VKL 250/07

Diaarinumero: VKL 250/07

Ratkaisu annettu: 30.08.2007

Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottajan henkilöauto anastettiin 3. – 4.1.2007 välisenä yönä kerrostalon lukitusta autotallista. Poliisille tehdyn tutkintailmoituksen mukaan kiinteistöllä oli neljä yhden auton tallia. Vakuutuksenottajan autotallin ovessa ei ollut havaittavissa murtojälkiä. Jokaiselle tallille oli oma ulko-ovensa ja tallit oli erotettu verkkoaidalla toisistaan. Verkkoaidan yläreunan ja katon väliin jäi noin 30–40 cm:n mittainen aukko verkkoaidan koko matkalta. Myös verkkoaidassa roikkunut kotiavain oli anastettu, ja lisäksi myös sorkkarauta, pyöräilyhansikkaat ja otsalamppu.

Vakuutuksenottaja haki korvausta vahingosta autovakuutuksesta.

Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiö viittasi päätöksessään vakuutusehtoihin, joiden mukaan, jos varkaus on tehty avaimia käyttäen, suoritetaan korvaus vakuutuksesta vain, jos vakuutuskohteen tai sen säilytyssuojan avain on saatu haltuun murron yhteydessä tapahtuneella varkaudella tai ryöstön yhteydessä. Koska auton avaimia ei ollut saatu haltuun edellä mainitulla tavalla, vakuutusyhtiö ei suorittanut korvausta.

Lausuntopyyntö

Vakuutuksenottaja toteaa, että hänelle on arvoitus se, miten talliin on päästy. Mahdollista on, että avaimet ovat jo rakennusvaiheessa joutuneet ulkopuolisten käsiin. Toinen vaihtoehto on, että joku muu tallien haltijoista on jättänyt oman tallinsa hetkeksi avoimeksi tai huonosti lukituksi. Toisin kuin poliisitutkintapöytäkirjassa on todettu, verkkoaidan päällä on vain 20 cm:n korkuinen vapaa tila katonrajassa. Kenenkään taloyhtiön osakkaan mieleen ei ole edes tullut, että talliin voisi päästä katon ja seinän välistä. Tiloista toiseen pääseminen on vaatinut huomattavaa ponnistelua, notkeutta ja viekkautta. 1970-luvulla vakuutusyhtiöt myös kehottivat pitämään auton avaimet autossa, jotta palokunta saa tarvittaessa siirrettyä ne pois. Varkautta ei ole tehty avaimia käyttäen, vaan talliin on tunkeuduttu joko muilla avaimilla tai muutoin viekkautta ja erityistä suunnitelmallisuutta sekä ketteryyttä käyttäen.

Vakuutuksenottajan mielestä korvaus tulisi suorittaa, koska auto on anastettu lukitusta tilasta. Hänen on mahdotonta selvittää, ovatko tuntemattomien ihmisten avaimet joutuneet rajoitusehdossa mainitulla tavalla murron tai ryöstön kohteeksi. Kyseisen ehtokohdan soveltaminen johtaisikin kohtuuttomuuteen, kuten KKO:n päätöksessä 1983:149 on todettu. Vakuutuksenottajana hän ei ole menetellyt törkeän huolimattomasti tai edes huolimattomasti. Vakuutusyhtiön päätös evätä koko korvaus suojeluohjeen tapaisella rajoitusehdolla johtaa tässä tapauksessa selvään kohtuuttomuuteen. Vakuutusyhtiöllä on näyttötaakka siitä, että tapaus kuuluu rajoitusehdon piiriin.

Toissijaisesti vakuutuksenottaja katsoo, että rajoitusehto on itse asiassa suojeluohje, jolloin korvausta ei tulisi ainakaan kokonaan evätä, vaan sitä voitaisiin vähentää korkeintaan 1/4:lla. Suojeluohjeen mahdollisen rikkomisen ei tulisi johtaa ainakaan korvauksen täyteen epäämiseen.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö viittaa aiempiin päätöksiinsä. Korvattavuuden edellyttämä lukitusvaatimus ei ole täyttynyt.

Vakuutuslautakunnan lausunto

Vakuutusehtojen 4.5.1 –kohdan mukaan varkausvakuutuksesta korvataan vakuutuksen kohteen menettämisestä tai vahingoittumisesta aiheutunut vahinko vain, jos syynä on ollut ajoneuvoon, sen vakiovarusteeseen tai vakuutuksen kohteena olevaan lisälaitteeseen kohdistunut varkaus, rikoslain 28 luvun 7 ja 8 §:issä tarkoitettu luvaton käyttö, käyttövarkaus taikka näiden yritys ja teon kohde on ollut teon tapahtuessa lukittu (sen koritila on suljettu ja lukittu) tai lukitussa säilytyssuojassa (ks. kohta 2.7) ja vakuutuksenottaja tai muu vakuutettu on vaatinut rangaistusta tehdystä rikoksesta. Jos jokin edellä tarkoitetuista teoista on tehty avaimia käyttäen, suoritetaan korvaus vakuutuksesta vain, jos teon tekijä on saanut vakuutuskohteen tai sen säilytyssuojan avaimet haltuunsa murron yhteydessä tapahtuneella varkaudella tai ryöstön yhteydessä.

