Diaarinumero: 6/100/84
Ratkaisu annettu: 15.06.1984
Tapahtumatiedot
Rahdinkuljettaja otti kuljetettavakseen rehukuorman lähettäjän kaupungin A tehtailta samoin lähettäjän kaupungin B tehtaille. Rehukuorma lastattiin 8.9.1983 rahdinkuljettajan avoautoon lähettäjän sisävarastossa. Kuorma pressutettiin lähettäjän laiturissa tiiviisti siten, että pressut ulottuivat riittävästi lavan reunojen yli. Kuljetuksen aikana satoi vettä, mutta vasta vaihdetut lainapeitteet olivat täysin vedenpitäviä. Saavuttaessa perille havaittiin, että veto- ja perävaunussa rehukuorman uloin osa oli kastunut, eli ne rehusäkit, jotka olivat kuormattuina lavan reunoja ja suojapressua vasten. Muu osa kuormaa oli kuivaa. Vakuutusyhtiön kanta Yhtiö katsoo vahingon johtuneen siitä, että suoraan tehtaalta otettu lämmin rehukuorma on kehittänyt höyryä, joka on tiivistynyt kylmän pressun ja rehusäkkien välissä. Vahinko on johtunut tavarasta itsestään aiheutuneesta höyrystymisestä eikä rahdinkuljettajan virheestä tai laiminlyönnistä. Rahdinkuljettaja ei ole tällaisesta vahingosta vastuussa TKSL:n 28 §:n mukaisesti. Lausuntopyyntö Yhtiö pyytää lautakunnan lausuntoa siitä, onko rahdinkuljettaja TKSL:n perusteella vastuussa syntyneestä vahingosta. LAUTAKUNNAN LAUSUNTO Lautakunta toteaa asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella, että kuljetuksen kohteena ollut rehuerä oli rahdinkuljettajan ja lähettäjän yhteistyönä pakattu rahdinkuljettajan vetoauton ja perävaunun kuormatiloihin. Kuljetettava rehuerä oli perille tultaessa kastunut jokaisen kuljetuslavan ylimpien säkkien sekä lavan reunoja vastaan olleiden säkkien osalta. Muu osa rehukuormasta oli ollut kuivaa. Saapuvilla olleen vahingontarkastajan lausunnon mukaan vahinko on johtunut kuljetettavana olleen tavaran höyrystymisestä eli siitä, että lämmin tavara oli kuormattu tiiviin ja kylmän pressun alle, jolloin rehussa ollut kosteus oli höyrystynyt aiheuttaen vahingon. Lautakunta toteaa, että rahdinkuljettaja pääsääntöisesti TKSL:n 27 §:n mukaisesti on vastuussa tavaran katoamisesta, vähentymisestä tai vahingoittumisesta sen kuljetettavaksi ottamisen ja luovuttamisen välisenä aikana. Saman lain 29 §:n mukaisesti jos rahdinkuljettaja näyttää, että vahingoittuminen vallinneet olosuhteet huomioon ottaen on voinut johtua tavaran erityisestä alttiudesta vahingoittumiselle, vahingon oletetaan johtuneen tästä, jollei muuta näytetä. Kyseisessä tapauksessa lautakunta katsoo, nojautuen ensisijaisesti vahingontarkastajan lausuntoon, jota ei ole vastanäytöllä kumottu, että rahdinkuljettaja ei ole vastuussa vahingosta, jonka on katsottava johtuneen avaran alttiudesta vahingoittumiselle. Päätös oli yksimielinen. TIEKULJETUSVAKUUTUKSEN VAHINKOLAUTAKUNTA