Diaarinumero: 8/162/87
Ratkaisu annettu: 22.10.1987
Lausunnonpyytäjä: Vastaanottaja
Tapahtumatiedot Vastaanottaja tilasi vuoden 1986 alkupuolella veneen lohjalaiselta veneveistämöltä. Toimitusajaksi sovittiin toukokuun 1986 puoliväli ja rahdinkuljettajaksi tilaaja nimesi erään kuljetusliikkeen. Rahdinkuljettajan perävaunuyhdistelmän saavuttua veneveistämölle veistämön edustajat nostivat veistämön välineillä kuljetusalustalla olleen veneen rahdinkuljettajan auton perävaunuun. Perävaunussa oli valmiiksi kuormattuna keveitä harkkotiiliä ja vene kuormattiin autonkuljettajan antamien ohjeiden mukaisesti. Autonkuljettaja on myös kiinnittänyt veneen alustoineen liinoilla lavalle. Lausunnonpyytäjän ilmoituksen mukaan vene kuljetusalustoineen nostettiin lavan pohjalle poikittain asetetun kahden alusraudan päälle. Vakuutusyhtiö puolestaan ilmoittaa, että kuljetusalusta tuli koko pituudeltaan lavan pohjaa vastaan. Rahdinkuljettajan autoyhdistelmän saavuttua yöllä 15.16.5.1986 Ouluun rahdinkuljettaja jätti koko perävaunun veneen vastaanottajan pihalle 16.5.1986. Vastaanottaja purki veneen perävaunusta 16.5.1986 ja havaitsi keulan vaurioituneen. Vastaanottaja ilmoittaa reklamoineensa vahingosta välittömästi puhelimitse rahdinkuljettajalle. Kuljetusliikkeen edustaja kävi viemässä vastaanottajalle rahtikirjan 21.5.1986, jolloin vastaanottaja kuittasi tavaran vastaanotetuksi ja teki huomautuksen veneen keulan vaurioista. Vene oli vaurioitunut keulastaan kivikuormaa vasten ja kuljetusalusta oli niin ikään vaurioitunut. Lausunnonpyytäjän ilmoituksen mukaan hän havaitsi myöhemmin veneen pohjaa pestäessä 22.5.1986, että siinä oli myös kaksi poikittaista läpireikää johtuen siitä, että vene oli kuljetuksen aikana pudonnut alusrautojen päälle. Vastaanottaja merkitsi 22.5.1986 hänelle jääneeseen rahtikirjakappaleeseen maininnan pohjasta löytyneestä vauriosta. Tätä ennen rahdinkuljettaja oli hakenut perävaunun pois ja vakuutusyhtiön vahinkotarkastaja oli tarkastanut keulan vauriot 19.5.1986. Tarkastusta täydennettiin myöhemmin pohjassa havaittujen reikien osalta. Vakuutusyhtiön vahinkotarkastaja on 28.5.1986 kirjannut puhelinilmoituksen siitä, että sisäpohjaan on jäänyt näkymään n. 30 x 30 cm:n paikka, kun pohjan reiät oli paikattu. Lausunnonpyytäjän kanta Vastaanottajan näkemyksen mukaan veneen kuljetusalusta olisi kestänyt normaalikuljetuksen, mutta vahinko johtui siitä, että vene alustoineen lastattiin autonkuljettajan ohjeiden mukaisesti alusrautojen päälle, jolloin kuljetusalusta ei vastannutkaan koko pituudeltaan perävaunun pohjaa, vaan alusta rikkoutui. Lausunnonpyytäjä katsoo vastuun vahingosta olevan rahdinkuljettajalla ja ilmoittaa, että tavaran vastaanottajalle on aiheutunut vahinkoa korjauskuluina, veneen arvon alennuksena sekä ilmoituskuluina. Lausunnonpyytäjä katsoo reklamoineensa asianmukaisesti rahdinkuljettajaa siihen osoitteeseen, joka vuoden 1986 puhelinluettelossa on ollut. Vakuutusyhtiön kanta Vakuutusyhtiö katsoo, että lausunnonpyytäjän mainitsemat raudat ovat perävaunuun kuuluvia sivukarikoita, joita käytetään tietyissä puutavarakuljetuksissa. Nämä karikat sijaitsevat perävaunun pohjalla. Kun veneen kuljetusalusta matkan aikana oli hajonnut, vene laskeutui lavaa vasten ja ilmeisesti hankautui lavalla olleisiin karikoihin. Kun kuljetettavana ollut vene Lohjalla nostettiin perävaunuun, autonkuljettajat kiinnittivät sen liinoilla. Kun kuljetusalusta hajosi, liinat löystyivät ja vene pääsi liikkumaan hankautuen harkkoihin ja lavan pohjalla olleisiin karikkarautoihin. Vakuutusyhtiö katsoo, että kuljetuspukin pettämistä perävaunussa ei voinut ohjaamosta käsin havaita ja