Haku

15/216/90

« Takaisin Tulosta

Diaarinumero: 15/216/90

Ratkaisu annettu: 21.03.1991

Lausunnonpyytäjä: Vakuutusyhtiö

Rahdinkuljettaja: Kuljetusliike

Vahingonkärsinyt: Lähettäjä, valmistaja

Tapahtuma

Lautakunta toteaa asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella, että rahdinkuljettaja oli 21.1.1990 ottanut kuljetettavakseen kuparitavaraa lähettäjältä eri vastaanottajille Italiaan. Yhden purkupaikan jälkeen kuormaa oli ollut purkamatta 14.958 kg. Kuljettaja oli pysäköinyt ajoneuvoyhdistelmän kadun varteen kahden puoliperävaunuyhdistelmän väliin Milanossa ja poistunut pysäköintipaikalta ruokailemaan.

Kuljettaja oli ruokailunsa aikana siirtänyt ajoneuvoa lähemmäksi ruokailupaikkaa, josta kuitenkaan ei ollut suoraa näköyhteyttä pysäköityyn ajoneuvoon. Pysäköintipaikka ei ollut ollut erityisesti valvottu. Ajoneuvoyhdistelmässä ei ollut ollut varkaudenestolaitteita. Kuljettajan noin 40 minuuttia kestäneen ruokailun aikana ajoneuvoyhdistelmä kuormineen oli varastettu. Tyhjennetty ajoneuvo oli sittemmin löydetty vahingoittumattomana ja luovutettu rahdinkuljettajalle. Lasti oli jäänyt kateisiin.

Lausuntopyyntö

Lautakunnan lausuntoa on pyydetty siitä, kuuluuko tapahtunut vahinko tiekuljetusvakuutuksen korvauspiiriin.

LAUTAKUNNAN LAUSUNTO

Lautakunta toteaa, että Italia, erityisesti Milanon alue, on jo vuosien ajan ollut notorisesti tunnettu kuorma-autovarkauksista. Lautakunta toteaa edelleen, että niin kotimainen kuin ulkomainenkin oikeuskäytäntö on jo vuosien ajan katsonut rahdinkuljettajan aina vastuulliseksi ajoneuvon varkauksista, mikäli ajoneuvo on edes lyhyeksi ajaksi jätetty ilman vartiointia ja silmälläpitoa. Lautakunta toteaa edelleen, että Milanon alueella on useita vartioituja, erityisesti kuorma-autoille tarkoitettuja pysäköintialueita, joihin ajoneuvon voi turvallisesti jättää.

Lautakunta katsoo, että rahdinkuljettajan olisi tullut tietää, että Italia, erityisesti Milanon alue, on yleisesti tunnettu ajoneuvojen varkausriskistä. Lautakunta katsoo rahdinkuljettajan olleen velvollinen huolehtimaan siitä, että rahdinkuljettajan autonkuljettajan olisi tullut tietää Italiassa ja Milanossa vallitsevat erityiset vaarat ja rahdinkuljettajan olisi tullut antaa ajoneuvon kuljettajalle riittävät ohjeet muun ohessa ajoneuvon lyhytaikaisestakin pysäköinnistä.

Rahdinkuljettajan autonkuljettaja on jättänyt ajoneuvonsa, jota ei ollut varustettu varkaudenestolaittein, vartioimatta ja valvomatta noin 40 minuutin ajaksi alueella, joka on tunnettu autovarkauksista. Tästä syystä lautakunta katsoo rahdinkuljettajan olevan vastuussa tapahtuneesta vahingosta.

Lautakunta toteaa, että rahdinkuljettajan vastuuvakuutusyhtiö ei ole antanut rahdinkuljettajalle erityisiä ohjeita Italiaan suuntautuvia kuljetuksia varten. Tiekuljetuksen yleisissä vakuutusehdoissa 1.6.1979, jotka ehdot sellaisinaan ovat voimassa rahdinkuljettajan ja sen vastuuvakuutusyhtiön välisissä suhteissa, määrätään kohdassa 1.4.3.5., että vakuutuskorvaus voidaan evätä, mikäli vahinko on johtunut siitä, että ajoneuvo on jätetty vartioimatta tai ilman silmälläpitoa.

Lautakunta katsoo, koska ajoneuvo on Milanossa jätetty vartioimatta ja ilman silmälläpitoa, että vakuutusyhtiö ei ole velvollinen korvaamaan rahdinkuljettajan vastuulle jäävää vahinkoa.

Käsittelyyn osallistui puheenjohtajan lisäksi kuusi lautakunnan jäsentä. Päätös syntyi äänestyksen jälkeen. Kolmen jäsenen eriävä mielipide liitteenä.

TIEKULJETUSVAKUUTUKSEN VAHINKOLAUTAKUNTA

LIITE ERIÄVÄ MIELIPIDE

Eriävä mielipide

Koska emme ole voineet yhtyä Tiekuljetusvakuutuksen vahinkolautakunnan tekemään päätökseen asiassa 15/216/90 esitämme eriävänä mielipiteenämme kunnioittavasti seuraavaa:

Tiekuljetuksen vahinkolautakunta on 14.12.1984 antanut lausuntonsa asiassa, jossa oleellisilta osiltaan oli kysymys samanlaisesta asiasta kuin nyt käsitellyssä asiassa (vartioinnin merkitys vakuutuskorvauksen saamisessa ja vahinkotapahtuma Italiassa). Antamassaan lausunnossa lautakunta katsoi tuolloin muun muassa seuraavaa:

1. Vakuutusehtojen maininta "silmälläpidosta" ei käsitteellisesti välttämättä edellytä keskeytymätöntä näköyhteyttä ajoneuvoyhdistelmään.

2. Kun ajoneuvon kuljettaja oli käynyt katsomassa ajoneuvoaan 75 minuutin aikana kolme kertaa, oli katsominen tapahtunut keskimäärin 25 minuutin välein. Tämä oli lautakunnan mielestä merkinnyt tuolloin, että autonkuljettaja oli pysytellyt lukitun ajoneuvoyhdistelmän läheisyydessä ja käynyt katsomassa sitä varsin usein. Kun vakuutusehdoissa ei ollut tarkkoja ohjeita siitä, miten silmälläpito on järjestettävä, puute vakuutusehdoissa jäi vakuutusyhtiön riskiksi.

Nyt käsitelty tapaus on kaikissa oleellisissa kohdissaan vuonna 1984 ratkaistun tapauksen kaltainen. Kun lautakunnan tuolloin antama päätös on levinnyt varsin laajalti ulkomaanliikennettä harjoittavien liikenteenharjoittajien keskuuteen tuntuu uuden, keskeisiltä periaatteiltaan täysin erilaisen päätöksen tekeminen kohtuuttomalta ja virheelliseltä. Ulkomaanliikennettä harjoittavat liikenteenharjoittajat olisivat mielestämme saaneet luottaa siihen, että tiekuljetusvakuutusta olisi myös jatkossa tulkittu vuonna 1984 tehdyn päätöksen mukaisesti ja vakuutusyhtiön riskiä mahdollisesti epäselvästi laaditulta vakuutusehdosta olisi tullut pitää jopa aikaisempaa ankarampana.

Edellä esitetyn perusteella katsomme lautakunnan jäsenten enemmistön mielipiteestä poiketen, että vakuutusyhtiö olisi ollut velvollinen korvaamaan rahdinkuljettajan vastuulle jäävän vahingon.

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia