Diaarinumero: 6/194/89
Ratkaisu annettu: 30.05.1989
Lausunnonpyytäjä: Vakuutusyhtiö
Tapahtumatiedot Huolintaliike on saanut toukokuussa 1987 vastaanottajalta toimeksiannon kuljettaa Saksan Liittotasavallasta Jyväskylään 24 tonnin painoisen liimapuristimen telan, jonka korkeus on 1,52 m ja pituus 7,9 m. Tela on ollut sijoitettuna kuljetuslaatikkoon, jonka mitat ovat 2,09 x 1,97 x 8,25. Telan on lähettäjältä Düsseldorfista noutanut saksalaisen yhtiön X auto 26.6.1987 rahdinkuljettajan perävaunua käyttäen. Kuljetuksen on rahdinkuljettajan lukuun suorittanut saksalainen yhtiö X. Tarkoituksena on ollut lastata perävaunu Kölnissä rautatievaunuun sillä edelleen Suomeen kuljetettavaksi. Tela on lastattu perävaunun lavalle lähettäjän nosturilla, ja yhtiön X palveluksessa ollut kuljettaja on kiinnittänyt telalaatikon lavaan hihnoilla. Laatikkoa ei muulla tavoin ollut tuettu kuljetusta varten. Perävaunua Düsseldorfista Kölnin rautatieasemalle kuljettaessaan kuljettaja on voimakkaasti jarruttanut eräässä moottoritien liityntärampin verraten jyrkässä kaarteessa. Jarrutuksen seurauksena perävaunu lasteineen on kaatunut lopulta kyljelleen moottoritielle. Liikennevahingossa ovat kuljetettu tela, perävaunu ja vetoauto vahingoittuneet pahoin. Lausuntopyyntö On pyydetty lautakunnan lausuntoa siitä, onko rahdinkuljettaja edellä kerrotun mukaan vastuussa ajoneuvon kaatumisesta ja onko rahdinkuljettajan kokonaan tai osittain korvattava telalle syntyneet vahingot. Lausuntopyynnössä tiedustellaan lautakunnan kantaa myös saksalaisen yhtiön X vastuuseen tapahtumasta. Vakuutusyhtiön kanta Vakuutusyhtiö katsoo, että rahdinkuljettaja ei ole yksin vastuussa tapahtuneesta. Kysymyksessä on ollut umpinaiseen laatikkoon pakattu tela, jonka painopiste on ollut verraten korkealla. Kuljettajalla ei ole ollut tilaisuutta nähdä laatikossa ollutta telaa. Telan toimitus on tapahtunut ehdolla "ab Werk". Vastaanottaja on kuljetuksen tilattuaan ollut lähettäjän asemassa. Lähettäjän ja rahdinkuljettajan välinen liikesuhde on ollut pitkäaikainen ja siihen ovat sisältyneet rahdinkuljettajan yleiset kuljetus- ja vastuumääräykset. Näiden määräysten 4 d §:n mukaan - joka ei ole ristiriidassa CMR/TKSL:n kanssa - lähettäjä hoitaa omalla vastuullaan tavaran lastauksen, ahtauksen ja kiinnittämisen, kun rahdinkuljettaja noutaa tavaran hänen luotaan. Kuljettajan on lastaustilanteessa katsottava toimineen vastaanottajan/lähettäjän lukuun ja vastuulla. Tällä tavoin lastaus- ja kiinnitysvastuu tavarasta on ollut vastaanottajalla tai hänen edustajallaan. Vahingon todennäköinen syy on ollut, ettei pakkauslaatikkoa ollut alapäästään mitenkään tuettu sivusuuntaisen siirtymisen estämiseksi. Vaikka liinoja ilmeisesti on ollut riittävästi, eivät ne pelkästään ole voineet estää laatikon siirtymistä lavan liukkaalla alumiinisella pinnalla kyseisessä verraten jyrkässä kaarteessa. Kuljettaja on lisäksi kertonut, että voimakas jarrutus on aiheutunut rampilla edellä ajaneen henkilöauton odottamattomasti lähes pysähtyessä tarkkailemaan moottoritien liikennettä, vaikka liityntäkaistalla ei ole ollut esteitä. Ko. henkilöautoa ei kuitenkaan ole tavoitettu. Kuljettajan kertoman mukaan ajoneuvon nopeus ennen kaatumista on ollut vain noin 20 - 30 km/h. Tavaravakuutusyhtiön kanta Tavaravakuutusyhtiö katsoo rahdinkuljettajan olevan vastuussa tapahtuneesta pääasiassa seuraavin