Diaarinumero: 7/24/81
Ratkaisu annettu: 15.10.1981
Vakuutusyhtiö on pyytänyt Tiekuljetusvakuutuksen vahinkolautakunnan lausuntoa siitä,
- onko kuormalava, ja jos on, niin missä tapauksissa, tiekuljetussopimuslain tarkoittamaa tavaraa - mikä on rahdinkuljettajan vastuu kuormatusta kuormalavasta - onko särkynyt tai kadonnut kuormalava korvattava tiekuljetusvakuutuksesta. Vakuutusyhtiö on toimittanut lautakunnalle tiedoksi selostuksen erääseen kuljetussopimukseen liittyvästä avolavatoiminnasta. Koska lausuntopyynnön kysymykset ovat esimerkkitapauksesta riippumattomia, lautakunta on antanut lausunnon niistä ottamatta kantaa tiedoksi lähetetyssä aineistossa olevaan sopimukseen. LAUTAKUNNAN LAUSUNTO Lautakunta toteaa, ettei tiekuljetussopimuslaissa eikä sen esitöissä ole otettu nimenomaista kantaa kysymykseen rahdinkuljettajan ja lähettäjän vastuusta rahdinkuljettajan käytettäväksi annetuista kuljetusalustoista tai muista niihin verrattavissa olevista, kuljetuksessa käytettävistä apuvälineistä. Arvioinnissa on kuitenkin kiinnitettävä huomiota tiekuljetussopimuslain 14 §:ään, jonka mukaan lähettäjä on velvollinen korvaamaan rahdinkuljettajalle vahingon ja kustannukset, jotka tavaran puutteellinen pakkaus aiheuttaa rahdinkuljettajalle, 28 ja 29 §:n perusteisiin rahdinkuljettajan vapautumisesta vastuusta ja erityisesti 29 §:stä johdettavissa olevaan periaatteeseen, jonka mukaan rahdinkuljettaja ei ole vastuussa, jos vahinko on johtunut siitä, ettei tavara ole kestänyt kuljetuksiin liittyviä tavallisia rasituksia. Tiekuljetussopimuslain 27 §:n mukaan rahdinkuljettaja on vastuussa tavaran katoamisesta, vähentymisestä tai vahingoittumisesta sen kuljetettavaksi ottamisen ja luovuttamisen välisenä aikana. Säännöksessä ei ole määritelty tavaran käsitettä. Säännöksen lähtökohtana lienee ollut yhtäältä, että rahdinkuljettaja on vastuussa kaikesta siitä omaisuudesta, joka on annettu kuljetettavaksi, ja toisaalta, että hän on vapaa vastuusta, jos hän luovuttaa kyseisen omaisuuden vastaanottajalle. Tämän mukaan on selvää, että rahdinkuljettaja on vastuussa kuljetusalustoista, jos ne ovat kuljetuksen kohteena, esim. kuljetusalustoista, jotka kuljetetaan niiden valmistajalta tilaajalle. Rahdinkuljettajan vastuu käsittää kuitenkin lautakunnan käsityksen mukaan myös sen tapauksen, että kuormattu kuljetus-alusta vahingoittuu kuljetuksen aikana. Vastuun edellytyksenä on kuitenkin aina, että korvausta vaativa sopimuksen osapuoli on KÄRSINYT VAHINKOA kuljetusalustan katoamisen tai vahingoittumisen johdosta. Vastuu edellyttää siten, että lähettäjällä tai vastaanottajalla on taloudellinen riski alustasta. Jos rahdinkuljettaja asettaa omistamansa lavan asiakkaan käyttöön siirtämättä riskiä asiakkaalle, tälle ei voi syntyä vahinkoa. Jos puolestaan asiakas asettaa lavan rahdinkuljettajan käyttöön, asiakkaalle voi, jos lavalla on taloudellista arvoa, syntyä vahinkoa. Kuitenkin on huomattava, ettei tiekuljetussopimuslaista ole johdettavissa vastuuta kuljetusalustan tavanomaisesta kulumisesta eikä siitä, ettei alusta kestä kuljetukseen liittyviä tavanomaisia rasituksia. Rahdinkuljettajan korvausvelvollisuus kuljetusalustan katoamisesta tai vahingoittumisesta saattaa tiekuljetussopimuslain 32 §:n mukaan käsittää kuljetusalustan arvon kuljetettavaksi otettaessa. Rahdinkuljettaja ei tiekuljetussopimuslain nojalla ja lain 5 §:n säännöksen huomioon ottaen ole velvollinen korvaamaan käytettyä kuljetusalustaa suorittamalla uuden alustan arvon. Periaatteesta, jonka mukaan rahdinkuljettaja vastaa tavarasta kuljetuksen aikana luovutukseen saakka, seuraa, jos toisin ei ole sovittu, ettei rahdinkuljettaja tiekuljetussopimuslain säännösten nojalla ole velvollinen luovuttamaan lähettäjälle kuormalavoja ottaessaan lavoille kuormattua tavaraa kuljetettavakseen. Hän ei myöskään ilman eri sopimusta ole velvollinen kuljettamaan tyhjiä alustoja vastaanottajalta lähettäjälle. Jos rahdinkuljettaja kuitenkin sopimalla siitä on sitoutunut osallistumaan ns. vaihtolavajärjestelmään, rahdinkuljettajan tulee täyttää tällaisesta sopimuksesta johtuvat velvollisuutensa. Järjestelmä johtaa rahdinkuljettajan vastuun osalta siihen, että lähettäjä, joka saa toisia kuormalavoja rahdinkuljettajalle luovuttamiensa lavojen tilalle, ei kärsi vahinkoa lavojen vahingoittumisesta kuljetuksen aikana. Vastaanottaja ei puolestaan tiekuljetussopimuslain nojalla ole velvollinen luovuttamaan vastaavaa määrää kuormalavoja rahdinkuljettajalle. Mitä tulee lähettäjän vastuuseen kuormalavan puutteellisuudesta tavaralle tai rahdinkuljettajalle aiheutuneesta vahingosta lautakunta katsoo, että lavat on tältä kannalta rinnastettava tavaran pakkaukseen. Lavojen tarkoituksena on helpottaa tavaran käsittelyä ja suojata tavaraa käsiteltäessä sitä kuljetuksen aikana. Tämän mukaisesti rahdinkuljettaja voi lautakunnan käsityksen mukaan vedota kuormalavan puutteellisuuteen vastuusta vapauttavana seikkana, JOS PUUTTEELLISUUDESTA AIHEUTUU VAHINKOA TAVARALLE. Hän voi myös vaatia lähettäjältä korvausta vahingosta, joka aiheutuu puutteellisuudesta henkilölle, moottoriajoneuvolle, varusteille tai muulle tavaralle. Koska Tiekuljetuksen yleisissä vakuutusehdoissa 1979 ei ole toisin määrätty, kuormalavojen kärsimät vahingot on korvattava vakuutuksesta, jos rahdinkuljettaja on vastuussa vahingosta. Päätös oli yksimielinen. TIEKULJETUSVAKUUTUKSEN VAHINKOLAUTAKUNTA