Diaarinumero: 23/40/81
Ratkaisu annettu: 05.02.1982
Vakuutusyhtiö on pyytänyt Tiekuljetusvakuutuksen vahinkolautakunnan lausuntoa siitä, onko elementtikuorman vahingoittumisesta seurannutta nosturin ylityökorvausta pidettävä tavaran vahingoittumisen johdosta suoritettavana korvauksena. Lautakunta on saanut asiakirjoista tietää seuraavan.
Rahdinkuljettaja oli ottanut lähettäjän elementtitehtaalta kolmena eränä kuljetettavakseen kaksi kappaletta betonielementtejä elementtitehtaan työmaalle. Kuljetusauto oli yhtä erää kuljettaessaan ajanut ojaan, jolloin elementit olivat vaurioituneet. Sen seurauksena vastaanottopaikalla työskennelleelle lähettäjän tilaamalle nosturille oli syntynyt odotusaikaa ja se oli joutunut tulemaan uudelleen työmaalle yhden kuorman purkamista ja siinä olleiden elementtien asentamista varten. Tästä oli aiheutunut lähettäjälle ylimääräisiä kustannuksia. Vakuutusyhtiö on katsonut, että koska yksi elementtikuorma on vaurioitunut käyttökelvottomaksi matkan aikana, ei nosturin veloitusta kuorman odotusajasta ja matka- sekä muista kuluista, jotka ovat syntyneet uudesta käynnistä työmaalla, voida pitää viivästysvahinkona, josta rahdinkuljettaja olisi vastuussa. Kuljetuksen tilaaja on järjestänyt kuorman purkamisen, mutta siitä syntyneitä kuluja ei voida pitää miltään osin sellaisina tiekuljetussopimuslain 32 §:n tarkoittamina muina kuljetukseen liittyvinä kuluina, joista rahdinkuljettaja olisi vastuussa. Lähettäjä on katsonut olevansa oikeutettu saamaan korvauksen nosturiliikkeen laskusta, jonka se on joutunut sille suorittamaan. Korvausvaatimus koskee vain autonosturin ja miesten välittömiä kustannuksia. Rahdinkuljettaja ei ole antanut asiassa lausuntoa. LAUTAKUNNAN LAUSUNTO Lautakunta katsoo selvitetyksi, että kuljetettavat betonielementit olivat kuljetuksen aikana vaurioituneet käyttökelvottomiksi, eikä tavaraerä sen vuoksi ollut saapunut määräpaikkaan. Suoritettavan korvauksen määrittämiseksi tapaukseen on sovellettava tavaran vahingoittumista koskevia säännöksiä, jolloin luovutuksen viivästymisestä suoritettavaa korvausta koskevat säännökset eivät samanaikaisesti tule sovellettaviksi. Tiekuljetussopimuslain 34 §:n mukaan rahdinkuljettajan on tavaran vahingoittumisen johdosta korvattava sen arvonvähennyksen lisäksi mm. rahti, tullimaksut ja muut tavaran kuljetukseen liittyvät kulut. Laissa olevan esimerkkiluettelon on katsottava tarkoittavan itse kuljetustoimenpiteeseen liittyvien, tavaravahingon johdosta syntyneiden suoranaisten kustannusten korvaamista. Välillistä vahinkoa ei tiekuljetussopimuslain mukaan ole korvattava. Sen vuoksi lautakunta katsoo, ettei rahdinkuljettaja ole tiekuljetussopimuslain mukaan velvollinen korvaamaan lähettäjälle tavaran vahingoittumisesta seuranneita, autonosturin käytöstä aiheutuneita ylimääräisiä kustannuksia. Päätös oli yksimielinen. TIEKULJETUSVAKUUTUKSEN VAHINKOLAUTAKUNTA