Diaarinumero: 4/205/90
Ratkaisu annettu: 01.06.1990
Lausunnonpyytäjä: Vakuutusyhtiö
Vahingonkärsinyt: Vastaanottaja TAPAHTUMA Lautakunta toteaa asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella, että vahingonkärsinyt kuluttaja on tilannut 3.7.1989 kuljetusvälitysliikkeen kautta elementtikuljetuksen Espoosta, VTT:n alueelta Lohjalle. Rahdinkuljettajasta johtuvista syistä kuljetus on voitu toteuttaa vasta 1.8.1989. Vahingonkärsinyt ja rahdinkuljettaja ovat tavanneet toisensa 7.7.1989, jolloin rahdinkuljettajalle on annettu kuljetusohjeet. Rahdinkuljettaja on ilmoituksensa mukaan saanut luvan kuljettaa elementit makuullaan päällekkäin. Kuljetuksesta ei ole laadittu rahtikirjaa. Vahingonkärsinyt ei ole kuljetuksen ajankohdan siirtymisen takia ollut saapuvilla lastauksen, kuljetuksen tai purkamisen aikana. Rahdinkuljettaja on suorittanut kuljetuksen 1.8. ja purkanut elementit määräpaikassa virheelliseen purkamispaikkaan. Elementit on purettu osittain päällekkäin siten, että ne vain osittain ovat kannattaneet toisiaan. Vahingonkärsinyt kuluttaja on viivästyneen kuljetuksen aikana ollut matkoilla ja palannut vasta viikolla 32 tai 33, eli aikaisintaan 7.8. ja viimeistään 20.8.1989. Matkoilta palattuaan ja vauriot havaittuaan vahingonkärsinyt on ilmoittanut vaurioista puhelimitse rahdinkuljettajalle ja kuljetusvälitysliikkeen edustajalle. Kirjallinen reklamaatio tapahtuneesta vahingosta on toimitettu rahdinkuljettajalle vasta 19.9.1989. Vahinkotarkastus on suoritettu 27.10.1989. Tarkastuksessa on havaittu elementtien osin litistyneen, halkeilleen ja lohkeilleen. Kuljetettavat betonielementit ovat olleet neljän vuoden ajan VTT:lla niiden K-arvojen mittauksia varten. Vahingonkärsinyt on saanut elementit omistukseensa vastikkeetta. Asiakirja-aineistosta on pääteltävissä, että elementit ovat korjattavissa ja paikattavissa, mutta että ne on pinnoitettava. Erityisesti lohkeamat ovat ainakin pääosin tapahtuneet purkamisen yhteydessä ja virheellisen purkamisen seurauksena on syntynyt myös halkeamia. Lausuntopyyntö Lautakunnan lausuntoa on pyydetty siitä, onko rahdinkuljettaja vastuussa syntyneestä vahingosta ja tulisiko vahinko korvata tiekuljetusvakuutuksesta. LAUTAKUNNAN LAUSUNTO Jos vastaanottajana on kuluttajansuojalain 1 luvun 4 §:ssä tarkoitettu kuluttaja, muistutus tavaran vähentymisestä tai vahingoittumisesta on tiekuljetussopimuslain 40 a §:n mukaan tehtävä rahdinkuljettajalle kohtuullisessa ajassa tavaran vastaanottamisesta. Mikäli muistutus laiminlyödään, on saman lainkohdan 3 momentin nojalla kannevalta menetetty, jollei rahdinkuljettajan tai sen, jonka menettelystä hän vastaa, syyksi jää tahallisuus tai törkeä huolimattomuus. Käsiteltävänä olevassa tapauksessa kuljetuksen tilaaja on ollut yksityinen kuluttaja. Kuljetus on tilattu 3.7.1989 ja kuljetus on sovittu tapahtuvaksi jo 7.7.1989. Rahdinkuljettajan virheestä johtuen kuljetusta ei ole voitu tuolloin suorittaa, ja seuraava kuljetusyritys on puhelimitse sovittu tapahtuvaksi maanantaina 31.7. Kuljetusta ei ole tuolloinkaan voitu suorittaa rahdinkuljettajan viivästymisen vuoksi, vaan kuljetus on sovittu VTT:n henkilökunnan ja rahdinkuljettajan kesken tapahtuvaksi aamulla 1.8. kuljetuksen tilaajan ollessa jo matkoilla. Vahingonkärsineen oman kertomuksen mukaan hän on heti matkoilta palattuaan havainnut tavaran puretuksi virheellisesti ja väärään paikkaan sekä vioittuneeksi, joista seikoista hän on välittömästi suullisesti reklamoinut rahdinkuljettajalle, joka puolestaan on ilmoittanut tehneensä asiasta vahinkoilmoituksen vakuutusyhtiölle. Tosiasiassa vahinkoilmoitus on vahingonkärsineen toimesta tehty vasta 19.9.1989. Lautakunta toteaa, että rahdinkuljettajasta johtuvan seikan vuoksi kuljetusta ei ole voitu suorittaa toimeksiantajan kanssa sovittuna aikana, vaan kuljetuksen suorittaminen on viivästynyt. Kuljetus on tapahtunut toimeksiantajan matkan aikana ja toimeksiantaja on ryhtynyt toimenpiteisiin matkoilta palattuaan ja vahingot havaittuaan. Kuljetuksenantaja on saanut rahdinkuljettajalta paikkansapitämätöntä tietoa vahingon käsittelymenettelystä ja tähän paikkansapitämättömään tietoon luottaen hän ei ole kirjallista reklamaatiota tehnyt ennen kuin 19.9.1989. Lautakunta katsoo, että