Haku

18/137/85

« Takaisin Tulosta

Diaarinumero: 18/137/85

Ratkaisu annettu: 19.12.1985

Lausunnonpyytäjä: Vakuutusyhtiö

Vakuutusehdot: Tiekuljetuksen yleiset vakuutusehdot

Tapahtumatiedot

Lähettäjän metallituoteryhmä lähetti 21.8.1985 alumiiniprofiililevyjä Helsingistä vastaanottajalle Pelloon. Rahdinkuljettaja kuljetti tavaran Kemiin täysperävaunuisella kuorma-autolla ja vaihtoi kuljetusvälinettä Kemissä autosta toiseen suojaten levyt siirtovaiheessa huolellisesti sateelta. Kuljetuksen Kemi-Pello aikana kuorma oli peitetty pressuilla.

Kuorman saavuttua perille havaittiin alumiiniprofiilien vaurioituneen kostumisen vuoksi. Rahtikirjassa ei ollut mainintaa siitä, että kuljetettava tavara olisi tullut suojata kosteudelta. Sitä vastoin tavaran pakkauksiin oli laitettu sateenvarjoa ja lasia kuvaava merkintä kuljetusohjeeksi. Alumiiniprofiililevyt olivat pakkauksissa, joiden päät olivat avoimet.

Lausunnonpyytäjän kanta

Vakuutusyhtiö pitää kuljetuspakkausta riittämättömänä suojaamaan alumiiniprofiililevyjä kosteuden aiheuttamilta vaurioilta. Yhtiö katsoo, että pelkkä sateenvarjoa kuvaava merkintä ei ole riittävä ohje rahdinkuljettajalle siten, että tämä ohje sitoisi rahdinkuljettajaa. Yhtiö katsoo TKSL 29 §:n 1 mom. 2 kohtaan viitaten, että rahdinkuljettaja ei ole vastuussa vahingosta, joka tässä tapauksessa johtuisi pakkauksen puuttumisesta tai puutteellisesta pakkauksesta laatunsa puolesta vahinkoalttiin tavaran suhteen.

Lausuntopyyntö

Vakuutusyhtiö pyytää tiekuljetusvakuutuksen vahinkolautakunnan lausuntoa siitä, onko rahdinkuljettaja TKSL:n perusteella vastuussa vahingosta ja onko vahinko korvattava rahdinkuljettajan tiekuljetusvakuutuksen perusteella.

LAUTAKUNNAN LAUSUNTO

Lautakunta toteaa asiakirjoista saamansa selvityksen perusteella, että kuljetuksen kohteena olleen alumiiniprofiililevyerän oli lähettäjä palannut kuljetuspakkaukseen, joka ympäröi levyjä jättäen kuitenkin niiden päät avoimiksi. Rahtikirjaan ei ole tehty merkintää kuljetettavan tavaran erityislaadusta. Asiakirjoista käy edelleen ilmi, että levyt oli pakattu siten, että kaksi kappaletta oli aina tiiviisti toisiaan vasten ja vesi oli päässyt levyjen väliin hapettaen levyjen alumiinipintaa. Lautakunta havaitsee, että kuljetettava tavaraerä oli Kemissä siirretty autosta toiseen trukilla. Siirron aikana oli satanut.

Lautakunta toteaa, että rahdinkuljettaja pääsääntöisesti TKSL 27 §:n mukaan on vastuussa tavaran katoamisesta, vähentymisestä tai vahingoittumisesta sen kuljetettavaksi ottamisen ja luovuttamisen välisenä aikana. Lain 29 §:n 1 momentin 4-kohdan mukaan rahdinkuljettaja ei kuitenkaan ole vastuussa vahingosta, jonka syynä on eräiden tavararyhmien erityinen alttius vahingoittumiselle. Jos rahdinkuljettaja näyttää, että vahingoittuminen vallinneet olosuhteet huomioon ottaen on voinut johtua tavaran erityisestä alttiudesta vahingoittumiselle, vahingon oletetaan johtuneen tästä, jollei muuta näytetä. Esillä olevassa tapauksessa on lautakunnan käsityksen mukaan kyse tavarasta, joka on erityisen altis vahingoittumiselle. Tähän nähden pakkaus ei ole ollut riittävä. Näin ollen lautakunta katsoo, että rahdinkuljettaja ei ole vastuussa vahingosta, jonka on katsottava johtuneen tavaran alttiudesta vahingoittumiselle.

Päätös syntyi äänestyksen jälkeen.

Vähemmistöön jäänyt jäsen katsoo vahingon johtuneen siitä, että tavara oli jätetty kastumiselle alttiiksi. Koska pakkauksissa oli selvästi merkitty, ettei lähetys saa kastua, on vahingon välittömän syyn katsottava olevan seikka, josta rahdinkuljettajan on katsottava olleen tietoinen, ja jonka seuraukset hän olisi voinut ehkäistä. Tämän tulee painaa enemmän kuin sen seikan, ettei rahtikirjaan ollut merkitty huomautusta siitä, että tavara on erityisen arka kastumiselle. Pakkauksen on täten myös katsottava olleen riittävä, jos käsittelyohjeita olisi noudatettu. Rahdinkuljettajan vastuu määräytyy TKSL 10 ja 27 §§:ien mukaan.

TIEKULJETUSVAKUUTUKSEN VAHINKOLAUTAKUNTA