaan vastaavana. Tapauksessa tulee arvioitavaksi pankin tiedonantovelvollisuuden täyttäminen joukkolainoja markkinoitaessa ja merkittäessä sekä asiakkaalle annettujen sijoitusneuvojen asianmukaisuus.

Tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495). Sitä täydensi Rahoitustarkastuksen (nyk. Finanssivalvonnan) ohje nro 201.7 sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista.

Riidanalaisen joukkolainan merkintäajankohtana keväällä 2007 voimassa olleen arvopaperimarkkinalain 2 luvun 1 §:n mukaan arvopapereita ei saa markkinoida eikä hankkia elinkeinotoiminnassa antamalla totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä.

Lain 2 luvun 2 ja 3 §:n perusteella pankilla on ollut velvollisuus julkistaa joukkolainaa koskeva esite ja pitää se sijoittajien saatavilla. 2 luvun 4c §:n mukaan tuotteen markkinointiaineistossa on tullut viitata esitteeseen ja mainita paikka, jossa esite on saatavilla.

Lain tuolloisen 4 luvun 1 §:n mukaan arvopaperien kaupassa ja sijoituspalvelun tarjoamisessa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista menettelyä.

Rahoitustarkastuksen ohjeen 201.7 mukaan hyvä tapa edellyttää mm. sitä, että sijoituspalveluyhteisö toimii rehellisesti, puolueettomasti, ammattitaitoisesti ja huolellisesti tavoitteenaan asiakkaiden etu ja arvopaperimarkkinoita kohtaan tunnetun luottamuksen edistäminen. Lisäksi hyvä tapa edellyttää, että sijoituspalveluyhteisö antaa asiakkailleen riittävästi ja olennaista tietoa asiakkaan päätöksen tueksi, kuten tiedot sijoituspalvelun sisällöstä ja kuluista sekä arvopaperiin ja sen liikkeeseenlaskijaan liittyvistä riskeistä.

Arvopaperimarkkinalain 4 luvun 3a §:n mukaan arvopaperinvälittäjän on nyt käsillä olevan kaltaisessa sijoitusneuvontatilanteessa pyydettävä asiakkaaltaan ennen sijoituspalvelun tarjoamista riittävät tiedot tämän taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta ja sijoituspalvelua koskevista tavoitteista, jollei se asiakkaan sijoituskokemukseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta. Arvopaperinvälittäjän on tällöin pyydettävä riittävät tiedot myös sen selvittämiseksi, voidaanko asiakasta pitää 1 luvun 4 §:ssä tarkoitettuna ammattimaisena sijoittajana.

Rahoitustarkastuksen ohjeen 201.7 mukaan sijoituspalveluyhteisön, joka tarjosi sijoituspalveluna
arvopaperinvälitystä ja joka antoi asiakkaalle sijoitusneuvontaa ennen toimeksiannon vastaanottamista, oli tunnettava asiakkaansa voidakseen palvella asiakasta tämän edun mukaisesti (know
your customer -periaate). Sijoituspalveluyhteisön oli asiakkaaltaan saamiensa tietojen perusteella pyrittävä varmistumaan siitä, että asiakkaan taloudellinen vastuunkantokyky ja sijoituskokemus olivat riittäviä asiakkaan kaavailemiin tai tälle suositeltaviin sijoitustoimiin. Tällöin oli kiinnitettävä huomiota esimerkiksi siihen, kuinka hyvin asiakas tuntee arvopapereiden ja johdannaissopimusten ominaisuudet ja niihin liittyvät riskit, sekä siihen, tapahtuiko sijoittaminen omalla vai vieraalla pääomalla.

Lain 4 luvun 4 §:ssä todettiin, että arvopaperinvälittäjän on annettava asiakkaalle sijoituspalvelusta ja sen kohteena olevista arvopapereista ne tiedot, joilla saattaa olla olennaista vaikutusta asiakkaan päätöksentekoon, jollei se sijoituspalvelun luonteeseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta.

