Julkaisut

Säästä ja sijoita viisaasti - eväitä sijoittamiseen tutustuvalle

2020 FINE

1. Eväitä sijoittamiseen tutustuvalle

Olemme koonneet tähän oppaaseen perusasiat säästämisen ja sijoittamisen eri muodoista alkuvuonna 2020.  Halusimme antaa lukijalle yleiskuvan siitä, mitä kaikkea niin sanotulle tavalliselle säästäjälle tai sijoittajalle on nykyään tarjolla ja mitä pääominaisuuksia eri vaihtoehtoihin liittyy.  

Oppaan sisältö ja käsiteltävien aiheiden valinta perustuu niihin kysymyksiin, epäselvyyksiin ja sudenkuoppiin, joita viime vuosien aikana saamistamme asiakasyhteydenotoista on ilmennyt. Tämän oppaan lukemalla saat nopean ja käytännöllisen yleiskuvan avuksesi kun mietit, miten sinun kannattaisi hoitaa raha-asioitasi.

Säästämisen ja sijoittamisen eri vaihtoehdoista on saatavilla runsaasti yksityiskohtaista aineistoa esimerkiksi pankkien ja sijoituspalveluyritysten verkkosivuilla. Lisää yleistietoa tässä oppaassa käsitellyistä asioista löydät täältä:

Finanssivalvonta - www.finanssivalvonta.fi
Pörssisäätiö - www.porssisaatio.fi
Veronmaksajain Keskusliitto ry – www.veronmaksajat.fi
Verottaja – www.vero.fi

Article line divider

2. Tilisäästäminen eli talletus

Talletus on pankin velkaa asiakkaalle, joka pankin tulee maksaa takaisin vaadittaessa. Talletuksia saavat vastaanottaa vain pankit. 

Talletusten erot

Koron määrässä sekä sen määräytymisperusteissa voi olla jonkin verran eroavaisuuksia eri pankkien välillä. Talletuksen tuotto muodostuu yleisimmin sille talletussopimuksessa etukäteen maksettavaksi sovitusta korosta, mutta tuotto voi myös olla kytketty esimerkiksi johonkin indeksiin. 

Talletus voi olla voimassa toistaiseksi tai vain sovitun määräajan kerrallaan, minkä jälkeen se joko päättyy tai jatkuu automaattisesti uuden määräajan, ellei sitä erikseen irtisanota. Talletusehdoissa on saatettu rajoittaa joko euro- tai lukumääräisesti sallittuja kuluttomia nostoja talletuksen aikana. Eroja voi myös olla sen suhteen, voiko talletuksen irtisanoa kesken määräaikaisuuden.  Jos irtisanominen on mahdollista, sillä saattaa olla vaikutusta maksettavaksi tulevaan korkoon. 

Talletuksille nykyään maksettava korko on yleisen korkotason alhaisuuden vuoksi melko matala, mistä syystä se ei välttämättä riitä ylittämään inflaation aiheuttamaa rahan ostovoiman heikkenemistä. 

Talletussuoja

Talletusten erityispiirteenä oleva talletussuojajärjestelmä antaa tallettajalle suojaa tilanteessa, jossa talletuspankki itse ei kykene vastaamaan talletuksen takaisinmaksamisesta. Suojan enimmäismäärä on 100 000 euroa yhtä asiakasta ja pankkia kohden. Suoja ja siihen liittyvät menettelytavat ovat melko pitkälle harmonisoitu direktiivillä EU-alueella, mutta unionin ulkopuolelle tallettaessa on syytä selvittää mahdollinen paikallinen suojamekanismi.

Article line divider

3. Rahastosijoittaminen

Sijoitusrahastoon sijoittaminen tarkoittaa rahaston osuuksien ostamista eli niiden merkitsemistä. Sijoittajilta rahastoon tulevat varat voivat olla sijoitettuna useisiin erilaisiin sijoituskohteisiin kuten osakkeisiin, korkosijoituksiin tai muiden sijoitusrahastojen osuuksiin. Rahastosta laaditusta esitteestä ja avaintietoesitteestä selviää, miten ja mihin rahasto voi varoja sijoittaa. Sijoitusrahastoa hallinnoi erillinen rahastoyhtiö, ja rahaston toimintaa sääntelee sijoitusrahastolaki ja rahaston säännöt.  

Rahastosijoituksen arvonvaihtelu ja mahdollinen tuotto sekä rahastosijoitukseen liittyvä riski eli mahdollisuus sijoitetun pääoman alenemiseen riippuvat siitä, mitä sijoituskohteita rahastossa on. Rahastoyhtiön mahdollisilla taloudellisilla vaikeuksilla ei sen sijaan ole suoraa vaikutusta rahaston tai sen osuudenomistajien asemaan.

Rahastossa sijoittaja omistaa aina tietyn kappalemäärän osuuksia, joiden arvo vaihtelee yleensä päivittäin. Merkitessään tai lunastaessaan rahasto-osuuksia sijoittaja ei voi koskaan etukäteen saada tarkkaa tietoa omistuksensa euromääräisestä arvosta, sillä se vahvistetaan aina vasta jälkikäteen. Lähtökohtaisesti yleisimmin tarjolla olevien rahastojen osuuden arvo lasketaan jokaisena pankkipäivänä, ja niihin voi myös tehdä merkintöjä ja lunastuksia päivittäin. On kuitenkin olemassa myös rahastoja, jotka ovat auki harvemmin. 

Rahaston säännöissä on tarkemmin määritelty, missä ja miten rahastoon liittyvät toimeksiannot tulee antaa ja millaisia kuluja toimeksiannoista peritään. Julkaistavassa rahasto-osuuden arvossa on huomioitu rahaston säännölliset kulut, mutta ei merkintä- tai lunastuspalkkiota. Tyypillisesti rahastossa on tarjolla myös vähintään kahdenlaisia osuuksia, jotka eroavat toisistaan siinä, että tuotto-osuuksista on mahdollista saada erillistä tuottoa tilille, kun taas kasvuosuuksissa mahdollinen tuotto sijoitetaan rahaston sisällä edelleen. 

Erilaiset rahastot

Sijoitusrahastoja on nykyään tarjolla tuhansia ja niitä voidaan jaotella eri tavoin. Yksi tavanomaisin tapa on jaotella rahastot niille sallittujen sijoituskohteiden perusteella korkorahastoihin, yhdistelmärahastoihin ja osakerahastoihin. Kyseiset luokat on mahdollista jakaa edelleen alaluokkiin esimerkiksi toimialakohtaisesti tai maantieteellisesti. 