perustein. Vahinko on aiheutunut kuljettajan käyttämästä liian suuresta tilannenopeudesta. Kuljettaja on laiminlyönyt varovaisuusvelvollisuutensa, koska hän ei ole kyennyt pysäyttämään ajoneuvoaan turvallisesti, vaikka hän on jo liityntärampin kaarteessa havainnut edellä olevan ajoneuvon seisahtuneen moottoritien kiihdytyskaistan alkuun. Äkillisen ja voimakkaan jarrutuksen vuoksi perävaunu on kaatunut ja lastina ollut liimapuristimen tela on vaurioitunut pahoin. Väitetty 20 km:n tuntinopeus ei ole yksinään voinut aikaansaada koko ajoneuvoyhdistelmän kaatumista kuljetuslaatikon liikkumisen takia. Suoritetussa poliisitutkinnassa on ajoneuvon jarrutusjäljiksi mitattu 42,2 m. Tämän perusteella poliisiviranomaiset ovat päätelleet kuljettajan ajaneen liian suurella vauhdilla kaarteeseen. Kuljettaja on tuomittu rangaistusmääräysmenettelyssä sakkoihin liian suuren nopeuden vuoksi. Vallitsevan käsityksen mukaan vakiosopimusehtojen tuleminen yksittäisen sopimuksen osaksi edellyttää vähintään sitä, että sopimusta tehtäessä ehdoista ainakin mainitaan, jotta sopimuskumppanilla olisi mahdollisuus tutustua niihin. Vastuusta vapautumiseen johtava sopimuslauseke ei saata missään tapauksessa tulla yksittäisen sopimuksen osaksi ilman nimenomaista tahdonilmaisua. Kun rahdinkuljettaja ei kuljetusta koskevassa erityisessä tarjouksessaan ole maininnut, että kuljetussopimukseen liitettäisiin yhtiön vakiosopimusehdot, ei niiden voida tässä tapauksessa katsoa sitovan vastaanottajaa. Kuljetussopimuksen osapuolet eivät ole sopineet siitä, minkä maan lakia kuljetukseen sovelletaan. Kun kysymyksessä on kahden CMR-sopimukseen liittyneen valtion välinen kuljetus, on tehtävä valinta Suomen ja Saksan Liittotasavallan lain soveltamisen välillä. Kuljetusta on tällaisessa tapauksessa arvosteltava sen maan lain mukaan, johon sillä on läheisimmät liittymäkohdat. Vastaanottajan ja rahdinkuljettajan väliseen kuljetussopimukseen on sovellettava Suomen lakia. Rahdinkuljettaja ei voi vapautua lastin kiinnitysvastuusta vetoamalla saksalaiseen oikeuskäytäntöön. Siinäkin tapauksessa, että Saksan oikeuskäytäntö tulisi sovellettavaksi, on otettava huomioon, että rahdinkuljettajan edustajana toiminut autonkuljettaja on itse suorittanut kuljetuslaatikon sitomisen auton lavalle. Vaikka hän olisikin tässä tilanteessa toiminut tavaran lähettäjän lukuun ja vastuulla, hän ei voi vapautua rahdinkuljettajan velvollisuudesta tarkastaa lähettäjän suorittamat toimet. Rahtikirjankin mukaan kuljettaja on ottanut tavaran huomautuksitta kuljetettavakseen. Rahdinkuljettaja on aina velvollinen huolehtimaan siitä, että hänen ajoneuvonsa on asianmukaisessa kunnossa ja turvallisesti lastattu. Vaikka toimenpidevastuuta olisi siirretty lähettäjälle, ei rahdinkuljettaja voi vapautua laiminlyöntinsä seurauksista vetoamalla TKSL 29 § 1 momentin 3 kohdassa mainittuihin seikkoihin. LAUTAKUNNAN LAUSUNTO Asiakirjojen mukaan rahdinkuljettaja ja vastaanottaja ovat tehneet kuljetussopimuksen, jonka mukaan rahdinkuljettaja on ottanut kuljetettavakseen 24 tonnin painoisen liimapuristimen telan Saksan Liittotasavallasta Suomeen. Rahdinkuljettaja on antanut kuljetustehtävän edelleen saksalaiselle yhtiölle X. Yhtiön X vetoauto, johon rahdinkuljettajan perävaunu on kytketty, on noutanut liimapuristimen Düsseldorfin lähistöllä sijaitsevalta tehtaalta kuljetettavaksi Kölnin rautatieasemalle, josta