Diaarinumero: 20/85/83
Ratkaisu annettu: 09.02.1984
Tapahtumatiedot
Rahdinkuljettaja sai 14.1.1983 Kaupungin X aluehälytyskeskukselta toimeksiannoksi kuljettaa liikennevahingon yhteydessä ojaan suistuneen pakettiauton vahinkopaikalta X:n maalaiskunnasta X:n kaupunkiin: Auto oli suistunut tien vierellä olevaan ojaan katolleen noin viiden metrin päähän tien reunasta. Rahdinkuljettajan edustaja veti auton ylös tielle kääntäen sen ensin nosturin ja sidontaliinan avulla pyörilleen. Tällöin tuli auton oviin lisävaurioita, joista auton vakuutusyhtiö on vaatinut korvausta rahdinkuljettajalta. Vakuutusyhtiön kanta Yhtiö katsoo, että pakettiauto on ollut ojassa sellaisessa asennossa, ettei sitä olisi saatettu nostaa sieltä pois ilman pieniä lisävaurioita. Auton nostaminen suoritettiin valitsemalla sellainen tapa, jolla lisävauriot jäivät mahdollisimman pieniksi. Yhtiö katsoo, että koska vahinko näin ollen on johtunut olosuhteesta, jota rahdinkuljettaja ei ole voinut välttää ja jonka seurauksia hän ei ole voinut ehkäistä, rahdinkuljettaja ei yhtiön näkemyksen mukaan ole vastuussa vahingosta TKSL:n 28 §:n perusteella. Lausuntopyyntö Vakuutusyhtiö pyytää lautakunnan lausuntoa siitä, 1. Onko kuljetettavaksi otettavan pakettiauton kääntäminen ojassa liikennevahinkopaikalla ennen hinauksen ja varsinaisen kuormauksen aloittamista, mikä kääntäminen on ollut välttämätöntä, jotta hinaus olisi voinut aloittaa, sellainen tavaran kuljetukseen liittyvä kuormaustoimenpide, että sen yhteydessä syntyneeseen vahinkoon sovelletaan TKSL:n säännöksiä? 2. Onko rahdinkuljettaja TKSL:n perusteella vastuussa vahingosta? LAUTAKUNNAN LAUSUNTO Lautakunta toteaa, että kyseisessä tapauksessa hinattavaksi otettu auto on ollut kuljetuksen kohteena ja auton kääntäminen ojassa ennen varsinaista hinausta ja siis kuljetussuoritteen aloittamista on, kun ei ole sovittu että auton nostaminen olisi ollut erillinen toimeksianto, katsottava sellaiseksi tavaran kuljetukseen liittyväksi kuormaustoimenpiteeksi, että sen yhteydessä syntyneeseen vahinkoon lautakunta joutuu soveltamaan TKSL:n säännöksiä. Lautakunta toteaa edelleen, että rahdinkuljettaja pääsääntöisesti TKSL:n 27 §:n mukaan on vastuussa tavaran vahingoittumisesta sen kuljetettavaksi ottamisen ja luovuttamiseri välisenä aikana. Tätä vastuuta ei rahdinkuljettajalla kuitenkaan TKSL:n 28 §:n mukaisesti ole, mikäli hän näyttää, että vahingoittuminen on johtunut lähettäjän virheestä tai laiminlyönnistä, tavaran puutteellisesta laadusta tai olosuhteista, joita rahdinkuljettaja ei ole voinut välttää tai joiden seurauksia hän ei ole voinut ehkäistä. Asiakirjoista ilmenee, että rahdinkuljettajana toiminut kuljetusliike on joutunut kääntämään kuljetettavaksi otettavan auton pyörilleen sen maatessa ojassa katollaan. Koska tämäntapainen auton kääntäminen pyörilleen normaalisti tapahtuu olosuhteissa, joissa auto on erityisesti alttiina naarmuuntumiselle, on katsottava, että vahingoittuminen tältä osin on johtunut sellaisista olosuhteista, joita rahdinkuljettaja ei ole voinut välttää ja joiden seurauksia hän ei ole voinut ehkäistä. Tämän perusteella lautakunta katsoo, että rahdinkuljettaja ei ole vastuussa vahingosta TKSL:n 28 §:n mukaan. Päätös on yksimielinen. TIEKULJETUSVAKUUTUKSEN VAHINKOLAUTAKUNTA