Edelleen rahastoja on mahdollista luokitella myös aktiivisiin ja passiivisiin sen mukaan, kuinka paljon rahaston sisältö kulloinkin vaihtelee. Aktiivisissa rahastoissa salkunhoitaja voi markkinatilanteen ja näkemyksensä mukaisesti ostaa ja myydä rahaston omistuksia vaikka päivittäin, kun taas passiivisissa rahastoissa muutoksia tehdään yleensä vain jos rahaston viiteindeksissä tapahtuu muutoksia. 

Kokonaan oman luokkansa muodostavat niin sanotut ETF-rahastot eli pörssinoteeratut rahastot. Niiden osuuksia sijoittaja voi itse ostaa ja myydä pörssissä osakkeiden kaltaisesti.

Sijoitusrahastojen hyvinä puolina tuodaan usein esiin niiden ammattimainen salkunhoito ja hajautus sekä mahdollisuus aloittaa sijoittaminen kustannustehokkaasti pienemmälläkin summalla tai kuukausittain. 

Rahastoja usein kuitenkin kritisoidaan myös niiden veloittamien palkkioiden johdosta, minkä vuoksi ne myös harvoin yltävät vertailuindeksiensä tuottoihin. Vaikka rahaston vuosittaiseen osuudenomistajakokoukseen osallistumalla on periaatteessa mahdollista vaikuttaa rahaston asioihin, käytännössä rahastoa voi kuitenkin pitää tietyllä tapaa ota tai jätä -tuotteena. Viime kädessä rahastoyhtiön hallitus voi nimittäin esimerkiksi päättää rahaston sulauttamisesta toiseen rahastoon tai sen lakkauttamisesta. Yksittäinen sijoittaja ei voi vaikuttaa tilanteeseen muutoin kuin lunastamalla osuutensa rahastosta, mikäli hän esimerkiksi katsoo, ettei uusi rahasto enää vastaa hänen tarpeitaan.

Article line divider

4. Omistusasuminen (asp) ja muu asuntosijoittaminen

Oman asunnon omistaminen voi mahdollistaa vaurastumisen. Maksamalla oman asunnon hankintaan otettua pankkilainaa kartuttaa samalla omaa varallisuuttaan toisin kuin vuokralla asuttaessa. Lisäksi oman asunnon myynnistä mahdollisesti kertyvä myyntivoitto on tietyin edellytyksin verovapaata, mikä osaltaan lisää mahdollisuuksia varallisuuden kartuttamiseen.

Omistusasunnon hankinnassa on kuitenkin myös riskinsä. Huomioon on otettava mm.

  • asunnon hankinta edellyttää ennakkosäästämistä tai muutoin kerrytettyä alkupääomaa. Asunnon hankinta kokonaan velkarahalla ei ole mahdollista
  • oma maksukyky ja -vara sekä omarahoitusosuuden määrä vaikuttavat siihen, minkä verran asunnon hankintaan voi saada lainarahoitusta
  • asuntomarkkinoiden ja aluekehityksen muutokset vaikuttavat asunnon arvoon. Arvo voi pysyä pitkään samalla tasolla tai myös laskea
  • kohteen valinnassa on sijainnin ja oman asumistarpeen lisäksi käytävä huolellisesti läpi kohteesta aiheutuvaan maksurasitukseen liittyviä seikkoja, kuten asunnon tai kiinteistön kunto, tulevat remontit, asunto-osakeyhtiön omistusrakenne, vastikekehitys, ja kiinteistön maapohjan omistus  
  • elämäntilanteen yllättäen muuttuessa oman asunnon maksaminen tai sen realisointi voi osoittautua raskaaksi tai aiheuttaa myyntitappioita

 

ASP-järjestelmä

Asunnon hankinnan edellyttämän omarahoitusosuuden kartuttaminen vaatii suunnitelmallisuutta. Ennakkosäätämiseen on vaihtoehtoja. Erityisesti asuntosäästämiseen tarkoitettu asuntosäästöpalkkiojärjestelmä eli ASP-järjestelmä sisältää kannustimia sekä säästämisvaiheessa että myöhemmin asuntoa ostettaessa. ASP-järjestelmä sisältämät kannusteet ovat

  • ASP-tilin normaalia talletustiliä parempi korkoehto
  • ASP-palkkio, joka maksetaan ASP-sopimusehtojen täyttyessä asuntoa ostettaessa
  • ehdoiltaan tavallista asuntolainaa edullisempi ASP-laina
  • korkotuki otettavalle ASP-lainalle


ASP-järjestelmä asettaa ehtoja sekä minimisäästöajalle että säästettäville summille, samoin asp-palkkion maksimimäärä on rajattu. ASP-laina on myös määrältään rajattu, joten usein voi olla tarve myös lisälainan ottamiseen.

Muu asuntosijoittaminen

Asuntoihin voi sijoittaa myös hankkimalla omistukseensa asuntoja vuokraamistarkoituksessa tai hankkimalla osuuksia asuntosijoitusrahastoista. Sijoitusasunnon tuotto muodostuu saatavasta vuokratuotosta ja mahdollisesta arvonnoususta, joka kuitenkin realisoituu vasta myyntihetkellä. Sekä vuokratuotto että mahdollinen myyntivoitto ovat pääomatuloveron alaista tuloa.

Asuntosijoittamisessa kohteen valintaan liittyy samantyyppisiä riskejä kuin oman asunnon hankinnassa (kts. luettelo edellä). Lisäksi

  • aluekehityksen ja asuntomarkkinoiden muutokset voivat olennaisella tavalla vaikuttaa asunnon vuokrattavuuteen arvonkehityksen lisäksi.
  • vuokratuottoon saattaa tulla katkoksia ns. tyhjien kuukausien tai vuokralaisen huonon maksukäyttäytymisen vuoksi.
  • rahoituksen saatavuuteen ja hinnoitteluun liittyvät riskit ovat oman asunnon hankinnan rahoitusta suurempia. Sijoituskohteen hankinnassa käytetään usein pankkilainaa. Mitä enemmän velkaa kohteen hankintaan on otettu, sitä suurempia ovat asunnon sijoituskohteen arvonlaskusta tai em. tyhjistä kuukausista aiheutuvat riskit sijoittajalle. Lisäksi velkaelementti lisää sijoituksen tuottoriskiä rahoituskustannusten mahdollisen nousun muodossa.