Rahoitustarkastuksen ohjeessa 201.7 on tiedonantovelvollisuuden osalta todettu mm., että välittäjällä on asiakastaan kohtaan tiedonantovelvollisuus arvopaperien arvoon vaikuttavista seikoista. Tiedot on annettava ennen kaupan tekemistä. Välittäjällä on velvollisuus varoittaa asiakasta, mikäli toimeksiannon kohteena olevaan arvopaperiin tai sen liikkeeseenlaskijaan liittyy erityisiä riskejä. Samoin on asiakkaalle annettava tieto julkistetuista tai muutoin yleiseen tietoon tulleista seikoista, jotka ovat omiaan olennaisesti vaikuttamaan arvopaperin arvoon.

Perustelut

Pankin selonottovelvollisuus

Sijoitussuosituksen mukaan asiakkaalle on 19.12.2006 pidetyssä sijoitusneuvottelussa esitetty sijoittamiseen liittyviä kysymyksiä, joilla on selvitetty mm. asiakkaan sijoitusvarallisuutta, sijoittamisen tavoitteita ja riskinottohalukkuutta sekä sijoituskokemusta. Lisäksi 19.3.2007 pidetyssä neuvottelussa oli asiakkaan lausuntopyynnön mukaan keskusteltu mm. hänen työhistoriastaan ennen sijoitustuotteiden esittelyä. Tämän selvityksen perusteella Arvopaperilautakunta katsoo pankin täyttäneen selonottovelvollisuutensa.

Pankin tiedonantovelvollisuus, tuotteen riskit

Lain mukaan pankin velvollisuutena on antaa sijoittajille tarjoa­mistaan tuotteista riittävät ja oikeansisältöiset tiedot ennen sijoituspäätöksen tekemistä. Annettujen tietojen oikeellisuutta, laajuutta ja esitystapaa on arvioitava sijoituspäätöstä tekevän asiakkaan näkökulmasta. Huomioon on otettava rahoitusvälineen luonne ja asiakkaan tuntemus rahoitusmarkkinoista.

Arvopaperilautakunta on käsitellyt samankaltaista sijoitustuotetta koskevaa riitaa mm. tapauksessa APL 11/10. Tuohon ratkaisusuositukseensa viitaten lautakunta toteaa, että palveluntar­joajan tiedonantovelvollisuus merkintähetkellä ja tuotteen osalta sittemmin toteutuva tosiasiallinen kehitys ovat kaksi eri asiaa. Sijoittajalle ennen sijoituspäätöstä annettavista tiedoista on käytävä riittävästi ilmi, miten kyseinen sijoitustuote käyttäytyy erilaisissa markkinaolosuhteissa.

Käsillä olevassa tapauksessa CDO-tuotetta on markkinoitu asiakkaalle uudentyyppisenä, vaihtuvakorkoisena joukkolainana ja pitkäaikaisena korkosijoituksena, jollainen se on tuotoltaan ollutkin. Lainaan liittyvä riski on kuitenkin luonteeltaan poikennut perinteisestä joukkovelkakirjalainasta siten, että liikkeeseenlaskijan takaisinmaksukyvyn lisäksi ja ensi sijassa asiakkaan riski on liittynyt CDO-tuotteen viitesalkun yhtiöiden maksukykyyn. Viiteyhtiöiden konkursseista tai muista luottovastuutapahtumista voi seurata tuotteeseen sijoitetun pääoman alentuminen tai menettäminen kokonaan. Lisäksi tuotteen rakenteesta johtuu, että sijoitetun pääoman aleneminen saattaa tapahtua melko voimakkaasti ja nopeasti. Lautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut näiden olevan sellaisia erityisiä seikkoja, joihin tämän tuotteen markkinoinnissa on tullut kiinnittää erityistä huomiota, vaikka historiallisesti ja tuotteen myyntihetkellä riskitekijöiden toteutumista onkin pidetty epätodennäköisenä.

Huomioon otettava aineisto, lainaehdot

Pankin tiedonantovelvollisuuden täyttämistä ja markkinoinnin asianmukaisuutta on arvioitava kokonaisuutena, jossa huomioon otetaan niin kirjallisesti kuin suullisestikin annetut tiedot. Sijoittajan vastuulla on tutustua saamaansa aineistoon.