kuluttajatoimeksiantaja on olosuhteisiin nähden tehnyt vahingosta muistutuksen TKSL 40 a §:n 2 momentissa tarkoitetussa kohtuullisessa ajassa. Mitä sitten tulee tapahtuneeseen vahinkoon, lautakunta toteaa, että kuljetuksesta ei ole laadittu rahtikirjaa. Tiekuljetussopimuslain 12 §:n 2 momentin mukaan, jollei kotimaisessa kuljetuksessa käytetä rahtikirjaa, rahdinkuljettajan tulee, milloin olosuhteista ei muuta johdu, tarkastaa tavaran ja pakkauksen havaittavissa oleva tila sekä ilmoittaa lähettäjälle aiheelliseksi katsomansa varaumat. Siitä huolimatta, että kuljetuksenantaja on antanut suostumuksensa kuljettaa elementit makaavassa asennossa päällekkäin, lautakunta katsoo liikenteenharjoittajien piirissä yleisesti tunnetuksi asiaksi sen, että suurikokoiset rakennuselementit on kuljetusturvallisuuden vuoksi lastattava pystyasentoon. Lautakunta katsoo, että rahdinkuljettaja on kysymyksessä olevassa tapauksessa ollut selvillä lastaustavan erityisestä vahinkoriskistä ja hänen olisi tullut tehdä lastaustavasta varauma lähettäjälle tai hänen edustajalleen. Tällaista varaumaa ei kuitenkaan ole tehty. Lautakunta katsoo rahdinkuljettajan hyväksyneen lastaustavan huomautuksitta. Tiekuljetussopimuslain 27 §:n 1 momentin mukaan rahdinkuljettaja on vastuussa tavaran vahingoittumisesta sen kuljetettavaksi ottamisen ja luovuttamisen välisenä aikana. Rahdinkuljettajalla ei kuitenkaan ole lain 28 §:n 1 momentin nojalla mainittua vastuuta, jos hän näyttää, että vahingoittuminen on johtunut lähettäjän tai vastaanottajan virheestä tai laiminlyönnistä, tämän muutoin kuin rahdinkuljettajan virheen tai laiminlyönnin johdosta antamista ohjeista, tavaran puutteellisesta laadusta tai olosuhteesta, jota rahdinkuljettaja ei ole voinut välttää ja jonka seurauksia hän ei ole voinut ehkäistä. Lain 29 §:n 1 momentin mukaan rahdinkuljettaja vapautuu vastuusta, mikäli vahingoittuminen johtuu sellaisesta erityisestä vaarasta, jonka syynä on tavaran käsittely, kuormaaminen, ahtaaminen tai purkaminen lähettäjän tai vastaanottajan taikka jonkun muun heidän puolestaan toimivan henkilön toimesta tai eräiden tavararyhmien erityinen alttius vahingoittumiselle etenkin murtumisen vuoksi. Mikäli rahdinkuljettaja näyttää, että vahingoittuminen vallinneet olosuhteet huomioonottaen on voinut johtua tällaisesta erityisestä vaarasta, vahingon oletetaan siitä aiheutuneen, jollei muuta näytetä. Lautakunta toteaa rahdinkuljettajan ottaneen kuljetettavat rakennuselementit huomautuksitta vastaan, hyväksyneen tapahtuneen virheellisen lastaustavan ja purkaneen mainitut elementit vastoin annettuja ohjeita väärään paikkaan huolimattomasti. Tapahtuneiden vahinkojen on katsottava syntyneen tavaran ollessa rahdinkuljettajan huostassa. Rahdinkuljettaja ei ole tiekuljetussopimuslain 40 §:n 6 momentin mukaan avustanut kohtuuden mukaan vastaanottajaa tarpeellisten tutkimusten suorittamisessa. Rahdinkuljettaja ei ole myöskään näyttänyt tiekuljetussopimuslain 28 tai 29 §:ssä tarkoitettua vastuustavapautumisperustetta. Lautakunta katsoo tiekuljetussopimuslain 27 §:n 1 momentin yleissäännöksen tulevan nyt esitetyssä tapauksessa sovellettavaksi ja katsoo rahdinkuljettajan olevan vastuussa tapahtuneesta kuljetusvahingosta. Mitä tulee vahingon määrään, lautakunta toteaa, että kuljetetut elementit ovat olleet VTT:lla tutkittavana neljän vuoden ajan. Elementit eivät siis ole olleet uusia. Seikka, että vahingon kärsinyt on saanut elementit omistukseensa vastikkeetta, ei merkitse sitä, että ne olisivat lähetyspaikkakunnalla lähetyksen aikana olleet arvottomia. Saadun selvityksen mukaan elementit ovat korjattavissa ja saman selvityksen mukaan elementeille tapahtunut vahinko on ollut vähäinen. Ottamatta välittömästi tutkittavakseen rahdinkuljettajan maksettavan korvauksen määrää lautakunta toteaa, että rahdinkuljettaja on velvollinen maksamaan vahingonkärsineelle korvausta tapahtuneesta vahingosta, ei kuitenkaan enempää kuin tiekuljetussopimuslain 32 §:n 2 momentissa tarkoitettuun enimmäismäärään eli 80 markkaan kilolta tavaran kokonaispainosta. Lautakunta toteaa, että rahdinkuljettajan vakuutusyhtiö on asiassa korvausvelvollinen myöntämänsä tiekuljetusvakuutuksen perusteella. Päätös oli yksimielinen. TIEKULJETUSVAKUUTUKSEN VAHINKOLAUTAKUNTA