Haku

6/147/86

« Takaisin Tulosta

Diaarinumero: 6/147/86

Ratkaisu annettu: 16.05.1986

Lausunnonpyytäjä: Vakuutusyhtiö

Vakuutusehdot: Tiekuljetuksen yleiset vakuutusehdot

Tapahtumatiedot

Rahdinkuljettaja kuljetti 31.12.1985 polttoaineita vastaanottajan seitsemälle asiakkaalle. Noin 260 kilometrin pituisen matkan jälkeen ajoneuvoyhdistelmä kaatui tien sivuun, jolloin kuljetussäiliöistä vuoti polttoainetta maahan. Vahinkopaikalle tilattiin toisen rahdinkuljettajan auto, joka suoritti yhdistelmän säiliöiden tyhjennyksen sekä polttoaineiden kuljetuksen ja jakelun asiakkaille n. 50 km:n päähän vahinkopaikalta.

Lausunnonpyytäjän kanta perusteluineen

Vakuutusyhtiö katsoo, viitaten tiekuljetuksen yleisten vakuutusehtojen 3.1.1 -kohtaan, että vakuutuksenottaja ja hänen edustajansa ovat vahingon tapahduttua velvollisia kaikin käytettävissä olevin keinoin toimimaan vahingon rajoittamiseksi ja tavaran pelastamiseksi. Lisäksi vakuutuksenottaja on vakuutussopimuslain 52 §:n mukaan vakuutustapahtuman sattuessa tai välittömästi uhatessa velvollinen kykynsä mukaan huolehtimaan vahingon torjumisesta ja rajoittamisesta. Saman lain 53 §:n mukaan vakuutuksenantaja on velvollinen korvaamaan em. pykälässä mainituista toimenpiteistä johtuneet kohtuulliset menot ja uhraukset.

Vakuutusyhtiö on kohtuullisina pelastuskustannuksina korvannut toisen rahdinkuljettajan laskuttamat erät siihen asti, kun polttoaineet oli siirretty kaatuneen ajoneuvoyhdistelmän säiliöistä toisen rahdinkuljettajan auton säiliöihin. Sitä vastoin vakuutusyhtiö ei ole myöntämänsä vakuutuksen perusteella korvannut tavaran kuljetusta ja jakelua vahinkopaikalta vastaanottajille.

Lausuntopyyntö

Vakuutusyhtiö pyytää lausuntoa siitä, tulisiko myös tavaran kuljetus ja jakelu vahinkopaikalta vastaanottajille korvata vakuutuksesta.

LAUTAKUNNAN LAUSUNTO

Tiekuljetussopimuslain 32 §:n mukaan tavaran katoamisesta tai vähentymisestä suoritettava korvaus on laskettava tavaran arvon mukaan, joka sillä oli kuljetettavaksi otettaessa paikkakunnalla, jolla se otettiin kuljetettavaksi. Arvo lasketaan tavaran käyvän arvon mukaan. Kotimaisessa kuljetuksessa rahdinkuljettajan vastuu on rajoitettu 50 markkaan tavaran kokonaispainosta puuttuvaa kiloa kohti, minkä lisäksi rahti- ym. kuljetukseen liittyvät kulut on korvattava tietyin osin.

Tiekuljetuksen yleisten vakuutusehtojen 1979 3.1.1.-kohdan mukaan vakuutuksenottaja on vahingon tapahduttua kaikin käytettävissä olevin keinoin velvollinen toimimaan vahingon rajoittamiseksi. Tämän mukaisesti rahdinkuljettaja on tilannut onnettomuuspaikalle toisen auton, johon rahdinkuljettajan ajoneuvoyhdistelmän säiliöt on tyhjennetty ja jolla autolla polttoaineiden kuljetus ja jakelu tapahtui asiakkaille n. 50 km:n päähän vahinkopaikalta.

Koska vakuutusehtojen 3.1.1. -kohdan mukaan rahdinkuljettajan velvollisuus tavaran pelastamiseksi ei käsitä polttoainekuorman jakelua vastaanottajille ja koska varsinaisen jakelutoiminnan ei voida katsoa tarkoittaneen tavaran pelastamista, lautakunta katsoo, että kuljetuskustannuksia ei tältä osin voida korvata tiekuljetusvakuutuksen puitteissa.

Päätös oli yksimielinen.

TIEKULJETUSVAKUUTUKSEN VAHINKOLAUTAKUNTA