Asuntosijoitusrahastot ovat rahastosijoitusten tyyppisiä sijoituskohteita, joissa tuotto muodostuu rahaston omistamista ja hallinnoimista asuntosijoituksista. Kohteiden hankinta ja hallinnointi ei ole sijoittajan vastuulla, mutta omistamiseen ja hallinnointiin liittyvät riskit tuoton ja arvonkehityksen suhteen ovat pitkälti saman syisiä kuin suorassa asuntosijoittamisessa. Asuntorahastosijoittamisen edellyttämä pääomapanostus on pienempi kuin suorassa asuntosijoittamisessa, mutta minimisijoitusosuudet ovat yleensä suurempia ja sijoitusaika pidempi kuin osake- ja korkorahastoissa.

 

Article line divider

5. Osakesijoittaminen: arvo-osuustili ja osakesäästötili

Tarjolla olevista tavanomaisista sijoitusvaihtoehdoista osakkeet vaativat sijoittajalta eniten omatoimisuutta, vaikka niihinkin liittyen on eri palveluntarjoajilta saatavissa monia maksullisia lisäpalveluita kuten yhtiöanalyyseja. Osakkeisiin sijoittamisen aloittaminen edellyttää sitä, että sijoittajalla on sijoituspalvelusopimus jonkin palveluntarjoajan kanssa sekä arvo-osuustili.

Osto- ja myyntitoimeksiannon kauppapaikalle voi antaa joko pankissa tai verkkopalvelussa. Toimeksiantoon on mahdollista asettaa voimassaoloaika ja hintarajoja, jolloin toimeksianto toteutuu vain annettujen ehtojen täyttyessä. Vaihtoehtoisesti toimeksiannon voi tehdä päivän hintaan, jolloin se toteutuu melko lailla heti, jos kaupalle vain löytyy vastapuoli. Kaupan toteutumisen jälkeen menee yleensä vielä muutama päivä ennen kuin tapahtuma kirjautuu arvo-osuustilille. Tällä voi olla vaikutusta myös muihin osakkeeseen liittyviin oikeuksiin kuten osinkoon ja oikeuteen osallistua yhtiökokoukseen. 

Perinteisen pörssin lisäksi kauppapaikkoja on nykyään muitakin. Periaatteessa osakkeita voi ostaa ja myydä kauppapaikkojen ulkopuolellakin, mutta tuolloin kaupasta täytyy itse maksaa veroa.

 

Osakesijoittamisen riskit

Osakkeisiin voi sijoittaa monella eri tavalla, mutta siihen, mikä on paras tapa, ei ole olemassa oikeaa vastausta. Asia riippuu henkilön omista lähtökohdista ja tarpeista. Osa sijoittajista analysoi yhtiöiden kirjanpitoa ja vuosikertomuksia, kun taas osa saattaa tehdä valintoja pelkkien mielikuvien perusteella.

Osakesijoittamisen yhteydessä puhutaan kuitenkin usein hajauttamisen merkityksestä. Hajauttaa voi monella eri tavalla, kuten esimerkiksi valitsemalla useamman eri maan tai eri toimialojen osakkeita joihin sijoittaa. Hajauttaa voi myös ajallisesti eli ostamalla tai myymällä osakkeita pidemmän ajan kuluessa, jolloin mahdollisten kurssimuutosten vaikutus sijoituksen lopputulokseen tasoittuu.

Tuotto osakesijoituksessa muodostuu osingoista ja mahdollisesta arvonnoususta. Tuottoon vaikuttavat osaltaan myös sijoituksista aiheutuvat kulut, joita osakkeiden osalta ovat muun muassa kaupankäynti- ja säilytyskulut. Etenkin jos kauppaa aikoo käydä aktiivisesti, kannattaa huomioida myös verotuksen vaikutus kokonaisuuteen. 

Article line divider

Osakesäästötili

Vuoden 2020 alusta osakkeisiin sijoittaminen tuli mahdolliseksi myös osakesäästötilin kautta. Osakesäästötilin idea on yhdenmukaistaa suorien osakesijoitusten ja rahastojen sekä sijoitusvakuutusten verokohtelua. Osakesäästötilille voi siirtää maksimissaan joko kerralla tai erissä 50.000 euroa, joilla sijoittaja sitten ostaa kotimaisia tai ulkomaisia osakkeita. Sijoitusaikaa ei ole erikseen rajattu, ja veroja pitää maksaa siinä vaiheessa kun tililtä nostaa varoja. Vero määräytyy suhteessa kertyneeseen tuottoon. 

Osakesäästötilille ei voi siirtää jo omistamiaan osakkeita vaan ainoastaan rahaa. Osakesäästötilin voi siirtää palveluntarjoajalta toiselle, mutta kerrallaan henkilöllä voi olla vain yksi tili. Useamman tilin samanaikaisesta voimassaolosta seuraa päiväkohtainen rangaistusmaksu. 

Se, onko arvo-osuustili vai osakesäästötili itselle tarkoituksenmukaisempi, kannattaa selvittää tarkoin, sillä sijoitustavan valinta voi aiheuttaa eroja kuluissa sekä voittojen ja tappioiden verokohtelussa. Myös osinkojen verotus voi olla erilaista valitusta tavasta ja sijoituskohteista riippuen. Osakesäästötilin osalta on hyvä pitää mielessä myös se, että asiaa koskevat säännökset saattavat vuosien kuluessa muuttua nykyisistä.

Ulkomaiset osakesijoitukset

Osakekaupankäynnin laajennuttua perinteisistä pörsseistä myös moniin muihin kaupankäyntikäyntialustoihin, on oman verkkopankinkin kautta entistä helpompaa tehdä sijoituksia yhä pienempiin ulkomaisiin yhtiöihin ja niiden osakkeisiin. Ulkomaisten osakkeiden osalta on hyvä pitää mielessä, että niihin liittyvät kustannukset ja verotus saattavat olla erilaiset kuin kotimaisten osakkeiden. 

Tällaisen omatoimisen sijoittamisen lisäksi myös asiakkaita saatetaan hieman yllättäen lähestyä ulkomaisten palveluntarjoajien toimesta joko sähköpostitse tai puhelimitse tarjoten mahdollisuutta sijoittaa heidän kauttaan nopeasti ja ennen kaikkea edullisesti joko jo tunnettujen tai vasta aloittelevien yritysten osakkeisiin. Tällaisiin yhteydenottoihin on syytä suhtautua varovasti, koska valitettavan usein kyse ei ole mistään aidosta sijoittamisesta, vaan jonkinlaisesta huijauksesta.

Article line divider

6. Säästövakuutukset ja kapitalisaatiosopimus

Säästöhenkivakuutus ja kapitalisaatiosopimus ovat pitkäaikaiseen säästämiseen ja sijoittamiseen tarkoitettuja vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita. Tuotteiden perusidea on yksinkertainen. Asiakas maksaa vakuutusmaksun tai säännöllisiä vakuutusmaksuja vakuutusyhtiölle. Sovitun määräajan kuluttua vakuutusyhtiö palauttaa vakuutusmaksuista muodostuneen säästösumman ja sille kertyneen tuoton asiakkaalle. 

