Diaarinumero: 14/215/90
Ratkaisu annettu: 21.03.1991
Lausunnonpyytäjä: Vakuutusyhtiö
Rahdinkuljettaja: Kuljetusliike Vahingonkärsinyt: Maahantuoja, lähettäjä TAPAHTUMA Rahdinkuljettaja oli perjantaina 8.12.1989 saanut Turussa toimeksiannon kiireisestä ruosteenestoainetoimituksesta Hankoon. Erän tuli olla Hangossa maanantaina. Rahdinkuljettajalla ei ollut ollut kuljetusta varten tarjota muuta kalustoa kuin kangaspeitteellä varustettu avoauto, ns. kapelliauto. Rahtikirjassa oli ollut merkintä "lämminvaunu". Rahdinkuljettajan ajoneuvo oli ajanut lastaamaan terminaaliin, jolta vahingonkärsinyt oli ostanut tavaransa varastointi- ja lähetyspalvelut. Terminaalin henkilökunta oli lastannut autoon 6.600 kg:n painoisen erän ruosteenestoainetta. Tavaran lastauksen jälkeen auto oli ajanut suoraan Tammisaareen, jossa se rahdinkuljettajan ilmoituksen mukaan oli ollut lämpimässä tallissa viikonlopun yli. Maanantaina lasti oli viety vastaanottajalle Hankoon. Ajomatka Turku-Tammisaari oli kestänyt noin 1,5 tuntia ja maanantaina kuljetus Tammisaaresta Hankoon oli kestänyt noin 0,5 tuntia. Ulkolämpötila vaihteli 8. - 11.12.1989 -4 °C:n ja -15 °C:n välillä. Tavaran saavuttua perille Hankoon vastaanottajan edustaja oli kirjoittanut rahtikirjaan "tuotu kapelliautolla, kylmää". Rahdinkuljettajan ilmoituksen mukaan rahdinkuljettaja oli säännöllisesti ajanut vahingonkärsineen ruostesuoja-ainelähetyksiä terminaalista. Kuljetus oli aikaisemminkin tapahtunut avoautoilla eivätkä lähettäjän edustajat olleet mitenkään tähän reagoineet. Nyt kysymyksessä ollut kuljetus oli sisältänyt ensimmäistä kertaa pakkasarkaa ruosteenestoainetta, kun taas aikaisemmin kuljetetut laadut eivät olleet olleet erityisen kylmänarkoja. Vahingonkärsineen antaman ilmoituksen mukaan kyseistä tuotetta ei olisi missään tapauksessa saanut kuljettaa alle +5 °C:n lämpötilassa. Tällaista erityistä ohjetta ei kuitenkaan rahdinkuljettajalle ollut annettu. Vahingonkärsineen ilmoituksen mukaan nyt kuljetetun tavaran lämpötila lähetysaikana on ollut +12°C - +14°C. Kysymyksessä olevan ruosteenestoaineen lämmönjohtokyky on erittäin huono, eikä aineen lämpötila, mikäli se olisi ajettu terminaalista suoraan perille vastaanottajalle, olisi saattanut laskea muutamaa astetta enempää. Vahingonkärsinyt on selvittänyt, että nyt kysymyksessä ollut tavara ei ollut saattanut jäätyä tai vahingoittua tuotaessa sitä maahan. Lähettäjä on niin ikään selvittänyt, että samassa maahantuontierässä oli tullut kaikkiaan 74 astiaa kysymyksessä olevaa ruosteenestoainetta. Siitä 33 astiaa on nyt kysymyksessä oleva osa. Loput 41 astiaa oli toimitettu pääasiassa yhden astian lähetyksinä talven 1989 - 1990 aikana ruosteenestolaitoksille eri puolille Suomea, mutta näistä 41 astiasta ei ollut tullut yhtään jäätymisvalitusta. Pakkasessa vahingoittuneen ruosteenestoaine-erän arvo on mk 209.882,40 ja aineen tuhoamiskustannukset olisivat olleet mk 12.344,00. Tuotteen valmistajalta saadun selvityksen mukaan jäätynyt ruosteenestoaine olisi saatettavissa käyttökelpoiseksi siten, että se lämmitettäisiin noin +40 °C:een ja sekoitettaisiin, jolla tavalla tuote saisi takaisin alkuperäiset