Tapahtumatiedot

Asiassa on kyse CDO-tyyppisestä joukkolainasta. Sijoitusinstrumentti on muodoltaan vaihtuvakorkoinen joukkovelkakirjalaina, jossa sijoittaja ottaa liikkeeseenlaskijariskin lisäksi kannettavakseen tuotteen viitesalkussa olevien yhtiöiden luottoriskiä. Tuotteen liikkeeseenlaskusarjoissa on ollut kahdesta neljään tuotto- ja riskitasoa, joita sijoittaja on voinut merkitä.

Asiakas A solmi pankin kanssa konsultatiivisen varallisuudenhoitosopimuksen 19.8.2002. Sopimus sisälsi myös A:n lasten B, C ja D omaisuuspalvelun. A on yhteyshenkilönsä suosituksesta merkinnyt CDO-lainoja seuraavasti:

- laina 1, 10.000 euroa ja laina 2, 10.000 euroa 28.4.2005
- laina 3, 20.000 euroa 10.3.2006
- laina 4, 20.000 euroa 16.10.2007

A oli tehnyt samanlaiset merkinnät myös B:n, C:n ja D:n puolesta lukuun ottamatta lainaa 4, jota lapsille merkittiin 30.000 eurolla kullekin. A, B, C ja D olivat siten sijoittaneet CDO-lainoihin kaikkiaan 270.000 euroa.

Vuonna 2009 CDO-laina 3 menetti täysin arvonsa luottovastuutapahtumien johdosta. Lainasta oli kertynyt asiakkaille tuottoa 3.570,66 euroa kullekin eli yhteensä 14.282,64 euroa (brutto). Myös lainaan 4 kohdistui luottovastuutapahtuma, jolla ei kuitenkaan vielä ollut vaikutusta sijoittajille eräpäivänä takaisin maksettavan pääoman määrään. Asiakkaat vaativat 14.4.2010 pankilta 80.000 euron vahingonkorvausta laina 3:n osalta, sopimuksen purkua ja 190.000 euron palauttamista lainojen 1,2 ja 4 osalta sekä selvittelykulujen korvaamista. He katsoivat mm., että pankki oli laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa ja suositellut heille tuotetta, joka ei ollut sopinut heidän sijoittajaprofiiliinsa. Pankki kiisti esitetyt vaatimukset ja katsoi, ettei sen menettelyssä ollut laiminlyöntiä.

CDO-lainat 1 ja 2 erääntyivät täyteen arvoonsa syksyllä 2010, ja asiakkaat ovat luopuneet purkuvaatimuksestaan niiden osalta. CDO-laina 4:ään tekemänsä sijoitukset nimellisarvoltaan yhteensä 110.000 euroa asiakkaat myivät jälkimarkkinoilla loppuvuoden 2010 ja kevään 2011 aikana yhteensä 88.524 eurolla. Lainasta oli tuohon mennessä kertynyt asiakkaille tuottoa yhteensä 16.001,16 euroa. Myös laina 4 on sittemmin erääntynyt täyteen arvoonsa.
 

Asiakkaiden valitus Arvopaperilautakunnalle

Asiakkaat vaativat pankilta korvausta CDO-lainojen 3 ja 4 sekä selvittely- ja perimiskulujensa 3.0000 euroa osalta laillisine viivästyskorkoineen. Lähdeveron vähentämisen jälkeen CDO-lainasta 3 oli kertynyt tuottoa 10.283,50 euroa, ei 14.282,64 euroa, ja lainasta 4 vastaavasti kolmessa vuodessa 10.755 euroa. 

Taustaa

A oli jäänyt leskeksi vuonna 2000, ja hänelle ja lapsille tuli osituksen ja perinnönjaon kautta merkittävästi sijoitusvarallisuutta. Aiemmin A:n puoliso oli hoitanut kaikki perheen sijoitusasiat. Vuonna 2002 perintövarallisuutta tuli vielä lisää. 

Uudessa elämäntilanteessa ja kokemattomana sijoittajana A halusi sijoittamiseen ammattilaisen apua ja hakeutui pankin suosituksesta yksityispankin asiakkaaksi. Varainhoidon tavoitteista ja strategiasta sovittiin aluksi suullisesti, ottaen tällöin huomioon perheen poikkeuksellinen lähtötilanne. Varsinainen varallisuudenhoitosopimus solmittiin vasta 19.8.2002, ja kirjallinen sijoitussuunnitelma laadittiin A:n pyynnöstä 16.11.2003. Kantavana periaatteena oli edelleen se, ettei suuria riskejä sijoituksissa oteta. Yhteistyö sijoitusneuvojan kanssa sujui A:n mukaan pääasiassa hyvin, ja salkkuja hajautettiin sovitusti. Omaisuuden arvo kasvoi v. 2002–2009 merkittävästi, mihin vaikuttivat sijoitusneuvojan työn lisäksi mm. saatu perintö ja ansiotyötulot sekä tuolloin vallinnut nousukausi.

Sijoittajaprofiili 

A viittaa sijoitussuunnitelmaan ja katsoo, että sijoitussalkun ”riskisijoitusten” piti olla osakesijoituksia, ja ”korkosijoitusten osuus 35 %” piti olla salkun riskitön osuus, jossa on nimenomaan likvidejä varoja. Korkean riskin strukturoi­duista tuotteista suunnitelmassa ei puhuta mitään. Lisäksi oli sovittu, että perintönä saatujen Nokian osakkeiden painoarvoa vähennetään asteittain, ja varoja siirretään riskittömämpiin tuotteisiin. Lasten osalta oli lisäksi tarkoitus turvata sijoituspääomaa tulevaisuuteen. Sijoitussuunnitelmaa ei vuosien mittaan päivitetty, vaikka niin olisi ollut hyvä tehdä.

A oli toistuvasti painottanut, ettei sijoituksia tule tehdä korkean riskin tuotteisiin ja että sijoitusneuvojan tulee aina tiedottaa tuotteisiin liittyvistä ja esille tulevista riskeistä, koska A itse ei vähäisen kokemuksensa ja puutteellisen asiantuntemuksensa johdosta pysty tuotteiden ominaisuuksia ymmärtämään. Sijoitusneuvojan tuli suositella vain turvallisia ja tasaisen tuoton tarjoavia tuotteita. 

A kertoo hakeneensa maltillista kasvua, ja sijoituksia tehtiin pitkällä tähtäimellä. Perintönä tulleita Nokian osakkeita piti vähentää, ja A halusi tilalle hyviä osingonmaksajia, lähinnä arvo-osakkeita. Varallisuutta oli myös kiinteässä omaisuudessa.

CDO-tuotteen markkinointi ja annetut tiedot

A on tehnyt kaikki CDO-merkinnät omasta ja lastensa puolesta pankin konttorissa. Sijoitustapaamisissa A:lle markkinoitiin pankin aloitteesta monenlaisia tuotteita, jotka olivat pankillekin tuottavia toisin kuin suorat osakesijoitukset. Teknokupla muistissaan A merkitsi korkorahastojen lisäksi lähinnä pääomaturvattuja tuotteita. 

Sijoitusneuvoja oli markkinoinut CDO-lainoja turvallisina ja tasaista tuottoa kerryttävinä, A:lle ja lapsille sopivina tuotteina. Hän oli esitellyt CDO-lainat 1 ja 2 täysin uutena ja erittäin houkuttelevana tuotteena; päähuomio oli tuotteen eduissa, kun taas riskit sivuutettiin sillä maininnalla, että tuotteeseen liittyy riskejä kuten kaikkiin muihinkin sijoitustuotteisiin. Sijoitusneuvoja kertoi riskeistä epäselvästi, piti niiden toteutumista äärimmäisen epätodennäköisenä ja painotti hyvää tasaista korkotuottoa. Lainat myytiin A:lle vähäriskisinä, ja viiteyhtiöiden vakuutettiin olevan erittäin vakavaraisia ja turvallisia. Pääoman menettämisen riskiä ei tuotu esille niin, että se olisi jäänyt muistiin. 

A:lle ei huhtikuussa 2005 annettu lainojen 1 ja 2 osalta mitään ehtoja tai esitettä tutustuttavaksi, vaan lainat esiteltiin suullisesti. Ennen laina 3:n merkintää maaliskuussa 2006 A sai haltuunsa tuotteen markkinointiesitteen. Laina 4:n osalta A oli valituskirjelmänsä mukaan saanut tuotetta esittelevän kalvosarjan vasta vuonna 2009, kun hänen yhteyshenkilönsä oli vaihtunut.

