Diaarinumero: 20/37/81
Ratkaisu annettu: 27.11.1981
Vakuutusyhtiö on pyytänyt Tiekuljetusvakuutuksen vahinkolautakunnan lausuntoa siitä, onko kuljetusliikkeiden omistama tavara-asemayhtiö vai kuljetuksen suorittanut liike katsottava rahdinkuljettajaksi ja mikä on kuljetuksen suorittaneen liikkeen korvausvastuu asiassa, jossa erä pakasteita oli kuljetuksen aikana vaurioitunut. Lautakunta on saanut asiakirjoista tietää seuraavan.
Kuljetusliike on ottanut tavara-asemayhtiön terminaalista Helsingistä kuljetettavakseen pakasteita sisältäneen kontin Kouvolaan. Kuljetusliike oli vuokrannut kyseisen kontin tavara-asemayhtiöltä. Kuljettaja oli konttia noutaessaan todennut sen lämpömittarin osoittavan +5 °C ja termostaatin osoittavan -28 °C. Kuljettaja oli epäillyt mittarin olleen rikki, koska jäähdytyslaitteen moottori oli toiminut ja koska kontista oli ovea avattaessa pöllähtänyt paksu huuru. Kouvolassa vastaanottajan terminaalissa oli havaittu kontissa olleen tavaran osittain sulaneen. Asiakirjoissa olevaan rahtikirjaan on rahdinkuljettajaksi merkitty kuljetusliike. Vakuutusyhtiö on todennut tavara-asemayhtiön tehneen kuljetussopimuksen rahdinantajan kanssa. Koska jäähdytyslaitteen moottori toimi ja puhalsi kylmää, ei kuljettajalla ollut mitään syytä epäillä, etteikö se olisi teknisesti kunnossa. Kuljettaja on näin ollen hyvässä uskossa lähtenyt viemään konttia. Myös muissa kuljetusketjun vaiheissa on tehty samat havainnot. Kuljetusliikkeen kuljettajat eivät näin ollen ole syyllistyneet laiminlyöntiin kyseistä kuljetustehtäväänsä suorittaessaan, vaan he ovat toimineet hyvässä uskossa luottaen siihen, että kuljetusliikkeen tavara-asemayhtiöltä vuokraaman kontin jäähdytyslaitteisto on ollut moitteettomassa kunnossa. Vahinko on vakuutusyhtiön mielestä aiheutunut yksinomaan tavara-asemayhtiön omistaman kontin jäähdytyslaitteiston epäkuntoisuudesta ja se katsoo, että tavara-asemayhtiön tulee korvata syntynyt vahinko vastaanottajalle. Koska kuljetusliike ei ole tiekuljetussopimuslain 28 §:n mukaan vastuussa vahingosta, joka on aiheutunut olosuhteesta, jota rahdinkuljettaja ei ole voinut välttää ja jonka seurauksia hän ei ole voinut ehkäistä, vakuutusyhtiö ei katso olevansa tiekuljetusvakuutuksen perusteella vastuussa vahingosta. Kuljetusliike on todennut tavaran olleen käyttökelpoista ja ihmettelee sen jättämistä myymättä. Tavara-asemayhtiö on lisäksi itsekin todennut, että koska mittari toimii, on koneiston täytynyt olla rikki jo ennen kuljetusliikkeen hallussapitoa. On täysin mahdollista, että rikkoutuminen on alkanut jo kontin ollessa edellisen vuokraajan käytössä. Kuljetusliike katsoo olevansa syytön tapahtuneeseen vahinkoon. Tavara-asemayhtiö on todennut olevansa kuljetusliikkeiden, myös kyseisen kuljetusliikkeen, omistama tavara-asemayhtiö, jonka tehtävänä on keskitetysti huolehtia erilaisista osakaskuljetusliikkeelle suoritettavista palveluista, kuten mm. kuljetusten myynnistä ja laskutuksesta. Tavara-asemayhtiö tekee osakkaittensa puolesta esisopimuksia, perii rahdin ja hyvittää sen täysimääräisenä kuljetusliikkeelle. Ajan puute ja kuljetuksen viivästyminen eivät ole riittäviä syitä siihen, ettei viasta tehty ilmoitusta sen havaitsemishetkellä. Tavara-asemayhtiön käsityksen mukaan vahinko olisi voitu estää viasta ilmoittamalla, jolloin koneen tekninen kunto olisi tullut tarkastetuksi. Todellisen lämpötilan mittaamiseksi ei pakastekontin oven raottaminen ole riittävä toimenpide eikä olettamus siitä, että kone on teknisesti kunnossa silloin, kun sen oleellisesti tärkeä osa, todellista lämpötilaa osoittava mittari, havaitaan rikkoutuneeksi. LAUTAKUNNAN LAUSUNTO Lautakunta katsoo selvitetyksi, että kuljetusliike on merkitty rahtikirjaan rahdinkuljettajaksi, se on rahdinkuljettajana allekirjoittanut rahtikirjan ja se on myös suorittanut pakasteita sisältäneen kontin kuljetuksen. Sen vuoksi lautakunta katsoo, että kuljetusliike on ollut tiekuljetussopimuslaissa tarkoitettu rahdinkuljettaja, erityisesti siihen nähden, että kuljetusliike on allekirjoittanut rahtikirjan eikä tavara-asemayhtiö ole rahdinantajaan nähden esiintynyt rahdinkuljettajana. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, ettei tavara-asemayhtiötä tässä tapauksessa ole pidettävä rahdinkuljettajana. Lautakunta katsoo edelleen asiakirjojen perusteella selvitetyksi, että kuljetettavat pakasteet ovat rahdinkuljettajan vuokraamassa kontissa osittain sulaneet sen johdosta, että kontin pakastinlaitteisto ei ole toiminut asianmukaisesti. Rahdinkuljettaja ei voi vastuusta vapautuakseen vahingonkärsineeseen nähden vedota kuljetuksessa käyttämänsä ajoneuvon eikä muunkaan kuljetuksessa käytettävän kaluston, kuten esim. kontin puutteellisuuteen, ellei kalustoa ole vahingonkärsineen toimesta asetettu rahdinkuljettajan käytettäväksi. Koska kuljetusliike on saanut kontin vuokrasopimuksen nojalla käyttöönsä tavara-asemayhtiöltä, joka ei asiassa ole vahingonkärsijänä, kuljetusliike ei voi rahdinantajaan nähden vedota kontin puutteellisuuteen. Sen vuoksi lautakunta tiekuljetussopimuslain 27 §:n 1 momentin ja 28 §:n 2 momentin nojalla katsoo, että KULJETUSLIIKE on RAHDINKULJETTAJANA VASTUUSSA VAHINGONKÄRSINEESEEN, RAHDINANTAJAAN, NÄHDEN mahdollisesti syntyneestä vahingosta. Riittävän selvityksen puuttuessa lautakunta ei anna lausuntoa siitä, missä määrin pakasteiden sulamisen johdosta mahdollisesti on syntynyt vahinkoa. Päätös oli yksimielinen. TIEKULJETUSVAKUUTUKSEN VAHINKOLAUTAKUNTA