ominaisuutensa. Lausuntopyyntö Lautakunnalta on pyydetty lausuntoa siitä, onko rahdinkuljettaja vastuussa väitetystä tuotteen vahingoittumisesta ja esitetyistä hävityskuluista. Niin ikään lautakunnalta on pyydetty lausuntoa siitä, onko vahinko korvattava rahdinkuljettajan tiekuljetusvakuutuksesta. LAUTAKUNNAN LAUSUNTO Lautakunta toteaa asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella, että korvausvastuuseen vaikuttavia tekijöitä ovat seuraavat. Onko lähettäjä antanut tavaran käsittelystä tarpeelliset ohjeet rahdinkuljettajalle. Onko kuljetuksessa käytetty ns. kapelliauto täyttänyt "lämminvaunulle" asetettavat vaatimukset. Kenen suostumuksesta tai määräyksestä on käytetty ns. kapellivaunua. Säilytettiinkö kuljetuksessa käytettyä kapellivaunua viikonlopun ajan lämpimässä tilassa vai ei. Lautakunta toteaa, että kuljetettavaksi annettu tavara on ollut normaalia arempaa kylmyydelle ja että sitä ei olisi missään olosuhteissa saanut kuljettaa alemmassa lämpötilassa kuin +5 °C. Siihen nähden, että nyt kuljetettavaksi annettu tavara oli ollut ominaisuuksiltaan toisenlaista kuin normaalisti, lautakunta katsoo, että rahdinkuljettajalle ei ole annettu riittäviä tietoja kuljetettavan aineen ominaisuuksista ja sen suojaamisesta. Lautakunta toteaa rahtikirjaan merkityksi kuljetusohjeen "lämminvaunu". Alalla vallitsevan käytännön mukaan lämpimäksi vaunuksi katsotaan sellainen, jossa lämpötila kuljetuksen aikana voidaan säilyttää +/-0 °C:n yläpuolella. Ottaen kuitenkin huomioon kuljetusmatkan ja vallinneen ilman lämpötilan, lautakunta ei katso ajoneuvon kysymyksessä olevassa tapauksessa täyttäneen rahtikirjassa esitettyä vaatimusta "lämminvaunu". Lautakunta toteaa myös, että annettu kuljetusohje "lämminvaunu" ei ole ollut riittävä tavaralle, jonka lämpötila ei ole saanut alittaa +5°C. Lautakunta toteaa edelleen, että terminaalihenkilökunta on lastannut lähetettävän tavaran kuljetusajoneuvoon. Kun lähettäjä ilmoituksensa mukaan on ostanut kaikki varastointi- ja lähetyspalveluksensa terminaalista, on kysymyksessä ollut lähettäjän apulainen, jonka toimista lähettäjä on vastuussa kuin omistaan. Terminaalihenkilöstön tietämättömyys lähetettävän aineen sisällöstä ja ominaisuuksista ei ole lähettäjän vastuuta vähentävä seikka. Mikäli lähettäjä tai sen käyttämä apulainen, terminaaliyhtiö, ei olisi katsonut voivansa hyväksyä nyt käytettyä ajoneuvoa käytettäväksi kuljetukseen, olisi terminaalihenkilöstön tullut pidättäytyä lastauksesta ja vaatia rahdinkuljettajalta käytettäväksi sellaista lämmintä vaunua, johon lähetettävä tavara olisi turvallisesti voitu lastata. Lautakunta toteaa lähettäjän olleen vastuussa riittämättömästä ohjeesta, apulaistensa toiminnasta ja kapelliauton käytön hyväksymisestä. Lautakunta toteaa osapuolten olevan erimielisiä siitä, miten kuljetukseen käytetty ajoneuvo on suojattu viikonlopun ajan ennen toimituksen perilletuloa. Rahdinkuljettaja väittää ajoneuvon olleen koko viikonlopun lämpimässä tallissa, jonka lämpötila on ollut noin +15 °C. Toisaalta lähettäjä ilmoittaa, että kuljetetun tuotteen lämmönjohtokyky on ollut erittäin huono, jolloin itse tuotteen lämpötila lyhyen kuljetusmatkan aikana