Diaarinumero: 18/234/91
Ratkaisu annettu: 10.04.1992
Lausunnonpyytäjä: Vakuutusyhtiö
Vahingonkärsinyt: Vastaanottaja TAPAHTUMA Rahdinkuljettaja oli 8.4.1991 antanut kuljetustarjouksen muun ohessa neljä metriä korkean purkaimen kuljettamisesta Ruotsista Mäntyluotoon. Tilausta tehtäessä rahdinkuljettajalle oli annettu kaikkien kuljetettavien viiden kollin ulkomitat, jolloin purkaimen mitoiksi oli ilmoitettu 4500 x 1900 x 4000. Lastattaessa tavaraa lähettäjän varastolla ajoneuvon kuljettaja oli soittanut rahdinkuljettajalle ja ilmoittanut, että lastista tulisi liian korkea, mutta että lähettäjä tulisi irrottamaan purkaimesta osia kuljetuskorkeuden vähentämiseksi. Rahdinkuljettajan autonkuljettaja oli oman ilmoituksensa mukaan tiennyt ajoneuvon korkeuden. Tämän vuoksi hän oli tavaraa 24.5.1991 kuljettaessaan alikäytävien kohdalla laskenut ilmajousitteisen yhdistelmän aivan alas. Näin hän oli onnistunut ajamaan jo muutaman alikäytävän alitse. Rahdinkuljettajan ajoneuvo oli valtatiellä E 6 kuitenkin ajanut kiinni ylikulkusiltaan, mistä seurasi, että purkain vahingoittui erittäin pahoin. Ruotsissa ajoneuvojen maksimikorkeutta ei ole rajoitettu, mutta alikulkusiltojen vapaa korkeus on 4,5 metriä tai enemmän, ellei vapaata korkeutta ole liikennemerkillä ilmoitettu pienemmäksi. Kysymyksessä olevassa tapauksessa alikulkusillan vapaa korkeus oli 4,6 - 4,7 metriä. Rahdinkuljettajan autonkuljettaja ei ollut tuntenut käyttämänsä kuljetusreitin alikulkusiltojen vapaata korkeutta. Rahdinkuljettajan autonkuljettajan mielestä ei valitun reitin sijasta olisi ollut käytettävissä muutakaan käyttökelpoista vaihtoehtoa kuljetusreitiksi. Lausuntopyyntö Lautakunnalta on pyydetty lausuntoa siitä, 1. onko kysymyksessä ollut tiekuljetuksen yleisten vakuutusehtojen 1979 kohdan 1.4.3.2. tarkoittama törkeä huolimattomuus, sekä 2. onko vahinko korvattava osittain vai kokonaan tiekuljetusvakuutuksesta. LAUTAKUNNAN LAUSUNTO Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan rahdinkuljettaja on tilausta vastaanottaessaan käsittänyt väärin purkainkollin korkeuden. Saatuaan oikean selon kollin todellisesta korkeudesta rahdinkuljettaja on puhelimitse ottanut yhteyttä kuljetuksen välittäjään ja asettanut kyseenalaiseksi mahdollisuuden kuljetuksen suorittamiseen kuorman korkeuden vuoksi. Kuljetuksen välittäjä on kuitenkin katsonut, että kuljetus olisi ollut mahdollista suorittaa ns. jumbotrailerilla. Lastauksen aikana rahdinkuljettajan autonkuljettaja on soittanut rahdinkuljettajalle ilmoittaen, että kuorma tosin olisi korkea, mutta että lähettäjä tulisi purkaimesta osia irrottamalla alentamaan kuorman korkeutta, jolloin kuljetus olisi mahdollinen. Rahdinkuljettajan autonkuljettaja on kertonut olleensa selvillä kuorman todellisesta korkeudesta, mutta uskonut selviävänsä kuljetuksesta laskemalla perävaunun ilmajouset ylikulkusiltojen kohdalla alas. Lautakunta toteaa, että ajoneuvon korkeus kuormattuna on ollut ainakin 5 metriä. Ilmajousien laskeminen alas on saattanut vähentää ajoneuvon korkeutta noin 20 cm, jolloin ajoneuvon kokonaiskorkeus on ollut vähimmilläänkin noin 4,8 metriä. Lautakunta toteaa edelleen, että rahdinkuljettaja ei ole senkään jälkeen, kun kuorman todellinen korkeus on hänelle selvinnyt, ryhtynyt toimiin turvallisen kulkureitin löytämiseksi kuljetettavalle tavaralle. Rahdinkuljettajan autonkuljettaja, joka on seurannut lastausta ja ollut tietoinen ajoneuvon kokonaiskorkeudesta, ei puolestaan ole ilmoittanut rahdinkuljettajalle ajoneuvon todellista korkeutta. Rahdinkuljettaja sen sijaan on ollut tietoinen, että Ruotsissa ylikulkusiltojen vapaa korkeus on yleisesti 4,6 - 4,7 metriä, jolloin hänen olisi tullut antaa kuljettajalle ohjeet turvallisesta kuljetusreitistä kuorman korkeus huomioon ottaen. Tiekuljetussopimuslain 27 §:n 1 momentin nojalla rahdinkuljettaja on vastuussa tavaran vahingoittumisesta kuljetettavaksi ottamisen ja luovuttamisen välisenä aikana. Lautakunta katsoo rahdinkuljettajan tienneen ajoneuvon kokonaiskorkeuden, mutta laiminlyöneen selvittää, olisiko ajoneuvo voitu kuljettaa käytettyä tai jotakin muuta reittiä pitkin turvallisesti määräpaikkaan. Rahdinkuljettaja on niin ikään laiminlyönyt antaa kuljettajalleen tarpeelliset ohjeet tavaran turvallisesta kuljettamisesta. Lautakunta katsoo, ettei rahdinkuljettajan huolimattomuutta esillä olevassa tapauksessa voida pitää tiekuljetuksen yleisten vakuutusehtojen 1979 kohdan 1.4.3.2 mukaan törkeänä huolimattomuutena. Rahdinkuljettajan autonkuljettaja on vahingon välttämiseksi ryhtynyt joihinkin, joskin jälkikäteen arvioiden riittämättömiksi osoittautuneisiin toimiin, kuten ilmajousien laskemiseen alas ennen ylikulkusiltoja. Tämän perusteella vahinko on vakuutusehtojen mukaisesti korvattava rahdinkuljettajan tiekuljetusvakuutuksesta. Päätös oli yksimielinen. TIEKULJETUSVAKUUTUKSEN VAHINKOLAUTAKUNTA