Diaarinumero: 3/68/83
Ratkaisu annettu: 07.04.1983
Tapahtumatiedot
Autoilija otti 30.9.1983 kuljetettavakseen elementtejä paikkakunnalta A paikkakunnalle B. Lähettäjä lastasi vetoautoon vaakatasoon betonivalmisteisia laattaelementtejä (5 x 2,2 m) kolme kappaletta päällekkäin. Elementtien väliin asetettiin "puulossit" auton pituussuunnassa. Perävaunuun lähettäjä lastasi betonivalmisteisia kuorielementtejä (1,2 x 7 m) elementtipukille. Elementtejä laitettiin pukin molemmille puolille useita päällekkäin ja niiden väliin asetettiin laudat. Kun vastaanottaja (sama kuin lähettäjä) purki kuorman perillä, todettiin laattaelementeissä hiushalkeamia ja kuorielementeissä hankaumia. Kuljetuksen aikana ei tapahtunut mitään normaali-olosuhteista poikkeavaa. Kuljetusmatka oli n. 330 km. Lähettäjä on nyt vaatinut rahdinkuljettajalta korvausta kuorielementeissä olevista vaurioista. Yhtiön kanta Vakuutusyhtiö katsoo, että vahinko on johtunut lähettäjän suorittamasta virheellisestä lastauksesta ja tavaran omasta vahingoittumisalttiudesta. Perävaunussa kuljetettujen kuorielementtien pinnassa olevat hankaumat ovat seurausta elementin pintakerroksen mustan kiviaineksen murentumisesta. Yhtiön mukaan vaurioilla ei ole mitään vaikutusta elementin lujuuteen. Koska muuta ei yhtiön mukaan ole näytetty, yhtiö katsoo vahingon johtuneen TKSL:n 29 §:ssä mainituista syistä, minkä vuoksi rahdinkuljettajalle ei ole syntynyt korvausvelvollisuutta. Tämän vuoksi vahinkoja ei tulisi korvata tiekuljetusvakuutuksen perusteella. Lausuntopyyntö Vakuutusyhtiö pyytää lausuntoa siitä, olisiko tapahtunut vahinko korvattava tiekuljetusvakuutuksen perusteella. LAUTAKUNNAN LAUSUNTO Asiakirjoista saadun selvityksen mukaan lautakunta katsoo selvitetyksi, että varsinaisen kuljetuksen aikana ei mitään normaalista poikkeavaa ole tapahtunut. Lähettäjän paikkakunnan A tehtailla 18.-19.10.1982 suoritetussa tarkastuksessa on käynyt ilmi, että VTT:n edustajien aikaisemman käynnin yhteydessä ei yhtiön tuotteissa tapahtuneisiin julkisivuelementtivahinkoihin ole löytynyt selvää selitystä. Lautakunnan käsityksen mukaan rahdinkuljettajan puolesta on osoitettu syntyneen vahingon olevan sellainen, että se vallinneet olosuhteet huomioon ottaen on voinut johtua sellaisesta TKSL:n 29 §:n 1 momentin 3. ja 4. kohdissa tarkoitetusta erityisestä vaarasta, jonka syynä on tavaran kuormaaminen lähettäjän toimesta tai eräiden tavararyhmien erityinen alttius vahingoittumiselle. Koska muuta ei ole näytetty ja kun tiekuljetuksen yleisten vakuutusehtojen 1.1.1.-kohdan mukaan vakuutus kattaa vakuutusehdoissa määrätyin rajoituksin sen vahingonkorvausvelvollisuuden, jonka alaiseksi vakuutuksenottaja TKSL:n perusteella voi joutua, lautakunta katsoo, että rahdinkuljettaja ei edellä mainitun TKSL:n 29 §:n 3. ja 4. kohtien mukaan ole vastuussa tapahtuneesta vahingosta. Päätös oli yksimielinen. TIEKULJETUSVAKUUTUKSEN VAHINKOLAUTAKUNTA