Tuoton muodostuminen

Laskuperustekorkoisissa tuotteissa vakuutusyhtiö on sitoutunut hyvittämään vakuutusmaksuja tai säästöä tietyllä sovitulla laskuperustekorolla. Sen lisäksi tuottoon vaikuttaa vuosittain vahvistettava mahdollinen asiakashyvitys.

Sijoitussidonnaisissa tuotteissa tuotto määräytyy vakuutukseen liitettyjen sijoituskohteiden arvonkehityksen perusteella. Asiakas sijoittaa vakuutukseen haluamansa summan tai kertamaksuja ja määrittelee, mihin sijoituskohteisiin varat laskennallisesti liitetään. Vakuutusyhtiö hankkii näillä varoilla asiakkaan määrittelemät kohteet omistukseensa. Asiakas siis omistaa vakuutuksen, jonka arvo on kytketty hänen valitsemiinsa sijoituskohteisiin, jotka vakuutusyhtiö hankkii ja omistaa.

Riski

Sijoitussidonnaisissa tuotteissa riski vakuutuksen arvonkehityksestä ja pääoman säilymisestä on vakuutuksenottajalla. Sijoitussidonnaiseen vakuutukseen sijoittaminen edellyttääkin asiakkaalta paitsi ymmärrystä siitä, miten vakuutus toimii, myös kiinnostusta perehtyä tarjolla oleviin sijoituskohteisiin. Valittavissa olevat sijoituskohteet vaihtelevat palveluntarjoajasta ja tuotteesta riippuen. 

Sijoituskohteiden valinnassa tulee pohtia omaa tuottotavoitetta ja riskinkantokykyä sekä sijoitusajan pituutta. Sijoituskohteita voi myöhemmin vaihtaa vakuutuksen sisällä ilman, että tuotosta maksetaan välissä veroa. 

Kulut

Säästöhenkivakuutukseen ja kapitalisaatiosopimukseen liittyy aina kuluja, jotka vähentävät vakuutussäästöä ja vaikuttavat tuoton muodostumiseen. Kulujen määräytymisperusteet on eritelty vakuutusehdoissa tai vakuutussopimukseen sisältyvässä erillisessä hinnastossa.

Vakuutuksen hoidosta ja hallinnoinnista perittävät ylläpitokulut veloitetaan säännöllisin väliajoin vakuutusmaksuista ja/tai vakuutussäästöstä.

Vakuutukseen liittyy myös toimenpidekuluja, joita vakuutusyhtiö voi veloittaa esimerkiksi säästön osittaisesta tai täydestä takaisinostosta tai vakuutusmaksun tai muiden ehtojen muuttamisesta. Jos vakuutus on jatkuvamaksuinen, huomiota kannattaa kiinnittää siihen, voiko maksujen suuruutta ja maksuaikataulua myöhemmin muuttaa ja jos voi, millä ehdoilla. Eri vakuutusyhtiöiden tarjoamien tuotteiden kulurakenteessa ja esimerkiksi takaisinostokulujen määräytymisperusteissa on eroja, mikä kannattaa huomioida vakuutusta harkitessa. 

Sopimuksen mukaiset kulut veloitetaan tuotosta tai vakuutussäästön arvonkehityksestä riippumatta. Vakuutus voi myös raueta, jos vakuutussäästöt eivät riitä kattamaan vakuutuksen ylläpitämiseksi tehtäviä veloituksia. 

Säästöhenkivakuutuksen päättyminen ja kuolemanvaraturva

Säästöhenkivakuutus päättyy 

  • sovitun vakuutusajan päättyessä,
  • vakuutetun kuollessa tai,
  • jos koko vakuutuksen takaisinostoarvo nostetaan ennenaikaisesti.


Jos vakuutettu kuolee vakuutuksen voimassaoloaikana eikä vakuutus sisällä riskihenkivakuutusta, vakuutussäästö jää vakuutusyhtiölle. Vakuutussäästön suojaamiseksi säästöhenkivakuutus sisältää lähes aina kuolemanvaraturvan. Sen perusteella vakuutuksenottajan määräämille edunsaajille maksetaan vakuutussäästöä vastaava kuolintapauskorvaus, jos vakuutettu kuolee sopimuksen voimassaoloaikana. Korvaus voi olla yhtä suuri kuin vakuutussäästö tai esimerkiksi 90 % vakuutuksen takaisinostoarvosta. Korvauksen määräytymisperusteista sovitaan vakuutussopimuksessa.   

Kapitalisaatiosopimuksen päättyminen

Kapitalisaatiosopimus eroaa säästöhenkivakuutuksesta siten, että siinä ei ole vakuutettua. Kapitalisaatiosopimukseen ei siten liity säästöhenkivakuutukselle ominaista riskiä vakuutetun kuolemasta.

Kapitalisaatiosopimus päättyy,

  • kun säästö maksetaan vakuutusajan päättyessä vakuutuksenottajalle tai,
  • jos koko säästösumma nostetaan ennenaikaisesti.

Muuta huomioitavaa

Suomessa on tarjolla sekä kotimaisten että ulkomaisten palveluntarjoajien tarjoamia vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita. Tuotteita myyvät paitsi niitä tarjoavat henkivakuutusyhtiöt, myös erilaiset vakuutusedustusta harjoittavat toimijat. Jos vakuutuksen myy esimerkiksi pankki tai pankkiiriliike, vakuutussopimus syntyy kuitenkin aina vakuutuksenottajana olevan asiakkaan ja vakuutuksen myöntäneen henkivakuutusyhtiön välille. 

Jos asiakkaan ja ulkomaisen vakuutusyhtiön välille muodostuu erimielisyyttä, vakuutusyhtiön kotimaa sekä se, miten vakuutusten myynti ja markkinointi on Suomessa järjestetty, vaikuttavat tuomioistuimen ulkopuolisten riidanratkaisuelimien käyttömahdollisuuksiin.

Article line divider

7. Eläkevakuutuksen ja PS-tilin hoitaminen

Eläkevakuutukseen ja PS-sopimukseen (pitkäaikaissäästämissopimus) perustuva säästäminen on verotuettua, pitkäaikaista ja sidottua säästämistä, jolla pyritään täydentämään lakisääteistä eläketurvaa.

