Diaarinumero: 2/218/91
Ratkaisu annettu: 24.04.1991
Lausunnonpyytäjä: Vakuutusyhtiö
Rahdinkuljettaja: Kuljetusliike Vahingonkärsinyt: Vastaanottaja Tapahtuma Vahingonkärsinyt oli 17.1.1990 noutanut omalla autollaan paikkakunnalta A 25.000 kg muoviraaka-ainetta pakattuna muovisäkeissä 1.200 kg:n pahvisäiliöihin kuljetettavaksi omalle tehtaalleen paikkakunnalle B. Vahingonkärsineen auto oli matkan aikana suistunut ojaan ja lasti oli kaatunut maastoon. Kun muoviraaka-aine oli ollut pakattuna siten, että sitä ei voitu pahvisäiliöissä eikä muovisäkeissä pelastaa, muoviraaka-aine oli imettävä säkeistä säiliötankkeihin. Vahingonkärsinyt oli tarkoitusta varten tilannut rahdinkuljettajalta kaksi imulaittein varustettua tankkiautoa pelastamaan maahan suistuneen muoviraaka-aineen. Vahingonkärsinyt oli tilausta tehdessään kertomansa mukaan edellyttänyt kuljetustankkien olevan ehdottoman puhtaita. Rahdinkuljettaja puolestaan kertoo, että tankkien oli edellytetty olevan korkeapainepesurilla puhdistettuja. Rahdinkuljettajan tankkiautot olivat saapuneet onnettomuuspaikalle ja toinen ajoneuvoista oli imenyt maassa olleista ehjistä muovisäkeistä yhteensä noin 11.000 kg muoviraaka-ainetta tankkeihinsa. Tämä ajoneuvo oli saapunut vahingonkärsineen tehtaalle purkamaan lastinsa. Purkamisen yhteydessä oli havaittu, että muoviraaka-aine oli tankissa likaantunut tankkiin ja imuletkuun jääneiden epäpuhtauksien vuoksi. Likaantunut muoviraaka-aine oli todettu käyttöön kelpaamattomaksi. Vahingonkärsinyt oli havaituista epäpuhtauksista huolimatta määrännyt muoviraaka-aineen pelastustoimia jatkettavaksi myös toisella tankkiautolla, joka oli imenyt muoviraaka-ainetta tankkiinsa noin 7.655 kg. Tähän ajoneuvoon ei pyrittykään olemaan yhteydessä ensimmäisen ajoneuvon epäpuhtauksien tultua ilmi, koska vahingonkärsinyt oli olettanut ajoneuvon olleen jo matkalla lastattuna. Tosiasiassa oli kuitenkin jälkimmäisen ajoneuvon lastaaminen viivästynyt ja tuon ajoneuvon puhtaus olisi voitu ennen lastausta selvittää. Rahdinkuljettaja tuli näin ollen käsittelemään kaiken kaikkiaan 18.655 kg muoviraaka-ainetta, joka kokonaisuudessaan tankissa ja imuletkustossa olevien epäpuhtauksien johdosta tuli käyttökelvottomaksi. Muoviraaka-aineen liikevaihtoveroton hinta lähtöpaikkakunnalla oli ollut 9,50 mk/kg ja vahingon liikevaihtoveroton kokonaisarvo siis mk 177.222,50. Pilalle mennyt muoviraaka-aine oli sittemmin myyty 46.637,00 mk:n liikevaihtoverolliseen kokonaishintaan, josta veron osuus oli ollut mk 7.924,90. Tällä tavoin kysymyksessä olevan tavaravahingon kokonaisarvoksi oli muodostunut 138.510,40 mk. Rahdinkuljettajan vaatimus suoritetuista pelastustoimista on 39.930,00 mk, jota määrää hänelle ei ole maksettu. Lausuntopyyntö Lautakunnalta on pyydetty lausuntoa siitä, onko rahdinkuljettaja kokonaan tai osittain vastuussa aiheuttamastaan vahingosta kuin myös, onko rahdinkuljettaja mahdollisen vastuunsa osalta velvollinen suorittamaan epäonnistuneesta