Diaarinumero: 6/222/91
Ratkaisu annettu: 24.04.1991
Lausunnonpyytäjä: Rahdinkuljettajan vakuutusyhtiö
Vahingonkärsinyt: Lähettäjän vakuutusyhtiö TAPAHTUMA Rahdinkuljettaja oli 6.4.1990 ottanut kuljetettavakseen erän peililasia Helsinkiin. Kysymyksessä oli ollut kymmenen lasilaatikkoa, yhteispainoltaan 12.500 kg, jotka oli pakattu 2 x 2,5 x 0,2 metrin suuruisiin päätypakkauksiin. Lastauksen oli suorittanut lähettäjän henkilökunta lähettäjän kattonosturilla siten, että avonaisen perävaunun kumpaankin laitaan oli asetettu viisi pakkausta lavan keskiosan jäädessä tyhjäksi. Lähettäjän henkilökunta liitti pakkaukset yhteen naulaamalla kehikoiden ylälaitaan laudan. Keskelle jääneeseen tyhjään tilaan lähettäjän henkilökunta asetti sekä lavan pohjalle että kehikoiden ylälaitaan 2 x 4 tuet. Lavan pohjalle asetetut tuet oli naulattu kiinni lavaan. Lähettäjän henkilökunta oli suorittanut kaiken tämän työn. Rahdinkuljettajan autonkuljettaja oli tämän jälkeen sitonut kuorman lavaan siten, että kumpikin viiden yksikön komponentti oli ensin erikseen sidottu liinoilla lavaan ja tämän jälkeen koko kuorman ympäri oli vielä kiinnitetty kaksi sidontaliinaa perävaunun runkoon. Kuormaa ei ollut tuettu ajoneuvon pituussuunnassa. Matkalla, tien kaarteessa lasilaatikot alkoivat kaatua sivuttain perävaunussa. Tämän seurauksena perävaunu oli kaatunut oikealle kyljelleen keskelle tietä koko lasikuorman tuhoutuessa ja vaurioittaessa myös perävaunun oikean laidan. Paikallinen poliisi oli käynyt paikalla. Koska ajoneuvon vauhti oli ollut vain vähäinen, asiassa ei ollu suoritettu poliisitutkintaa. Rahdinkuljettaja oli vienyt tuhoutuneen lasitavaran kaatopaikalle. Lausuntopyyntö Lautakunnalta on pyydetty lausuntoa siitä, onko rahdinkuljettaja tiekuljetussopimuslain mukaan vastuussa vahingosta ja onko vahinko korvattava tiekuljetusvakuutuksen perusteella. LAUTAKUNNAN LAUSUNTO Tiekuljetussopimuslain 27 §:n 1 momentin mukaan rahdinkuljettaja on vastuussa tavaran vahingoittumisesta sen kuljetettavaksi ottamisen ja luovuttamisen välisenä aikana. Saman lain 29 §:n 1 momentin 2-kohdan ja 3-kohdan nojalla rahdinkuljettajalla ei ole 27 §:ssä tarkoitettua vastuuta, jos vahingoittuminen johtuu sellaisesta erityisestä vaarasta, jonka syynä on sellaisten tavaroiden puuttuva tai puutteellinen pakkaus, jotka laatunsa puolesta ovat pakkaamattomina tai puutteellisesti pakattuina vahingoittumiselle alttiita tai mikäli vahingon syynä on tavara käsittely, kuormaaminen, ahtaaminen tai purkaminen lähettäjän tai vastaanottajan taikka jonkun muun heidän puolestaan toimivan henkilön toimesta. Jos rahdinkuljettaja näyttää, että vahingoittuminen vallinneet olosuhteet huomioon ottaen on voinut johtua tällaisesta erityisestä vaarasta, vahingon oletetaan siitä aiheutuneen, jollei muuta näytetä. Tiekuljetussopimuslain 40 a §:n 1 momentin mukaan reklamaatio tavaran vähentymisestä tai vahingoittumisesta on tehtävä tavaraa vastaanotettaessa, jos vahingoittuminen oli ulkoisesti havaittavissa. Lautakunta toteaa, että kysymyksessä olevassa tapauksessa tavaran vastaanottoa ei ole tapahtunut, koska tavara on kuljetustehtävän aikana rahdinkuljettajan toimesta viety kaatopaikalle. Lautakunta katsoo, että TKSL:n 40 a §:n 1 momentissa tarkoitettua reklamaatioaikaa ei sovelleta nyt esillä olevassa tapauksessa. Lautakunta toteaa, että lähettäjä on lastannut tavaran, ja lähettäjä on myös tukenut tavaran kuljetusta varten. Rahdinkuljettaja on puolestaan sitonut lastatun ja tuetun kuorman sidontaliinoilla. Lautakunta toteaa edelleen, että onnettomuus on tapahtunut jyrkässä kaarteessa ja että perävaunu lasteineen on kaatunut kaarteen ulkoreunan suuntaan. Lautakunta katsoo siihen nähden, että onnettomuuspaikalle kutsuttu poliisiviranomainen ei kuitenkaan ole havainnut rahdinkuljettajan varomattomuuteen viittaavia tekijöitä, että ajoneuvon nopeus liittymän kaarteessa ei ole ollut olosuhteisiin nähden liian korkea. Lautakunta katsoo, että lastin kiinnitys perävaunuun on ollut pääasiassa lähettäjän toimien varassa. Lautakunta toteaa niin ikään, että kuorman sidonta liinoilla on tapahtunut lähettäjän lukuun ja hänen vastuullaan kuljetettavan tavaran painon, koon ja vahinkoalttiuden vuoksi. Lautakunta toteaa vielä, että kysymyksessä olevan laatuisen vahinkoalttiin tavaran sidonta kuormaliinoilla olisi edellyttänyt sellaista liinojen kireyttä, että se olisi käytetyn pakkaustavan huomioon ottaen ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa kuljetettavalle tavaralle. Lautakunta katsoo rahdinkuljettajan näyttäneen, että tavaran vahingoittuminen vallinneet olosuhteet huomioon ottaen on voinut johtua tavaran kuormaamisen ja ahtaamisen puutteellisuudesta, josta syystä ja koska muuta ei ole näytetty, vahingon on katsottava siitä aiheutuneen. Edellä kerrotun vuoksi lautakunta katsoo, että rahdinkuljettaja on TKSL:n 29 §:n 1 momentin 3-kohdan ja 2 momentin nojalla vastuusta vapaa, eikä vahinkoa siis korvata myöskään tiekuljetusvakuutuksesta. Päätös oli yksimielinen. TIEKULJETUSVAKUUTUKSEN VAHINKOLAUTAKUNTA