Tuotteista A:lle syntynyt käsitys, tuotteen tarjoaminen asiakkaille

A kertoo päätyneensä CDO-sijoituksiin vähäriskisyyden ja tasaisen kassavirran vuoksi. Tuottoja tarvittiin mm. perheen asuntojen remontointiin. A:lle ei oltu annettu joukkolainojen ehtoja, joihin hän olisi ennen merkintää voinut tutustua rauhassa. A oli kokematon sijoittaja, ja CDO-lainat olivat hänelle uusia tuotteita. Siten hänen käytännön mahdollisuutensa ymmärtää tuotteen keskeisiä ominaisuuksia olivat hyvin rajoitetut ja täysin riippuvaisia sijoitusneuvojan antamasta suullisesta informaatiosta. A:n tarkoituksena oli merkitä valittuun sijoittajaprofiiliin ja tavoitteisiin sopivia tuotteita. Sijoitukset CDO-lainoihin olivat sijoitussuunnitelman tarkoittamia sijoituksia likvideihin korkosijoituksiin, joissa pääoman menettämisen riskiä ei pitänyt olla. Tämän tavoitteensa A oli toistuvasti kertonut yhteyshenkilölleen.

Lainojen 1 ja 2 jälkeiset merkinnät lainoihin 3 ja 4 tehtiin sijoitusneuvojan ehdotusten pohjalta; tällöin ehtoja tai tuotteisiin liittyviä riskejä ei käyty käytännössä lainkaan läpi, vaan yhteyshenkilön mukaan kyseessä oli täysin samanlainen tuote kuin lainat 1 ja 2. Tästä johtuen A ei käytännössä voinut arvioida tuotteen ominaisuuksia tai soveltuvuutta hänen tai lasten sijoitusprofiiliin. Lainojen 3 ja 4 osalta tarjolla oli myös korkeampia riskitasoja, mutta A valitsi aina vähäriskisemmän, mikä osaltaan viestitti lainojen turvallisuutta samoin kuin se, että sijoitusneuvoja suositteli lapsille suurempaa merkintää lainan 4 osalta. Myös pankista tulleissa omaisuusraporteissa CDO-lainat oli sijoitettu pääomaturvattujen lainojen sekaan. A:n mielestä tuotto-odotuskaan ei ollut tavallisia lainoja suurempi. 

Huomioon on lisäksi otettava A:n asiakkuuden tausta. Hän oli ollut kipeästi ammattilaisen avun tarpeessa yksityispankin asiakkaaksi hakeutuessaan, ja hän oli tavallista enemmän riippuvainen ammattilaisen neuvoista ja suosituksista osaamatta itse arvioida sijoitusten turvallisuutta, mielekkyyttä tai soveltuvuutta. Sijoitusneuvoja on myös ollut tietoinen siitä, ettei A puuttuvan kokemuksensa johdosta ole aktiivisesti seurannut sijoituksia vaan on luottanut pankin ammattitaitoon. A on perustellusti voinut luottaa siihen, että sijoitusneuvojan suosittelemat tuotteet soveltuvat hänen ja hänen lastensa sijoitusprofiiliin. 

A on lainoja merkitessään ja sen jälkeen ollut siinä perustellussa käsityksessä, ettei näihin CDO-lainoihin liittynyt käytännössä riskiä pääoman menettämisestä. Suorissa osakesijoituksissa tällaista riskiä ei A:n mukaan käytännön tasolla ole olemassa, sillä osakesijoitukset eivät käytännössä koskaan menetä täysin arvoaan, vaan ne voi aina myydä pois vakavankin kurssilaskun jälkeen. Sijoitusneuvojan olisi tullut varmistua siitä, että A todella ymmärtää tällaiseen monimutkaiseen tuotteeseen liittyvät keskeiset riskit, ja A:lle olisi pitänyt kertoa siitä, että hänelle suositeltu tuote poikkeaa valitusta sijoittajaprofiilista korkean riskinsä vuoksi. Jos CDO-lainoihin liittyvä huomattavan korkea riski olisi selvästi ja ymmärrettävästi kerrottu A:lle, hän ei olisi sijoittanut kyseistä riskittömäksi tarkoitettua osuutta perheen sijoitusvarallisuudesta CDO-lainoihin. 

A:n mielestä on turhaa syyttää maailman taloutta siitä, että jotkut CDO-lainat menettivät kokonaan pääomansa. Pankin on täytynyt pystyä arvioimaan tuotteidensa riskit myös mahdollisessa pahassa lamatilanteessa. Jos tuote olisi todella ollut asiakkaan kannalta niin turvallinen ja vähäriskinen kuin väitettiin, tätä ongelmaa ei olisi tullut. Näin monimutkaista ja korkeariskistä tuotetta ei olisi ylipäätään saanut markkinoida kuluttajan asemassa oleville sijoittajille. Lisäksi kyseessä oli pankin oma tuote, jolloin sijoitusneuvoja ei teoriassakaan ole voinut kuvata sen keskeisiä ominaisuuksia ja riskejä objektiivisesti ja puolueettomasti. 

Sijoitusneuvoja ei ole toiminut asiakkaiden edun, sijoitussuunnitelman ja sijoittajaprofiilin asettamien tavoitteiden mukaisesti, vaan markkinointi kokonaisuudessaan on ollut arvopaperimarkkinalain vastaista: sopimatonta, totuudenvastaista ja harhaanjohtavaa, pankin omien tuotteiden myyntiin ja merkintäpalkkioiden saamiseen tähtäävää. Sen seurauksena A on sijoittanut korkeariskisiin CDO-tuotteisiin perheen varoja yhteensä 270.000 euroa, mistä perheelle on aiheutunut huomattavat tappiot. Lisäksi on selvää, etteivät lainat vastaa sitä, mistä osapuolten välillä oli sovittu, eivätkä lainat vastaa niitä tietoja, jotka pankki oli lainojen ominaisuuksista antanut ennen merkintää. Pankin menettely on ollut varallisuudenhoitosopimuksen vastaista. Laiminlyöntiensä vuoksi pankin tulee korvata myös selvittely- ja perintäkulut.

Se, että varallisuudenhoito kokonaisuutena on ollut kannattavaa, ei ole oikeuttanut pankkia suosittelemaan asiakkaille sijoittajaprofiiliin sopimattomia tuotteita, eikä se myöskään tarkoita sitä, ettei mitään vahinkoa olisi tosiasiassa syntynytkään. 

A viittaa myös kuluttajansuojalain markkinointisäännöksiin. Jo aiheutuneista tappioista voi todeta, ettei tuotteen markkinointi ja myyntimateriaali ole sisältänyt A:n ja hänen lastensa taloudellisen turvallisuuden kannalta tarpeellisia tietoja.

Yhteydenpito ja raportointi

A katsoo lisäksi pankin jättäneen kertomatta CDO-lainojen arvoon vaikuttavista seikoista merkinnän jälkeen. Huolenpito- ja tiedonantovelvollisuutensa perusteella sijoitusneuvojan olisi tullut kertoa A:lle CDO-lainaan ja sen arvoon liittyvästä potentiaalisesta riskistä jo aiemmin, mutta luottoriskistä ei ollut puhetta ennen kuin pankki ilmoitti kaikille tuotteeseen sijoittaneille luottovastuutapahtumien sattumisesta vaikeaselkoisella kirjeellä. A itse ei aktiivisesti kysellyt lainojen perään, koska niitä oli markkinoitu hänelle kuten muitakin pankin sijoitustuotteita.

Sijoituksia ei käyty kuukausittain läpi, kuten pankki on väittänyt. Siihen ei olisi kenelläkään ollut aikaa, koska perheen yhteinen varallisuus oli kasvanut niin laajaksi. Joskus tapaamisia oli normaalia useammin. Juuri ennen lamaa A oli todella huolestunut perheen sijoituksista ja oli pyytänyt yhteyshenkilönsä mielipidettä niistä. Kotiin tulleissa omaisuusraporteissa CDO-lainojen osalta näkyviin oli merkitty vain nimellisarvo, ja ne olivat saman otsikon alla kuin pääomaturvatut lainat. Tästä A oli saanut sen käsityksen, että lainat ovat salkun turvallista osuutta. Jos lainoja käytiin tapaamisissa läpi, niistä kerrottiin todelliset arvot ja yleensä asiakasta rauhoiteltiin kertomalla, että jos juoksuaikaa on vielä paljon, lainat varmasti nousevat nimellisarvoonsa. Vuonna 2006 asiakasta neuvottiin myymään joitakin indeksilainoja pois ennen erääntymistä, mutta mitään vastaavaa ei tehty CDO-lainojen osalla. Riskialttiita viiteyhtiöitä olisi pitänyt käydä läpi jo ennen ongelmien ilmaantumista. 

