Diaarinumero: 4/175/88
Ratkaisu annettu: 28.04.1988
Lausunnonpyytäjä: Vakuutusyhtiö
Tapahtumatiedot Rahoitusyhtiön omistama ja vuokraajan hallinnassa ollut henkilöauto vaurioitui liikennevahingossa 9.7.1987 lausunnonpyytäjän liikennevakuuttaman pakettiauton törmättyä henkilöauton vasempaan takapuskuriin. Henkilöauto törmäsi peräänajon seurauksena puuhun. Paikalle kutsutut poliisit tilasivat kuljettajan pyynnöstä rahdinkuljettajan samana päivänä kuljettamaan vaurioituneen henkilöauton pois. Auto vietiin vahinkopaikalta korjaamoon Poriin. Vahingoittunut ajoneuvo siirrettiin kuljetusautoon siten, että nostohihna pujotettiin auton etuovien ikkunoista ja auto nostettiin kattonsa varassa lavalle. Nostohihna vaurioitti etuovien lasien kehystä aiheuttaen lisävahinkoja. Lausunnonpyytäjä on saanut tiedon liikennevahingosta 10.7.1987, jolloin yhtiölle on saapunut syyllisen ajoneuvon kuljettajan ja omistajan laatima vahinkoilmoitus. Vahingoittuneen henkilöauton tarkastushetkellä 13.7.1987 ei ole ollut tietoa siitä, kuka on ollut ajoneuvon hinaaja. Hinauslasku ja siten tieto hinaajasta on saapunut yhtiölle 27.7.1987. Lausunnonpyytäjä on hinausliikkeelle ilmoittanut 4.8.1987 hinauksen yhteydessä aiheutuneista lisävaurioista. Tätä ennen lausunnonpyytäjä on vastaanottanut vaurioituneen ajoneuvon omistajalta luovutustodistuksen. Vakuutusyhtiön kanta Vakuutusyhtiön käsityksen mukaan rahdinkuljettaja on tapahtuneesta lisävauriosta vastuussa pääasiassa seuraavin perustein. Vaurioituneen auton nostotyössä aiheutuneet vauriot eivät ole yhteydessä autolle kolarissa aiheutuneisiin vaurioihin. Rahdinkuljettaja ei voi vedota missään suhteessa TKSL 28 §:ssä mainittuihin seikkoihin vapautuakseen vastuusta. Tässä tapauksessa vaurioitunut ajoneuvo on kuljetettu vahinkopaikalta suoraan korjaamon pihaan ilman tiekuljetussopimuslain mukaista lähettäjää ja vastaanottajaa, kuten tämäntyyppisissä tilanteissa on käytäntö. Tiekuljetussopimuslain 40 a §:n sisältämiä reklamaatiosäännöksiä ei siten tässä tapauksessa voida soveltaa kuljetuksen luonteesta johtuen. Kysymys ei ole lainkaan tiekuljetussopimuslain mukaisesta toiminnasta. Rahdinkuljettajan vakuutusyhtiön/rahdinkuljettajan kanta Rahdinkuljettajan vastuuvakuutusyhtiön käsityksen mukaan rahdinkuljettaja on vastuusta vapaa pääasiassa seuraavin perustein. TKSL 40 a §:n mukaan kotimaisessa kuljetuksessa tavaran vähentymisestä tai vahingoittumisesta on tehtävä muistutus rahdinkuljettajalle tavaraa vastaanotettaessa, jos vähentyminen tai vahingoittuminen on ulkoisesti havaittavissa. Kun yhtiön vakuuttama rahdinkuljettaja on 9.7.1987 ottanut kuljetettavakseen liikennevahingossa vaurioituneen henkilöauton vahinkopaikalta korjaamolle ja määräpaikassa tavara on vastaanotettu huomautuksitta, ja ulkoisesti nähtävästä vauriosta on rahdinkuljettajaa reklamoitu vasta oleellisesti myöhemmin, kannevalta rahdinkuljettajaa vastaan on menetetty. Rahdinkuljettaja on myöntänyt virheensä poiskuljettamansa ajoneuvon käsittelyssä. LAUTAKUNNAN LAUSUNTO Tiekuljetussopimuslain 1 §:n 1 momentin mukaan lakia sovelletaan vastikkeelliseen sopimukseen moottoriajoneuvolla tapahtuvasta tavaran kuljetuksesta. Kysymyksessä oleva kuljetus on tapahtunut siten, että poliisiviranomainen ajoneuvon kuljettajan pyynnöstä ja siis kuljettajan puolesta toimien on kuljettajan lukuun kutsunut hinausajoneuvon kuljettamaan vaurioituneen ajoneuvon pois onnettomuuspaikalta. Hinausajoneuvon tehtävästään saaman vastikkeen maksajaksi on ilmoitettu liikennevahinkoon syyllisen ajoneuvon liikennevakuutusyhtiö eli hakija. Kysymyksessä on tiekuljetussopimuslain 1 §:n 1 momentin mukainen tiekuljetussopimus ja mainitun lain säännöksiä on siis sovellettava tapahtuneeseen kuljetukseen. Lautakunta toteaa, että lausunnonpyytäjä on tosin liikennevakuuttanut liikennevahinkoon syyllisen ajoneuvon, mutta lausunnonpyytäjä ei sen sijaan ole vakuuttanut ketään kuljetusosapuolta sen vastuun tai vahingon varalta, josta tiekuljetussopimuslaissa puhutaan. Edellä kerrotun vuoksi lautakunta katsoo, että lausunnonpyytäjän velvollisuus maksaa korvauksia ajoneuvon vahingoittumisesta perustuu yksinomaan liikennevakuutuslakiin. Lautakunnan toimivaltaan ei kuulu kysymys liikennevakuutuksesta maksettavasta korvauksesta, minkä vuoksi lautakunta jättää vastaamatta kysymykseen liikennevakuutuksen nojalla maksettavien korvausten ulottuvuudesta. Kun lausunnonpyytäjä ei ole selvittänyt kärsineensä vahinkoa TKSL:n perusteella, lautakunta katsoo, ettei se esitetyn selvityksen perusteella anna asiassa enempää lausuntoa. Päätös oli yksimielinen. TIEKULJETUSVAKUUTUKSEN VAHINKOLAUTAKUNTA