Diaarinumero: 8/25/81
Ratkaisu annettu: 28.05.1981
Vakuutusyhtiö A on pyytänyt Tiekuljetusvakuutuksen vahinkolautakunnan lausuntoa siitä, onko kuljetuksen aikana tapahtuneen jännepunoskelojen vaurioitumisesta aiheutunut vahinko korvattava tiekuljetusvastuuvakuutuksen perusteella. Lautakunta on asiakirjoista saanut tietää seuraavaa:
Kuljetusliike B, jolla on ollut kuljetusvastuuvakuutus vakuutusyhtiö A:ssa, on ottanut kuljetettavakseen yhdeksän jännepunoskelaa C:n tehtailta Hämevaarasta D:lle Siilinjärvelle. Kuljetuksen aikana neljä jännepunoskelaa oli pyöristynyt muuttaen muotoansa, koska niitä koossa pitävät pidikekiskot olivat antaneet periksi. Kelat oli pakattu ja lastattu C:n toimesta. Vakuutusyhtiö A on todennut, että vahinko on sen huomioon ottaen, että kuljetuksen aikana ei ole tapahtunut mitään sellaista, joka olisi voinut aiheuttaa vahingon, voinut johtua siitä, että lähettäjä on pakannut puutteellisesti tavaran, joka laatunsa puolesta on puutteellisesti pakattuna vahingoittumiselle altista, ja siitä, että lähettäjä on suorittanut tavaran lastaamisen. Koska muuta ei ole näytetty, vakuutusyhtiö A katsoo, että vahingoittuminen on voinut johtua edellä mainituista syistä, eikä rahdinkuljettaja tämän vuoksi ole korvausvelvollinen aiheutuneesta vahingosta, eikä vahinkoa tule korvata tiekuljetusvakuutuksen perusteella. C on todennut kyseessä olevat jännepunosvyyhdit pakatuiksi tehtaalla täysin normaalisti. Tällä tavalla pakattua jännepunosta C ilmoittaa toimittaneensa vuodesta 1973 alkaen ilman minkäänlaisia kuljetusvaurioita, esim. vuonna 1980 3 600 tonnia. Tavaraa on kuljetettu neljän eri kuljetusliikkeen toimesta. C:n edustajana E on ilmoittanut, että viimeksi kuluneiden seitsemän vuoden aikana on noin 12 000 vahingoittuneiden kanssa samalla tavalla pakattua ja samankokoista ja painoista jännepunoskelaa toimitettu Suomen maanteillä autokuljetuksina. Nyt kyseessä oleva on ainoa E:n tietoon tullut kuljetusvahinko. E korostaa, että kaikki Ruotsista, Saksasta, Ranskasta ja Englannista Suomeen tulevat punoskiepit ovat samalla tavoin pakattuja. Tapauksessa vaikuttaa ilmeiseltä, että kuljetuksen, mahdollisen jälleenlastauksen tai purkauksen aikana on tapahtunut jotakin sellaista, joka poikkeaa normaalista ja josta E ei ole saanut tietoa. E katsoo, että pakkaustavan muutosta tällä hetkellä ei ole edes syytä tutkia. Kuljetusliike X Oy:n edustaja on E:lle toimittamassaan kirjeessään ilmoittanut, että hän on useiden vuosien ajan toimittanut valtaosan C:n jänneteräspunoksista eri elementtitehtaille kautta Suomen, eli noin 1 000 punoskieppiä vuodessa, eikä koskaan ole sattunut, että kerät olisivat hänen kyydissään vaurioituneet. Kuljetusliike B ei ole antanut asiassa lausuntoa. Lautakunnan lausunto: Lautakunta katsoo, että vahingoittuneiden jännepunoskelojen pakkausta on huomioon ottaen suuri vahingoittumattomien kuljetusten määrä pidettävä riittävänä. Lautakunta toteaa, ettei sillä ollut käytettävissään riittävää selvitystä kuljetuksen aikana vallinneista olosuhteista. Sen vuoksi lautakunta katsoo myös jääneen näyttämättä, että vahingoittuminen vallinneet olosuhteet huomioon ottaen olisi voinut johtua lähettäjän suorittamasta tavaran kuormaamisesta tai ahtaamisesta. Koska tiekuljetussopimuslain 29 §:n 1 momentin 2- ja 3-kohdan säännöksiä ei ole tapaukseen sovellettava, eikä muutakaan rahdinkuljettajan vastuusta vapautumisen perustetta ole osoitettu olevan olemassa, lautakunta tiekuljetussopimuslain 27 §:n 1 momentin nojalla katsoo, että kuljetusliike B on vastuussa jännepunoskelojen vaurioitumisesta seuraavasta vahingosta ja että vahinko on korvattava kuljetusliike B:n tiekuljetusvastuuvakuutuksen perusteella. Päätös oli yksimielinen. TIEKULJETUSVAKUUTUKSEN VAHINKOLAUTAKUNTA