Asiakas kertoo, ettei hän ollut koskaan saanut pankista kotiinsa tarkempaa omaisuusraporttia, josta olisivat ilmenneet mm. CDO-lainojen todelliset arvot, vaikka hän olisi tällaisen raportin halunnut saada. Omaisuusraportteja ei myöskään lähetetty pankin väittämällä tavalla kuukausittain vaan sopimuksen mukaisesti neljä kertaa vuodessa.
 

Palveluntarjoajan vastaus valitukseen

Pankki kiistää asiakkaiden vaatimukset perusteiltaan ja määrältään. Pankki ei ole laiminlyönyt velvoitteitaan eikä toiminut moitittavasti, vaan asiakkaiden tappio johtuu maailmanlaajuisen talouskriisin aiheuttamasta poikkeuksellisesta tilanteesta.

Sijoitusvarallisuuden hoito ja arvonkehitys

Vuonna 2002 asiakkaiden omaisuus koostui lähes yksinomaan Nokian ja muutaman muun suomalaisen pörssiyhtiön osakkeista, minkä vuoksi yhteyshenkilö arvioi hajauttamisesta olevan asiakkaille erityistä hyötyä. Asiakkaille suositeltiin strategiaa, jossa Nokian osuutta asteittain vähennetään ja muiden sijoituskohteiden osuutta kasvatetaan. Yhteyshenkilö esitteli asiakkaille säännöllisesti erilaisia sijoitustuotteita, joiden hän arvioi olevan perheen tavoitteiden mukaisia. A teki sijoituspäätökset omasta ja lastensa puolesta. Asiakkaille tarjottiin ja he sijoittivat varojaan merkittävissä määrin osakkeisiin, yrityslainoihin, indeksilainoihin ja sijoitusrahastoihin, kuten omaisuusraporteista ilmenee. Kyse ei siten ollut pelkkien CDO-tuotteiden tarjoamisesta. Pankin ehdotusten perusteella tapahtunut sijoittaminen oli myös tuottoisaa; vuonna 2007 perheen tässä pankissa oleva sijoitusvarallisuus oli jo 3.400.000 euroa. Vaikka varallisuuden arvo nousi, sijoitusten kokonaisriski pieneni parantuneen hajautuksen seurauksena.

Vuoden 2008 lopun finanssikriisin seurauksena kaikenlaisten sijoitustuotteiden arvot laskivat voimakkaasti. Hyvän hajautuksen vuoksi tämä ei merkittävästi vaikuttanut asiakkaiden omaisuuden arvoon. Keväällä 2010 asiakkaiden sijoitusomaisuuden arvo oli 3.100.000 euroa. 2000-luvun alkuvuosina Nokian osakkeen kurssi oli laskenut alle viidennekseen siitä arvosta, johon asiakkaat osakkeensa aikanaan perivät, ja kehitys oli ollut vastaavanlainen muidenkin asiakkailla olleiden osakkeiden suhteen. Ilman pankin varallisuudenhoitoa asiakkaat olisivat taloudellisesti huomattavasti nykyistä heikommassa asemassa. Keskeistä on kuitenkin se, että varallisuudenhoito on tapahtunut sovitussa strategiassa pitäytyen ja asiakkaiden edun mukaisesti.

Selonotto, tuotteen soveltuvuus asiakkaille 

Kirjallista sijoitussuunnitelmaa (16.11.2003) laadittaessa yhteyshenkilö oli jo tullut tietoiseksi asiakkaiden sijoitustavoitteista, sijoituskokemuksesta ja suhtautumisesta sijoittamiseen liittyviin riskeihin. Asiakkaiden tuolloisesta 2.006.000 euron sijoitusvarallisuudesta vielä noin 40 % oli Nokian osakkeissa, ja aiemmin valittua strategiaa jatkettiin. Asiakkaiden tuottotavoitteet huomioon ottaen yhteyshenkilö suositti sijoitusten tulevaksi jakaumaksi 65 % osakesijoituksiin ja 35 % vähitellen korkotuotteisiin (60 % lyhyen koron tuotteisiin kuten rahamarkkinarahastoihin ja 40 % pitkiin korkotuotteisiin kuten indeksi- ja joukkolainoihin).

A kertoo valituskirjelmässään hakeneensa maltillista kasvua turvallisilla tuotteilla. Pankki toteaa, että vuonna 2003 sijoitussuunnitelmaan tavoitteiksi kirjattiin mm. se, että asiakkaat halusivat saada finanssivarallisuudestaan parempaa vuosittaista kassavirtaa. Lähtötaso kassavirran parantamiselle oli sijoitussalkku, joka sisälsi 77 % osakkeita. A oli siis tyytymätön sijoitustuottoon, joka oli saatu lähes yksinomaan osakkeista. Tämä seikka yhteyshenkilön mukaan kuvaa hyvin A:n riskinottohalukkuutta. 

Sijoitussuunnitelmassa oli sovittu mm. pitkien korkosijoitusten osuuden lisäämisestä. Indeksilainojen lisäksi asiakkaan kiinnostuivat juoksuajaltaan pitkistä CDO-lainoista. Heitä kiinnostivat säännöllisesti maksettava riskitöntä korkoa parempi korkotuotto ja mahdollisuus hyötyä korkotason noususta. 

A on todennut, ettei sijoitussuunnitelmassa puhuta mitään korkeariskisistä tuotteista. CDO-lainojen pääomariski oli sidoksissa vakavaraisten, kansainvälisten suuryritysten konkursseihin ja muihin vakaviin maksuhäiriöihin. Pankin mukaan tuon riskin toteutumista pidettiin yleisesti ennen vuoden 2008 loppua erittäin epätodennäköisenä. Sijoituspäätöksiä tehtäessä vuosina 2005–2007 CDO-lainat eivät siten olleet korkeariskisiä tuotteita. Pääomariski toteutui laina 3:n osalta, kun Investment Grade –luottoluoki­tetuille viiteyrityksille kertyi äärimmäisen poikkeuksellisen ja ennakoimattoman finanssikriisin johdosta luottovastuutapahtumia. Tämä arvonmenetys ei kuitenkaan osoita pankin laiminlyöneen velvoitteitaan tai toimineen asiakkaidensa etujen vastaisesti.

Sijoitushetkellä matalariskisinä pidetyt lainat ovat vastanneet asiakkaiden riskinottohalukkuutta ja tavoitetta saada säännöllistä, hyvää korkotuottoa. Yhteyshenkilö oli myös huolehtinut, ettei minkään yksittäisen tuotteen osuus salkussa nouse liian suureksi. Enimmilläänkin CDO-lainojen osuus eri perheenjäsenten salkuissa oli 7-10 %. Hyvän hajautuksen vuoksi yhden joukkolainan arvonmenetyksestä ei aiheutunut asiakkaiden kokonaisvarallisuuden merkittävää arvonalentumista.

CDO-tuotteen markkinointi ja asiakkaalle annetut tiedot

Yhteyshenkilö esitteli lainojen 1 ja 2 ominaisuudet A:lle huhtikuussa 2005 käyttäen lainojen esittelymateriaalia eli PowerPoint-kalvosarjaa. Siitä tuotteen riskimekanismi ja pääoman menettämisen mahdollisuus ja muut sijoituspäätöksen kannalta olennaiset tiedot ilmenevät selkeästi, eikä pääomariski ole voinut jäädä asiakkaalle epäselväksi. Vaikka CDO-lainojen riskin toteutumistodennäköisyyttä pidettiin luottoluokittajien arvion perusteella epätodennäköisenä, yhteyshenkilö ei mitenkään vähätellyt riskin olemassaoloa.

Maaliskuussa 2006 yhteyshenkilö esitteli laina 3:n käyttäen tuotteen markkinointiesitettä, jonka A on kirjelmässään myöntänyt saaneensa ennen merkintää. Markkinointiesitteessä on selkeästi kerrottu, että joukkolainan pääomaa ei ole turvattu ja että sen voi menettää osin tai kokonaan. Tämän ja yhteyshenkilön suullisesti antamien tietojen perusteella joukkolainan ominaisuudet eivät tälläkään kertaa voineet jäädä A:lle epäselväksi. Viimeistään tällöin asiakkaiden olisi tullut reklamoida lainoihin 1 ja 2 tekemistään merkinnöistä ja jättää laina 3 merkitsemättä.