Verovelvollisella on oikeus vähentää oman yksilöllisen eläkevakuutuksen ja PS-sopimuksen maksuja verotuksessaan. Maksujen vähennyskelpoisuuden edellytyksenä toisaalta on, että säästövarojen nostaminen on mahdollista vasta eläkeiässä, jolloin nostettavaa eläkettä myös verotetaan. Alin eläkkeeseen tai PS-sopimuksen nojalla maksettaviin maksuihin oikeuttava ikä riippuu varoihin oikeutetun syntymävuodesta ja sopimuksen solmimisajankohdasta.

Uusia sopimuksia ei enää tarjota

Eläkevakuutuksen verotusta koskevia säännöksiä on muutettu useita kertoja. Viimeisin uudistus on vuodelta 2017, jolloin sekä yksilöllisen eläkevakuutuksen että PS-sopimuksen eläkeikää koskevia vaatimuksia tarkistettiin. Lainsäädännölliset muutokset ovat vaikuttaneet tuotteiden suosioon eikä uusia sopimuksia enää juurikaan tarjota. Voimassa olevien sopimusten hoitoon liittyvät kysymykset ovat silti vielä pitkään ajankohtaisia, sillä pelkästään vapaaehtoisia eläkevakuutuksia arvioidaan olevan noin 700 000 suomalaisella.

Vapaaehtoinen yksilöllinen eläkevakuutus

Eläkevakuutus voi olla laskuperuste- tai sopimuskorkoinen tai sijoitussidonnainen. Laskuperuste- tai sopimuskorkoisessa vakuutuksessa vakuutusyhtiö hyvittää vakuutusmaksuja tai –säästöä tietyllä sovitulla korolla. Lisäksi vakuutusyhtiö voi maksaa vuosittain vahvistettavaa asiakashyvitystä. Jos vakuutuksenottaja maksaa vakuutusmaksut sovitun maksuaikataulun mukaisesti, hän saavuttaa sovitun tavoite-eläkkeen.

Jos vakuutus on sijoitussidonnainen, vakuutuksenottajalta vaaditaan enemmän aktiivisuutta. Tuotto ja vakuutuksen arvonkehitys riippuvat vakuutuksenottajan valitsemien, vakuutukseen laskennallisesti liitettyjen sijoituskohteiden kuten esimerkiksi rahasto-osuuksien arvonkehityksestä. Vakuutuksenottajan on oltava selvillä vakuutukseen liitettyjen sijoituskohteiden ominaisuuksista ja seurattava aktiivisesti niiden arvonkehitystä. Sijoituskohteita tulee tarvittaessa vaihtaa omia tarpeita paremmin vastaaviksi. Vakuutusyhtiö ei takaa sijoitetuille varoille minkäänlaista tuottoa eikä edes sijoitetun pääoman säilymistä.

PS-sopimus

PS-sopimuksessa säästäjä maksaa PS-tilille rahaa joko kertaluonteisesti tai toistuvina säännöllisinä suorituksina. Rahat ohjataan edelleen säästämissopimuksessa sovittuihin sijoituskohteisiin, kuten esimerkiksi rahasto-osuuksiin tai osakkeisiin. Säästäjä valitsee sijoituskohteet ja muuttaa niitä tarvittaessa. Säästäjä kantaa myös sijoitusriskin. Sijoituksille kertyvä tuotto maksetaan PS-tilille, josta ne voidaan edelleen sijoittaa sovitun mukaisesti eri sijoituskohteisiin. 

Varojen nostoa ennen eläkeikää on rajoitettu

Vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen takaisinosto tai PS-sopimuksen säästövarojen nosto ennen eläkeikää on mahdollista ainoastaan tietyissä lainsäädännössä ja sopimusehdoissa määritellyissä tilanteissa.

Tällaisia ovat vakuutetun tai säästövaroihin oikeutetun

  • vähintään vuoden kestänyt työttömyys,
  • pysyvä työkyvyttömyys
  • osatyökyvyttömyys (ei sovelleta ennen 18.9.2009 otettuun eläkevakuutukseen)
  • puolison kuolema
  • avioero (ei avoero)
  • puolison työttömyys (ei sovelleta PS-sopimukseen eikä 1.1.2005 jälkeen otettuun eläkevakuutukseen)


Lisäksi vakuutuksenottajalla on oikeus eläkevakuutuksen takaisinostoon silloin, kun

  • vakuutuskanta siirretään toiseen vakuutusyhtiöön tai
  • vakuutusyhtiö muuttaa yksipuolisesti vakuutusehtoja. (Vakuutusehtojen yksipuolisena muuttamisena ei pidetä tilannetta, jossa vakuutusehtoja joudutaan muuttamaan esimerkiksi verolainsäädännön muuttumisen johdosta).


Sopimukseen sovellettavat takaisinostoperusteet on lueteltu sopimusehdoissa tyhjentävästi. Sopimusehdoissa on lisäksi määrätty määräajoista, joiden kuluessa mainittuihin takaisinosto- ja säästövarojen nostoperusteisiin on oikeuden menettämisen uhalla vedottava. Jos mikään perusteista ei täyty tai perusteeseen vedotaan liian myöhään, palveluntarjoajalla ei ole velvollisuutta myöntää vakuutuksen takaisinostoa tai PS-sopimuksen säästövarojen nostoa.

Eläkkeen tai PS-sopimukseen perustuvan suorituksen maksuaika

Eläkettä ja PS-sopimukseen perustuvia suorituksia maksetaan eläkeaikana toistuvina erinä vuosittain tai sitä lyhyemmin määräajoin. Eläkevakuutuksen vähimmäiseläkeaika vaihtelee kahdesta vuodesta kymmeneen vuoteen siitä riippuen, milloin sopimus on solmittu. PS-sopimukseen perustuvien suoritusten maksuaika on aina vähintään kymmenen vuotta.

Eläkkeen alkamisajankohdan lykkääminen

Eläkevakuutusta koskevien ehtojen mukaan vakuutetulla voi olla mahdollisuus siirtää eläkkeen alkamisajankohtaa alun perin sovittua myöhemmäksi. Eläkeajan lykkäämisellä voi olla vaikutuksia laskuperuste- tai sopimuskorkoisen vakuutuksen tuottoon. Lisäksi eläkeajan siirto voi aiheuttaa eläkevakuutukseen liitetylle kuolemanvaraturvalle lisämaksua. Jos erikseen veloitettavaa lisämaksua ei makseta, kuolemantapauskorvaus pienenee eläkkeen alkaessa. 

Kuolemanvaravakuutus

Vapaaehtoisen eläkevakuutuksen perusteella maksettavan eläkkeen edellytyksenä on, että vakuutettu on elossa. Jos vakuutettu kuolee ennen eläkkeen maksamisen aloittamista tai, kun eläkettä ei ole vielä maksettu kokonaisuudessaan, jää vakuutussäästö vakuutusyhtiölle. Eläkesäästön suojaamiseksi vakuutukseen on yleensä liitetty vakuutetun kuoleman varalta voimassa oleva henkivakuutus.

