Diaarinumero: 15/80
Ratkaisu annettu: 06.02.1981
Vakuutusyhtiö A on pyytänyt Tiekuljetusvakuutuksen vahinkolautakunnan lausuntoa rahdinkuljettajan vastuusta asiassa, jossa betonipalkki on kuljetuksen aikana pudonnut rahdinkuljettajan ajoneuvosta ja vaurioitunut. Lautakunta on asiakirjoista saanut tietää seuraavaa:
Rahdinkuljettaja B on 10.4.1980 ottanut kuljetettavakseen lähettäjä C:ltä 11 metrin pituisen betonipalkin. Betonipalkki nostettiin lähettäjän torninosturilla rahdinkuljettajan autoon. Auto oli tarkoitus siirtää tehdasalueella lisäkuormausta varten toiseen paikkaan, josta auton oli tarkoitus lähteä määräpaikkaan. Lastauspaikan työnjohdon kehotuksesta kuljettaja oli kiinnittänyt palkin autoon sitomalla sen rungon ympäri kahdella ns. ketjukarhulla siirron ajaksi. Siirron aikana U-muotoisessa kaarteessa palkki oli pudonnut ajoneuvosta ja vaurioitunut. Lähettäjä on vaatinut korvausta rahdinkuljettajan vakuutusyhtiöltä, joka on kiistänyt korvausvaatimuksen. Vakuutusyhtiö A on katsonut, että vahinko on tapahtunut lastauksen aikana autoa siirrettäessä toiseen paikkaan lisäkuormausta varten, minkä vuoksi rahdinkuljettaja ei ole tiekuljetussopimuslain 29 §:n 3 kohdan mukaan vastuussa syntyneestä vahingosta. Lähettäjä C on ilmoittanut mm., että kuljettaja sitoi kuorman rungon ympäri kahdella ns. ketjukarhulla käyttämättä kuitenkaan hyväksi betonipalkissa olevia nostolenkkejä. Noin 20 metrin päässä lastauspaikasta olevassa U-muotoisessa kaarteessa auto heilahti lähettäjän käsityksen mukaan epätasaisen kulkuväylän pinnan johdosta seurauksena betonipalkin kallistuminen ja putoaminen maahan. Lähettäjä C katsoo, että ko. betonipalkki ei poikkea tavanomaisesta kuormasta (painopiste alhaalla ja helposti arvioitavissa) eikä siten vaadi lastaajan taholta erikoisia kiinnitysohjeita. Vastuu kuormasta siirtyy kuljettajalle, kun auto lastauksen jälkeen lähtee liikkeelle mennäkseen seuraavaan tavaranottopaikkaan, oli se sitten saman tai toisen yrityksen alueella tai mennäkseen kuorman purkupaikalle. Kuljetusliike B on viitannut asiassa vakuutusyhtiö A:n esittämiin näkökohtiin. LAUTAKUNNAN LAUSUNTO Lautakunta katsoo, jos muuta ei ole sovittu, että raskaan tavaran, kuten kyseessä olevan betonipalkin, kuormaaminen kuuluu lähettäjälle. Lautakunta kuitenkin katsoo, että ajoneuvon siirto toiseen lastauspaikkaan ei tässä tapauksessa jo kuormatun lastin osalta ole ollut sellainen kuormaamiseen kuuluva toimenpide, josta lähettäjä olisi vastuussa. Lautakunta katsoo, että sitomisen, ahtaamisen, on, jos muuta ei ole sovittu katsottava kuuluvan rahdinkuljettajalle. Lähettäjä on antanut ohjeita palkin sitomisesta. Lautakunta kuitenkin katsoo siihen nähden, että sitomisen on suorittanut rahdinkuljettajan edustaja, jääneen näyttämättä, että osapuolten kesken olisi sovittu sitomisen kuulumisesta lähettäjälle. Sen vuoksi lautakunta katsoo, ettei kuljetusliike B:llä ole osoitettu olevan tiekuljetussopimuslain 29 §:ssä mainittua eikä muutakaan vastuusta vapautumisen perustetta, minkä vuoksi lautakunta tiekuljetussopimuslain 27 §:n 1 momentin nojalla katsoo, että kuljetusliike B on vastuussa betonipalkin putoamisesta aiheutuneesta vahingosta. Päätös oli yksimielinen. TIEKULJETUSVAKUUTUKSEN VAHINKOLAUTAKUNTA