Lokakuussa 2007 yhteyshenkilö lähetti A:lle sähköpostiviestin, jossa hän ehdotti sijoitusta lainaan 4. Ennen sijoituspäätöksen tekemistä A on tälläkin kertaa voinut tutustua tuotteen esittelymateriaalina olevaan kalvosarjaan. Yhteyshenkilö kertoo lähettäneensä kalvosarjan A:lle ennen merkintää. Tästä seikasta ei ole asiakirjanäyttöä.

Asiakkaat ovat näin saaneet yhteyshenkilön esittelyistä tiedon siitä, että CDO-lainojen pääomaa ei ole turvattu ja että sen voi menettää osin tai kokonaan tuotteen viiteyhtiöiden konkurssien tai vakavien maksuhäiriöiden johdosta. Joukkolainojen toimintaperiaate ei ole ollut monimutkainen tai vaikea hahmottaa, ja yhteyshenkilön mukaan A on ollut koko ajan täysin tietoinen CDO-lainojen ominaisuuksista kuten riskeistä, vaihtuvakorkoisuudesta ja verokohtelusta. Joka tapauksessa hänen olisi tullut huomauttaa yhteyshenkilölleen ennen eri lainaerien merkintää, jos hän piti tuotteen toimintaperiaatetta tai riskejä vaikeasti ymmärrettävinä.

Yhteydenpito ja jälkimarkkinat

Yhteyshenkilö ja A kävivät sijoitusten tekemisen jälkeen asiakkaiden tilannetta läpi säännöllisesti, keskimäärin kuukausittain. A:n itsensäkin mukaan tapaamisissa kerrottiin myös CDO-lainojen jälkimarkkinahinnat, joten hän ei ole voinut olla siinä käsityksessä, että omaisuusraporteissa oleva nimellisarvo olisi sama asia kuin kyseisen hetken jälkimarkkinahinta. Missään vaiheessa A ei ilmaissut, että hänelle olisi ollut epäselvää, millaisiin tuotteisiin hän oli sijoittanut. 

A:n mukaan hän olisi halunnut saada kotiinsa tarkemman omaisuusraportin, josta olisivat ilmenneet mm. CDO-lainojen todelliset arvot. Pankin mukaan asiakkailla oli kaikkiaan 11 arvo-osuustiliä, joista heille olisi muodostettu 11 erillistä omaisuusraporttia. Yhteyshenkilön mukaan A ei halunnut tuollaista määrää raportteja postitse, sillä hän ei olisi kyennyt hahmottamaan niistä perheen omaisuuden kokonaismäärää ja jakaumaa. Siksi A nimenomaan itse halusi oheistamansa muotoiset omaisuusraportit, jotka pankin toimihenkilö tulosti ja lähetti asiakkaille kuukausittain manuaalityönä.

CDO-lainojen jälkimarkkina-arvot alkoivat luottoriskimarkkinoiden epävarmuuden vuoksi laskea jo vuoden 2007 aikana, vaikka yhtään luottovastuutapahtumaa ei ollut sattunut. Yhteyshenkilö muistaa selvästi, että jälkimarkkinahintojen laskusta ja siihen johtaneista tekijöistä keskusteltiin A:n kanssa jo vuonna 2007. Asiakkaille ei missään vaiheessa sanottu, että lainat varmasti vielä nousevat nimellisarvoonsa. Joukkolainojen ominaisuudet ja riskit ovat olleet asiakkaiden tiedossa, ja heille on täytynyt olla selvää, ettei sijoitusten tulevaa kehitystä voi kukaan ennalta tietää. Riskeistä ilmeisen tietoisina perheenjäsenet päättivät pitää CDO-lainat omistuksessaan. Kaikkiaan pankki katsoo asiakkaiden saaneen sijoituksistaan myös juoksuaikana säännöllisesti tietoa.

Sijoitustappion suuruus

Asiakkaiden varallisuudenhoito on ollut kokonaisuutena kannattavaa. Konsultatiivisen varallisuudenhoitosopimuksen perusteella asiakkaille on esitelty eri vaihtoehtoja, joista he ovat valinneet haluamansa. Sijoittamiseen kuuluu aina se, että osa tuotteista voi osoittautua voitollisiksi, osa tappiollisiksi. Myös CDO-sijoituksia on pankin mukaan tarkasteltava osana asiakkaiden sijoituskokonaisuutta, jonka arvo on siis kehittynyt voimakkaan positiivisesti.

Jos CDO-lainoja arvioitaisiin omana kokonaisuutenaan, asiakkaiden sijoitustappio laina 3:n osalta bruttotuotot huomioon ottaen on 65.717,36 euroa. Sijoitukset lainoihin 1 ja 2 olivat hyvin tuottoisia; asiakkaat saivat niihin sijoittamansa pääoman kokonaan takaisin sekä yhteensä 23.549,20 euron tuoton.

Asiakkaat olivat sijoittaneet lainaan 4 yhteensä 110.000 euroa. He ovat ilmoituksensa mukaan myyneet sijoituksensa jälkimarkkinoilla yhteensä 88.524 eurolla ja olivat sitä ennen saaneet sijoituksilleen tuottoa pankin säilytyksen aikana 14.937,49 euroa ja tämän jälkeen 1.063,67 euroa. Tuotot huomioon ottaen asiakkaille oli lainan 4 osalta aiheutunut 5.474,84 euron tappio. Pankki katsoo lisäksi, että koska asiakkaat ovat itse päättäneet myydä sijoituksensa tappiollisesti, he ovat myötävaikuttaneet tappion syntyyn vahingonkorvauslain tarkoittamalla tavalla, jolloin heidän tulee itse vastata tappiostaan ja pankin vastuu on joka tapauksessa soviteltava niin, ettei korvausta tule maksettavaksi.

Yhteenvetona

Pankki katsoo ensisijaisesti, ettei se ole aiheuttanut asiakkaille mitään vahinkoa, koska asiakkaiden omaisuuden arvo kokonaisuutena on juuri pankin neuvojen johdosta merkittävästi kasvanut varallisuudenhoitosopimuksen voimassaoloaikana.

Pankki katsoo myös, ettei se ole laiminlyönyt sopimusvelvoitteitaan vaan on toiminut ammattitaitoisesti, huolellisesti ja asiakkaiden edun mukaisesti. Pankki ei ole antanut CDO-lainoista totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja. Lainojen riskin toteutumistodennäköisyyttä on perustellusti voitu sijoitusajankohtina pitää matalana, ja lainat ovat siten maltillisella osuudella asiakkaiden kokonaisvarallisuudesta sopineet heidän sijoitusprofiiliinsa. Tämänkään vuoksi pankki ei ole korvausvelvollinen sijoitustappion tai asiakkaiden selvittelykulujen osalta.

Jos lautakunta kuitenkin suosittaisi korvausta, huomioon tulee ottaa kaikille CDO-lainoille maksetut tuotot, jotka vähentävät asiakkaiden tappiota täysimääräisesti. Korkovaatimus on lakiin ja lautakunnan ratkaisukäytäntöön perustumaton, eikä korkojakaan tule suosittaa korvattavaksi.
 

Selvitykset

Osapuolten kirjelmien lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

- A:n 19.8.2002 solmima konsultatiivinen varallisuudenhoitosopimus, joka sisältää myös B:n, C:n ja D:n omaisuuspalvelun. Sopimukseen sisältyy sijoitussuunnitelman ja toimenpidesuunnitelman laatiminen ja tarvittaessa päivittäminen sekä sijoituskonsultointia vähintään 6 kertaa vuodessa ja kirjallinen omaisuusraportti neljä kertaa vuodessa.

Sopimuksen ehtojen mukaan yhteyshenkilö informoi asiakasta varojen sijoittamisessa, mutta päätökset tekee kaikilta osin asiakas. Pankki ei vastaa toimeksiantojen taloudellisesta tuloksesta, verovaikutuksista eikä sijoittamiseen liittyvästä riskistä, vaan kaikkinainen vastuu on asiakkaalla.

- 16.11.2003 päivätty sijoitussuunnitelma, jossa A:n tässä pankissa olevan omaisuuden yhteismääräksi on todettu 371.000 euroa. A:n sijoitukset koostuvat talletuksista, osakerahastoista ja pörssiosakkeista, minkä lisäksi hänellä on eläkevakuutus ja sijoitusasunto- ja kiinteistövarallisuutta. Osakesijoitusten osuus on 77 %, korkosijoitusten 23 % (lyhyet korkosijoitukset 45 %, pitkät 55 %).