Asiakas on vedonnut siihen, ettei hän ollut saanut täydellisiä lainaehtoja ennen merkintää. Lautakunta toteaa, ettei laki ole velvoittanut pankkia antamaan lainaehtoja sijoittajalle ennen merkintää, vaan lainaehdot sisältävän esitteen on tullut olla sijoittajien saatavilla, ja markkinointiaineistossa on tullut viitata esitteeseen. Joukkolainan markkinointiesitteessä on asianmukainen viittaus täydelliset lainaehdot sisältävään esitteeseen. Lautakunta katsoo, että lainaehtojen saatavilla pitämisen tai toimittamisen osalta pankin menettelyssä ei ole laiminlyöntiä.

Selvityksen mukaan joukkolainatuotetta esiteltiin asiakkaalle ensimmäisen kerran 19.3.2007 pidetyssä sijoitusneuvottelussa. Tuotetta esiteltiin suullisesti ja markkinointiesitettä apuna käyttäen. Keskeistä on se, mitä ja miten asiakkaalle on tuolloin kerrottu tuotteeseen liittyvästä mahdollisuudesta menettää siihen sijoitettu pääoma osin tai kokonaan luottovastuutapahtumien johdosta.

Painettu markkinointiesite (kevät 2007)

Lautakunta katsoo, että sijoittajan riskin liittyminen viitesalkun yhtiöiden maksukykyyn on tuotu markkinointiesitteessä selvästi ilmi. Esitteessä pääoman menettämisen riski on todettu kolmeen kertaan: heti esitteen alussa olevassa listauksessa, esitteen lopussa olevan ehtolyhennelmän yhteydessä ja myös esitteen tekstissä kerrottaessa lainojen rakenteesta. Siinä tuotteeseen sijoitetun pääoman menettämisen riski on esitetty asiayhteydessään ja myös selostettu miten ja missä tilanteessa tuo riski toteutuu. Samalla on käyty läpi mm. se, miten palautusaste vaikuttaa siihen, kuinka monta luottovastuutapahtumaa lainat kestävät ilman pääomatappioita.

Arvopaperilautakunta katsoo, että markkinointiesitteessä tuotteen riskit ja muut ominaisuudet on kuvattu oikein ja tasapuolisesti siten, että markkinointiesite antaa riittävän ja oikean kuvauksen kyseisestä tuotteesta ja myös lainoihin liittyvästä mahdollisuudesta menettää niihin sijoitettu pääoma osin tai kokonaan.

Suullisesti annetut tiedot

Asiakkaan reklamaation ja pankin kirjelmien perusteella 19.3.2007 pidetyssä sijoitusneuvottelussa oli keskusteltu sijoittajan riskin liittymisestä tuotteen viitesalkun yritysten maksukykyyn. Asiakas on kertonut ymmärtäneensä, että neljä yritystä saa mennä konkurssiin ilman, että se vaikuttaa takaisin maksettavaan pääomaan. Jos konkursseja tulisi enemmän, pääoman alentumisen määrä riippuisi ko. yrityksestä. Riskimekanismin osalta asiakkaan kertomus on sopusoinnussa tuotteen markkinointiesitteen ja pankin selostuksen kanssa.

Asiakas on reklamaatiossaan lisäksi kertonut jääneensä siihen käsitykseen, että sadan yrityksen hajautuksella pääoman menettämisen riski olisi lähes olematon ja että tuotteen suurin riski liittyisi joukkolainan liikkeeseenlaskijan eli pankin maksukykyyn. Pankki on puolestaan todennut, että asiakkaalle on sijoitusneuvottelussa kerrottu, että pääoman menettämisen riskiä pidettiin liikkeeseenlaskuhetkellä matalana ja tuotetta sen vuoksi matalariskisenä. Tämä perustui siihen, että Investment Grade –luottoluokiteltujen yritysten laajamittaista ajautumista vakaviin maksuvaikeuksiin pidettiin tuohonastisten historiatietojen valossa hyvin epätodennäköisenä.

