Diaarinumero: 4/21/81
Ratkaisu annettu: 02.04.1981
Vakuutusyhtiö A on pyytänyt Tiekuljetusvakuutuksen vahinkolautakunnan lausuntoa rahdinkuljettajan vastuusta asiassa, jossa muuttokuorman sisältäneen kuljetusajoneuvon sinetti oli kuljetuksen aikana murrettu ja lasti tuntemattomalla tavalla vaurioitunut. Lautakunta on saanut asiakirjoista tietää seuraavaa:
Kuljetusliike B, jolla on ollut kuljetusvastuuvakuutus vakuutusyhtiö A:ssa, on ottanut sinetillä suljettuun ajoneuvoon kuljetettavakseen Salzburgista muuttokuorman Keravalle. Ajoneuvo oli otettu autolautta "Silesiaan" 14.12.1980, jolloin tullisinetit olivat ehjät. Auto oli purettu aamulla 16.12.1980 Helsingin satamassa ja perävaunu oli vedetty saman päivän aikana Vantaalle, jossa se oli seissyt terminaalialueella seuraavan yön. Purkaus oli aloitettu aamulla 17.12.1980, jolloin purkausryhmä oli todennut sinettien puuttumisen. Suojatut huonekalut oli revitty erilleen ja heitelty ympäri rekkaa ja huonekalut oli purettu pakkauksistaan ja aiheutettu niille vahinkoa. Vakuutusyhtiö A on todennut, että kyseessä voisi olla tiekuljetussopimuslain 4 §:n tarkoittama tierahdinkuljettajasta riippumaton olosuhde (varustamon haltuun luovutettu traileri, jota ei merimatkan aikana kukaan vartioi), sekä tiekuljetussopimuslain 28 §:n tarkoittama olosuhde, jota rahdinkuljettaja ei ole voinut välttää. Kuljetusliike B on ilmoittanut, ettei se ole tutkimuksistaan huolimatta pystynyt toteamaan, missä ja miten lähetys on vahingoittunut, laivalla, matkalla rannasta Vantaalle tai Vantaalla. B katsoo vastuun tavaran vahingoittumisesta todennäköisesti kuuluvan vastuupiiriinsä. Lautakunnan lausunto: Lautakunta katsoo jääneen näyttämättä, missä kuljetuksen vaiheessa kuorman sinetit on murrettu ja vahingoittuminen on tapahtunut. Tavaran vahingoittumisen lopullinen syy samoin kuin se, että vahingon olisi aiheuttanut muu henkilö kuin sellainen, joka on ollut avustamassa rahdinkuljettajaa sopimuksen täyttämisessä, on jäänyt epäselväksi. Rahdinkuljettaja ei näin ollen ole näyttänyt vahingon johtuneen olosuhteesta, jota se ei ole voinut välttää ja jonka seurauksia se ei ole voinut ehkäistä. Myöskään rahdinkuljettaja ei ole näyttänyt vahingon voineen johtua tiekuljetussopimuslain 29 §:ssä mainitusta vaarasta. Tämän vuoksi lautakunta tiekuljetussopimuslain 27 §:n 1 momentin nojalla katsoo, että B on vastuussa muuttotavarakuljetuksen vaurioitumisesta johtuvasta vahingosta. Päätös oli yksimielinen. TIEKULJETUSVAKUUTUKSEN VAHINKOLAUTAKUNTA