Myös B:llä, C:llä ja D:llä on asunto- ja kiinteää omaisuutta. B:n osalta tämän pankin hallinnoiman finanssivarallisuuden määrä on 585.000 euroa (suoria osakkeita 64 %, rahastoja 12 %, joukkolainoja 4 %, käteistä 20 %). C:n finanssivarallisuuden määrä on 521.000 euroa (yksittäiset osakkeet 59 %, rahastot 14 %, joukkolainat 5 %, käteinen 22 %). D:n finanssivarallisuuden määrä on 529.000 euroa (yksittäiset osakkeet 62 %, rahastot 12 %, joukkolainat 5 %, käteinen 21 %).

Kunkin perheenjäsenen kohdalla Nokian osakkeiden osuus osakesijoituksista oli yli 60 %, ja tätä painotusta oli tarkoitus jatkossa edelleen pienentää. Suunnitelman mukaan A on selvästi ilmaissut halunsa saada nykyisestä finanssivarallisuudestaan suhteessa parempaa vuosittaista kassavirtaa. Nykyinen verraten huono tuotto johtuu toisaalta Nokian osakkeiden ylipainosta ja toisaalta matalasta korkotasosta.

A:n nykyiset sijoitukset vastaavat jakaumaltaan lähinnä kasvustrategiaa (75 % osakkeet, 25 % korkosijoitukset). Hänen kokemuksensa osakesijoittamisesta on kolmen vuoden mittainen, minä aikana hän oli kokenut Nokian kurssin alenemisen, mikä ei ollut mieluinen asia. Osakesijoittamiseen liittyy aina suuri riski, varsinkin kun omaisuus sisältää vain harvoja osakkeita. Kuitenkin A on todennut, että tällä hetkellä osakkeet lienevät parhaita tuottonäkymiltään. Ongelmana on vain Nokian painotuksen purkaminen, mikä on jo aloitettu kaikkien perheenjäsenten kohdalla. Osakepainotusta ei ole tarkoituksenmukaista alentaa olennaisesti, vain yhtiöiden painotuseroja pitää tasoittaa. A:lle suositeltava jakauma on 65 % osakesijoituksissa, 35 % korkosijoituksissa (60 % lyhyet korkosijoitukset, 40 % pitkät).

Sijoitussuunnitelman toteuttamisen osalta on kirjattu mm., että sijoitusrahastoja tarvitaan ulkomaille hajauttamiseen ja että yhteyshenkilö suosittaa hankkimaan kahdeksan eri pörssiyhtiön osakkeita vähitellen kaikille perheenjäsenille tasapuolisesti. Rahastosijoituksista lyhyen koron rahastot tuovat nykykoroilla maksimaalisen tuoton. Nämä ovat myös täysin likvidejä, ja yhteyshenkilö ehdottaa, että vuodenvaihteen jälkeen sijoitetaan riskittömäksi tarkoitettuja varoja kahteen lyhyen koron rahastoon. Lisäksi hän suosittelee kolmea ulkomaista arvo-osakerahastoa.

- CDO-lainoja 1 ja 2 koskeva PowerPoint-kalvosarja (2005, 18 sivua). Esityksessä käydään läpi tuotetta yleisellä tasolla, esitellään sen eri tuotto- ja riskitasot, kuvataan tuotteen rakennetta ja sen viitesalkkua sekä tuotteen toimintaa, selostetaan tuotteen keskeisempiä käsitteitä sekä luottoluokituksia ja annetaan esimerkkejä eri tilanteiden vaikutuksesta tuottoon ja sijoitettuun pääomaan. Tuotteen rakenteen toimintaa ja tuottoa kuvataan skenaarioilla:

Skenaario 1
Viitesalkussa ei tapahdu yhtään luottovastuutapahtumaa (vakava maksuhäiriö, velkojen uudelleenjärjestely, konkurssi); sijoittaja saa neljännesvuosittain korkoa pääomalle ja pääoma maksetaan takaisin kokonaisuudessaan eräpäivänä

Skenaario 2
Viitesalkussa sattuu yksi luottovastuutapahtuma, joka johtaa luottotappioon; tappio vähennetään tuotteen korkeimman riskitason pääomasta, ja luottotappion kokeneen luottoluokitustason korko kertyy tämän jälkeen alennetulle pääomalle

Palautusasteen ja luottotappioiden vaikutusta tuottoon kuvataan esimerkillä, jossa yksi luottovastuutapahtuma 50 %:n palautusasteella johtaa siihen, että alimman luottoluokitustason pääoma alentuu 13,9 %, ja mahdollinen toinen vastaava luottovastuutapahtuma alentaisi pääomaa toiset 13,9 %. Lisäksi kerrotaan, että kaikki luottoluokitustasot alinta lukuun ottamatta kestävät tietyn määrän luottovastuutapahtumia kärsimättä pääomatappioita; tätä kutsutaan luottoluokitustason turvatyynyksi. Määrä riippuu luottoluokitustasosta ja palautusasteesta. Esimerkiksi 50 % palautusasteella toiseksi korkein riskitaso kestää 7 luottovastuutapahtumaa kärsimättä pääomatappiota.

Kalvosarjassa luottotappioiden todetaan olevan epätodennäköisiä luottotappiotilastojen perusteella. 20 vuoden tarkastelujaksolla vastaavassa salkussa olisi 5 vuoden aikana tapahtunut 2,2 luottovastuutapahtumaa koko laina-aikana, jolloin toiseksi alin, toiseksi ylin ja ylin luottoluokitustaso olisivat välttyneet pääomatappiolta. Alin luottoluokitustaso olisi kärsinyt pääomatappioita, mutta korkea korkotuotto olisi kompensoinut pääomatappioita. 

Kalvosarjassa kerrotaan lisäksi mm., että jälkimarkkinahinnan vaihtelu on tavallista yrityslainaa voimakkaampaa.


- CDO-lainaa 3 koskeva painettu markkinointiesite (maaliskuu 2006). Sen sisältöä on esitelty mm. Arvopaperilautakunnan ratkaisussa APL 11/10, joka on saatavilla lautakunnan lausuntojen internet-tietokannassa osoitteessa http://www.fine.fi.

- CDO-lainaa 4 koskeva PowerPoint-kalvosarja (24.9.2007, 27 sivua). Tuotteen kerrotaan koostuvan kolmesta 3–7 -vuoti­sesta joukkolainasta. Sijoittaja voi itse valita tuotto- ja riskitason; odotetut tuotot ovat 3 kk euribor + 1,00–6,50 % lainasta riippuen. Kyseessä on sijoitus 125 vakavaraisen eurooppalaisen yrityksen luottoriskiin. Tuotteessa ei ole pääomaturvaa. Sijoittaja voi menettää sijoittamansa pääoman ja tuoton osittain tai kokonaan.

Tuotteen kerrotaan sopivan perinteisiä korkosijoituksia parempaa tuottoa tavoittelevalle tai vaihtoehdoksi perinteisille yrityslainoille tai yrityslainarahastoille. Tuote sopii osaksi hajautettua sijoitussalkkua, ei ainoaksi sijoitukseksi. Tuote on tarkoitettu pitkäaikaiselle sijoittajalle: se on ”osta ja pidä” -tyyppinen sijoitus, ja jälkimarkkinahinnan vaihtelu voi olla hyvinkin voimakasta.

Kalvosarjassa selostetaan tuotteen ja sen viitesalkun rakennetta sekä luottovastuutapahtuman ja palautusasteen käsitettä. Mitä alempaan osaan rakennetta sijoitetaan, sitä suurempi on sijoituksen luottoriski, koska mahdolliset luottotappiot salkussa kohdistuvat aina rakenteen alimpaan osaan. Alaspäin mentäessä myös tuotto nousee. Kalvoissa on esimerkki, jossa tuotteen korkeimpaan riskitasoon kohdistuu yksi luottovastuutapahtuma 50 %:n palautusasteella. Tällöin korkeimman riskitason tappio on noin 26 %, ja riskitason tuotto maksetaan tämän jälkeen alennetulle pääomalle. Ylempänä rakenteessa olevat lainat eivät kärsi pääomatappioita.

CDO-tuotteen keskimmäisen ja alimman riskitason todetaan kestävän mm. palautusasteesta riippuen tietyn määrän luottovastuutapahtumia tappioitta. Kalvoissa olevan taulukon mukaan CDO-tuotteen keskimmäinen riskitaso kestää 3 luottovastuutapahtumaa 50 % palautusasteella ilman pääomatappioita. Historiallisesti 
(1970-) vastaavanlaisessa salkussa on tapahtunut hyvin vähän luottovastuutapahtumia, 0,5–1,8 kpl laina-ajan pituudesta riippuen. Historiallisten luottovastuutapahtumien tulisi arviolta kolminkertaistua ennen kuin tuotteen alin ja keskimmäinen riskitaso kärsisivät tappioita. Liikkeellä olevissa vastantyyppisissä CDO-lainoissa on yhteensä tapahtunut 1 luottovastuutapahtuma.

