Diaarinumero: 29/94/83
Ratkaisu annettu: 03.04.1984
Tapahtumatiedot
Rahdinkuljettaja otti 26.10.1982 kuljetettavakseen neljä kollia laseja lähettäjältä vastaanottajalle Kokkolaan. Kuljetuksen aikana lasilaatikko kaatui autossa. Tavaran vastaanottaja teki tavaran kuntoa koskevat merkinnät rahtikirjaan. Ilmoitetun vahingon olivat välittömästi todenneet rahdinkuljettajan edustaja sekä vakuutusyhtiön edustaja suorittamassaan vahinkotarkastuksessa. Rahdinkuljettajalla oli tiekuljetusvakuutus tässä vakuutusyhtiössä. Tavaran vastaanottaja haki kuitenkin korvausta siltä vakuutusyhtiöitä, joka oli yhtiön tavaravakuuttaja. Tämä vakuutusyhtiö suoritti vahingonkorvauksena 6.063,20 tavaran lähettäjän kanssa tekemänsä kuljetusvakuutussopimuksen nojalla 7.12.1982. Tämän jälkeen vakuutusyhtiö esitti regressivaatimuksen rahdinkuljettajaa vastaan 9.12.1982. Rahdinkuljettaja kääntyi oman vakuutusyhtiönsä puoleen, joka kieltäytyi suorittamasta korvausta toiselle vakuutusyhtiölle vedoten TKSL:n 40 §:n säännöksiin. Yhtiön kanta Vastaanottajan vakuutusyhtiö katsoo, että rahtikirjaan on tehty varauma vahingosta ja että vastaanottajan kahden työntekijän allekirjoittaman todistuksen mukaan on vastaanotettaessa ilmoitettu autonkuljettajalle, että vahingosta tullaan rahdinkuljettajalta vaatimaan korvausta, minkä vuoksi yhtiö katsoo rahdinkuljettajan saaneen tiedon vahingosta kohtuullisessa ajassa ja etteivät TKSL:n 40 §:n säännökset sovellu tähän tapaukseen. Vakuutusyhtiö katsoo rahdinkuljettajan olevan vastuussa TKSL:n 27 §:n perusteella. Lausuntopyyntö Vakuutusyhtiö pyytää lautakunnan lausuntoa rahdinkuljettajan korvausvelvollisuudesta sekä siitä, onko rahdinkuljettajan vakuutusyhtiön kannanotto tapaukseen oikea. Rahdinkuljettajan vakuutusyhtiön kanta Yhtiö viittaa TKSL:n 40 §:n säännökseen, jonka mukaisesti sen, joka tahtoo vaatia korvausta sattuneesta vahingosta, on ilmoitettava siitä kohtuullisen ajan kuluessa rahdinkuljettajalle. Koska vaatimus tehtiin kuukauden kuluttua kuljetustapahtuman jälkeen, yhtiö katsoo, että kannevalta on menetetty eikä rahdinkuljettajaa voida pitää vastuussa ilmoitetusta vahingosta. LAUTAKUNNAN LAUSUNTO Lautakunta toteaa ensinnäkin, että tiekuljetussopimuslain 27 §:n mukaan rahdinkuljettaja on vastuussa tavaran katoamisesta, vähentymisestä tai vahingoittumisesta sen kuljetettavaksi ottamisen ja luovutuksen välisenä aikana. Kyseisessä tapauksessa kuljetettavaa tavaraa kohdannut vahinko on kiistatta tapahtunut po. lainkohdassa tarkoitettuna aikana, joten rahdinkuljettajan on katsottava olevan vastuussa tavaran vahingoittumisesta. Lautakunta toteaa edelleen, että tiekuljetussopimuslain 40 §:n 1 momentin sanamuoto, sellaisena kuin se oli kun sopimus käsiteltävänä olevasta kuljetuksesta tehtiin, edellyttää, että reklamaatio sisältää ilmoituksen aikomuksesta vaatia tapahtuman johdosta korvausta. Sen osapuolen, joka vetoaa tapahtuneeseen reklamaatioon, tulee selvittää, että reklamaatio todella on tehty. Lautakunta katsoo jääneen näyttämättä, että vastaanottajan edustajat olisivat tavaraa vastaanottaessaan ilmoittaneet rahdinkuljettajalle aikomuksestaan vaatia korvausta vahingon johdosta. Aikomus vaatia korvausta on siten ilmaistu vasta 9.12.1982, kun rahdinkuljettajalle esitettiin regressivaatimus. Lautakunta katsoo, että 40 §:n 1 momentin tarkoittama reklamaatio on tässä tapauksessa tapahtunut liian myöhään. Lautakunnan käsityksen mukaan kannevalta rahdinkuljettajaa vastaan on siten menetetty. Päätös on yksimielinen. TIEKULJETUSVAKUUTUKSEN VAHINKOLAUTAKUNTA