Henkivakuutuksen perusteella maksettava kuolemantapauskorvaus maksetaan vakuutuksenottajan määräämille edunsaajille. Vakuutuksenottaja ei lähtökohtaisesti voi määrätä vakuutuskorvauksen saajaa testamentillaan, sillä vakuutussopimuslain mukaan edunsaajamääräys on ensisijainen suhteessa testamentin määräykseen. Vakuutuksenottajan tuleekin huolehtia, että edunsaajamääräys pysyy ajan tasalla. Edunsaajamääräystä voi tarvittaessa muuttaa vakuutusyhtiölle tehdyllä kirjallisella ilmoituksella. 

Työnantajan ottama eläkevakuutus

Työnantaja on voinut vakuuttaa työntekijänsä vapaaehtoisella eläkevakuutuksella. Vakuutussopimuksessa ovat sopijapuolina työnantaja ja henkivakuutusyhtiö. Työntekijä on sopimuksessa vakuutettu. 

Vakuutuksen irtisanominen

Vakuutusehtojen mukaan saattaa olla mahdollista, että työnantajan ottama eläkevakuutus voidaan irtisanoa ja tätä kautta voi syntyä oikeus takaisinostoon. Sopimukseen voi sisältyä ehtokohta, jonka mukaan vakuutus voidaan irtisanoa, jos vakuutetun työsuhde vakuutuksenottajaan on päättynyt ja oikeus vakuutuksesta luopumiseen tällä perusteella on merkitty vakuutuskirjaan vakuutusta tehtäessä. Jos työnantajan työntekijälle ottama eläkevakuutus takaisinostetaan, vakuutusyhtiö maksaa suorituksen vakuutuksen omistajalle eli työnantajalle.

Tuloverolaissa mainittuja vakuutetun elämäntilanteeseen liittyviä takaisinostoedellytyksiä (työttömyys, pysyvä työkyvyttömyys, osatyökyvyttömyys, puolison kuolema ja avioero) ei sovelleta työnantajan ottamiin vakuutuksiin.

Vakuutuksen omistusoikeuden siirto

Työnantaja voi luovuttaa eläkevakuutuksen esimerkiksi vakuutetun toiselle työnantajalle tai vakuutetulle työntekijälle (vapaakirja). Vapaakirjaoikeus tarkoittaa sitä, että työntekijä erotessaan työnantajan palveluksesta tulee saamaan palvelusaikaansa vastaavan lisäeläketuvan täyttäessään eläkeiän. Mikäli vakuutukseen ei sisälly vapaakirjaoikeutta, työntekijä menettää lisäeläke-etunsa työpaikkaa vaihtaessaan.

Peruuttamaton edunsaajamääräys

Jos vakuutuksessa on peruuttamaton edunsaajamääräys, vakuutuksenottaja ei saa ilman sen henkilön suostumusta, jolle sitoumus on annettu, ryhtyä sellaisiin oikeustoimiin, jotka supistavat edunsaajan oikeutta. Sitoumus estää vakuutuksenottajaa esimerkiksi irtisanomasta vakuutusta tai tekemästä vakuutukseen sellaisia rakenteellisia tai turvaa koskevia muutoksia, jotka ovat sitoumuksen saajalle vastaisia.

Eläkevakuutuksen ja PS-sopimuksen hoitaminen

Sijoittajan on tärkeää tietää, milloin vakuutus on otettu. Vakuutus tulkitaan otetuksi silloin, kun vakuutusta on alettu maksaa. Monet lainsäädännön muutokset riippuvat vakuutuksen ottohetkestä kuten eläkesäästöjen nostoikä, ulosmaksuaika ja eläkkeen verotus. 

Sijoituskohteita tulisi aika ajoin tarkastella. Vastuu sijoituksista ja sijoituskohteiden vaihtamisesta on asiakkaalla. 

Huomiota kannattaa kiinnittää eläkevakuutukseen liittyvän kuolemanvaravakuutuksen edunsaajamääräykseen, jotta se vastaa vakuutuksenottajan tahtoa. Edunsaajamääräyksen muutokset tulee ilmoittaa kirjallisesti vakuutusyhtiölle. Testamentilla ei voi muuttaa kuolemanvaravakuutuksen edunsaajamääräystä. 

Säästöjen nostoajankohdan lähestyessä kannattaa miettiä, tulisiko säästöt siirtää turvallisempaan pienemmän tuotto-odotuksen mukaiseen sijoituskohteeseen tai lopullisena siirtona sijoitussidonnaisesta eläkevakuutuksesta laskuperuste- tai sopimuskorkoiseen säästöön.  

Eläkettä tulee hakea. Mikäli aikoo lykätä eläkkeen nostamista, se on tehtävä ennen eläkkeen alkamista.  Huomioi, että eläkeajan pidentäminen vaikuttaa kuolemanvaravakuutuksen vakuutusmaksuun.

Article line divider

8. Joukkorahoitus

Joukkorahoituksesta puhutaan paljon ja se herättää suurta kiinnostusta, vaikka sille ei ole olemassa yhtä yleispätevää vakiintunutta oikeudellista määritelmää. Yleisemmin joukkorahoituksella tarkoitetaan yleisölle internetissä toimivien palvelualustojen välityksellä esitettäviä avoimia pyyntöjä kerätä varoja tiettyyn hankkeeseen tai tietyn yhteisön toimintaan, ja osallistua muutenkin hankkeen tai rahoitusta hakevan yhteisön liiketoiminnan kehittämiseen. Vastineeksi sijoitukselleen henkilö voi saada omistusosuuden kohdeyhtiöstä tai kyseisestä hankkeesta, korkoa sijoitukselleen tai etuoikeuden saada hankkeesta syntyvä tuote tai palvelua ennen muita tai edullisempaan hintaan.

Joukkorahoituksen riskit

Tyypillisesti joukkorahoitusta hakevat toimintaansa aloittelevat yritykset, mikä on omiaan lisäämään sijoitukseen liittyvää riskiä. Toiminta poikkeaa esimerkiksi vastikkeeksi saatavien osakkeiden osalta tavanomaisesta listautumisannista muun muassa siten, että kyseisillä osakkeilla ei yleensä käydä kauppaa jälkimarkkinoilla eikä niihin liity merkintätakuuta. Lisäksi suurimmassa osassa tapauksista sijoituksen kohteena oleva yritys tai muu yhteisö tuottaa itsenäisesti toimintaansa ja sijoitusta kuvaavan markkinointiaineiston, joka on saatavilla palvelualustan kautta alustalle rekisteröityneille sijoittajille.  