Yhteenvetona todetaan, että tuote koostuu kolmesta vaihtuvakorkoisesta joukkolainasta eri tuotto- ja riskitasoilla. Sijoittaja voi valita itselleen sopivan tuoton ja riskin. Kyseessä on sijoitus vakavaraisten eurooppalaisten yritysten luottoriskiin; historialliset luottotappiot ovat erittäin matalia. Tuotto maksetaan neljännesvuosittain, ja se muuttuu 3 kk euribor -koron muuttuessa. Tuotteessa ei ole pääomaturvaa. Pahimmassa tapauksessa sijoittaja voi menettää pääoman ja tuoton osittain tai kokonaan.

Kalvosarjan lopussa on esitetty mm. tiivistelmä lainaehdoista, alustava viitesalkku, keskeiset käsitemääritelmät sekä kuvaus lainoihin liittyvistä riskeistä. 


- Yhteyshenkilön A:lle 5.10.2007 lähettämä sähköpostiviesti, jossa yhtenä sijoitusehdotuksena on osallistuminen CDO-laina 4:n emissioon. Yhteyshenkilö toteaa tuotetyypin olevan kaikille perheenjäsenille tuttu, perheen vanhimmat CDO-lainat ovat jo reilut pari vuotta vanhoja, ja niillä on juoksuaikaa jäljellä vajaat kolme vuotta. Yhteyshenkilö ehdottaa keskimmäistä riskitasoa, joka tuottaa 3 kk euribor + 2,10 %. Hän muistuttaa siitä, että CDO-tuotteiden riskit liittyvät aina tiettyyn yrityskoriin, eli valikoitujen yritysten konkurssit ovat ainoa mikä CDO-sijoittajaa kiinnostaa. Tässä emissiossa on erittäin laadukas viitekori. Kaikki yritykset ovat eurooppalaisia ja heikoimman reittauksen on saanut tuttu Stora Enso, mikä kuvastaa sitä, miten turvallisia ja suuria yrityksiä kori sisältää. Laina-aika on 4 vuotta, ja tuotteella on tuttuun tapaan myös jälkimarkkinat, mutta yhteyshenkilö ei ole myynyt ensimmäistäkään CDO-lainaa pois, mikä kertoo sijoittajien mieltymyksestä tuotteen ominaisuuksiin. Yhteyshenkilö ehdottaa A:lle 20.000 euron sijoitusta ja hänen lapsilleen 30.000 euron sijoitusta kullekin; hän etenisi pienin askelin ettei yhden emission paino nouse turhan suureksi ja vältetään suuremmat riskit.

- 7.11.2008 päivätty omaisuusraportti, josta ilmenee yhteenveto A:n tuolloisista talletuksista ja sijoituksista. CDO-lainoista kuten muistakin joukkolainatuotteista raporttiin on merkitty nimellisarvo. 

A:n tässä pankissa olevan omaisuuden yhteisarvo oli tuolloin 508.642 euroa, josta talletuksissa oli 5,02 %, joukkolainasijoituksissa 46,40 %, rahasto-osuuksissa 8,89 %, suorissa osakesijoituksissa 24,89 % ja eläkevakuutuksessa (takuusäästö) 14,80 %.

- 7.11.2008 päivätyt laajemmat omaisuusraportit, joista ilmenee yksityiskohtainen erittely A:n sijoituksista ja mm. CDO-lainojen osalta tiedot kunkin sijoituksen hankinta-arvosta ja tuolloisesta markkina-arvosta. CDO-lainojen 1 ja 2 kurssit olivat noin 58 ja 68 %, lainan 3 kurssi enää vain 10 % ja lainan 4 kurssi 40 %.

- CDO-laina 3:a koskeva 10.12.2008 päivätty ilmoitus joukkolainan muuttuneesta suojaustasosta. Ilmoituksen mukaan kahdella ensimmäisellä luottovastuutapahtumalla ei ole välitöntä vaikutusta lainan pääoman tai indeksihyvityksen määrään. Lisäksi pankki on ilmoittanut kolmesta uudesta luottovastuutapahtumasta, joilla on vaikutusta lainaerän suojaustasoon, pääomaan ja indeksihyvityksen määrään jatkossa. Näistä tulee myöhemmin erillinen ilmoitus. Ilmoituksessa asiakkaita ohjataan kääntymään tarvittaessa yhteyshenkilönsä puoleen.
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Asiakkaat ovat vaatineet pankilta kor­vausta tappioista, jotka aiheutuivat CDO-laina 3:n arvon menettämisestä ja siitä, kun he luopuivat laina 4:ään tehdyistä sijoituksistaan jälkimarkkinoilla nimellisarvoa alempaan kurssiin. Asiakkaat ovat lisäksi vaatineet asianajo- ja selvittelykulujen korvaamista ja esittäneet korkovaatimuksen. 

Vahingonkorvausvelvollisuuden syntymisen edellytyksenä on, että pankin menettelyssä voidaan todeta jokin huolimattomuudesta johtuva virhe tai puute, joka on aiheuttanut asiakkaille vahinkoa. Asiakkaat katsovat, ettei CDO-tuote ollut heidän sijoittajaprofiiliinsa sopiva eikä sitä ylipäänsä olisi tullut tarjota yksityissijoittajille. Asiakkaiden sijoitusasioita hoitanut A katsoo myös, että hänelle oli annettu CDO-tuotteista puutteellista ja harhaanjohtavaa tietoa, eikä hän ollut saanut laina-aikana asianmukaisesti tietoa tuotteen arvonkehityksestä.

Tapauksessa tulee arvioitavaksi pankin antamien sijoitusneuvojen asianmukaisuus ja tiedonantovelvollisuuden täyttäminen sekä pankin menettely sijoituksen tekemisen jälkeen. Tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495). Sitä täydensi Rahoitustarkastuksen (nyk. Finanssivalvonnan) ohje nro 201.7 sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista.

Sijoituspäätösten tekoajankohtana voimassa olleen arvopaperimarkkinalain 2 luvun 1 §:n mukaan arvopapereita ei saa markkinoida eikä hankkia elinkeinotoiminnassa antamalla totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä.

Lain tuolloisen 4 luvun 1 §:n mukaan arvopaperien kaupassa ja sijoituspalvelun tarjoamisessa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista menettelyä. 

Rahoitustarkastuksen ohjeen 201.7 mukaan hyvä tapa edellyttää mm. sitä, että sijoituspalveluyhteisö toimii rehellisesti, puolueettomasti, ammattitaitoisesti ja huolellisesti tavoitteenaan asiakkaiden etu ja arvopaperimarkkinoita kohtaan tunnetun luottamuksen edistäminen. Lisäksi hyvä tapa edellyttää, että sijoituspalveluyhteisö antaa asiakkailleen riittävästi ja olennaista tietoa asiakkaan päätöksen tueksi, kuten tiedot sijoituspalvelun sisällöstä ja kuluista sekä arvopaperiin ja sen liikkeeseenlaskijaan liittyvistä riskeistä.

Arvopaperimarkkinalain tuolloisen 4 luvun 3a §:n mukaan arvopaperinvälittäjän on nyt käsillä olevan kaltaisessa sijoitusneuvontatilanteessa pyydettävä asiakkaaltaan ennen sijoituspalvelun tarjoamista riittävät tiedot tämän taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta ja sijoituspalvelua koskevista tavoitteista, jollei se asiakkaan sijoituskokemukseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta. Arvopaperinvälittäjän on tällöin pyydettävä riittävät tiedot myös sen selvittämiseksi, voidaanko asiakasta pitää 1 luvun 4 §:ssä tarkoitettuna ammattimaisena sijoittajana.

Rahoitustarkastuksen ohjeen 201.7 mukaan sijoituspalveluyhteisön, joka tarjosi sijoituspalveluna
arvopaperinvälitystä ja joka antoi asiakkaalle sijoitusneuvontaa ennen toimeksiannon vastaanottamista, oli tunnettava asiakkaansa voidakseen palvella asiakasta tämän edun mukaisesti (know
your customer -periaate). Sijoituspalveluyhteisön oli asiakkaaltaan saamiensa tietojen perusteella pyrittävä varmistumaan siitä, että asiakkaan taloudellinen vastuunkantokyky ja sijoituskokemus olivat riittäviä asiakkaan kaavailemiin tai tälle suositeltaviin sijoitustoimiin. Tällöin oli kiinnitettävä huomiota esimerkiksi siihen, kuinka hyvin asiakas tuntee arvopapereiden ja johdannaissopimusten ominaisuudet ja niihin liittyvät riskit, sekä siihen, tapahtuiko sijoittaminen omalla vai vieraalla pääomalla. 

