Haku

7/126/85

« Takaisin Tulosta

Diaarinumero: 7/126/85

Ratkaisu annettu: 26.08.1985

Tapahtumatiedot

Rahdinkuljettaja oli tehnyt kuljetussopimuksen kaksi kollia käsittäneen tavaraerän kuljettamisesta Helsingistä Lempäälään. Kuljetuksen suoritti kuljetusliike. Tavaraerää vastaanotettaessa 19.5.1983 todettiin toisen kollin vaurioituneen ja vaurioitumisesta tehtiin merkintä rahtikirjaan. Vakuutusyhtiö korvasi aiheutuneen vahingon tavaravakuutuksen perusteella ja esitti takautumisvaatimuksen rahdinkuljettajalle. Rahdinkuljettajan vakuutusyhtiö suoritti 25.4.1984 rahdinkuljettajan tiekuljetusvakuutuksen perusteella takautumisvaatimuksen mukaisen korvauksen ja esitti puolestaan 15.5.1984 kuljetusliikkeelle takautumisvaatimuksen, jonka tämän yhtiön tiekuljetusvakuutuksen myöntänyt vakuutusyhtiö torjui 8.2.1985 vanhentuneena.

Lausunnonpyytäjän kanta

Rahdinkuljettajan vakuutusyhtiö on viitannut TKSL 49 §:n 3 momenttiin, jonka mukaan rahdinkuljettajien, mikäli heitä on useampia, keskinäisten takautumisvaatimusten vanhentumisen yhden vuoden määräaika luetaan alkavaksi käsiteltävässä tapauksessa siitä päivästä, jolloin maksu suoritettiin eli 25.4.1984. Tämän johdosta rahdinkuljettajan vakuutusyhtiön kuljetusliikkeelle osoittama takautumisvaatimus ei vielä 8.2.1985 ollut vanhentunut, rahdinkuljettajan vakuutusyhtiön mukaan vanhentumispäivä olisi tuolloin ollut 25.4.1985.

Lausuntopyyntö

Rahdinkuljettajan vakuutusyhtiö pyytää lautakunnan lausuntoa siitä, onko sen tulkinta takautumisvaatimuksen vanhentumisesta TKSL:n mukainen.

LAUTAKUNNAN LAUSUNTO

Lautakunta toteaa, että vaikka rahdinkuljettajaksi on merkitty kuljetussopimuksen tekijä, kuljetuksen suoritti kuitenkin eri kuljetusliike. Koska TKSL:n 7. luvun säännökset koskevat kuljetuksia, joita useat rahdinkuljettajat suorittavat peräkkäin, ja koska tässä tapauksessa kuljetusliike on toiminut rahdinkuljettajan TKSL 10 §:ssä tarkoitettuna avustajana eikä TKSL 45 §:ssä tarkoitettuna kauttakuljettajana, ei TKSL 49 §:n säännöksiä voida soveltaa käsiteltävänä olevaan tapaukseen. Täten tilannetta on arvioitava TKSL 42 §:n mukaan siten, että laissa tarkoitettua kuljetusta koskeva kanne on antava vireille vuoden kuluessa siitä, kun tavara on vähentynyt tai vahingoittunut tai tavaran luovutuspäivästä. Asiakirjoista ilmenee, että tavara on luovutettu 19.5.1983. Koska rahdinkuljettajan vakuutusyhtiö ei ole saattanut kuljetusta koskevaa kannetta vireille vuoden kuluessa tuosta päivästä lukien, on vaatimus kyseisen lainkohdan 1 mom. 1-kohdan mukaan katsottava vanhentuneeksi.

Päätös syntyi äänestyksen jälkeen. Vähemmistöön jääneet kaksi jäsentä katsoivat, että tapaukseen voidaan soveltaa TKSL 7. luvun perättäiskuljetuksia koskevia säännöksiä eikä rahdinkuljettajan kanne kuljetusliikkeen vakuutusyhtiötä vastaan näin ollen olisi vanhentunut.

TIEKULJETUSVAKUUTUKSEN VAHINKOLAUTAKUNTA