Diaarinumero: 2/67/83
Ratkaisu annettu: 05.05.1983
Tapahtumatiedot
Rahdinkuljettaja oli kesällä 1982 suorittanut eines- ja lihatuotteiden kuljetuksia lähettäjän varastolta Helsingistä vastaanottajalle Iisalmeen. Normaali noutopäivä oli perjantai. Perjantaina 6.8.1982 rahdinkuljettaja oli kuitenkin unohtanut eines- ja lihatuote-erän noutamisen, mutta lupasi hoitaa kuljetuksen seuraavana maanantaina 9.8.1982, jota seuraavana päivänä hänen tuli hoitaa jakelu omilla autoillaan suoraan vastaanottajille. Normaalioloissa tuote-erä toimitettiin vastaanottajan erilliseen varastoon Iisalmessa. Kuljetuksen suorittaja ei hoitanutkaan jakelua, vaan vastaanottajan edustajat löysivät tuotteet pilaantuneina Iisalmen einesvarastolta 13.8.1982, jonne rahdinkuljettaja oli ne jättänyt hallussaan olleita avaimia käyttäen. Lausuntopyyntö Vakuutusyhtiö pyytää lautakunnan lausuntoa siitä 1. voiko kuljetusliikkeelle siirtyä vastuu tavarasta, vaikka sitä ei fyysisesti ole vastaanotettu kuljetettavaksi (TKSL 27 §)? 2. Päättyykö rahdinkuljettajan TKSL:n mukainen vastuu hänen luovuttaessaan tuotteet vastaanottajan einesvarastolle? 3. Jos rahdinkuljettaja on TKSL:n 27 §:n mukaan vastuussa vahingosta, voiko hän 35 §:n mukaisesti rajoittaa vastuunsa tuotteiden pilaantuessa viivästymisen seurauksena? 4. Mikä on rahdinkuljettajan TKSL:n mukainen korvausvelvollisuus po. tapauksessa ja mitä tulee korvata tiekuljetusvakuutuksesta? LAUTAKUNNAN LAUSUNTO Asiakirjoista saadun selvityksen perusteella lautakunta katsoo, että 1. TKSL:n 27 §:n säännöksen mukaisesti rahdinkuljettaja on vastuussa mm. tavaran vahingoittumisesta sen kuljetettavaksi ottamisen ja luovuttamisen välisenä aikana. Vastuu tavarasta siirtyy rahdinkuljettajalle sinä ajankohtana, jona rahdinkuljettaja tai joku muu hänen lukuunsa ottaa tavaran kuljetettavaksi. TKSL ei sääntele sitä tilannetta, että rahdinkuljettaja ei ota tavaraa kuljetettavaksi niin kuin on sovittu, vaan esim. myöhästyy. Tämän mukaisesti lautakunta katsoo, että TKSL:n mukainen vastuu tavarasta ei käsiteltävänä olevassa tapauksessa ole siirtynyt rahdinkuljettajalle ennen sitä ajankohtaa, jolloin rahdinkuljettaja on noutanut tavaralähetyksen lähettäjän varastolta, minkä noutamisen ajankohta ei käy ilmi asiakirjoista. 2. TKSL:n 27 §:n mukaisesti rahdinkuljettaja vastaa myös vahingosta, joka aiheutuu tavaran luovutuksen viivästymisestä. Jollei erityisestä ajasta tavaran luovuttamiselle ole sovittu, luovutus on viivästynyt, kun todellinen kuljetusaika ylittää sen ajan, jonka huolellinen rahdinkuljettaja olosuhteet huomioon ottaen kohtuudella tarvitsee kuljetukseen. Esilläolevassa tapauksessa rahdinkuljettaja on sitoutunut huolehtimaan eines- ja lihatuotteiden jakelusta omilla autoillaan suoraan tuotteiden vastaanottajille. Tavaroiden luovutuksen tuli siten tapahtua eri vastaanottajien luona. Kun tavara jätettiin vastaanottajan varastoon, ei sopimuksenmukaista luovutusta ole tapahtunut. 3. TKSL:n mukaan, niin kuin kuljetusoikeudessa yleensä, käsitellään tavaravahinkona myös sitä, että tavara vahingoittuu kuljetuksen viivästymisen vuoksi. Rahdinkuljettaja ei tämän mukaan voi rajoittaa vastuutaan rahdin määrään tavaran pilaantumisen perusteella, jos pilaantuminen johtuu seikasta, joka on tapahtunut tavaran kuljetettavaksi ottamisen ja luovuttamisen välisenä aikana. 4. Rahdinkuljettajan TKSL:n mukainen korvausvelvollisuus määräytyy TKSL:n 32 §:n mukaisesti siten, että korvaus on laskettava tavaran arvon mukaan, joka sillä oli kuljetettavaksi otettaessa paikkakunnalla, jolla se otettiin kuljetettavaksi. Arvo lasketaan tavaran käyvän arvon mukaan. Kotimaisessa kuljetuksessa rahdinkuljettajan vastuu on kuitenkin rajoitettu 50 markkaan tavaran kokonaispainosta puuttuvaa kiloa kohti. Lisäksi on rahdinkuljettajan korvattava rahdin määrä. Tiekuljetuksen yleisten vakuutusehtojen 1979 kohdan 1.2. mukaisesti korvauksen enimmäismäärä määräytyy mainitun TKSL:n 32 §:n säännösten mukaisesti. Päätös oli yksimielinen. TIEKULJETUSVAKUUTUKSEN VAHINKOLAUTAKUNTA