Diaarinumero: 22/115/84
Ratkaisu annettu: 07.02.1985
Lausunnonpyytäjä: Vastaanottaja
Tapahtumatiedot Autonkuljettaja oli kuljettamassa bitumikuormaa rahdinkuljettajan omistamalla kuorma-autoyhdistelmällä Helsingistä Turkuun 18.8.1983, kun matkalla loivassa alamäessä tien oikealta puolelta hyppäsi tielle hirvi törmäten auton ohjaamon etukulmaan ja tuulilasiin. Hirven aiheuttaman töytäisyn ja kuljettajan ohjausliikkeen seurauksena ajoneuvoyhdistelmä alkoi heittelehtiä vasemmalle kaistalle ja edelleen tien pientareelle paiskautuen sitten ympäri, jolloin ympäripyörähdyksen seurauksena säiliöauton ja perävaunun luukut aukesivat ja kuuma bitumi valui ulos. Kyseisellä tieosuudella ei ole hirvistä varoittavaa liikennemerkkiä. Vakuutusyhtiön kanta Vakuutusyhtiö katsoo, että rahdinkuljettaja on kiistatta voinut osoittaa vahingon johtuneen olosuhteesta, jota hän ei ole voinut välttää ja jonka seurauksia hän ei ole voinut ehkäistä. Yhtiö katsoo TKSL 28 pykälään viitaten, että rahdinkuljettajalla ei ole TKSL 27 pykälässä tarkoitettua vastuuta tapahtuneesta vahingosta. Lausuntopyynnön johdosta vakuutusyhtiö katsoo, että asia lisäksi TKSL:n 41 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan on vanhentunut, koska kuljetusta koskeva kanne on pantava vireille vuoden kuluessa 30 päivän kuluttua sovitusta luovutuspäivästä, joka oli 19.8.1983. Vastaanottajan lausuntopyyntö on päivätty 31.8.1984 ja saapunut vahinkolautakunnalle 3.9.1984. Vakuutusyhtiö ei ole myöntänyt ns. ajan pidennystä. LAUTAKUNNAN LAUSUNTO Lautakunta toteaa asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella, että TKSL 41 §:n mukainen vuoden määräaika on, niissä tapauksissa joissa tavara on kadonnut, laskettava 30 päivän kuluttua sovitusta luovutuspäivästä, joka oli 19.8.1983. Koska vastaanottaja ei ole pannut vireille kuljetusta koskevaa kannetta 19.9.1984 mennessä, siitä seuraa, että kannevalta rahdinkuljettajaa kohtaan on menetetty TKSL 41 §:n momentin 2 kohdan mukaan. Siinä tapauksessa, että kannevaltaa ei olisi menetetty, rahdinkuljettajaa on TKSL 27 §:n 1 momentin mukaan pääsääntöisesti pidettävä vastuussa mm. tavaran vahingoittumisesta sen kuljetettavaksi ottamisen ja luovuttamisen välisenä aikana. Asiakirjoista lautakunta on kuitenkin saanut sen käsityksen, että kyseisessä tapauksessa hirvi on tullut suoraan ajoneuvoyhdistelmän eteen törmäten sen etuosaan, jolloin mm. vetoauton tuulilasi on rikkoutunut, ilman että hirveä olisi voinut aikaisemmin havaita. Kyseisellä tieosuudella ei ole hirvivaroitusmerkkiä, ja koska asiakirjoista ei voida havaita, että ajonopeus olisi ollut normaalista poikkeava, lautakunta katsoo, että vahinko on esillä olevassa tapauksessa johtunut yksinomaan muusta seikasta kuin kuljettajasta. Tämän perusteella sekä sen johdosta, että virallinen syyttäjä kyseisessä tapauksessa on tehnyt syyttämättäjättämispäätöksen, lautakunta katsoo, ettei rahdinkuljettaja TKSL 29 §:n 1 momentin mukaan ole vastuussa syntyneestä vahingosta. Päätös oli yksimielinen. TIEKULJETUSVAKUUTUKSEN VAHINKOLAUTAKUNTA