työstä perimänsä korvauksen 39.930,00 mk. LAUTAKUNNAN LAUSUNTO Lautakunta toteaa, että tilattaessa kuljetustehtävä rahdinkuljettajalta osapuolet ovat erimielisiä siitä, missä määrin ajoneuvojen puhtausvaatimus oli tässä yhteydessä esillä. Lautakunta pitää uskottavana sille esitetyn selvityksen perusteella, että vahingonkärsinyt on asettanut rahdinkuljettajalle korostetun velvollisuuden puhtaan ajoneuvokaluston käytöstä. Lautakunnalle esitetyn selvityksen perusteella ajoneuvojen tankeista irronneet epäpuhtaudet (betoni, puu, kiviaines) ovat laadultaan ja esiintymismääriltään olleet sellaiset, että kuljetukseen käytettyjä tankkeja ei ole voitu pitää puhtaina. Lautakunta katsoo, että kuljetukseen käytetyt ajoneuvot ovat olleet laadultaan puutteelliset ja että rahdinkuljettaja on tästä vastuussa. Lautakunta toteaa edelleen, että ajoneuvojen puutteellisuus on ilmennyt välittömästi ensimmäisen ajoneuvon kuormaa purettaessa. Tästä huolimatta vahingonkärsinyt on määrännyt kuljetustehtävää jatkettavaksi yrittämättäkään selvittää jälkimmäisen ajoneuvon tankin puhtautta. Vahingonkärsineen käsitys siitä, että yhteydenotto olisi ollut turhaa sen vuoksi, että jälkimmäisenkin ajoneuvon olisi tullut olla matkalla lastattuna, ei poista vahingonkärsineen laiminlyöntiä erityisesti, koska tosiasiassa jälkimmäistä ajoneuvoa ei vielä ollut edes ryhdytty lastaamaan. Lautakunnan käsityksen mukaan vahingonkärsineen laiminlyönti on osaltaan myötävaikuttanut vahingon syntyyn. Edellä esitetyn perusteella lautakunta toteaa, että rahdinkuljettaja on TKSL 27 §:n 1 momentin ja 28 § 2 momentin nojalla yksin vastuussa ensimmäisen kuorman vahingoittumisesta, mutta toisen kuorman vahingoittumisesta rahdinkuljettaja vastaa mainittujen lainkohtien kuin myös TKSL 28 § 1 momentin ja 30 §:n nojalla vain puolesta (1/2) toisen puolen jäädessä vahingonkärsineen vahingoksi. Jaettuna ajoneuvojen kuormien suhteessa ja ottaen huomioon vahingon nettomäärän 138.510,40 mk tulee rahdinkuljettajan siis korvata ensimmäinen 11.000 kg käsittänyt lastivahinko yhteensä 81.673,24 markalla ja toisesta, 7.655 kg käsittäneestä lastista puolet eli 28.418,60 markalla. Tiekuljetussopimuslain 34 §:n 1 momentin ja 32 §:n 4 momentin nojalla tavaran vahingoittumistapauksessa rahdinkuljettajan on korvattava tavaravahingon lisäksi rahti, tullimaksut ja muut tavaran kuljetukseen liittyvät kulut. Lautakunta katsoo, että rahdinkuljettajan esittämä korvausvaatimus 39.930 mk sisältää korvauksen sekä rahtimaksusta että muista tavaran kuljetukseen liittyneistä kuluista. Yllä kerrotun perusteella lautakunta katsoo, että rahdinkuljettaja on velvollinen korvaamaan kokonaisuudessaan ensimmäisen, 11.000 kg kuljettaneen ajoneuvon kulut, mutta oikeutettu kuljetuskorvaukseen, jonka määrä on puolet (1/2) toisen, 7.655 kg kuljettaneen ajoneuvon rahdista. Selvityksen puuttuessa lautakunta ei ota kantaa korvauksen määrään. Päätös oli yksimielinen. TIEKULJETUSVAKUUTUKSEN VAHINKOLAUTAKUNTA