Diaarinumero: 22/39/81
Ratkaisu annettu: 05.02.1982
Vakuutusyhtiö on pyytänyt Tiekuljetusvakuutuksen vahinkolautakunnan lausuntoa rahdinkuljettajan vastuusta asiassa, jossa tavaran rahdinkuljettajalta vastaanottanut huolinta- ja kuljetusliike oli käyttänyt huolitsijan pidätysoikeuttaan tavaraan konkurssiin menneeseen vastaanottajaan nähden ja sittemmin myynyt tavaran aiheuttaen siten lähettäjälle vahinkoa. Lautakunta on saanut asiakirjoista tietää seuraavan.
Rahdinkuljettaja oli ottanut lähettäjältä kuljetettavakseen erän sisustustekstiilejä Saksan Liittotasavaltaan Warendorfiin ehdoin "FOT Warendorf, tullaamaton". Kuljetettava tavara oli saapunut Lyypekkiin 13.11.1980. Lyypekissä rahdinkuljettajan yhteistyökumppani ja myös vastaanottajan puolesta toimiva huolinta- ja kuljetusliike oli ottanut tavaran haltuunsa. Huolitsija oli ottanut tavaran haltuunsa ja pidättänyt tavaran sen johdosta, että huolitsijalla oli ollut huomattavia saatavia vastaanottajalta, joka 14.11.1980 oli joutunut konkurssiin. Sittemmin huolitsija oli myynyt saataviensa kuittaamiseksi tavaraerän, joka ei näin ollen koskaan saapunut määrä-paikkaansa Warendorfiin. Lähettäjä on vaatinut korvausta rahdinkuljettajalta tavaran menettämisen johdosta. Vakuutusyhtiö on todennut, että vastuu tavarasta ja ilmeisesti myös omistusoikeus oli hieman epäselvästä toimituslausekkeesta huolimatta koko ajan myyjällä, koska lähetys ei koskaan huolitsijan toimenpiteiden johdosta saapunut Warendorfiin. Sopimussuhde myyjä-rahdinkuljettaja käsittää pelkän kuljetustehtävän. Myyjä ei ole pystynyt näyttämään antaneensa tiekuljetussopimuslain 17 §:n edellyttämällä tavalla ohjeita rahdinkuljettajalle myyjän tultua tietoiseksi ostajan maksuvaikeuksista. Toisaalta huolitsija on rahdinkuljettajan apulainen kuljetustehtävän suorittamisessa, eikä huolitsija ole tiekuljetussopimuslain mukaisesti, koska tavaraa ei ole voitu luovuttaa ostajalle, pyytänyt ohjeita lähettäjältä. Huolitsija ei myöskään ole menetellyt tiekuljetussopimuslain edellyttämällä tavalla myydessään tavaran. Vakuutusyhtiö on edelleen katsonut, että huolitsija on rahdinkuljettajan apulainen kuljetustehtävän suorittamisessa, eikä näin ollen esim. myyjään nähden voi vedota speditöörimääräyksiin, että huolitsija on laiminlyönyt tiekuljetussopimuslain 23 §:n mukaisen velvollisuutensa pyytää ohjeita lähettäjältä tavaran luovutuksen tultua mahdottomaksi sekä että huolitsija on pitänyt tavarat speditöörimääräysten perusteella ja myynyt ne tiekuljetussopimuslain 26 §:n ohjeita noudattamatta. Rahdinkuljettaja on todennut huolitsijan olevan edustajansa, joka samanaikaisesti toimi vastaanottajan huolitsijana. Se oli käyttänyt panttioikeuttaan Allgemeine Deutsche Spediteur Bedingungen 50 §:n perusteella. Rahdinkuljettaja on ilmoittanut saaneensa 24.11.1980 ilmoituksen konkurssista, jolloin samanaikaisesti oli ilmoitettu, että tavaroita ei saa luovuttaa, vaan ne tulee palauttaa. Viikko konkurssin jälkeen sai huolitsija Dortmundissa samanlaisen ilmoituksen. Lähettäjä on todennut, että heidän kuljetuksistaan Eurooppaan 95 % tapahtuu rahdinkuljettajan kautta lausekkeella FOT, jota lauseketta lähettäjä on alkanut käyttää rahdinkuljettajan kehotuksesta. Tavara on lähettäjän omistuksessa siihen saakka, kunnes se on luovutettu vastaanottopaikalla asiakkaalle ja vastuu siitä, että tavarasta huolehditaan parhaalla mahdollisella tavalla ja ohjeitten mukaisesti, kuuluu rahdinkuljettajalle. Lähettäjä katsoo, ettei hänellä ole mahdollisuuksia valvoa eikä häntä voida katsoa velvolliseksi valvomaan sopimushuolitsijan toimintaa. Koska sekä Suomesta että lähettäjän agentin taholta Saksasta 12.11.1980 ilmoitettiin huolitsijalle, että toimitukset pitää pysäyttää, lähettäjä katsoo, että kaikki voitava tehtiin. Saksalainen huolitsija on kiistänyt 12.11.1980 saaneensa ilmoitusta siitä, ettei tavaroita pitäisi enää luovuttaa vastaanottajalle. Toimiessaan speditöörimääräysten mukaisesti se on katsonut toimineensa asianmukaisesti. LAUTAKUNNAN LAUSUNTO Lautakunta katsoo selvitetyksi, että rahdinkuljettaja oli saanut lähettäjältä kuljetustehtävän Saksan Liittotasavaltaan Warendorfiin, minne tavara ei huolitsijan toimenpiteiden johdosta koskaan saapunut. Rahdinkuljettajan apulaisena toiminut huolitsija ei ole luovuttanut tavaraa vastaanottajalle eikä ole palauttanut sitä lähettäjälle. Rahdinkuljettaja, joka tiekuljetussopimuslain 10 §:n mukaan vastaa sen lukuun kuljetuksessa toimivien henkilöiden menettelystä tehtävän suorittamisessa, ei siten ole täyttänyt kuljetussopimuksesta johtuvaa velvollisuuttaan luovuttaa tavara määräpaikkakunnalla tavaran vastaanottajalle, vaan on antanut tavaran sellaisen henkilön haltuun, joka on saattanut käyttää tavaraa vastaanottajalta olevien saataviensa vakuutena. Tämän vuoksi tavaran lähettäjä, jolle oikeus määrätä tavarasta edelleen on kuulunut, saattaa tiekuljetussopimuslain 31 §:n nojalla vaatia korvausta niin kuin tavara olisi kadonnut. Lautakunta katsoo, että rahdinkuljettaja on vastuussa kadonneesta tavarasta lähettäjään nähden. Päätös oli yksimielinen. TIEKULJETUSVAKUUTUKSEN VAHINKOLAUTAKUNTA