Diaarinumero: 26/43/81
Ratkaisu annettu: 05.02.1982
Lähettäjän vakuutusyhtiö on pyytänyt Tiekuljetusvakuutuksen vahinkolautakunnan lausuntoa siitä, onko ojaan ajosta sellaisissa olosuhteissa, joissa ajoneuvon kuljettajaa ei ole syytetty varomattomuudesta liikenteessä, seurannut vahinko ollut sellainen, josta rahdinkuljettaja ei tiekuljetussopimuslain 28 §:n perusteella ole vastuussa. Lautakunta on asiakirjoista saanut tietää seuraavan.
Rahdinkuljettajan kuorma-auto oli talviolosuhteissa kapealla tiellä ajanut ojaan kuljettajan ilmoituksen mukaan sen johdosta, että tunnistamattomaksi jäänyt vastaan tullut henkilöauto oli ajanut keskellä tietä, mikä oli pakottanut kuorma-auton ajamaan tien laitaan, jolloin auto tieurien myötävaikutuksesta oli suistunut ojaan. Kuljetettavat tavarat olivat vahingoittuneet. Asiassa on suoritettu poliisitutkinta. Virallinen syyttäjä oli tehnyt syyttämättäjättämispäätöksen, koska tie oli ollut lumen ja jään peittämä ja koska ajoneuvon kuljettaja oli tien reunassa olleiden raiteiden takia luisunut ojaan. Ajonopeus oli ollut n. 70 km/h, mitä ei voida pitää liian korkeana kysymyksessä olevassa tilanteessa. Lisäksi vastaantuleva auto oli pakottanut ajoneuvon kuljettajan ajamaan lähellä tien reunaa. Lähettäjän vakuutusyhtiö on katsonut, ettei kysymys ole tiekuljetussopimuslain 28 §:ssä tarkoitetusta olosuhteesta, koska talvella monet tiet ovat huonokuntoisia ja vaikeasti liikennöitäviä. Puheenaoleva tie ei myöskään ollut huonokuntoinen ainoastaan onnettomuuspaikalla, joten kuljettaja oli tietoinen tien kunnosta ja mahdollisesta riskistä, jonka hän otti liikennöidessään talvisissa olosuhteissa. Mahdollisesti vastaan tulleen henkilöauton liikennöiminen samalla tiellä ei myöskään voi olla sellainen olosuhde, johon ei voisi varautua etukäteen. Tämän johdosta lähettäjän vakuutusyhtiö on esittänyt takaisinhakuvaatimuksen rahdinkuljettajan vakuutusyhtiölle. Rahdinkuljettaja on todennut, että liikennevahinko on aiheutunut vastaan tulleen henkilöauton tieliikenneasetuksen vastaisesta ajotavasta, koska se ajoi keskellä tietä. Tästä syystä kuljettaja on joutunut ajamaan lähellä tien reunaa yhteentörmäyksen välttämiseksi. Vahingon syy on toisaalta ollut myös tien huono kunto. Näiden syiden vuoksi vahinko ei ole johtunut minkäänlaisesta kuljettajan huolimattomuudesta. Rahdinkuljettaja ei ole tiekuljetussopimuslain perusteella vastuussa näin syntyneestä vahingosta, jota hän ei ole voinut välttää ja jonka seurauksia hän ei ole voinut ehkäistä. Rahdinkuljettajan vakuutusyhtiö on todennut, että syynä vahinkoon ei ole kuljettajan tuottamus, vaan vastaan tullut henkilöauto, joka pakotti kuorma-auton lähelle tien reunaa yhteentörmäyksen välttämiseksi, ja tien huono kunto. Tätä tukevat myös nimismiehen syyttämättä jättämisestä tekemän päätöksen perustelut. Tiekuljetussopimuslain 28 §:n mukaan rahdinkuljettaja ei ole vastuussa tällaisesta vahingosta. LAUTAKUNNAN LAUSUNTO Lautakunta toteaa, ettei tiekuljetussopimuslain mukaisen rahdinkuljettajan vastuun toteutumisen yleisenä edellytyksenä ole rahdinkuljettajan eikä myöskään sen, jonka toimista hän lain 10 §:n mukaan vastaa, tuottamus. Rahdinkuljettaja vastaa tavaravahingosta, ellei lain 28 tai 29 §:n rahdinkuljettajan vastuusta vapautumisen perusteita ole sovellettava. Myöskään nämä perusteet eivät varsinaisesti rakennu tuottamuksen puuttumiselle. Liikenneolosuhteet kuten tien kunto, sääolosuhteet, muiden ajoneuvojen kulku tai muut näihin verrattavat seikat eivät yleensä muodosta sellaista olosuhdetta, jota rahdinkuljettaja ei kuljetussopimuslain 28 §:n 1 momentin mukaisesti ole voinut välttää ja jonka seurauksia hän ei ole voinut ehkäistä. Se seikka, etteivät rahdinkuljettajan toimet ole olleet sellaisia, jotka tieliikennettä koskevien kriminalisointisäännösten mukaan olisivat johtaneet rangaistukseen tuomitsemiseen, ei ole olennainen tulkittaessa tiekuljetussopimuslain 28 §:n 1 momentin sisältöä. Lautakunta katsoo tapauksessa jääneen osoittamatta, että kysymyksessä olisi ollut sellainen tiekuljetussopimuslain 28 §:n 1 momentissa tarkoitettu olosuhde, jota rahdinkuljettaja ei ole voinut välttää ja jonka seurauksia hän ei ole voinut ehkäistä. Koska muutakaan rahdinkuljettajan vastuusta vapautumisen perustetta ei ole osoitettu olevan olemassa, lautakunta katsoo tiekuljetussopimuslain 27 §:n nojalla, että rahdinkuljettaja on vastuussa ojaan ajamisen johdosta vahingoittuneista tavaroista. Päätös oli yksimielinen. TIEKULJETUSVAKUUTUKSEN VAHINKOLAUTAKUNTA