Diaarinumero: 19/36/81
Ratkaisu annettu: 05.02.1982
Vakuutusyhtiö on pyytänyt Tiekuljetusvakuutuksen vahinkolautakunnan lausuntoa siitä, onko tiekuljetusvakuutuksen myöntäneellä vakuutusyhtiöllä oikeus kieltäytyä korvaamasta vahinkoa sillä perusteella, että reklamaatio on laiminlyöty sellaisessa tapauksessa, missä rahdinkuljettaja on myöntänyt vahingon sattuneen kuljetuksen aikana. Lautakunta on saanut asiakirjoista tietää seuraavan.
Rahdinkuljettaja oli 5.12.1980 ottanut kuljetettavakseen lähettäjältä Helsingistä vastaanottajalle Hämeenlinnaan autonrenkaita. Purettaessa lastia terminaalissa Hämeenlinnassa huomattiin, että kaksi kappaletta renkaita puuttui. Terminaali oli tehnyt viipymättä puuttumisilmoituksen rahdinkuljettajalle, joka puolestaan teki katoamisesta 9.1.1981 ilmoituksen lähettäjälle. Lähettäjän vakuutusyhtiö on korvannut vahingon lähettäjän kuljetusvakuutuksen perusteella ja esittänyt rahdinkuljettajalle 15.4.1981 regressivaatimuksen. Rahdinkuljettajan vakuutusyhtiö on kieltäytynyt myöntämänsä tiekuljetusvakuutuksen perusteella suorittamasta vaatimuksen määrää, koska rahdinkuljettajalle ei ole tehty tiekuljetussopimuslain 40 §:n mukaista huomautusta. Lähettäjän vakuutusyhtiö on todennut, että koska kuljetusyritys on antamalla puuttumistodistuksen myöntänyt katoamisen tapahtuneen lähetyksen ollessa sen hallussa, ei kuljetusliikkeelle tiekuljetusvakuutuksen myöntänyt vakuutusyhtiö voi kieltäytyä korvaamasta vahinkoa. Reklamaation puuttumisella korvausvelvollisuuden poistavana tekijänä ei ole olennaista merkitystä silloin, kun rahdinkuljettaja on myöntänyt vahingon tapahtuneen lähetyksen ollessa hänen hallussaan. Rahdinkuljettaja on todennut, että lähetyksen vastaanottaja ei missään vaiheessa tehnyt sille ilmoitusta puuttumisesta, vaan ilmoitus tuli terminaalilta Hämeenlinnasta sekä lähettäjältä. Lastattaessa autoa ei puutteita ollut huomattu. Rahdinkuljettajan vakuutusyhtiö on regressivaatimusta koskevassa kirjeessään todennut, että rahdinkuljettajalle on tehty vaatimus vasta noin neljä kuukautta kuljetuksen päättymisen jälkeen ja että hänelle ei missään vaiheessa ennen tätä vaatimusta ilmoitettu vaadittavan korvausta ko. vahingosta. Sen vuoksi rahdinkuljettajan vakuutusyhtiö katsoo, että rahdinkuljettajalle ei ole ilmoitettu vaadittavan korvausta vahingosta tiekuljetussopimuslain edellyttämässä kohtuullisessa ajassa. Lähettäjän vakuutusyhtiö on menettänyt oikeutensa saada korvausta ko. vahingosta. LAUTAKUNNAN LAUSUNTO Lautakunta toteaa, että tiekuljetussopimuslain 40 §:n 1 momentin sanamuoto edellyttää, että reklamaatio sisältää ilmoituksen aikomuksesta vaatia tapahtuman johdosta korvausta. Sen vuoksi lautakunta katsoo, ettei pelkkä ilmoitus vahingosta ole riittävä toteuttamaan reklamaatiolta vaadittavia edellytyksiä. Tämän vuoksi ja koska korvausvaatimus vakuutusyhtiön regressivaatimuksen muodossa on esitetty runsaan neljän kuukauden kuluttua vahingon sattumisesta, lautakunta katsoo, että tiekuljetussopimuslain 40 §:n 1 momentin mukaista ilmoitusta ei ole tehty kohtuullisen ajan kuluessa, minkä vuoksi kannevalta rahdinkuljettajaa vastaan on menetetty. Päätös syntyi äänestyksen jälkeen. Puheenjohtaja esitti eriävän mielipiteen. TIEKULJETUSVAKUUTUKSEN VAHINKOLAUTAKUNTA