Diaarinumero: 18/35/81
Ratkaisu annettu: 15.10.1981
Lähettäjä, kirjapaino, on pyytänyt Tiekuljetusvakuutuksen vahinkolautakunnan lausuntoa RAHDINKULJETTAJAN JA SEN VAKUUTUSYHTIÖN VASTUUSTA tapauksessa, jossa virvoitusjuomapulloihin tarkoitetut etiketit olivat kuljetuksen aikana kastuneet ja vaurioituneet. Lautakunta on asiakirjoista saanut tietää seuraavan.
Rahdinkuljettaja on 10.6.1980 ottanut kuljetettavakseen 29 laatikkoa etikettejä lähettäjän tehtaalta toimitettavaksi vastaanottajalle Helsinkiin. Äkillinen sadekuuro oli kastellut peittämättömän kuorman. Rahdinkuljettajan ja vakuutusyhtiön edustajan 16.7.1980 suorittamassa tarkastuksessa oli havaittu viiden laatikon kostuneen, minkä johdosta rahdinkuljettaja oli suorittanut vastaanottajalle korvauksen näistä viidestä laatikosta. Vastaanottaja oli kuitenkin lähettänyt rahdinkuljettajalle 31.12.1980 päivätyn laskun koko kuljetetun erän tuhoutumisesta. Rahdinkuljettaja oli kieltäytynyt riittävän selvityksen puuttuessa korvaamasta muuta kuin jo korvattua viiden laatikon erää. Rahdinkuljettajan vakuutusyhtiö oli tiekuljetusvastuuvakuutuksen ehtojen 1.4.3.9 kohdan perusteella kieltäytynyt korvaamasta osaakaan vahingosta sen vuoksi, että vahinko johtui kuorman asianmukaisen peittämisen laiminlyömisestä. Lähettäjä on todennut vahingon aiheutuneen etikettien ollessa rahdinkuljettajan kuljetettavana ja kuorman ollessa peittämätön. Sen vuoksi rahdinkuljettaja on korvausvelvollinen ja tämä korvausvelvollisuus on myönnetty yhtiön suoritettua korvauksen osasta tuhoutunutta tavaraa. Koko kuljetettavaksi annettu erä on kuitenkin tuhoutunut käyttökelvottomaksi virvoitusjuomapullojen etiketteinä käytettäväksi. Tämä käy ilmi asiakirjoihin liitetyistä vastaanottajan tekemästä vahinkoilmoituksesta ja lähettäjän työnjohtajan tarkastuksensa perusteella antamasta lausunnosta. Näillä on ollut painotuotteisiin liittyvien erityiskysymyksien arvostelemiseen tarvittava ammattitaito, kun taas vakuutustarkastaja on joutunut tekemään ratkaisunsa lähinnä pakkauslaatikoiden ulkoisen tilan perusteella. Lähettäjä katsoo, että rahdinkuljettaja on velvollinen korvaamaan koko tuhoutuneen lähetyksen arvon eikä vain viiden laatikon arvoa. Lähettäjän työnjohtaja on 23.7.1981, siis noin vuoden tapahtuman jälkeen päivätyssä lausunnossaan todennut, että suoritetussa tarkastuksessa oli havaittu etiketeissä kosteudesta aiheutuneita vahinkoja. Työnjohtajan käsityksen mukaan kyseinen erä - miljoona etikettiä - on ollut kokonaisuudessaan käyttökelvoton. Etiketit oli hävitetty lähettäjän varastosta marras-joulukuun vaihteessa 1980. Rahdinkuljettaja on todennut mm., että vastaanottaja otti lähetyksen vastaan huomautuksitta. Vastaanottajan edustaja oli ottanut puhelimitse yhteyttä jälkikäteen ilmoittaen tavaroiden kastuneen. Lähetys noudettiin vastaanottajan vaatimuksesta pois ja tuotiin kuljetusliikkeen pääpaikalle Hämeenlinnaan, jossa tavara vakuutusyhtiön edustajan toimesta tarkastettiin. Tarkastuksessa havaittiin viiden laatikon kostuneen päällisin puolin siten, että aaltopahvilaatikon pinta oli hieman rypistynyt. Laatikon sisällyksessä ei havaittu vikoja, esim. liiman kiinnitarttumista tms. Muut 24 laatikkoa olivat täysin normaalissa kunnossa. Koko lähetys lähetettiin vakuutusyhtiön määräyksestä lähettäjälle tarkastettavaksi ja uudelleen pakattavaksi kostuneiden laatikoiden osalta. Lähettäjä ei kuitenkaan ilmoittanut mitään tarkastuksen tuloksesta sen paremmin kuljetusliikkeelle kuin vakuutusyhtiöllekään, vaan ilmoitti jälkikäteen tuhonneensa tavaran. Tapahtumasarjan aikana käydyissä keskusteluissa on myös vastaanottaja kertonut, että heillä ei tavaraa ole tarkastettu lainkaan, vaan koko lähetys on palautettu edellä kuvattujen havaittavissa olleiden kosteushaittojen takia. Esitetyn vuoksi rahdinkuljettaja ei katso olevansa vastuussa muusta kuin niistä lähetyksen viidestä laatikosta, joista se on jo korvauksen suorittanut, varsinkaan, kun tavaran lopullisesta kohtalosta ei ole olemassa sitovaa näyttöä. Rahdinkuljettajan vakuutusyhtiö on todennut mm., että koska vahinko on johtunut siitä, ettei tavarakuorma ollut kuljetuksen aikana asianmukaisesti peitetty, ei vakuutusyhtiö tiekuljetuksen yleisten vakuutusehtojen 1.4.3.9 kohdan mukaan ole velvollinen suorittamaan korvausta vahingosta. Mitä tulee vahingon määrään, vakuutusyhtiö katsoo, ettei riidatonta näyttöä muusta kuin viiden laatikon vahingoittumisesta ole esitetty. LAUTAKUNNAN LAUSUNTO Lautakunta katsoo selvitetyksi, että rahdinkuljettajan suorittaman kuljetuksen aikana on kuljetettavia etikettejä kastunut ja vaurioitunut sen johdosta, ettei kuormaa ollut asianmukaisesti peitetty. Sen vuoksi lautakunta tiekuljetussopimuslain 27 §:n 1 momentin nojalla katsoo, että rahdinkuljettaja on vastuussa kuljetettavan tavaran vahingoittumisesta. Vahingon määrän osalta lautakunta katsoo tulleen riidattomasti selvitetyksi ainoastaan, että viisi laatikollista etikettejä on vaurioitunut käyttötarkoitukseensa kelpaamattomiksi. Asianosaisten lausunnot ja selvitykset vahingon syntymisestä enemmälti ovat keskenään siinä määrin ristiriitaisia, ettei lautakunta, koska se ei voi kuulla todistajia, voi antaa asiassa lausuntoa sikäli kuin on väitetty useamman kuin viiden laatikon tuhoutuneen. Tiekuljetuksen yleisten vastuuvakuutusehtojen kohdan 1.4.3.9 mukaan vakuutuksesta ei suoriteta korvausta, jos vahinko on johtunut siitä, että tavarakuorma ei ole ollut kuljetuksen aikana asianmukaisesti peitetty. Koska vahinko on aiheutunut peittämisen laiminlyömisestä, lautakunta katsoo, ettei rahdinkuljettajan vakuutusyhtiö tiekuljetusvastuuvakuutuksen perusteella ole sattuneesta vahingosta vastuussa. Päätös oli yksimielinen. TIEKULJETUSVAKUUTUKSEN VAHINKOLAUTAKUNTA