Lain 4 luvun 4 §:ssä todettiin, että arvopaperinvälittäjän on annettava asiakkaalle sijoituspalvelusta ja sen kohteena olevista arvopapereista ne tiedot, joilla saattaa olla olennaista vaikutusta asiakkaan päätöksentekoon, jollei se sijoituspalvelun luonteeseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta.

Rahoitustarkastuksen ohjeessa 201.7 on tiedonantovelvollisuuden osalta todettu mm., että välittäjällä on asiakastaan kohtaan tiedonantovelvollisuus arvopaperien arvoon vaikuttavista seikoista. Tiedot on annettava ennen kaupan tekemistä. Välittäjällä on velvollisuus varoittaa asiakasta, mikäli toimeksiannon kohteena olevaan arvopaperiin tai sen liikkeeseenlaskijaan liittyy erityisiä riskejä. Samoin on asiakkaalle annettava tieto julkistetuista tai muutoin yleiseen tietoon tulleista seikoista, jotka ovat omiaan olennaisesti vaikuttamaan arvopaperin arvoon. 

Asiakas on viitannut myös kuluttajansuojalain 2 luvun markkinointia koskeviin säännöksiin.


Perustelut

Tuotteen tarjoaminen yksityissijoittajille 

Arvopaperilautakunta toteaa, että CDO-lainan tarjoaminen ei-ammattimaisille sijoittajille tai yksityisasiakkaille ei ole ollut kiellettyä. Keskeistä on se, onko pankki tuotetta markkinoidessaan ja myydessään täyttänyt lain mukaiset selonotto-, tiedonanto- ja muut velvollisuutensa.

Selonottovelvollisuus, asiakkaan sijoittajaprofiili ja tuotteen suosittaminen

Esitetyn sijoitussuunnitelman ja kirjelmöinnin perusteella pankilla oli tieto asiakkaiden taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta ja sijoituspalvelua koskevista tavoitteista ennen nyt riidanalaisten sijoitusten tekemistä. Asiakkaat tavoittelivat sijoituksista säännöllistä kassavirtaa. A oli vuonna 2003 tyytymätön tuolloisen Nokia-painotteisen salkkunsa tuottotasoon ja halusi jatkossa parempaa tuottoa, vaikka hänellä oli kokemusta erityisesti osakesijoittamiseen liittyvän riskin toteutumisesta. Hän on myös kertonut halunneensa toimia pitkällä tähtäimellä. B:n, C:n ja D:n sijoitushorisontti oli hyvin pitkä heidän ikänsä huomioon ottaen.

Sijoitussuunnitelman mukaan sekä pitkien että lyhyiden korkosijoitusten määrää lisättäisiin vähitellen. Lyhyen koron rahastot on mainittu täysin likvideinä ja lähes riskittöminä korkoinstrumentteina. Suunnitelmassa ei kuitenkaan ole edellytetty, että asiakkaille tulisi tarjota vain hyvin vähäriskisiä tai pääomaturvattuja korkotuotteita. Siksi lautakunta katsoo, ettei pääomariskin sisältävien korkotuotteiden kuten CDO-lainojen tarjoamista itsessään voi pitää sijoitussuunnitelman vastaisena. Lautakunta toteaa, että CDO-lainat ovat vastanneet asiakkaiden sijoitushorisonttia ja tavoitetta saada säännöllistä kassavirtaa, ja ne ovat tarjonneet mahdollisuuden riskitöntä korkoa parempaan tuottoon, mitä asiakkaat olivat toivoneet. Määrällisesti yhteyshenkilön CDO-suositukset ovat olleet maltillisia. CDO-sijoitukset ovat muodostaneet enimmillään 7-10 % asiakkaiden salkuista. 

A on kertonut halunneensa välttää korkean riskin tuotteita. Lautakunta toteaa, että hän on kuitenkin vuonna 2003 kertonut haluavansa aiempaa parempaa tuottoa, mikä on edellyttänyt myös sitä vastaavan riskin ottamista. CDO-tuotteiden osalta lautakunta aiemman ratkaisukäytäntönsä mukaisesti katsoo, että sijoitushetken markkinatilanteessa ja tuohonastisten historiatietojen perusteella CDO-tuotteen pääomariskin toteutumista voitiin pitää epätodennäköisenä. Tapauksessa esitetty selvitys ei osoita, että pankki olisi jo sijoitushetkellä voinut ennakoida tulevan finanssikriisin ja sen vaikutukset CDO-tuotteiden kannalta. Siksi lautakunta katsoo, ettei CDO-lainojen suosittaminen sijoitushetkellä v. 2006 ja 2007 ole ollut ristiriidassa asiakkaiden riskinottohalukkuudesta olevien tietojen kanssa.

Näillä perusteilla lautakunta katsoo, että CDO-tuotteiden suosittaminen asiakkaille on sijoitushetkellä ollut asianmukaista. 

Markkinointi, pankin tiedonantovelvollisuus

Arvopaperimarkkinalain mukaan pankin velvollisuutena on antaa sijoittajille tarjoa­mistaan tuotteista riittävät ja oikeansisältöiset tiedot ennen sijoituspäätöksen tekemistä. Sijoittajalle annettavista tiedoista on käytävä mm. riittävästi ilmi, miten kyseinen sijoitustuote käyttäytyy erilaisissa markkinaolosuhteissa.

Tuotetta on markkinoitu asiakkaalle uudentyyppisenä joukkovelkakirjalainana ja pitkäaikaisena korkosijoituksena, jollainen se on tuotoltaan ollutkin. Lainaan liittyvä riski on kuitenkin luonteeltaan poikennut perinteisestä joukkovelkakirjalainasta siten, että liikkeeseenlaskijan takaisinmaksukyvyn lisäksi ja ensi sijassa asiakkaan riski on liittynyt CDO-tuotteen viiteyhteisöjen maksukykyyn. Niiden konkursseista tai muista luottovastuutapahtumista voi seurata tuotteeseen sijoitetun pääoman alentuminen tai menettäminen kokonaan. Lisäksi tuotteen rakenteesta johtui, että pääoman aleneminen saattoi tapahtua melko voimakkaasti ja nopeasti. Lautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut näiden olevan sellaisia erityisiä seikkoja, joihin tämän tuotteen markkinoinnissa on tullut kiinnittää erityistä huomiota, vaikka historiallisesti ja tuotteen myyntihetkellä riskitekijöiden toteutumista onkin pidetty epätodennäköisenä. 

Myös asiakkaan viittaamien kuluttajansuojalain markkinointisäännösten kannalta keskeisenä seikkana lautakunta pitää sitä, mitä ja miten asiakkaalle oli kerrottu mahdollisuudesta menettää CDO-tuotteeseen sijoitettu pääoma osin tai kokonaan luottovastuutapahtumien johdosta. 

Huomioon otettava aineisto

Pankin tiedonantovelvollisuuden täyttämistä ja markkinoinnin asianmukaisuutta on arvioitava kokonaisuutena, jossa huomioon otetaan niin kirjallisesti kuin suullisestikin annetut tiedot. Lain mukainen tiedonantovelvollisuus on täytettävä ennen sijoituspäätöksen tekemistä. Sijoittajan vastuulla on tutustua riittävästi kaikkeen saamaansa aineistoon. 

Tapauksessa A on tehnyt sijoituspäätökset koko perheen puolesta. Hänelle annetut tiedot ovat siten merkityksellisiä myös B:n, C:n ja D:n osalta.

Lainojen 1 ja 2 osalta A oli saanut vuoden 2005 kalvosarjan mukaiset tiedot. Näihin lainoihin tehdyistä sijoituksista asiassa ei ole enää riitaa. A oli kuitenkin jo tuolloin saanut perustiedot kyseisestä tuotetyypistä ja mm. sen riskimekanismista.

A oli ennen lainan 3 merkintää saanut tuotteen painetun markkinointiesitteen, ja hänen yhteyshenkilönsä oli esitellyt tuotetta suullisesti. 

