Diaarinumero: 8/51/82
Ratkaisu annettu: 19.05.1982
Vakuutusyhtiö on pyytänyt Tiekuljetusvakuutuksen vahinkolautakunnan lausuntoa asiassa, joka koskee rahdinkuljettajan vastuuta kuljetetun tavaran vahingoittumisesta.
Lautakunta on asiakirjoista saanut tietää seuraavan: Rahdinkuljettaja oli 4.6.1980 ottanut kuljetettavakseen puuntyöstökoneen italialaiselta valmistajalta vastaanottajalle Lahteen. Purettaessa konetta vastaanottajan luona huomattiin, että hiomatelan akseli oli murtunut päistään, mistä vastaanottaja teki 6.6.1980 reklamaation rahdinkuljettajalle. Vastaanottajan vakuutusyhtiö korvasi hiomakoneen korjauskustannukset vastaanottajalle ja esitti tämän jälkeen rahdinkuljettajalle takaisinhakuvaatimuksen, minkä kuljetusliikkeen vakuutusyhtiö torjui. Rahdinkuljettajan vakuutusyhtiö on torjunut regressivaatimuksen viittaamalla tiekuljetussopimuslain 29 §:n 1 momentin 2., 3. ja 4. kohtiin vastuusta vapautumisensa tueksi. Vakuutusyhtiön mukaan kuljetettu kone ei ilmeisestikään pakkaamattomana kestänyt autokuljetuksen normaaleja rasituksia. Vakuutusyhtiö on edelleen todennut, että tavaran vastaanottaja oli joutunut käyttämään tilapäisiä purkauskeinoja, jolloin eräät koneenosat olivat vaurioituneet. Vakuutusyhtiö on myös todennut, ettei mitään näyttöä ole esitetty siitä, että kone olisi kuljetuksen aikana liikkunut. Vastaanottajan vakuutusyhtiö on todennut, että konetta ei ollut lähetetty täysin pakkaamattomana, vaan se oli sijoitettu puukehikkoon, mitä on pidettävä riittävänä ja kaupanomaisena pakkaustapana, että rahdinkuljettaja ei ollut tehnyt varaumaa pakkauksen puutteellisuudesta, että tavara oli lastattu sillä tavoin, että työstökone on kuljetuksen aikana vaurioitunut, mikä ei ole normaalista kuljetuksesta johtuva rasitus ja että puuntyöstökone ei kuulu sellaiseen tavaralajiin, joka olisi erityisen altis vahingoittumiselle. LAUTAKUNNAN LAUSUNTO Lautakunta katsoo selvitetyksi, että puuntyöstökone oli ollut kuljetuksen ajan puukehikkoon pakattuna. Puukehikko ei kuitenkaan ollut suojannut koneen kaikkia osia. Purettaessa puuntyöstökonetta vastaanottajan toimesta oli purkaustyössä jouduttu käyttämään tilapäisiä purkauskeinoja, jolloin eräät koneen osat olivat näkyvästi vaurioituneet jo purkauksen yhteydessä. Koska mitään selvitystä ei ole esitetty siitä, että puuntyöstökoneen akseli olisi murtunut ennen purkausta, lautakunta katsoo, tiekuljetussopimuslain 29 §:n 2. ja 3. kohtiin viitaten, että rahdinkuljettaja ei ole vastuussa tapahtuneesta vauriosta eikä rahdinkuljettajan vakuutusyhtiö näin muodoin ole korvausvelvollinen vastaanottajan vakuutusyhtiölle. Päätös oli yksimielinen. TIEKULJETUSVAKUUTUKSEN VAHINKOLAUTAKUNTA