Diaarinumero: 2/156/87
Ratkaisu annettu: 08.05.1987
Lausunnonpyytäjä: Vakuutusyhtiö
Vakuutusehdot: Tiekuljetuksen yleiset vakuutusehdot Tapahtumatiedot Rahdinkuljettaja otti 16.1.1986 kuljetettavakseen alumiinitikkaita helsinkiläiseltä lähettäjältä porvoolaiselle vastaanottajalle. Tikkaat vaurioituivat kuljetuksen aikana. Vastaanottaja teki vahingon johdosta korvausvaatimuksen rahdinkuljettajalle 23.1.1986. Rahdinkuljettaja ilmoitti vahingosta vakuutusyhtiölleen 20.2.1986. Vakuutusyhtiö selvitti vahingon, jonka korvauskelpoisuus vahvistui 24.4.1986. Korvaus maksettiin vastaanottajalle 2.5.1986. Tämän jälkeen vastaanottaja esitti rahdinkuljettajan maksettavaksi korkolaskun ajalta 23.1.-2.5.1986. Lausunnonpyytäjän kanta Rahdinkuljettaja katsoo, että TKSL 36 §:n koronmaksusäännös on rahdinkuljettajan kannalta kohtuuton, koska vahingon tutkimiselle pitäisi olla aikaa. Vakuutusyhtiö puolestaan katsoo, että tiekuljetusvakuutus ei kata TKSL 36 §:n mukaista korkoa. Lausuntopyyntö Vakuutusyhtiö pyytää lautakunnan lausuntoa siitä, onko rahdinkuljettaja TKSL:n mukaan velvollinen suorittamaan korkoa vaatimuksen esittämispäivästä 23.1.1986, ja jos näin on, kuuluuko tämä korko maksaa tiekuljetusvakuutuksen nojalla, vaikka vakuutusyhtiö on täyttänyt oman korvausvelvollisuutensa vakuutusehtojen 4.1. määräämän ajan puitteissa. LAUTAKUNNAN LAUSUNTO Tiekuljetussopimuslain 36 §:n mukaan korvaukseen oikeutettu voi vaatia kotimaisessa kuljetuksessa laillista korkoa korvausmäärälle laskettuna siitä päivästä alkaen, jona kirjallinen korvausvaatimus lähetettiin rahdinkuljettajalle tai, jollei niin ole tehty, siitä päivästä lukien, jona kanne nostettiin. Korvausvaatimus on tehty rahdinkuljettajalle 23.1.1986. Rahdinkuljettaja on siten lautakunnan käsityksen mukaan velvollinen maksamaan viivästyskorkoa 16 prosentin mukaan kyseisestä päivästä lukien. Mitä tulee siihen, korvataanko viivästyskorko tiekuljetuksen yleisten vakuutusehtojen mukaan, lautakunta toteaa, että vakuutus 1.1.1 kohdan mukaan kattaa ehdoissa määrätyin rajoituksin sen vahingonkorvausvelvollisuuden, jonka alaiseksi vakuutuksenottaja saattaa tiekuljetussopimuslain perusteella joutua tavaralle tapahtuneesta katoamisesta, vähentymisestä tai vahingoittumisesta taikka tavaran luovutuksen viivästymisestä. Ehdoissa ei ole nimenomaista määräystä siitä, käsittääkö vakuutus myös korvaukselle maksettavan viivästyskoron. Kohdasta 1.2.1 käy ilmi, että korvauksen enimmäismäärä on tiekuljetussopimuslain 32 §:n mukainen. Ottaen huomioon, että TKSL 32 § koskee ainoastaan tavaran katoamisesta ja vähentymisestä suoritettavaa korvausta, tästä kohdasta ei voida tehdä johtopäätöstä, ettei vakuutus koske viivästyskorkoa. Ehtojen epäselvyys käsiteltävänä olevassa suhteessa on lautakunnan käsityksen mukaan luettava vakuutusyhtiön vahingoksi. Näin ollen lautakunta katsoo, että viivästyskorko on esillä olevassa tapauksessa korvattava tiekuljetusvakuutuksesta. Päätös oli yksimielinen. TIEKULJETUSVAKUUTUKSEN VAHINKOLAUTAKUNTA