Diaarinumero: 8/209/90
Ratkaisu annettu: 20.12.1990
Lausuntopyyntö: Vakuutusyhtiö
Rahdinkuljettaja: Kuljetusliike Vahingonkärsinyt: Vastaanottaja Tapahtuma Lautakunta toteaa asiakirjojen perusteella, että kuljetusliike oli 26.2.1988 sopinut asiakkaansa kanssa kuljettavansa erän pattereita Turusta Englantiin. Lähettäjä oli pakannut tavaran puisiin kehikoihin, jotka oli ahdattu kuormatilaan kolmeen kerrokseen. Merimatkan aikana patterit olivat perävaunun kuormatilassa päässeet siirtymään ja vahingoittuneet. Itse perävaunu oli merimatkan ajan pysynyt paikoillaan. Osapuolet ovat yksimielisiä siitä, että lähettäjä oli lastannut tavarat perävaunuun ja että kuljettaja oli suorittanut lastin sidonnan. Osapuolten kesken vallitsee erimielisyys oliko nimenomaisesti sovittu, että kuljettaja tai kuljetusliike sitoo lastin perävaunuun vai ei. Asiassa laaditun tarkastuskertomuksen mukaan kuljetettavaksi otetuista 1861 patterista 403 kappaletta on vahingoittunut. Vahingon markkamääräistä arvoa ei lausuntoa annettaessa ollut saatavissa. Lausuntopyyntö Lautakunnalta on pyydetty lausuntoa siitä, onko rahdinkuljettaja vastuusta vapaa sen johdosta, että lähettäjä on lastannut tavaran, rahdinkuljettaja on sitonut tavaran lähettäjän lukuun, tavara on lastattu huonosti, tavaran pakkaus on puutteellinen ja että vahinko on sattunut olosuhteissa, joita rahdinkuljettaja ei ole voinut välttää. LAUTAKUNNAN RATKAISU Tiekuljetussopimuslain 27 §:n mukaan rahdinkuljettaja on vastuussa tavaran vahingoittumisesta sen kuljetettavaksi ottamisen ja luovuttamisen välisenä aikana. TKSL 29 §:n 1 momentin 3-kohdan mukaan rahdinkuljettajalla ei ole 27 §:ssä tarkoitettua vastuuta, jos vahingoittuminen johtuu siitä, että lähettäjä on lastannut tavaran. Lautakunta toteaa asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella, että tavara oli ahdattu kuljetusajoneuvoon erikokoisina ja -korkuisina pinoina ja että kuljetusyksiköiden (häkkien) väliin ei ollut asennettu välilevyjä kitkan ja tuennan lisäämiseksi. Tämän laiminlyönnin lautakunta katsoo olleen yksin lähettäjän vastuulla. Lautakunta toteaa, että rahdinkuljettaja on sitonut tavaran kuormatilassa. Tähän sitomiseen ei lähettäjä ole osallistunut, mutta sidonnan on tarkistanut ja hyväksynyt lähettäjän edustaja. Rahdinkuljettajan vastuustavapautumisperusteeksi on katsottu myös se, että tavaran pakkaus on ollut puutteellinen. Lautakunta kuitenkin katsoo, että käytetty pakkaustapa on ollut riittävä kestämään kaikki normaalit kuljetusrasitukset eikä rahdinkuljettaja ole voinut näyttää pakkauksessa sellaista puutteellisuutta, joka olisi myötävaikuttanut tavaravahinkoon. Rahdinkuljettajalla ei TKSL 28 §:n 1 momentin mukaan ole 27 §:ssä tarkoitettua vastuuta, jos vahinko on aiheutunut olosuhteesta, jota rahdinkuljettaja ei ole voinut välttää ja jonka seurauksia hän ei ole voinut ehkäistä. Tällaiseksi syyksi on esitetty tavaran merikuljetuksen aikana vallinnut kova merenkäynti, jonka seurauksena vahinko olisi syntynyt. Lautakunta toteaa kuitenkin, että tämä seikka sellaisenaan ei vapauta rahdinkuljettajaa vastuusta. Mikäli kuitenkin tavaran vahingoittuminen on tapahtunut kuljetettaessa tavaraa aluksella, ja vahingoittumisen voidaan osoittaa johtuneen tapahtumasta, joka voi tapahtua ainoastaan kuljetusta näin suoritettaessa, rahdinkuljettajan vastuu määräytyy niiden säännösten mukaan, jotka koskevat kuljetusta aluksella. Nyt esillä olevassa tapauksessa on kuitenkin selvitetty, että merimatkan aikana itse perävaunu ei ole liikkunut aluksen lastitilassa, vaan ainoastaan perävaunun lastina ollut puutteellisesti ahdattu tavara, joka perävaunua vahingoittaen on päässyt siirtymään paikaltaan. Lautakunta toteaa vahingon syyksi tavaran puutteellisen ahtauksen kuormatilassa, josta rahdinkuljettaja ei TKSL 29 §:n 1 momentin 2-kohdan nojalla ole vastuussa. Päätös on tehty äänestyksen jälkeen. Liitteenä jäsenen eriävä mielipide. TIEKULJETUSVAKUUTUKSEN VAHINKOLAUTAKUNTA LIITE LAUSUNTOON 8/209/90 Tiekuljetusvakuutuksen vahinkolautakunnalle ERIÄVÄ MIELIPIDE Tiekuljetusvakuutuksen vahinko lautakunnan ratkaistua asian 8/209/90 äänestyksen jälkeen lausunnosta ilmenevällä tavalla esitän vähemmistöön jääneenä jäsenenä lausunnosta seuraavan eriävän mielipiteen. Turun hovioikeus on päätöksessään 27.3.1986 nro 153 katsonut, että vastuu tavaran ahtaamisesta ja sitomisesta kuuluu lähettäjälle vain, jos siitä on erikseen sovittu. Tämä Turun hovioikeuden kannanotto on mielestäni periaateratkaisu, jonka huomiotta jättäminen ei johda TKSL:n oikeaan soveltamiseen. Vain rahdinkuljettajalla on sellainen tietotaito, jonka perusteella kuljetettavan tavaran asianmukainen ja turvallinen ahtaus ja sidonta kuormatilassa voidaan suorittaa siten, että kuljetettava tavara kestää kaikki tuohon kuljetukseen kohdistuvat normaalit kuljetusrasitukset. Seikka, että lähettäjä ''tarkastaa'' tai ''hyväksyy'' kuljettajan suorittaman ahtauksen tai sidonnan, on käsitykseni mukaan oikeudellisesti merkityksetön. Käsitykseni mukaan rahdinkuljettajan ahtausvastuu on korostettu myös muissa CMR-konvention jäsenmaissa. Katson, että vahingon syynä on ollut lastin puutteellinen ahtaus ja sidonta kuormatilassa, että rahdinkuljettajan olisi tullut huolehtia tästä ottaen huomioon kuljetustehtävään sisältyvä talvinen merimatka, ja että rahdinkuljettaja on vastuussa tapahtuneesta vahingosta. Helsingissä 13. päivänä joulukuuta 1990 lautakunnan jäsen