Diaarinumero: 25/90/83
Ratkaisu annettu: 09.02.1984
Tapahtumatiedot
Tavaran vastaanottaja, tukkuliike, tilasi toukokuussa 1983 lähettäjältä (=valmistajalta) margariinierän kuljetettavaksi Helsinkiin. Lähettäjä antoi kuljetustehtävän kuljetusliikkeelle. Kyseessä oli ns. noutokuljetus ja kuljetuksen rahdin maksaja oli vastaanottaja. Rahdinkuljettajan auto lastasi 23.5.1983 klo 12.00 - 15.45 lähettäjän Raision ja Ruskon varastoista margariinia yhteensä 23 720 kg eli koko ajoneuvoyhdistelmän täyteen. Lämpötila oli lastausvaiheessa +14 °C. Suoritettuaan lastauksen rahdinkuljettajan auto ajoi Turkuun kuljetusliikkeen varikolle, koska välitöntä purkamismahdollisuutta vastaanottajan tiloihin Vantaalle ei enää tuona päivänä ollut. Kuljetuksen suhteen rahdinkuljettajalle ei annettu erikoisohjeita. Vaatimuksena oli ainoastaan umpiauto - termokuljetusta ei edellytetty. Rahdinkuljettajan auto lähti Turusta seuraavana aamuna klo 5.00 ja saapui Vantaalle klo 8.10. Purkaminen päättyi vastaanottajan varastolla klo 10.15 ja vastaanottaa otti lähetyksen huomautuksitta vastaan. Lausunnonpyytäjän kanta Vakuutusyhtiö katsoo, että kannevalta rahdinkuljettajaa vastaan on menetetty TKSL:n 40 a §:n mukaan. Lisäksi yhtiö katsoo, että mikäli rahdinkuljettajan on katsottava TKSL:n 27 §:n mukaisesti olevan vastuussa vahingosta, rahdinkuljettaja vastuusta vapautuakseen voi kuitenkin menestyksellisesti nojata TKSL:n 29 §:n 1. momentin 4. kohdan mukaiseen perusteeseen eli tavararyhmän erityiseen vahingoittumisalttiuteen. Lausuntopyyntö Vakuutusyhtiö pyytää lautakunnan lausuntoa rahdinkuljettajan asemasta. LAUTAKUNNAN LAUSUNTO Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaisesti lautakunta toteaa, että tavaran vastaanottaja ei ole rahdinkuljettajalle tehnyt huomautusta, varaumaa tai reklamaatiota. Tämä ilmenee mm. rahdinkuljettajan sekä tavaran lähettäjän ilmoituksista. TKSL:n 40 a §:n 1 momentin mukaisesti kotimaisessa kuljetuksessa on tavaran vähentymisestä tai vahingoittumisesta tehtävä muistutus tavaraa vastaanotettaessa, jos vähentyminen tai vahingoittuminen oli ulkoisesti havaittavissa, ja muissa tapauksissa kirjallisesti seitsemän päivän kuluessa vastaanottamisesta tai sellaisesta tavaran tilaa koskevasta tarkastuksesta, jonka rahdinkuljettaja ja vastaanottaja ovat yhdessä suorittaneet. Saman lainkohdan 3. momentin mukaisesti seuraus siitä, että muistutus laiminlyödään, on kannevallan menetys, jollei rahdinkuljettajan syyksi jää tahallisuus tai törkeä huolimattomuus. Käsillä olevan tapauksen yhteydessä tavaran lähettäjä on todennut, että varauman tekemiseen ja lopullisen vaurion toteamiseen ja ilmoittamiseen ei kuorman purkuhetkellä ollut todellista mahdollisuutta. Kun ei tavaran vastaanottajan kuitenkaan myöhemminkään ole osoitettu tehneen muistutusta rahdinkuljettajalle, siitä seuraa, että kannevalta rahdinkuljettajaa kohtaan on menetetty TKSL:n 40 a §:n 1. ja 3. momenttien mukaisesti. Siinä tapauksessa, että kannevaltaa ei olisi menetetty, on rahdin kuljettajaa TKSL:n 27 §:n 1. momentin mukaisesti pääsääntöisesti, pidettävä vastuussa mm. tavaran vahingoittumisesta sen kuljetettavaksi ottamisen ja luovuttamisen välisenä aikana. Huomioonottaen kuitenkin kuljetettavan tavaran, helposti sulavan margariinin, laadun ja sen, että rahdinkuljettajalle ei annettu minkäänlaisia erityisohjeita kuljetustavasta, eikä rahdinkuljettajalta edellytetty kuljetuskalustoa, joka on varustettu erityisellä laitteella tavaroiden suojaamiseksi kuumuuden, kylmyyden, lämmönvaihteluiden tai ilman kosteuden vaikutuksilta, lautakunta katsoo, TKSL:n 29 §:n 1. momentin 4. kohdan sekä 3. momentin mukaisesti, että rahdinkuljettaja tässä tapauksessa olisi vastuusta vapaa. Päätös oli yksimielinen. TIEKULJETUSVAKUUTUKSEN VAHINKOLAUTAKUNTA