Haku

3/174/88

« Takaisin Tulosta

Diaarinumero: 3/174/88

Ratkaisu annettu: 24.03.1988

Lausunnonpyytäjä: Lähettäjä

Tapahtumatiedot

Kuljetusliike on rahdinkuljettajana ottanut 12.8.1987 kuljetettavakseen lähettäjän tehtaalta vastaanottajalle Poriin 19 000 kg:n metallilankaerän. Kuljetus on tapahtunut 12.8. 13.8.1987. Kuljetuksen aikana tavara on ruostevaurioitunut ja tavaran vastaanottaja on palauttanut tavaran. Kuljetuksessa käytetty ajoneuvoyhdistelmä on käsittänyt umpinaisen vetovaunun ja pressulla suojatun perävaunun, johon lankaerä on ollut sijoitettuna. Lastauksen on suorittanut lähettäjä ja purkamisen vastaanottaja, eikä kuljetusliike ole käsitellyt tavaraa. Kuljetuksen aikana ilman suhteellinen kosteus on ollut korkea, ilma sumuista ja eräässä matkan vaiheessa on ollut heikko sadekuuro.

Ajoneuvoyhdistelmän umpiosaan lastatut lankakiepit ovat säilyneet kuljetuksen aikana vahingoittumattomina, kun taas pressulla varustetussa perävaunussa olleet kiepit ovat kärsineet vaurioita.

Lausunnonpyytäjän kanta

Lausuntoa pyytänyt lähettäjä katsoo kuljettajan olevan tapahtuneesta vahingosta vastuussa pääasiassa seuraavin perustein. Tavara on ollut moitteettomassa kunnossa kuljetuksen alkaessa. Kuljettaja on TKSL 27 §:n yleissäännön mukaan vastuussa tavaran vahingoittumisesta sen kuljetettavaksi ottamisen ja luovuttamisen välisenä aikana, jollei hän näytä laissa mainitun vapautumisperusteen olemassaoloa. Rahdinkuljettaja ei ole näyttänyt tällaisen vapautumisperusteen olemassaoloa, joten rahdinkuljettaja on vahingosta vastuussa. Lausunnonpyytäjän käsityksen mukaan rahdinkuljettaja on hoitanut ko. tyyppisen langan kuljetuksia samalle vastaanottajalle niin kauan, että hänen tulee olla tietoinen, minkälainen kalusto sopii tällaisen langan kuljettamiseen. Lausunnonpyytäjä korostaa rahtikirjassa olevaa erityistä kuljetusohjetta ("suojeltava kosteudelta") ja katsoo kuljetukseen käytetyn ajoneuvon olleen soveltumattoman lankaerän kuljettamiseen.

Vakuutusyhtiön kanta

Vakuutusyhtiö katsoo rahdinkuljettajan olevan vastuusta vapaa pääasiassa seuraavin perustein.

Lähettäjä on hallitilassa lastannut tavaran kuljetuksessa käytettäväksi hyväksymäänsä perävaunuun. Vastaanottaja taas on purkanut kuorman. Kuljetus on tapahtunut ilman välipurkausta ja uudelleenlastausta, joten kuljetusliike ei ole lainkaan käsitellyt tavaraa. Kuljetuksessa käytetty perävaunu on ollut uusi eikä sen pressu ole vuotanut. Lavalla olleiden lankakieppien päälle vedetty muovihuppu ei liioin ole ollut mistään kohdasta rikki. On ilmeistä, että kuljetusajankohtana vallinnut suuri ilmankosteus on tunkeutunut kuormaan ja aiheuttanut langan ruostumisen. Lisäksi tavara on saattanut siihen sisätiloissa lastattaessa jääneen lämmön johdosta hiostua muovin alla. Kuljetusliike ei ole voinut tehdä mitään estääkseen näistä syistä johtuvaa tavaran vahingoittumista.

Kun kysymyksessä oleva vahinko on johtunut olosuhteesta, jota rahdinkuljettaja ei ole voinut välttää ja jonka seurauksia hän ei ole voinut ehkäistä, rahdinkuljettaja ei ole vastuussa vahingosta.

LAUTAKUNNAN LAUSUNTO

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan lautakunta toteaa osapuolten olevan varsinaisista tapahtumatiedoista yksimieliset. Tapahtuneen vahingon aiheuttajaksi puolin ja toisin oletetaan rajua ilmankosteutta lisättynä mahdollisesti auton maantiellä sadekelillä nostattamalla vesisumulla, joka pressuvaunussa on tunkeutunut rulliin pilaten langan.

Lautakunta toteaa lähettäjän rahtikirjassa tosin annetun erityisen kuljetusohjeen, jossa rahdinkuljettajaa kehotetaan suojelemaan lähetettävä tavara kosteudelta. Toisaalta lähettäjä ei ole ajoneuvoa lastattaessa tehnyt huomautusta siitä, että tavaran kuljettamiseen tarkoitettu perävaunu ei ole ollut umpinainen, vaan ainoastaan pressulla suojattu eikä tilaaja ole tilatessaan kalustoa kuljetusta varten edellyttänyt esim. lämpövaunun käyttöä. Perävaunu ei ole ollut avoin ja lähettäjän on katsottava hyväksyneen pressusuojatun perävaunun käyttöön sisältyvän riskin. Vakuutusyhtiö ilmoittaa perävaunun ja sen pressun olleen uudet ja tiiviit. Vielä osapuolet ovat yksimieliset siitä, että kysymyksessä olevan tyyppisiä lankaeriä on kuljetettu aikaisemmin suuria määriä samalta lähettäjältä samalle vastaanottajalle.

Lautakunta katsoo, että kuljetuksen keston huomioon ottaen ruosteen ilmaantuminen kuljetettavaan tavaraan havaitussa määrin tuona aikana on ollut epätodennäköistä.

Lautakunta katsoo, että lähetettävä tavara on ollut TKSL 29 § 1 momentin 4-kohdan tarkoittamalla tavalla erityisen altista mm. ruostumiselle. Rahdinkuljettaja on osoittanut, että olosuhteet huomioon ottaen vahinko on saattanut aiheutua mainitusta tavaran erityisestä alttiudesta, kun lähettäjä ei TKSL 29 § 2 momentin mukaisesti ole voinut esittää vaadittavaa vastanäyttöä ja kun käytetyssä ajoneuvossa ei voida toisaalta katsoa olleen TKSL 28 § 2 momentissa tarkoitettua puutteellisuutta, on rahdinkuljettaja TKSL 29 § 1 momentin 4-kohdan ja 2 momentin nojalla vastuusta vapaa.

Päätös oli yksimielinen.

TIEKULJETUSVAKUUTUKSEN VAHINKOLAUTAKUNTA