Vakuutussopimuslain 3 §:n mukaan sopimusehto, joka poikkeaa tämän lain säännöksistä muun vakuutetun tai vakuutuskorvaukseen oikeutetun kuin vakuutuksenottajan vahingoksi, on mitätön. Sopimusehto, joka poikkeaa tämän lain säännöksistä vakuutuksenottajan vahingoksi, on mitätön kuluttajaa kohtaan sekä sellaista elinkeinonharjoittajaa kohtaan, joka huomioon ottaen hänen elinkeinotoimintansa laatu ja laajuus sekä olosuhteet muutoin on vakuutuksenantajan sopijapuolena rinnastettavissa kuluttajaan. Mitä tässä momentissa säädetään, ei koske ryhmävakuutusta.

Vakuutussopimuslain 31 §:n mukaan vakuutussopimukseen voidaan ottaa määräyksiä laitteista, menettelytavasta tai muusta järjestelystä, jolla on tarkoitus estää tai rajoittaa vahingon syntymistä, tai määräyksiä siitä, että vakuutuksen kohdetta käyttävällä tai siitä huolehtivalla henkilöllä tulee olla määrätty kelpoisuus (suojeluohjeet).

Vakuutetun tulee noudattaa suojeluohjeita.

Jos vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt 2 momentissa säädetyn velvollisuutensa, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.

Lain 34 §:n mukaan harkittaessa, onko korvausta tässä luvussa säädetyllä perusteella alennettava tai se evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys seikalla, jota vakuutuksenottajan tai vakuutetun antama väärä tai puutteellinen tieto koskee, tai vahingonvaaraa lisänneellä muuttuneella olosuhteella taikka vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

Tässä tapauksessa lukitsematon auto ja muuta irtaimistoa on anastettu lukittavasta säilytyssuojasta. Poliisille tehdyn tutkintailmoituksen mukaan autotallin ovessa ei ollut havaittavissa murtojälkiä, ja autotallin Abloy exec-lukolla varustettu ovi oli raollaan. Vakuutuksenottaja muisteli lukinneensa oven illalla, mutta varmaksi hän ei sitä voinut sanoa. Näin ollen auto on voitu anastaa joko pääsemällä sisään auki jääneestä säilytyssuojan ovesta, avaamalla säilytyssuojan ovi jollakin tapaa haltuun saaduilla avaimilla tai sitten niin, että tekijä on päässyt säilytyssuojaan verkkoaidan ja katon välisestä raosta. Kiistatonta on, että säilytyssuojan avaimia ei ole saatu haltuun murron yhteydessä tapahtuneella varkaudella tai ryöstön yhteydessä.

Tässä tapauksessa vakuutusehtojen 4.5.1 –kohdassa on lautakunnan tulkinnan mukaan asiallisesti asetettu vakuutetulle velvollisuus säilyttää kohteen tai säilytyssuojan avaimia niin huolellisesti, ettei niitä voi häneltä saada muutoin kuin lukituksen murtamalla tai väkivaltaa käyttämällä tai sillä uhkaamalla. Myös vakuutuksen suojeluohjeiden kohdassa 5.5 vakuutetulle on annettu samanlainen velvollisuus säilyttää avaimia huolellisesti toteamalla muun muassa, ettei kohteen tai säilytyssuojan avaimia saa säilyttää näkyvillä tai sellaisessa lukitsemattomassa paikassa, jossa sivullinen ennalta tietää tai voi arvata avainten olevan.

Lautakunta viittaa samankaltaista tulkintatilannetta käsitteleviin lausuntoihinsa 310/06 ja 770/99 ja katsoo, että jos sama käyttäytymisvaatimus asetetaan sekä korvattavia tapahtumia määrittävissä ehdoissa että suojeluohjeessa, on epäselvää, kumman tyyppiseksi ehdoksi kyseinen käyttäytymisvaatimus on tarkoitettu. Kuluttajansuojalain 4 luvun 3 §:n ja yleisten vakioehto-oikeudellisten periaatteiden mukaan epäselviä yksipuolisesti laadittuja vakioehtoja tulee tulkita laatijansa vahingoksi ja asiakkaan eduksi. Asiakkaalle edullisempi tulkinta rajoitusehto vai suojeluohje -valintatilanteessa on se, että kyseistä ehtoa pidetään suojeluohjeena, koska tällöin käytännön pääsääntönä on vähintään osakorvauksen maksaminen, kun taas rajoitusehto-vaihtoehdossa korvausta ei pääsäännön mukaan makseta lainkaan.

Tässä tapauksessa vakuutusyhtiö ei ole edes väittänyt, etteikö auton säilytyssuoja olisi vahingon sattuessa ollut lukittu. Toisaalta vakuutettu ei ole laiminlyönyt suojeluohjeiden kohdassa 5.5 asetettua vaatimusta säilytyssuojan avaimien asiallisesta säilytystavasta. Tällä perusteella lautakunta katsoo, ettei lausunnonpyytäjä ole menetellyt suojeluohjeiden vastaisesti.

Edellä mainitulla perusteella lautakunta katsoo, että auton menettämisestä aiheutunut vahinko tulee korvata vähentämättömänä autovakuutuksesta. Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Taipale, jäsenet Sario, Uimonen ja Vaitomaa sekä varajäsen Vuori. Sihteerinä toimi Mikkola.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Taipale
Sihteeri Mikkola

Jäsenet