Viime aikoina erityisesti erilaisiin rakennuskohteisiin liittyneet hankkeet ovat ajautuneet vaikeuksiin.

Article line divider

9. Virtuaalivaluutat ja muut uudenlaiset kohteet

Virtuaalivaluuttoja ovat mm. virtuaali-, krypto- ja vertaisvaluutat ja bittirahat. Ne ovat kaikki vertaisverkon avulla luotuja virtuaalisia rahoja, tuotteita tai välineitä, joilla ei ole virallisen maksuvälineen asemaa Suomessa. Virtuaalivaluuttoja ovat mm. Bitcoin, Etherium ja Ripple, joista ensiksi mainittu on selvästi suosituin. Virtuaalivaluuttaa vaihdetaan käyttäjiensä välillä ilman välikäsiä, kuten pankkeja. 

Käyttö ja säilytys

Virtuaalivaluutan käytöstä ei ole yhteistä sääntelyä, vaan sen käyttö perustuu sopimukseen. Virtuaalivaluuttoja voidaan vaihtaa virallisiin valuuttoihin, toisiin virtuaalivaluuttoihin sekä hyödykkeisiin ja palveluihin. Käytännössä esimerkiksi euroilla voi ostaa virtuaalivaluuttaa eri kauppapaikoista ja säilyttää niitä verkossa tai fyysisessä välineessä. 

Verkossa virtuaalivaluuttaa voi säilyttää esimerkiksi pörssissä tai lompakkosovelluksessa. Hakkeroinnin vaikeuttamiseksi virtuaalivaluuttaa voi säilyttää offline-lompakossa, joka on USB-muistitikkua muistuttava laite. 

Hyvät ja huonot puolet

Virtuaalivaluutoilla on useita hyviä puolia:

  • Yksinkertainen ja nopea tapa maksaa maailmanlaajuisesti pieniäkin summia.
  • Maksamisen anonymiteetti joillain valuutoilla. 
  • Varojen säilyttäminen omassa hallussa.
  • Uudenlaiset tavat maksaa, esimeriksi maksu toteutetaan jonkin ehdon täyttyessä automaattisesti.


Valitettavasti virtuaalivaluutoilla on myös omat ongelmansa (joista monet tosin koskevat myös käteistä rahaa):

  • Rahanpesu ja veronkierto. 
  • Omaisuuden piilottaminen muun muassa ulosotolta. 
  • Huume- ja asekauppa sekä muu laiton toiminta
  • Virtuaalivaluutat, varsinkin muut kuin Bitcoin, käyvät maksuvälineenä melko harvassa paikassa. 

Virtuaalivaluutta sijoituskohteena

Maksuvälineenä käytön sijaan päähuomion on saanut virtuaalivaluuttojen käyttö sijoituskohteena. Moni on rikastunut niiden avulla viime vuosien aikana, mutta toisaalta moni on menettänyt suuria summia niihin sijoittaessaan. 

Virtuaalivaluutat ovat luonteeltaan spekulatiivisia ja niiden arvo perustuu lähinnä uskoon siitä, että niistä tulisi varteenotettava valuutta. Sijoitus perustuu arvonnousuun eli siihen, että joku toinen ostaisi virtuaalivaluutan myöhemmin suuremmalla hinnalla kuin millä se oli ostettu. Mitään korkoa tai muuta tuottoa ei siitä ole saatavissa. Jos virtuaalivaluutan kurssi laskee, sijoittaja menettää rahaa. 

Mikään virallinen taho ei vastaa virtuaalivaluutan vakaudesta, toisin kuin esimerkiksi Euroopan keskuspankki vastaa eurosta. Tämä yhdistettynä siihen, että virtuaalivaluutan arvo ei juurikaan perustu mihinkään konkreettiseen tuotteeseen tai palveluun, johtaa suuriin kurssinvaihteluihin. Sijoitustuotteena virtuaalivaluutat ovat siten hyvin riskisiä. 

Huijaukset

Virtuaalivaluuttoihin liittyy myös paljon erilaisia huijauksia. Osa virtuaalivaluutoista on kehitetty vain petosta varten. Esimerkiksi OneCoin, johon sijoitettiin arviolta 4 miljardin dollarin edestä, osoittautui pyramidihuijaukseksi. Yksi tapa toteuttaa huijaus on laskea liikkeelle uusi virtuaalivaluutta järjestämällä ICO (initial coin offering), jossa sijoittajat voivat ostaa virtuaalivaluuttaa tai ns. tokeneja, mutta lopulta sijoitukset jäävät arvottomiksi. 

Lisäksi osa virtuaalivaluutan välittäjistä on myös perustettu vain petostarkoituksessa. Välittäjällä saattaa olla toimivan näköiset sivut, mutta varat siirrettyään asiakas ei saakaan ostamaansa virtuaalivaluuttaa.

Article line divider

10. Varo huijaria!

Säästämiseen ja sijoittamiseen liittyy kaikenlaisia riskejä: arvonvaihtelu, liikkeeseenlaskijan konkurssi, valuuttariski, purkukustannukset ynnä muuta. Joskus kyse ei ole vain sijoitustuotteeseen liittyvästä riskistä, vaan koko tuote tai palveluntarjoaja on vain huijaus. Tiukentuneesta sääntelystä ja valvonnasta huolimatta sijoittajan on syytä olla varuillaan ja harkita huolellisesti ennen sijoituspäätöksen tekemistä. 

Mistä huijauksen sitten tunnistaa? Kokosimme yhteen yleisiä tunnusmerkkejä tietoomme tulleista huijaustapauksista.

Huijauksen tunnusmerkkejä

  • Sijoitus kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta. Tällöin usein kyse on siitä, että se ei olekaan totta. Korkeat tuottolupaukset ilman riskiä eivät ole mahdollisia. Korkean tuoton tuotteissa on korkea riski, ja matalariskisissä tuotteissa tuotto on pieni.
  • Päätöksenteon kiirehtiminen. Huijarit monesti pitävät kiirettä yllä, jotta uhri ei ehtisi rauhassa pohtia sijoituksen järkevyyttä. 
  • “Vain juuri sinulle”, “rajoitettu erä”. Jostain syystä asiakkaalle tarjotaan loistavaa sijoituskohdetta, joka on saatavilla vain hyvin rajatulle joukolle.
  • Puhelu tai sähköposti ulkomailta. Asiakkaaseen otetaan yllättäen yhteyttä ja tarjotaan hyvää tuotetta. Asiointi tapahtuu yleensä englanniksi.
  • Palveluntarjoajalla ei ole toimilupaa. Tämä on ehkä varmin merkki huijauksesta. Sijoituspalvelujen tarjoamiseen Suomeen tarvitaan joko Finanssivalvonnan toimilupa tai toimilupa toisesta maasta ja Finanssivalvonnan notifioiminen sijoituspalvelujen tarjoamisesta Suomeen.