Osapuolten kuvauksissa on tämän kohdan osalta eroavaisuutta. Asiakkaan kuvaama käsitys siitä, että tuotteen riskeistä merkittävin olisi liikkeeseenlaskijariski eikä tuotteeseen sijoitettua pääomaa viitesalkun hajautuksen vuoksi todellisuudessa voisi menettää, ei saa tukea markkinointiesitteen sisällöstä, pankin selostuksesta eikä muustakaan tapauksessa esitetystä selvityksestä.

Käytettävissään olevan aineiston perusteella lautakunta katsoo jäävän selvittämättä, että asiakkaan tuotteen riskeistä saama väärä käsitys johtuisi pankin virheestä.

Onko tiedonantovelvollisuus täytetty?

Asiakkaalla on ennen merkintää ollut käytettävissään CDO-tuotteesta markkinointiesite ja suullisesti annetut tiedot. Esitetystä selvityksestä ei ilmene, että asiakkaalle olisi suullisesti annettu virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja, joilla olisi luotu kuvaa käytännössä lähes riskittömästä tuotteesta.

Kokonaisuutena tarkastellen Arvopaperilautakunta katsoo, että asiakkaalle oli ennen lainan merkintää annettu riittävät tiedot arvioida tuotteeseen liittyviä riskejä. Reklamaatiossa todetun perusteella asiakas oli saanut oikean käsityksen siitä, että tuotteen riski liittyy viiteyhtiöiden maksukykyyn. Lautakunta katsoo, että asiakkaan oli yritystoimintataustansa huomioon ottaen muutoinkin käytännössä mahdollista ymmärtää saamansa tiedot ja esittää tarvittaessa lisäkysymyksiä.

Lautakunta katsoo näin ollen, että pankki on antanut siltä edellytettävät tiedot. Lautakunta toteaa kuitenkin, että sijoituspäätös oli tehty heti sijoitusneuvottelun päätteeksi. Asiakkaalla oli siten ollut vain lyhyt aika perehtyä saamaansa aineistoon, mikä on heikentänyt hänen mahdollisuuksiaan arvioida saamiaan tietoja. Lisäksi pankki on riidatta esitellyt tuotetta matalariskisenä. Näillä seikoilla on merkitystä arvioitaessa sitä, miten asiakkaan on tullut tuotteen riskistä saamansa tiedot ymmärtää ja kuinka tietoista asiakkaan riskinotto siten on ollut.

Tuotteen suosittamisen asianmukaisuus

Sijoitussuosituksen mukaan sijoituksen arvon säilyminen on ollut asiakkaalle keskeisen tärkeää, vaikka hän saisikin pienemmän tuoton. Suosituksen lisätietomerkintöjen mukaan asiakas oli tuolloin ollut kiinnostunut pääoman säilyttävistä sijoitusvaihtoehdoista. Asiakkaan riskin­ottohalukkuus oli arvioitu matalaksi.

Lautakunta katsoo, että sijoitussuosituksen merkintöjen perusteella asiakkaalla on ollut vahva pyrkimys pääomansa säilyttämiseen. Nyt kyseessä olevan CDO-tyyppisen joukkolainatuotteen ominaisuuksiin kuuluu edellä todetun mukaisesti mahdollisuus pääoman täydelliseen menettämiseen suhteellisen harvalukuisten luottovastuutapahtumien seurauksena, vaikka tällaista kehitystä voitiinkin liikkeeseenlaskun ajankohtana pitää epätodennäköisenä. Asiakkaalle oli suositeltu lainan riski­pitoi­sempaa versiota. Lisäksi asiakkaalle suositeltu sijoitus oli määrältään suhteellisen suuri ja vastasi miltei kolmannesta hänelle 19.3.2007 suositeltujen sijoitusten kokonaismäärästä. Vaikka joukkolainaa olikin suositeltu yhdessä korkorahastoihin tehtävien sijoitusten kanssa, Arvopaperilautakunta katsoo, ettei neuvo sijoittaa 240.000 euroa CDO-tuotteen riskipitoisempaan versioon ole vastannut sijoitussuosituksesta ilmenevää asiakkaan vahvaa pääoman säilyttämispyrkimystä ja matalaa riskinottohalukkuutta.