Lainan 4 osalta A oli saanut yhteyshenkilön sähköpostiviestissään 5.10.2007 kertomat tiedot. Osapuolten kertomukset siitä, saiko asiakas tuotteen kalvosarjan mukaiset tiedot ennen merkintää vai vasta myöhemmin, ovat ristiriitaisia. Muuta selvitystä asiasta ei ole. Näiden syiden vuoksi lautakunta katsoo jäävän näyttämättä, että lainaa 4 koskevan kalvosarjan mukaiset tiedot olisi annettu A:lle jo ennen merkintää. Lautakunta jättää tämän kalvosarjan huomiotta.

CDO-lainan 3 markkinointiesite (maaliskuu 2006)

Arvopaperilautakunta on arvioinut kyseistä markkinointiesitettä mm. tapauksessa APL 11/10. Lautakunta on todennut, että esitteessä sijoittajan riskin liittyminen viiteyhteisöjen maksukykyyn on tuotu selvästi ilmi. Pääoman menettämisen riski on todettu heti esitteen alussa, sen lopussa olevassa ehtolyhennelmässä ja myös esitteen tekstissä kerrottaessa lainojen rakenteesta. Siinä pääoman menettämisen riski on esitetty asiayhteydessään ja myös selostettu miten ja missä tilanteessa tuo riski toteutuu. Suurten luottotappioiden syntymistä on pidetty tilasto- ja historiatietojen perusteella epätodennäköisenä, mutta on myös todettu, ettei historiallinen kehitys ole tae tulevasta. Tuotteen jälkimarkkinoista on todettu, että pankki antaa lainalle takaisinostohinnan, joka voi olla yli tai alle nimellisarvon. Esitteessä on varoitettu jälkimarkkinahinnan voimakkaasta vaihtelusta ja todettu tuotteen ”osta ja pidä” –luonne. Esitteessä on vielä mainittu, mistä joukkolainojen täydelliset lainaehdot ovat saatavissa. Niistä on ilmennyt mm. tuotteen viitesalkun tarkka sisältö. 

Aiemman ratkaisukäytäntönsä mukaisesti lautakunta katsoo, että tässä markkinointiesitteessä tuotteen rakenne, toimintaperiaatteet, tuotteeseen liittyvät riskit ja tuotteen muut ominaisuudet on kuvattu asianmukaisesti. Esite antaa riittävän ja oikean kuvauksen kyseisestä tuotteesta ja myös mahdollisuudesta menettää lainoihin sijoitettu pääoma osin tai kokonaan luottovastuutapahtumien kertymisen seurauksena.

Suullisesti annetut tiedot

Asiakkaan kirjelmien mukaan yhteyshenkilö oli kertonut, että riskien toteutuminen on äärimmäisen epätodennäköistä ja että tuotteen viiteyhtiöt ovat erittäin vakavaraisia ja turvallisia. Lautakunta toteaa, että nämä seikat ovat sopusoinnussa markkinointiesitteen sisällön kanssa. Näyttöä ei ole siitä, että asiakkaalle olisi suullisesti annettu riskejä vähättelevää, kirjallisen markkinointiaineiston vastaista tai muuten väärää tai harhaanjohtavaa tietoa tuotteesta.

CDO-lainaa 4 koskeva sähköpostiviesti

Sähköpostiviestin mukaan CDO-lainoissa riski liittyy tuotteen viitesalkun yrityksiin ja niiden konkursseihin. Viiteyritykset ovat viestin mukaan suuria ja turvallisia eurooppalaisia yhtiöitä. Lautakunta katsoo, että nämä tiedot eivät ole harhaanjohtavia tai paikkansa pitämättömiä.

Onko markkinointi ollut harhaanjohtavaa tai muuten sopimatonta?

Lautakunta katsoo, että lainaa 3 koskevan markkinointiesitteen tai lainaa 4 koskevan sähköpostiviestin tiedot eivät ole harhaanjohtavia, eikä esitetystä selvityksestä ilmene, että tuotteesta olisi suullisestikaan annettu harhaanjohtavaa tietoa. Esitetty selvitys ei osoita, että tuotetta muutenkaan olisi markkinoitu asiakkaille sopimattomalla tavalla.

Onko tiedonantovelvollisuus täytetty?

Yllä esitetyn perusteella lautakunta katsoo, että pankki oli ennen CDO-laina 3:n merkintää antanut asiakkaalle riittävästi tietoa, jotta hän on voinut arvioida mm. tuotteeseen liittyviä riskejä. Lautakunnan arvion mukaan hänen on sijoituskokemuksensa ja aiemmat CDO-sijoituksensa huomioon ottaen myös käytännössä ollut mahdollista ymmärtää joukkolaina­tuotteesta saamansa tiedot ja esittää tarvittaessa lisäkysymyksiä. Lautakunta katsoo pankin täyttäneen tiedonantovelvollisuutensa lainan 3 osalta.

Lainan 4 osalta on jäänyt näyttämättä, että kalvosarjan mukaiset tiedot olisi annettu asiakkaalle ennen merkintää. Yhteyshenkilön lähettämä sähköpostiviesti 5.10.2007 ei ole sisältänyt tuotteesta niin paljon tietoja, että se olisi itsessään riittänyt täyttämään pankin tiedonantovelvollisuuden. Ottaen kuitenkin huomioon myös asiakkaalle aiemmin annetut tiedot CDO-lainoista 1, 2 ja 3 lautakunta katsoo, että asiakkaan on lainaa 4 merkitessään täytynyt olla tietoinen CDO-tuotteisiin liittyvästä pääomariskistä ja mm. tuotteen jälkimarkkinahinnan vaihteluun liittyvästä riskistä. Pankin laiminlyönti lainan 4 osalta ei siten ole johtanut siihen, että asiakkaalle olisi syntynyt perusteltu väärä käsitys tuotteeseen liittyvistä riskeistä.

Sijoituspäätöksen jälkeinen yhteydenpito

Asiakas on katsonut, ettei hän ole saanut asianmukaisesti tietoa tuotteen kehityksestä. Pankki on konsultatiivisen varallisuudenhoitosopimuksen perusteella ollut velvollinen antamaan asiakkaalle sijoitusneuvontaa ja toimittamaan omaisuusraportteja. Asiassa jää riitaiseksi, minkä vuoksi asiakkaan kotiinsa saamissa omaisuusraporteissa oli näkyvissä vain CDO-lainojen nimellisarvo. Riidatonta kuitenkin on, että asiakas oli jo ennen sijoituksiaan lainoihin 3 ja 4 saanut tiedon siitä, että CDO-tuotteiden jälkimarkkina-arvo voi vaihdella voimakkaasti ja että sijoittajalle eräpäivänä takaisin maksettavan pääoman kannalta merkitystä on vain luottovastuutapahtumilla. Lisäksi on riidatonta, että sijoitustapaamisia pidettiin suhteellisen usein, ja niissä oli muun ohella käsitelty myös CDO-lainoja, niiden senhetkisiä jälkimarkkina-arvoja ja kehityksen syitä.

Näillä perusteilla Arvopaperilautakunta katsoo pankin täyttäneen konsultatiivisen varallisuudenhoitosopimuksen mukaiset raportointi- ja yhteydenpitovelvoitteensa. Näyttämättä jää, että pankki lainojen juoksuaikana olisi antanut väärää tietoa tuotteeseen liittyvistä riskeistä esim. kertomalla, että jos juoksuaikaa on jäljellä, lainat varmasti nousevat nimellisarvoonsa.

Muut väitteet

Osapuolet ovat esittäneet erilaisia näkemyksiä siitä, onko asiakkaille aiheutunut vahinkoa ja miten sen määrä tulee laskea. Koska lautakunta katsoo, että pankin menettelyssä ei ole korvausvastuun synnyttävää laiminlyöntiä, vahingon aiheutumiseen ja määrään liittyvien kysymysten ratkaiseminen ei ole tapauksen lopputuloksen kannalta tarpeen.

Suositus

Arvopaperilautakunta katsoo, ettei pankki ole menetellyt CDO-lainaa markkinoidessaan tai myydessään tai myöhemmässä yhteydenpidossaan sopimusehtojen, arvopaperimarkkinalain, kuluttajansuojalain tai Rahoitustarkastuksen ohjeen vastaisesti tai muutoin tuottamuksellisesti. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, ettei lainoihin 3 ja 4 sijoittamisesta asiakkaalle aiheutunut tappio ole sellaista vahinkoa, josta pankki olisi vastuussa, eikä pankki ole velvollinen korvaamaan vaadittuja selvittelykulujakaan. 

Lautakunta ei suosita asiassa hyvitystä.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen an­tami­seen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo, jäsenet Norros, Repo ja Sario sekä varajäsen Laurila. Sihtee­rinä toimi Raulos.


ARVOPAPERILAUTAKUNTA