Finanssivalvonta ylläpitää rekisteriä toimiluvallisista ja toiminnastaan ilmoituksen tehneistä palveluntarjoajista (https://www.finanssivalvonta.fi/rekisterit/). Suomeen sijoituspalveluita tarjoavan yrityksen pitäisi siis löytyä Finanssivalvonnan rekisteristä joko valvottava- tai notifikaatioluettelosta. Näiden lisäksi rekistereistä löytyy erilaisia varoituslistoja, jotka eivät kuitenkaan ole kovin kattavia, koska uusia huijariyrityksiä syntyy kuin sieniä sateella. Lisäksi yhtiöt saattavat esiintyä listoilla virallisilla nimillään, eikä sillä aputoiminimellä, jolla ne tosiasiassa pyörittävät toimintaansa.

Palveluntarjoajan löytyminen Finanssivalvonnan notifikaatiolistaltakaan ei ole vielä täysin varma tieto siitä, että palveluntarjoaja toimii rehellisesti. FINEenkin on tullut muutamia yhteydenottoja mm. Kyproksella toimiluvan saaneista yrityksistä, joiden kanssa asiakkailla on ollut ongelmia saada rahojaan takaisin. Erityisen hankalaksi ongelman tekee se, että Kyproksella ei FINEn tietojen mukaan ole saatavilla tuomioistuimen ulkopuolista riidanratkaisua.

Huijaukset voivat olla erittäin uskottavia

Asiakkaiden yhteydenotoissa FINEen on käynyt ilmi monia seikkoja, jotka saavat asiakkaat uskomaan huijauksen olevan ihan oikea sijoitus. Tässä ovat niistä yleisimmät:

  • Palveluntarjoajalla on hienot verkkosivut. Uhrit ovat tutustuneet sijoituksia myyvän yrityksen verkkosivuihin ja vakuuttuneet toimijan luotettavuudesta. Valitettavasti huijaritkin osaavat tehdä laadukkaan näköisiä verkkosivuja. Ne eivät ole tae luotettavuudesta. 
  • Verkkopalvelusta on voinut seurata sijoitusten kehitystä. Useilla palveluntarjoajilla on oma verkkopalvelu, jonne voi kirjautua ja jossa voi seurata omien sijoitustensa kehittymistä. Todellisuudessa mitään sijoituksia ei kuitenkaan ole tehty, ja kaikenlaiset graafit ja tiedot perustuvat vain keksittyihin tietoihin. 
  • Myyjä on vakuuttava. Huijarikin voi olla ammattilainen. Taitava myyjä on taitava, ja erityisen taitavaa myyjää tarvitaan silloin kun tuotteessa ei ole kaikki kunnossa.
  • Kaveri suositteli ja on saanut sieltä voittoja. Esimerkiksi surullisenkuuluisassa Wincapita-pyramidihuijauksessa ensimmäiset sijoittajat saivat kotiutettua suuria voittoja sijoituksistaan lupausten mukaisesti. Sen sijaan suurin osa sijoittajista menetti valtaosan rahoistaan, kun kävi ilmi, ettei mitään oikeaa sijoitustoimintaa ollutkaan. Tämä on pyramidihuijauksille tyypillinen lopputulos.

Erilaisia huijauksia

Tässä oppaassa on aiemmin mainittu muutamia erilaisia huijauksia, mutta niiden lisäksi on monia muita huijauksen muotoja. Tässä on niistä muutamia:

  • Viime aikoina kovassa nousussa ovat olleet erilaiset valuuttamarkkinahuijaukset liittyen joko perinteisiin valuuttoihin tai virtuaalivaluuttoihin. Varsinkin virtuaalivaluuttojen osalta ala on kovin uusi, oikeitakin palveluntarjoajia on paljon ja sijoittajat ovat saaneet suuria voittoja. Tänne sekaan mahtuu kuitenkin palveluntarjoajia, jotka eivät oikeasti tarjoa mitään palvelua.
  • Osakkeiden, joukkolainojen, kullan ja muiden perinteisten sijoitustuotteiden tarjoaminen on edelleen yleinen huijaustapa. Sijoituskohde saattaa olla ihan aito kohde, mutta asiakkaan rahoja ei tosiasiassa sijoiteta siihen, vaan ne menevät suoraan huijareiden taskuun. Usein kohdetta tarjotaan erityisen edulliseen hintaan, ja päätös pitäisi tehdä nopeasti. 
  • Jatkohuijauksessa kerran huijatuksi tullut uhri saadaan huijattua uudelleen. Esimerkiksi huijauksen tehnyt yritys saattaa pyytää uhria maksamaan vielä jonkin lisämaksun, että rahat saataisiin palautettua. Joku toinenkin palveluntarjoaja saattaa tarjota huijauksen uhriksi joutuneelle palvelua, jossa pyritään saamaan takaisin rahat huijarilta. Kuitenkin myös nämä palvelumaksut saattavat kadota huijareiden taskuun.
  • Tietojenkalastelussa huijarit yrittävät saada asiakasta luovuttamaan henkilökohtaisia tietojaan. Asiakkaan kortti- ja pankkitunnustietojen lisäksi huijarit voivat saada asiakkaalta esimerkiksi tietoja, joiden perusteella asiakkaan nimiin voidaan perustaa asiakastilejä eri palveluihin. Muista, että pankkitunnuksen eri osia ei saa antaa kenellekään ulkopuoliselle! Pankki, poliisi tai mikään muukaan taho ei niitä pyydä puhelimitse tai sähköpostitse. 
  • Myös erilaiset päivityspyynnöt saattavat olla huijauksia. Sähköpostiviestissä olevia linkkejä pankin palveluihin ei tule avata, vaan palvelut tulee avata suoraan nettiselaimesta tai pankin omassa mobiilisovelluksessa.

 

©FINE
Työryhmä: Sasu Heino, Ville Raulos, Elli Reunanen, Vesa Sainio, Oona Sternhufvud, Marjo Ylönen.

Lataa julkaisu PDF-tiedostona

Lähetys epäonnistui. Tarkista, että täytit vaaditut kentät.

Palaute julkaisusta

Voit auttaa meitä kehittämään oppaidemme sisältöjä antamalla palautteesi

Kiitos!