Diaarinumero: 9/26/81
Ratkaisu annettu: 24.08.1981
Vakuutusyhtiö on pyytänyt Tiekuljetusvakuutuksen vahinkolautakunnan lausuntoa siitä, onko saamatta jäänyt rahtitulo sellaista vahinkoa, joka olisi korvattava tiekuljetusvakuutuksen perusteella. Lautakunta on asiakirjoista saanut tietää seuraavaa:
Rahdinkuljettaja, jolla on ollut kuljetusvastuuvakuutus vakuutusyhtiössä, on ottanut Italiasta kuljetettavakseen mm. marmoria sisältäneen kuorman Suomeen ostajalle. Saksan Liittotasavallassa rahdinkuljettajan ajoneuvoyhdistelmä joutui liikennevahinkoon, jolloin lasti tuhoutui. Korvaus lastista on maksettu. Ostaja ja huolitsija ovat kieltäytyneet maksamasta rahtia, koska lähetys tuhoutui kokonaisuudessaan. Rahdinkuljettaja on vaatinut vakuutusyhtiöltä korvausta saamatta jääneestä rahtitulosta. Vakuutusyhtiö on todennut, että tiekuljetuksen yleisten vastuuvakuutusehtojen 1.1.1 kohdan mukaan vakuutus kattaa vakuutusehdoissa määrätyin rajoituksin sen vahingonkorvausvelvollisuuden, jonka alaiseksi vakuutuksenottaja 23.3.1979 tiekuljetussopimuksesta annetun lain perusteella voi kotimaisessa tai kansainvälisessä kuljetuksessa joutua ajoneuvolla korvausta vastaan tiellä tapahtuneen tavaran kuljettamisen yhteydessä tavaralle tapahtuneesta katoamisesta, vähentymisestä tai vahingoittumisesta taikka tavaran luovutuksen viivästymisestä. Vakuutusyhtiö katsoo, että koska saamatta jäänyt rahtitulo ei ole vahinkoa, josta rahdinkuljettaja olisi vahingonkorvausvelvollinen toiselle, sitä ei tulisi korvata tiekuljetusvakuutuksen perusteella rahdinkuljettajalle. Vakuutusyhtiö on ilmoittanut suorittaneensa korvauksen lastista vahingonkärsineelle italialaiselle lähettäjälle. Rahdinkuljettaja ei ole antanut asiassa lausuntoa. Ostaja ei ole antanut asiassa lausuntoa. LAUTAKUNNAN LAUSUNTO Lautakunta toteaa, että rahdinkuljettaja on tiekuljetussopimuslain 32 §:n 4 momentin mukaan tavarasta suoritettavan korvauksen lisäksi vastuussa rahdista, tullimaksusta ja muista tavaran kuljetukseen liittyvien kulujen korvaamisesta. Lainkohdasta seuraa, että rahdinkuljettaja on velvollinen palauttamaan mahdollisesti saamansa rahdin tai jos hän ei ennen vahingon sattumista ole sitä saanut, hän ei ole oikeutettu rahtia perimään, jollei kuljetussopimuksesta muuta seuraa. Jos vahingon kärsineen rahdinkuljettajaan kohdistama vaatimus sisältäisi suoritetun rahdin, olisi sanotun lainkohdan perusteella itsestään selvää, että koko vaatimuksen määrä olisi korvattava tiekuljetusvastuuvakuutuksesta. Koska rahdinkuljettajan asemaa vakuutuksenottajana ei tule asettaa riippuvaiseksi siitä sattumanvaraisesta tekijästä, onko rahti jo ehditty suorittaa ja siis sisältääkö vahingonkärsineen vaatimus rahdin vai ei, lautakunta tiekuljetussopimuslain 32 §:n 4 momentin säännökset huomioon ottaen katsoo, että vakuutusyhtiö on velvollinen tiekuljetusvastuuvakuutuksen perusteella suorittamaan rahdinkuljettajalle korvauksen saamatta jääneestä rahtitulosta. Päätös oli yksimielinen. TIEKULJETUSVAKUUTUKSEN VAHINKOLAUTAKUNTA