Diaarinumero: 2/203/90
Ratkaisu annettu: 23.03.1990
Lausunnonpyytäjä: Valmistaja
Vahingonkärsinyt: Vastaanottaja Tapahtuma Lautakunta toteaa asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella, että rahdinkuljettaja on tiistaina 23.5.1989 ottanut kuljetettavakseen 560 kg:n painoisen kaappijäähdytyskojeen lähettäjältä Tampereelle. Lähetys on saapunut perille Tampereelle seuraavana päivänä eli 24.5.1989, jolloin kuljetuspakkaus on otettu huomautuksitta vastaan. Pakkaus on purettu 30.5., jolloin on havaittu kaappijäähdytyskoneen vaurioituneen alaosastaan. Vastaanottaja on välittömästi puhelimitse ottanut yhteyttä rahdinkuljettajaan, jonka antamien ohjeiden mukaan vastaanottaja on kääntynyt rahdinkuljettajan vakuutusyhtiön puoleen. Vahinkotarkastus, jossa saapuvilla ovat olleet lähettäjän, vastaanottajan ja rahdinkuljettajan vakuutusyhtiön edustajat, on pidetty 1.6.1989. Tarkastuksessa on havaittu, että kaappijäähdytyslaite, jonka mitat ovat 2000 x 2100 x 900 mm, on oman kuljetusalustansa ja laudoista rakennetun runkorakenteen lisäksi nostettu yhdelle kuormalavalle, jolloin kone on kuljetuksen aikana taipunut päistään alaspäin. Kojeen rungon on havaittu vaurioituneen molemmin puolin, puhallinosien kiinnityslevyjen taipuneen ja tiivistyspintojen vioittuneen. Rahdinkuljettaja on saanut vastaanottajalta kirjallisen reklamaation 2.6.1989. Lausuntopyyntö Lautakunnan lausuntoa on pyydetty siitä, onko 1.6.1989 pidetty tarkastustilaisuus, jossa saapuvilla ovat olleet lähettäjän, vastaanottajan ja rahdinkuljettajan vakuutusyhtiön edustajat, katsottava sellaiseksi menettelyksi, joka täyttää TKSL 40 a §:ssä tarkoitetut vaatimukset reklamaation muodosta. LAUTAKUNNAN LAUSUNTO TKSL 40 a §:n 1 momentin mukaan kotimaisessa kuljetuksessa tavaran vahingoittumisesta on tehtävä muistutus rahdinkuljettajalle tavaraa vastaanotettaessa, jos vähentyminen tai vahingoittuminen oli ulkoisesti havaittavissa, ja muussa tapauksessa kirjallisesti seitsemän päivän kuluessa vastaanottamisesta tai sellaisesta tavaran tilaa koskevasta tarkastuksesta, jonka rahdinkuljettaja ja vastaanottaja ovat yhdessä suorittaneet. Sunnuntai- ja pyhäpäiviä ei määräaikaa laskettaessa oteta huomioon. Lautakunta toteaa osapuolten olevan yksimielisiä, että tapahtunut vahinko ei ollut ulkoisesti havaittavissa. Lautakunta toteaa lisäksi, että vahingoittuneen tavaran saavuttua perille määräpaikkaansa 24.5.1989, TKSL 40 a §:n 1 momentissa tarkoitettu seitsemän päivän määräaika on päättynyt vasta 1.6.1989 välillä olleen sunnuntaipäivän (28.5.89) johdosta. Tavaran tilaa koskeva tarkastus on siis pidetty seitsemän päivän määräajan kuluessa. Tarkastustilaisuudessa ovat olleet saapuvilla lähettäjän, vastaanottajan ja rahdinkuljettajan vakuutusyhtiön edustajat. Rahdinkuljettaja itse on pyytänyt vahinkoa kärsinyttä ottamaan yhteyttä vakuutusyhtiöön. Tiekuljetuksen yleiset vakuutusehdot vuodelta 1979 määräävät kohdassa 1.3.2., että saatuaan vahinkoilmoituksen vakuutusyhtiö selvittää, onko vakuutetulla vahingonkorvausvelvollisuutta ilmoitetusta tapahtumasta ja neuvottelee vakuutetun puolesta korvauksenvaatijan kanssa. Korkein oikeus on 23.1.1990 antamassaan tuomiossa nro 95 katsonut rahdinkuljettajan vakuutusyhtiön esiintymis- ja neuvotteluoikeuden varsin laajaksi ja itsenäiseksi. Kun rahdinkuljettaja on itse siirtänyt asian jatkokäsittelyn vakuutusyhtiölleen, on rahdinkuljettajan vakuutusyhtiön edustajan paikallaolon tarkastustilaisuudessa katsottava vastaavan rahdinkuljettajan omaa läsnäoloa. Lautakunta katsoo 1.6.1989 pidetyn tarkastustilaisuuden olleen muodoltaan TKSL 40 a §:n 1 momentissa tarkoitetun sellaisen tavaran tilaa koskevan tarkastuksen, jonka rahdinkuljettaja ja vastaanottaja ovat yhdessä suorittaneet. Kun kirjallinen reklamaatio on myös tapahtunut TKSL 40 a §:n 1 momentin tarkoittamassa määräajassa mainitussa lainkohdassa tarkoitetun tarkastustilaisuuden jälkeen eli 2.6.1989, lautakunta toteaa, että vahinkoa kärsinyt ei ole menettänyt kannevaltaansa reklamaation laiminlyönnin vuoksi. Päätös oli yksimielinen. TIEKULJETUSVAKUUTUKSEN VAHINKOLAUTAKUNTA