Lautakunta katsoo näin ollen, että pankki on tuottamuksellisesti antanut asiakkaalle virheellisen sijoitusneuvon ja siten menetellyt hyvän tavan vastaisesti.

Virheen syy-yhteys sijoituspäätökseen

Esitetyn selvityksen perusteella asiakkaalla ei ollut laaja-alaista sijoituskokemusta eikä hän tuntenut kyseistä uudentyyppistä joukkolainatuotetta ennakolta. CDO-tuotteen tarjonta asiakkaalle on ollut pankkialoitteista. Asiakas on tehnyt sijoituspäätöksensä 19.3.2007 pidetyn sijoitusneuvottelun päätteeksi. Neuvottelussa oli käsitelty useita sijoitusinstrumentteja.

Neuvottelun päätteeksi tehdyt sijoituspäätökset ovat lautakunnan näkemyksen mukaan käytännössä perustuneet pitkälti siihen, että pankki oli suositellut asiakkaalleen kyseisiä sopiviksi arvioimiaan ja matalariskisinä esittelemiään tuotteita. Asiakas on ei-ammattimainen sijoittaja, jonka tulee lähtökohtaisesti voida luottaa siihen, että hänen pankistaan saamansa sijoitusneuvonta on hänen etunsa mukaista ja muutenkin asianmukaista. Asiakas on siten perustellusti voinut arvioida tuotteen riskistä saamiaan tietoja siitä lähtökohdasta, että riski on matala ja tuote muutoinkin hänen tavoitteitaan vastaava. Esitetty selvitys ei viittaa siihen, että asiakas olisi joka tapauksessa sijoittanut joukkolaina­tuotteeseen, vaikka pankki ei olisikaan suositellut sitä hänelle.

Reklamaationsa mukaan asiakas oli mieltänyt tuotteen viitesalkun toimivan siten, että sadan yrityksen hajautuksella pääoman menettämisen riski olisi lähes olematon. Häneltä oli siis tuolloin jäänyt havaitsematta se CDO-tuotteen ominaispiirre, että tuotteeseen sijoitetun pääoman voi menettää täysin jo suhteellisen harvalukuisten luottovastuutapahtumien seurauksena. Muu asiassa esitetty selvitys ei osoita reklamaatiossa olevaa selostusta paikkaansa pitämättömäksi. Kun tuotteeseen liittyvä erityinen riski on jäänyt mieltämättä oikein, asiakkaan menettelyä ei voi pitää sellaisena tietoi­sena riskinottona, joka katkaisisi syy-yhteyden virheellisen sijoitusneuvon ja sijoituspäätöksen väliltä.

Näillä perusteilla lautakunta katsoo virheellisen neuvon olevan syy-yhteydessä sijoituspäätökseen.

Suositus

Esitetyn selvityksen mukaan joukkolainaan sijoittamisesta ei tähän mennessä ole aiheutunut lopullista pääoman menetystä. Virheellinen neuvo on kuitenkin johtanut siihen, että asiakkaan pääoma on lainaehtojen mukaan vielä vuosien ajan alttiina sellaiselle riskille, joka lautakunnan näkemyksen mukaan ei ole vastannut asiakkaan riskinottohalukkuutta. Sijoituksesta luopuminen jälkimarkkinoilla johtaisi tappioon sijoituksen markkina-arvon ollessa selvästi sen nimellisarvoa alempi.

Tässä tilanteessa lautakunta suosittaa, että pankki asiakkaan vaatimuksen mukaisesti lunastaa riidanalaisen joukkolainan 240.000 euron nimellisarvostaan.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen an­tami­seen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo, jäsenet Norros, Repo ja Sario sekä varajäsen Laurila. Sihtee­rinä toimi Raulos.


ARVOPAPERILAUTAKUNTA