että kuljettajilla ei ollut mahdollisuutta eikä syytä testata kuljetusalustan kestävyyttä ennen kuljetuksen aloittamista, koska kyseessä oli vakiotuotteen kuljetusalusta. Lisäksi ajoneuvoyhdistelmän vetovaunussa ollut vene oli kiinnitetty samalla tavoin kuin vaurioitunut vene, mutta se oli kuitenkin kestänyt kuljetusmatkan vaurioitta. Vakuutusyhtiö katsoo, että koska kirjallista huomautusta ei tarkastusta suoritettaessa ollut tehty ja koska rahtikirjaan 21.5.1986 tehty huomautus oli ensimmäinen reklamaatio, rahdinkuljettajalla ei ole vastuuta riittämättömän kuljetusalustan aiheuttamista vahingoista TKSL 28 §:n 1 momentin ja 29 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohtien nojalla. Yhtiö katsoo myös, että tavaran kuormaus on tapahtunut lähettäjän ja purkaminen vastaanottajan toimesta. Koska keulan vauriot olivat ulospäin näkyviä, olisi reklamaation tullut tapahtua vastaanotettaessa. Vakuutusyhtiö katsoo, että vastaanottaminen on tapahtunut joko silloin, kun perävaunu jätettiin vastaanottajalle purettavaksi tai viimeistään silloin, kun purkaminen suoritettiin. Tähän nähden yhtiö katsoo, että rahdinkuljettaja ei ole vastuussa tapahtuneesta vahingosta ja että lausunnonpyytäjä on menettänyt puhevaltansa TKSL 40 a §:n mukaan. LAUTAKUNNAN LAUSUNTO Reklamaation osalta on TKSL 40 a §:n mukaan kotimaisissa kuljetuksissa tavaran vähentymisestä tai vahingoittumisesta johtuva muistutus tehtävä rahdinkuljettajalle tavaraa vastaanotettaessa, jos vähentyminen tai vahingoittuminen on ulkoisesti havaittavissa ja muussa tapauksessa kirjallisesti seitsemän päivän kuluessa vastaanottamisesta tai sellaisesta tavaran tilaa koskevasta tarkastuksesta, jonka rahdinkuljettaja ja vastaanottaja ovat yhdessä suorittaneet. Kyseisessä tapauksessa asiakirjoista käy ilmi, että 21.5.1986 kuljetusliikkeen edustajan käydessä viemässä vastaanottajalle rahtikirjan tämä on merkinnyt vastaanottokuittauksen ja huomautuksen keulan vaurioista. Muistutus kuljetusvahingosta on päivätty 22.5.1986 ja osoitettu kuljetusliikkeelle osoitteella A. Tuo osoite on kuitenkin ollut vanha, ja kyseinen kirjallinen muistutus on saapunut vakuutusyhtiölle 3.6.1986. Lautakunnan käsityksen mukaan veneen keulan vauriot ovat olleet ulkoisesti havaittavissa tavaraa vastaanotettaessa. Mitä tulee veneen pohjassa olevaan kahteen poikittaiseen läpireikään, lautakunta katsoo, että kuljetusalustan vaurioitumisen johdosta olisi tullut tutkia veneen pohjan vauriot välittömästi purkamisen yhteydessä. Tällöin myös reiät olisivat olleet havaittavissa. Koska kuljetettavana olleen veneen vauriot ovat olleet ulkoisesti havaittavissa, olisi vastaanottajan tehtävä muistutus rahdinkuljettajalle tavaraa vastaanotettaessa. Tavara on katsottava vastaanotetuksi 16.5.1986, jolloin vastaanottaja on oman ilmoituksensa mukaan purkanut tavaran ja havainnut virheen siitä puhelimitse reklamoiden. Suullisesti tehdystä reklamaatiosta todistustaakka on väittäjällä, kun tuon reklamaation tekeminen on kiistetty. Esillä olevassa tapauksessa ei ole selvitetty, että vastaanottaja olisi 16.5.1986 reklamoinut puhelimitse rahdinkuljettajalle. Vastaanottajan on katsottava laiminlyöneen velvollisuutensa reklamoida ulkoisesta havaittavissa olevasta vahingoittumisesta tavaraa vastaanotettaessa. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, että tavaran vastaanottaja on laiminlyönyt kyseisessä lainkohdassa säädetyn määräajan muistutuksen tekemiseen ja täten menettänyt kannevaltansa. Yllä kerrotun vuoksi lautakunta jättää tutkimatta kysymyksen rahdinkuljettajan vastuusta kokonaisuudessaan. Päätös oli yksimielinen. TIEKULJETUSVAKUUTUKSEN VAHINKOLAUTAKUNTA