alenee erittäin hitaasti, enintään muutamia asteita. Siihen nähden, että tavaran lämpötila lastattaessa on ollut +12 °C - +14 °C, ei ole ollut mahdollista, että kahden tunnin kuljetuksen aikana tuotteen lämpötila olisi laskenut 0 °C:n alapuolelle. Kuitenkin vastaanotettaessa ovat kuljetettavat astiat olleet huurteiset ja tuotteen lämpötila käsin tunnustelemalla alle 0 °C. Lautakunta toteaa, että ruosteenestoaineen jäätyminen on tapahtunut tavaran kuljetettavaksi ottamisen ja luovutuksen välisenä aikana, mutta vahingoittumisen syy on jäänyt näyttämättä. Tiekuljetussopimuslain 27 § 1 momentin nojalla rahdinkuljettaja on vastuussa tavaran vahingoittumisesta sen kuljetettavaksi ottamisen ja luovuttamisen välisenä aikana. TKSL 29 §:n mukaan rahdinkuljettaja vapautuu 27 §:ssä tarkoitetusta vastuusta, mikäli hän näyttää, että vahingoittuminen vallinneet olosuhteet huomioon ottaen on voinut aiheutua pykälän 1 momentissa tarkoitetusta erityisestä vaarasta. Rahdinkuljettaja ei ole esittänyt sellaista perustetta, joka vapauttaisi hänet TKSL 27 §:n mukaisesta vastuusta. TKSL 30 §:n nojalla, jollei rahdinkuljettaja ole vastuussa joistakin niistä seikoista, jotka ovat aiheuttaneet tavaran vahingoittumisen, hän vastaa kuitenkin siinä määrin, kuin ne seikat, joista hän on vastuussa, ovat vaikuttaneet katoamiseen, vähentymiseen, vahingoittumiseen tai luovutuksen viivästykseen. Lautakunta toteaa tapahtuneen vahingon aiheutuneen osittain lähettäjän omasta myötävaikutuksesta, josta syystä lautakunta katsoo TKSL 30 §:n nojalla rahdinkuljettajan vastattavaksi jäävän vain kaksi kolmasosaa (2/3) tapahtuneesta vahingosta. Lautakunta toteaa, että TKSL 34 §:n nojalla vahingoittuneesta tavarasta korvaus on laskettava tavaran arvon mukaan, joka sillä oli kuljetettavaksi otettaessa paikkakunnalla, jossa se otettiin kuljetettavaksi. Lisäksi on rahti, tullimaksut ja muut tavaran kuljetukseen liittyvät kulut korvattava. Korvaus ei kuitenkaan saa ylittää sitä määrää, joka olisi ollut suoritettava, jos koko lähetys, tai kun vain osa lähetyksestä on vahingoittumisen vuoksi arvoltaan vähentynyt, tämä osa lähetyksestä olisi kadonnut. TKSL 32 §:n 2 momentin nojalla rahdinkuljettajan vastuu on rajoitettu 80,00 markkaan tavaran kokonaispainosta puuttuvaa kiloa kohti. Lautakunnalle esitetyn selvityksen mukaan vahingoittunut tavara on palautettavissa käyttökelpoiseksi erityistoimin. Lautakunta katsoo, mikäli vahingoittuneen tavaran palauttaminen käyttökelpoiseksi on taloudellisesti edullisempi vaihtoehto kuin tavaran hävittäminen, että korvaus on laskettava yllä mainittujen vastuunrajoitusten puitteissa edullisemman vaihtoehdon mukaisesti. Lautakunta toteaa, että vahingonkärsineen vaatimus tavaran hävittämiskuluista ei perustu tiekuljetussopimuslakiin eikä näitä kustannuksia siis tule TKSL:n nojalla korvata. Tiekuljetuksen yleisten vakuutusehtojen 1979 kohdan 1.4.3.10 mukaan vakuutuskorvaus voidaan evätä, jos vahinko on johtunut liian suuresta kylmyydestä. Rahdinkuljettajan vakuutusyhtiö ei ole velvollinen korvaamaan rahdinkuljettajan vastuun määrää tiekuljetusvakuutuksesta. Päätös oli yksimielinen. TIEKULJETUSVAKUUTUKSEN VAHINKOLAUTAKUNTA