Diaarinumero: 9/210/90
Ratkaisu annettu: 04.10.1990
Lausunnonpyytäjä: Vakuutusyhtiö
Vahingonkärsinyt: Vastaanottaja Tapahtuma Rahdinkuljettaja on 28.6.1989 ottanut kuljetettavakseen kumitelan Oulusta Kokkolaan. Kumitela on noudettu kuljetusliikkeen Oulun terminaaliin, jossa se on siirretty Kokkolaan menevään autoon. Kokkolassa tela on nostettu liinoilla pois autosta. Tässä yhteydessä on havaittu telan kumioinnissa vaurio. Kuljetuksesta laadittuun rahtikirjaan ei ole merkitty ohjeita telan käsittelystä. Tela on lastattu ajoneuvoon puupukkien varaan, telan vaippaosa kartongilla suojattuna. Lähettäjän ja rahdinkuljettajan yksimielisen käsityksen mukaan on sovittu, että kuljetettavat telat pakataan ensisijaisesti puulaatikoihin. Mikäli tämä kuitenkin ajanpuutteen tai laatikon hinnan vuoksi olisi kohtuutonta, kuljetus on voitu suorittaa myös tukevien puupukkien varassa, vaippaosa suojattuna. Siirtokuormauksia tehtäessä telan noston olisi tapahduttava akselien kaulalta liinoilla, ei telavaipalta. Lähettäjä on ilmoituksensa mukaan, antanut kaikille pinnoitettuja teloja kuljettaville kuljetusliikkeille rahtikirjaan liitettäväksi kirjalliseksi ohjeeksi "Pinnoitettujen telojen lastaus-, sidonta-, kuljetus- ja varastointiohje" -nimisen asiakirjan, jossa annetaan telojen käsittelyohjeet pukkikuljetusta varten. Ohjeen mukaan on ennen lastausta tarkastettava, että kuljetusalusta on ehjä ja ehdottomasti tyhjä ja että kuljetuspukit ovat ehjiä ja riittävän tukevia. Pinnoitettu tela on lastattava kuljetusalustalle siten, että telan ja alustan sekä telan ja laidan väliin jää riittävästi vapaata tilaa. Pinnoitetut telat on sidottava akselitapeista siten, etteivät ne liiku ajon aikana. Ohjeen mukaan teloja ei missään tapauksessa saa sitoa pinnoitteen kohdalta. Pinnoitettujen telojen päälle ei ohjeen mukaan saa lastata mitään eikä mahdollisesti vapaaksi jääville sivuille irrallista tavaraa. Lausuntopyyntö Lautakunnalta on pyydetty lausuntoa siitä, onko kysymyksessä olevassa tapauksessa telan pakkaus ollut puutteellinen ja riittämätön suojaamaan telaa kuljetuksen aikana sekä siitä, onko rahdinkuljettaja tiekuljetussopimuslain perusteella vastuussa vahingosta ja onko vahinko korvattava rahdinkuljettajan tiekuljetusvakuutuksen nojalla. Lautakunnan ratkaisu Tiekuljetussopimuslain 27 §:n 1 momentin nojalla rahdinkuljettaja on vastuussa mm. tavaran vahingoittumisesta sen kuljetettavaksi ottamisen ja luovuttamisen välisenä aikana. Rahdinkuljettaja on kuitenkin lain 29 §:n 1 momentin 2-kohdan nojalla vastuusta vapaa, mikäli vahingoittumisen syynä on ollut sellaisten tavaroiden puutteellinen pakkaus, jotka laatunsa puolesta ovat pakkaamattomina tai puutteellisesti pakattuina vähentymiselle tai vahingoittumiselle alttiita. TKSL 29 §:n 2 momentin mukaan, mikäli rahdinkuljettaja näyttää, että vahingoittuminen vallinneet olosuhteet huomioon ottaen on voinut johtua 1 momentissa tarkoitetusta vaarasta, vahingon oletetaan siitä aiheutuneen, jollei muuta näytetä. Lautakunta toteaa, että osapuolet ovat sopineet kumitelojen pakkaamisesta pääsääntöisesti puulaatikoihin. Poikkeuksellisesti, mikäli tällainen pakkaaminen ajan puutteen tai laatikon hinnan vuoksi olisi kohtuutonta, kuljetus ''voidaan suorittaa myös tukevien puupukkien varassa telan vaippaosan ollessa suojattuna''. Lautakunta toteaa, että ns. pukkikuljetus, jossa herkästi vioittuva kumipinta on suojattu vain muovilla tai kartongilla, on selvästi vahinkoalttiimpi pakkaustapa kuin puulaatikkoon pakkaaminen ja myös riittämätön suojaamaan tavaraa normaaleilta kuljetusrasituksilta. Lautakunta katsoo, että kumitelan pakkaaminen vain muoviin tai kartonkiin ei ole riittävä suojaustapa tavaralle, joka laatunsa puolesta on pakkaamattomana tai puutteellisesti pakattuna vahingoittumiselle altis. Tavaran lähettäjä on antanut kysymyksessä olevan laatuisia kumiteloja kuljettaville liikenteenharjoittajille kirjalliset erityisohjeet tavaran pukkikuljetuksia varten. Lautakunta katsoo, että rahdinkuljettajalle on annettu riittävät ohjeet tavaran käsittelystä kuljetettaessa sitä puutteellisesti pakattuna. Tavara on vahingoittunut sen ollessa rahdinkuljettajan huostassa. Tavaran vahingoittumisen paikka ja aika on jäänyt selvittämättä, joten rahdinkuljettajan on katsottava myös olevan vastuussa tapahtuneesta vahingosta. Lautakunta katsoo vahingon aiheutuneen sekä siitä, että tavaran pakkaus on ollut puutteellinen että siitä, että rahdinkuljettaja ei ole kaikilta osin noudattanut saamiaan ohjeita. Lautakunta toteaa TKSL 30 §:n 1 momentin nojalla, koska sekä lähettäjä että rahdinkuljettaja ovat osaltaan vaikuttaneet vahingon syntymiseen, että rahdinkuljettajan korvattavaksi tulee vahingosta puolet (1/2), ja että rahdinkuljettajan vakuutusyhtiön on korvattava rahdinkuljettajan vastuumäärä tiekuljetusvakuutuksen nojalla ja sen ehtojen mukaisesti. Päätös oli yksimielinen. TIEKULJETUSVAKUUTUKSEN VAHINKOLAUTAKUNTA