perävaunu teloineen on ollut tarkoitus kuljettaa rautateitse Suomeen. Düsseldorfin ja Kölnin välillä eräässä jyrkästi kaartuvassa moottoritien liittymässä ajoneuvoyhdistelmä on joutunut voimakkaasti jarruttamaan. Jarrutuksen seurauksena ajoneuvoyhdistelmä on kaatunut kaarteessa, ja muun ohessa kuljetettu liimapuristimen tela on vahingoittunut pahoin. Asiakirjojen mukaan perävaunuun sidottu telan kuljetuslaatikko ei ole irronnut lavakiinnityksistään. Ajoneuvoyhdistelmän jarrutusjälkien pituudeksi on mitattu 42,2 metriä. Lautakunta toteaa ensiksi, että kuljetustoimeksianto rahdinkuljettajan ja vastaanottajan välillä on tehty Suomessa suomalaisten osapuolten välillä. Tähän sopimussuhteeseen on sovellettava Suomen lakia. Lautakunta toteaa, että laadittu kansainvälinen rahtikirja on käsittänyt ainoastaan kuljetuksen Köln - Jyväskylä. Asiassa saadun ja hankitun selvityksen mukaan rahtikirjassa on kuitenkin kirjoituserhe - osapuolet ovat yksimielisiä siitä, että kansainvälinen kuljetus on alkanut jo Düsseldorfin lähistöltä. TKSL 6 § 2 momentin nojalla kuljetussopimus on pätevä ja siihen sovelletaan TKSL:n säännöksiä, vaikka rahtikirjaa ei ole tehty tai sillä ei ole säädettyä sisältöä. Lautakunta toteaa tämän nojalla, että kuljetussopimus on tarkoitettu kattamaan kuljetusvälin Düsseldorf - Jyväskylä eikä rahtikirjassa oleva erhe aiheuta oikeudenmenetyksiä kuljetuksenantajalle. Rahdinkuljettaja on vedonnut omiin yleisiin tavaraliikenteen kuljetus- ja vastuumääräyksiinsä. Lautakunta toteaa, että määräykset, mikäli ne eivät ole ristiriidassa TKSL:n pakottavien määräysten kanssa, ovat sellaisinaan pätevät. Lautakunta katsoo edelleen, että määräykset rahdinkuljettajan ja vastaanottajan välisissä kuljetustoimeksiannossa ovat määräysten 1 § 1 momentin nojalla sovellettavissa myös nyt kysymyksessä olevaan kuljetukseen siitä huolimatta, että tapahtuneessa, puhelimitse solmitussa kuljetussopimuksessa ei näihin määräyksiin ole erikseen viitattu. TKSL 27 § 1 momentin nojalla, jota vastaa CMR-sopimuksen 17 artiklan 1. kohta, rahdinkuljettaja vastaa tavaran kuljetettavaksi ottamisen ja sen luovuttamisen välisenä aikana tapahtuvasta tavaran vahingoittumisesta, ellei kysymyksessä ole TKSL 28 tai 29 §:issä (CMR art. 17:2 - 5) tarkoitettu vastuusta vapautumisperuste. Rahdinkuljettaja on vedonnut TKSL 29 § 1 momentin 3. kohtaan, jonka mukaan vastuuta rahdinkuljettajalla ei ole, mikäli vahinko on aiheutunut tavaran käsittelystä, kuormaamisesta, ahtaamisesta tai purkamisesta lähettäjän tai vastaanottajan taikka jonkun muun heidän puolestaan toimivan henkilön toimesta. Lautakunta katsoo jääneen näyttämättä, että ajoneuvon kuormaus tai ahtaus olisivat olleet puutteelliset, jonka vuoksi rahdinkuljettajan yleisten määräysten 4 § d-kohdassa tarkoitettua vastuuta ei asiassa voida soveltaa. Lautakunta katsoo edelleen, että vahingon syynä on ollut ajoneuvoyhdistelmän kuljettajan käyttämä liian suuri tilannenopeus, josta myös ajoneuvon kuljettaja on tuomittu rangaistukseen. Yllä olevan perusteella lautakunta katsoo, että rahdinkuljettaja TKSL 10 §:n nojalla on vastuussa käyttämistään apulaisista ja se vuoksi myös TKSL 27 § 1 momentin yleissäännön nojalla vastuussa tapahtuneesta vahingosta. Lautakunta jättää tutkimatta lausuntopyynnön saksalaisen yhtiön X mahdollisesta vastuusta. Päätös oli yksimielinen. TIEKULJETUSVAKUUTUKSEN VAHINKOLAUTAKUNTA